No Retreat, no surrender!

The feed here has been on a bit of a hiatus as I've been buried in the preparations for the No Retreat Horus Heresy event by SN Battle Reports, the spectacular international gaming experience and  hobby holiday like no other. Now returning from the adventure it's time for debriefing and musings with another intense hobby marathon coming to a close - our time spent on the luxury yacht rolling dice, marveling at painting prowess and meeting incredible artists from around the globe have all left a deep sense of gratitude.

My sincere thanks go to the tireless team of SN Battle Reports who not only prepared a world-class venue, incredible story narrative and interesting mission pack for gaming, but also arranged swag bags, sightseeing tours, a sculpting masterclass as well as BBQ and dinners for us to enjoy. They went out of their way to look after our every need in a proper five star hobby and gaming paradise.

The team is celebrating their 10th anniversary this year and have already left a lasting mark on the international scene that I feel simply wouldn't be the same without their efforts. The inspiration, challenge and camaraderie the event provides is simply brilliant and the manner it leads the way in putting the hobby first is something that is very close to our hearts.

Massive thanks belong to the participants as well, arriving to the venue and instantly making a bunch of like-minded friends is so cool! The army parade on Sunday was a thrilling sight and sparked inspiration for so many projects and schemes. Well done everyone, big thanks for all of your hard work and hope to meet you again!

One cannot forget the home front either - the laborer's long hours spent hunched over the painting desk have surely been felt at home. Thanks Nelli for your patience and understanding in creating this adventure and joining us on it in the end!

The reportage and descriptions on the World Eater adventures coming soon!

No Retreat Army Parade Gallery (War Head Facebook)

Latest from Thracia Rex

We've been playing our Feudal World Horus Heresy campaign "The Thracian Insurgency" since 2021 and finally celebrated the finale some time ago! This was by no means the end of the narrative, but the conclusion of the Insurgency story arc which saw the Legion comrades turn against each other and ultimately burn in the fires of Heresy. We had many story hooks to explore in the various campaign episodes and we were able to wrap most of them up in the final battles. Many corners of Thracia Rex were left unexplored however, so there are still secrets to unfold!

Our in-house campaign finale happened simultaneously on four separate tables - the Renegade Governor was trying to escape the town on a separate "Outer Walls" tile, whereas the grand battle was fought on the main Feudal City table. On the countryside board the Loyalists were trying to protect their automated Artillery providing fire support to the cityfighting forces. In the underground tunnels the defenders tried to hold off invaders from reaching their combat-controlling HQ bunker. I really enjoyed putting the Loyalists under pressure and seeing them divide their strength between the different tasks - which part was deemed more important than the other and which units were trusted with which task. Our Traitor forces were almost like NPC adversaries, playing their part in the narrative with Dark Angels and Salamanders in the center of it. This made for good drama and memorable moments, especially when newly-finished surprise reinforcements kept rolling in.

Albeit having their resources stretched thin and suffering losses on all fronts, the Loyalist forces were able to hold their own and keep the emergency beacons transmitting - their only hope was to get the word of Thracia Rex's tragedies off-world and hope for distant reinforcements to arrive. Noa's Salamanders led by Praetor Barbados Khes were the unshakeable anvil all Loyalist efforts leant on, and Eric's Dark Angel elites performed surgical strikes with pinpoint efficiency.

I've been calculating some new World Eater rosters and have a couple of unit builds on the way - the game is in such a good state that it's exciting to add to the playable force. New tournaments are popping up monthly in Finland and the scene is growing, I think a lot of it is due to Horus Heresy hitting that sweet spot of balance between ("historical") gaming and universal hobby appreciation. Cool models don't hurt either!

Noa's Salamanders were always standing where the fighting was fiercest. Glory to Vulkan!

Summer Landscraping

This is Ollie and Teemu for the past few weekends - a proper Servitor state of mind, slowly but purposefully planning and constructing new miniature scenery! We're only a few sessions away from being able to show you some new War Head tournament terrain and getting gaming events going again. Stay tuned!

Speaking of terrain building and miniature landscaping, these Chaos Space Marines are a prime example how some detailed basing can elevate (pun intended) an already cohesive force to another level of battlefield atmosphere. Here's a list of our "go to" basing elements in army building:

1) Cork or hard bark for crags and uneven surfaces. Watered down PVA glue underneath the primer helps preserve the fragile parts during gaming. Just use a modelling knife to remove any straight edges and lines and to break up the even surface texture in cork sheets to maintain a realistic look.

2) Texture paints. AK Interactive has awesome and affordable terrain pastes with which you can apply the basing material and its basecoat simultaneously. Ready-made effects such as Asphalt, Beach Sand or Muddy Ground can be a neat shortcut to shaping the lore and mood of your thematic army.

3) Grass tufts. A hassle-free addition to any bases and great for adding splashes of colour or tonal variation for contrast. I often go for slightly larger tufts and split these in two or three before attaching - one pack will last much longer! A slight drybrush or a matt varnish can help ground the tufts in the overall basing palette.

4) Pigment powders. Another great way of adding interesting hues and earthy look to one's basing game. These can also be applied to the models themselves to introduce additional narrative in the force - maybe they have already been patrolling for a long time? These can be fixed with pigment binder, isopropyl alcohol or varnish, but it's not a must if you brush them in the basing thoroughly and can live with a few specks of powder in your transportation foams.

5) Resin accessories. Details such as skulls, ruined statues, roots and more are available from Green Stuff World and are part of our usual assortment. Great for giving that extra oomph to your HQ choice or a special character!

As usual, shoot us a message or visit the store for technical tips and product ideas!

Corsairs Sighted!

After months of trying to fit schedules together we finally found a slot to face off with Andrei, who has been filming 40K Battle Report videos to his YouTube channel since 2013. Andrei has traveled from Estonia many times to participate in War Head Fight Club gatherings and we look forward to seeing his growing (and very promising) Ynnari force in our tournaments soon! This time the match-up was between Chaos Space Marines and Ecclesiarchy however, with familiar special characters on each side...

Pääsin viime viikolla pelaamaan ensimmäisen kasiedikan matsin Chaos Space Marineita vastaan, kun Red Corsairit lahden toiselta puolelta vierailivat studiollamme sota-aikeissa! Viekas Huron Blackheart oli onnistunut maannittelemaan puolelleen Karney's Valleyn kaivostyöntekijöiden kultin, ja Iron Saint Aurelia oli joukko-osastoineen komennettu paikalle kuulustelemaan kurista ja järjestyksestä irtaantuneita mainareita. Figuteknisistä syistä 1700:n pisteen armeijoilla taisteltu peli oli rakenteeltaan tuttu Maelstrom of War + Eternal War -tehtäväyhdistelmä.

Andrein Red Corsairs -armeijaan (Battalion + Spearhead) kuului Huron Blackheartin ja demoniprinssin lisäksi pari Chaos Space Marines -ryhmää Rhinoissa, Cultistit, kaksi ryhmää Bikeja erikoisasein, pari Maulerfiendia, Heldrake, Sorcerer ja Hellforged Leviathan Dreadnought. Mun käytössä oli Adepta Sororitas Brigade kulmakivinään Celestine, parikymmentä Celestiania ja kaksi Exorcistia.

Valorous Heart -siskot pääsivät jälleen todistamaan sitkeytensä käyden pelin joka kierroksella lähitaistelua rintaman murtumatta - warptimella vikkelästi linjoihin kiihdytellyt Maulerfiend onnistuttiin vuoraamaan ulos ja tuhoamaan sitten lähipuolustusasein. Samoin Heldraken onnistui saavuttaa Sororitas-muodostelma selvittyään demoni-invunsa turvin kahden Exorcistin tulituksesta, ja se sai suurten siipiensä avulla estettyä laitimmaisten sisarien ja näiden Immolatorin etenemisen Defend-objektiiveille. Myös demoniprinssi ja Biket onnistuivat rynnäköt omiin kohteisinsa, ja Malefic Talonit repivätkin Celestinen alas ensimmäisen kerran.

Red Corsairit menivät aggressiivisten taktiikoidensa turvin pelin aluksi hyvään Maelstrom- ja Secondary-johtoon, mutta taistelu oli listavertailussa niin paljon Sisterien eduksi kallellaan, että Chaos Marineiden yksiköt vain alkoivat loppua kesken Imperiumin puolustajien vielä pitäessä pintansa. Lopulta Sororitas rikkoi muodostelmansa ja valtasi pyhimyksensä johtamana valtaosan objektiiveista rampautuneen Leviathanin ja sitä saattaneen Sorcererin piilotellessa liiterin takana.

Oli joka tapauksessa hauskaa pelata taas yksi treenipeli ja vielä makeasti toteutettua armeijaa vastaan, mikä on aina ehdotonta bonusta niin kasuaali- kuin turnausotteluissakin. Eritoten uuden armeijan ohjaamista treenatessa jokainen deployment-kerta tuntuu opettavaiselta ja eri vastustajien Stratagemien kohtaaminen käytännössä on arvokasta kokemusta tosipelejä ajatellen. Ammennettujen oppien perusteella on hyvä tehdä viilauksia armeijalistaan valmistauduttaessa tuleviin turnauksiin; Fight Clubillakin palataan viimein 40K-tunnelmiin tulevan N&T Talvisota 2020 -lämppäritapahtuman myötä. Pasilassa nähdään!

Imperiumin ja Kaaoksen urhoolliset esitaistelijat kuolettavassa kaksintaistelussa - molemmat tappoivat toisensa kerran!

Faithful Exercise

Last Thursday I begun my personal journey into learning the ropes of Beta-Codex Sororitas, directing a 2000-point roster with the updated rules for the first time. The painting is pretty much complete and the army should be ready for tournaments as soon as I figure out how to race the clock with the Sisters of Battle roster of 100 models!

Viime kuussa sain Talvisota-tapahtuman ansiosta pitkästä aikaa hiukan 40K-kipinää ja maalasin reippahasti 50 Battle Sisteriä ja pari vaunua turnauskokoista armeijalistaa varten. Nykyisten kilpailullisten trendien mukaiset rosterit ovat mun makuun aivan ylisuuria ja tuntuikin aika hullulta, että pelikäyttöä varten piti kokoonpanoon laskea varsin vakuuttavan parkkipaikan lisäksi vielä yli 80 power armour -taistelijaa ja liittolaiset päälle! Horde-henkiset buildit ovatkin menestyneet viime aikoina hyvin ja tällä listalla on jossain määrin lähdetty counteroimaan massaa - Storm Bolterien hopealuodit on laskettu tarkkaan jokaiselle ryhmälle.

Pelasimme torstaina Empun kanssa studiollamme parin tonnin harjoitustaistelun Adepta Sororitas vs Genestealer Cults, jossa päästiin kokeilemaan kilpikonnapuolustusta ja kahden rintaman väijyttämistä. Contact Lost ja mun vähän turhan leveä deployment olivat kultistien mieleen ja Emppu ottikin heti kärkeen hyvää Maelstrom-kaulaa ja potki muodostelmasta erkaantuneita Exorcisteja nurin. Frontline Warfaressa Rhinon, Seraphimien ja Celestinen onnistui kuitenkin vallata Genestealerien tukikohta ja ottaa tasoittavan vuoron turvin haltuun keskustan neutraali objektiivi. Lopetimme vitosen jälkeen aikaan 10-10 lopputuloksella, mutta cultilla olisi tässä vaiheessa ollut enemmän resursseja jäljellä.

Siskopelaajan opintopisteet tästä ottelusta olivat Faith- ja Stratagem-pänttäyksen lisäksi pääasiassa deploymentiin liittyviä - charactereista on tärkeä saada kaikki buffit irti ja teenkin ensi kerralla joukkojen asettelun täysin päinvastaisessa järjestyksessä, depoten ensin characterit ja sitten muun muodostelman niiden ympärille. Nyt Exorcistit olivat turhaan jumissa kultisteissa, vaikka urkuvaunut eivät tässä matchupissa olekaan listan parhaita suorittajia. Tankkien ja jalkaväen yhteistoimintaa on kuitenkin hauska pelata ja pitää ottaa pian uutta treeniä ohjelmaan. Kiitokset Genari-Empulle sodista!

Winter Flame

"From Chicago's Adepticon to Talvisota in Helsinki, wargaming keeps on inspiring, uniting and entertaining. What a magnificent hobby we have. Big ups to all players and organizers and thanks for Nopat ja Taktiikka Talvisota 2019!" (via War Head Facebook)

War Head osallistui viime viikonloppuna Nopat & Taktiikka Ry:n ja yhteistyökumppaneiden vuosittaiseen Talvisota-turnaustapahtumaan, joka muutti tänä vuonna Espoon Niittykummusta Helsingin keskustan liepeille Kellohallille. Avara ja tunnelmallinen venue sai kattonsa alle monta kiehtovaa turnausta Bolt Actionista Lord of the Ringsiin ja se toteutti myös pääsylipun hintaan kuuluneen lounastarjoilun todella mallikkaasti. Roudasimme Johanneksen ja Ericin kanssa sisäänkäynnin lavalle kompaktin War Head -figukioskin, minkä lisäksi tuimme perinteen mukaan 40K-turnausta lainamaastoin ja palkinnoin. Turnausviikonloppu oli jälleen eheä kokonaisuus ja teki juuri sen mitä lupasikin; sijainti ja puitteet olivat todella tarkoituksenmukaiset.

Warhammer 40K vaikuttaa kilpailullisen skenen laitamilta tarkasteltuna olevan tällä hetkellä aika hyvässä jamassa ja reilun vuoden sisään implementoidut uudistukset on tuntuneet musta tosi mielekkäiltä. Olen fanittanut paljon sääntöjä ja pelisuunnittelua, joka on ohjannut armeijanrakennusta pois yksiköiden monistamisesta ja mahdollistanut myös tyylikkäillä single codex -buildeilla pärjäämisen. Ei ole mikään salaisuus, että fiilistelen "armeijan näköisiä armeijoita" ja mahdollisuus kasata kompetitiivinen teema-armeija ampumatta itseään molempiin jalkoihin inspiroi. Oli hienoa seurata Adeptus Mechanicus -kenraali Marko Haation voittokulkua (called it) Talvisota-viikonlopun mittaan, sillä sekä pelaajassa että persoonallisessa listassa oli vanhan ajan asennetta sekä sopivasti röyhkeää itseluottamusta - Maken paluu pelin pariin on ollut kerta kaikkiaan vakuuttava.

Vaikka kasiedikassa on muutama vanhan ajan nelkkariin mieltynyttä pelaajaa ikävästi kaihertava ominaisuus, on pieni turnaushiitti kieltämättä alkanut muodostua allekirjoittaneen pääkopassa. Nykytanssin askeleiden opetteluun kaikkine stratagem-temppuineen ja progressiivisine skenaarioineen tuntuu tarvitsevan loputtoman määrän trial and erroria, mutta olisi hauska osallistua taas hyvähenkisiin pelireissuihin ja hienoon jamaan kehitetyn skenen laatutapahtumiin. Ehkä jossain lähikuukausien yksipäiväisessä turnauksessa nähdäänkin pieni comeback, kunhan lista nyt ensin maalautuu sotakuosiin... Modernit armeijalistat on figumääriltään kyllä ihan suunnattomia!

Sunnuntaina War Headin kasuaali Chainsword Fever. Nähdään Fight Clubilla!

Hound the Stars: Planning and early stages

In the next few articles we'll be debriefing our latest army projects, this time created for the battles in the violent and tragic era of Horus Heresy! A full army gallery is on its way, but we'll first dwell into the origins of the World Eaters - where the inspiration sparked and how we went about creating an Armies of Parade -winning force. 

Alpha Legion Mechanized Recon sekä World Eaters Void Assault, eli viimeisimmät War Head -teema-armeijaprojektit, ovat sijoittuneet vetovoimaiseen Horus Heresy -miljööseen, jolla on Suomessakin paljon faneja ja aktiivinen pelaajakunta. Black Libraryn ja Forge Worldin ansiokkaasti kynäilemä maailmankuva on rakentunut romaanien ja sääntökirjojen sivuilla jo vuosikausia ja harrastajien iloksi on julkaistu toinen toistaan siistimpiä yksiköitä ja sankarifiguja. Mytologiset tarinat Astartes-legioonien sisällissodasta ihmiskunnan synkimpänä hetkenä ovat avaruusoopperaa parhaimmillaan ja myös aihepiirin visual design on mahtipontisuudessaan, realistisuudessaan ja koruttomuudessaan vailla vertaansa. Olikin siis jo korkea aika paneutua aihepiiriin täydellä drivella ja fiiliksellä.

Horus Heresyyn liittyy erityisen siistin fluffin lisäksi erottamattomasti myös hyvähenkinen pelaajayhteisö. Kutkuttavasti kansallisissa 30K-piireissä toteutuu juuri se, mitä harrastukselta tällä hetkellä henkilökohtaisesti etsinkin; kasuaalit, temaattiset pelit, joissa pääosassa ovat hitsauksen ja voittamisen sijaan näyttävät miniatyyrit ja maastonkappaleet. Suomen Horus Heresy -turnausskeneä on War Headin ja KuoFi Ry:n panostuksin rakennettu alusta alkaen nimenomaan fluffihenkiseksi power play -elementtejä karsien - pelitapahtumissa kompetitiivisuus on jäänyt taka-alalle ja esimerkiksi palkinnot on jaettu pääasissa muista syistä kuin matsien voittamisesta. Tämä näkyy muun muassa tyylikkäissä armeijalistoissa ja erityisen näyttävissä figuissa; puolikuntoiset tai maalaamattomat miniatyyrit ovat Heresy-turnauspöydillä erittäin harvinaisia.

Ville Herrasen kanssa yhteistyössä startattu World Eaters -hanke lähti kehittymään jokseenkin sattumalta Villen tilattua War Headin kautta Kharnin ja Berzerkereitä uutta 40K-armeijaansa varten. Olimme kuitenkin hiljattain leikitelleet idealla yhteisprojektista ja päätimme lopulta lähteä tutkimusmatkalle Horus Heresy -aikakauteen - Berzerker-spruet laitettiinkin bitsboksiin. Käytimme aluksi paljon aikaa ja henkisiä resursseja ihan vain teeman ja armeijan meiningin speksaamiseen ja pääsimmekin pian samalle sivulle siitä, mitä legioonalaisilta halusimme; mieleen tulee selvästi muuan kesäinen stormauspalaveri Malmin Bierhausissa. Tuolloin kirjoiteltiin jo ensimmäiset versiot armeijalistasta hankintoja ja rakentelua ohjaamaan. World Eatereihin päädyimme alunperin muun muassa niiden (silloisen) eksoottisuuden ja tyylikkään punavalkoisen rynnäkköosastoväriteeman johdosta.

Projektin startattua alkoi resurssien haaliminen, mikä on inspiraatiomyrskyssä yksi tällaisten hankkeiden hauskimpia osuuksia; on mageeta kaataa kaikki bitsikaapin laatikot nurin ja alkaa metsästää osia, joista voisi olla vision toteuttamisessa hyötyä. Mulle oli alusta alkaen selvää, että koko jengi toteutettaisiin "rule of cool" ja fiilistely edellä, enkä antanut figujen käsiaseistuksen ja sen sääntöteknisen vastaavuuden seistä konversioideoiden tiellä. Kokonaisuuden jokainen figu tultaisiinkin konffaamaan teemaan sopivaksi ja alustat raksattaisiin yksilöllisesti scenic base -tyyliin. Tilauksia lähti tuolloin samaan aikaan Anvil Industriesille, Forge Worldille, pariin bitsikauppaan ja GW:lle, minkä lisäksi sopivia osia etsittiin myös lähipiirin harrastajilta.

Sain jo alusta alkaen paljon kiksejä armeijaan suunnitellusta avaruusteemasta, sillä se olisi aika persoonallinen ja tuntui sopivan erityisen hyvin World Eatereille; avaruusaluksia breachaavat, verenjanoiset gladiaattorit tuntuivat olevan kuin suoraan Horus Heresy -romaanin sivuilta. Tähän meininkiin saatiin myös hienosti istumaan suomalaisittain (ainakin toistaiseksi) harvinaiset Caestus Assault Ramit, joista muodostui armeijalistamme sydän. Myös kaikki rosterin muut yksiköt valittiin sopimaan "Void Assault" -teemaan, mistä syystä mukaan ei tullut esimerkiksi Dreadnoughteja tai kenttätykistöä; sen sijaan kiiturit, teleportaavat joukot ja hyppyreppujalkaväki laskettiin mukaan. Lohduton, mittaamaton tyhjiö ja jokin kovia kokenut avaruusasema miljöönä antoivat paljon ajatuksia myös joukkojen beissauselementteihin ja tulevaan display boardiin.

Tiesin jo elokuussa 2017 ensimmäisiä prototyyppeja rakennellessamme, että koko projektin toteuttamiseen menisi pitkä tovi; jokainen jalkaväkifigu rakennettaisiin scratchbuild-tyyliin lukuisista irto-osista ja maalattaisiin yksilöllisesti liukuhihnatyöskentelyn sijaan. Alustavaksi valmistumistavoitteeksi asetettiin Warhammer Storen Armies on Parade -kilpailu, minkä lisäksi haaveilin mahdollisuudesta viedä valmistunut kokonaisuus SN Battle Reportsin 'No Retreat' -kutsuturnaukseen Gibraltarille. Emme pitäneet tarkkaa kirjaa hankkeeseen käytetystä ajasta, mutta kokonaistyöstötunnit yltävät iisisti kolminumeroisiin lukuihin - käytettyä aikaa tärkeämpää oli kaiken aikaa se, että jälki ja lopputulos vastaisivat omassa pääkopassa kipinöivää visiota. Lopulta jätimme armeijalistan liittolaisdetachmentin vielä odottamaan vuoroaan, jotta ehdittäisiin keskittyä varsinaisiin legioonalaisiin ja 308th Void Assault valmistui kuin valmistuikin lokakuiseen armeijaparaatiin tänä vuonna. Tavoite ei tietenkään voinut olla muu kuin voitto (Ollin jo napattua yhden Armies on Parade -kultamitalin omilla, perinteisemmillä World Eatereillaan), mikä kaikeksi onneksi saavutettiin!

World Eaterit ovat olleet jo tähän mennessä todella palkitseva projekti ja oon nauttinut kovasti 30K-tematiikasta ja legioonakulttuurin tulkitsemisesta maalaten ja konvertoiden. Vahvistuksia on vielä matkalla, jotta rosteri saadaan turnauskokoiseksi, minkä jälkeen se pitää tietysti saada pelikäyttöön! Kiitokset kaikille matkan varrella tsempanneille, osia treidanneille ja fiilistelyyn osallistuneille.

Jatketaan pian kuvien ja stoorin kanssa!

Ropecon bound!

War Head -tunnustukset tuleviin Ropecon-koitoksiin. Vielä ehtii fiksata ne viimeiset highlightit! 

Ropecon odottaa! Joka kesän peli- ja fiilistelyhuipentuma järkätään tänäkin vuonna Messukeskuksessa, eli ihan lähellä War Headin Opastinsillalla sijaitsevaa päämajaa. Conin ohjelmakattaukseen kuuluu jälleen ilahduttavan paljon figupelitarjontaa perinteisestä maalauskilpailusta lukuisiin demoihin, osallistumispeleihin ja turnauksiin. Esimerkiksi Nopat & Taktiikka Ry pystyttää jälleen figusaliin vaikuttavan kattauksen historiallisia ja indiepelejä, joita pääsee kokeilemaan asiantuntevassa ohjauksessa. Kannattaa käyttää tilaisuus hyödyksi!

Ropecon 2018 -figupeliturnaukset

Mitä tulee turnauksiin, ovat Conin pelipöydät tärkeä jokavuotinen näyteikkuna suomalaiselle figupeliskenelle. Perinteisen miniatyyrimaalauskilpailun menestyjien lisäksi myös pelikäytössä olevien armeijoiden parhaimmistoa on ollut tapana arvostaa palkinnoin ja myös tuoda esille esimerkiksi tapahtuman päättäjäistilaisuudessa. Viime vuosina Conin figupeleihin myöntämä palkintobudjetti on kuitenkin valitettavasti pienentynyt, mikä on saattanut johtua myös turnausjärjestäjien aktiivisuuden puutteesta. Mun nähdäkseni perinteen jatkuminen on erittäin olennaista, koska upeiden armeijoiden ja harrastajien niiden eteen näkemän vaivan ihastelu on yksi makeimpia juttuja isoimmissa turnauksissa. On sekä pelaajien maalausmotivaation että turnauksen brändin kannalta tärkeää, että harrastushengen ja ahkeruuden arvostus jatkuu konsistenttina vuodesta toiseen ja että niin turnauskävijät kuin yleisökin saavat nauttia silmäkarkista osana Ropecon-kokemustaan. Tämä taas on pitkälti kiinni järjestäjistä ja uskoakseni myös näiden Conitealle asettamista toiveista.

Jotta fiilistely ei olisi vain sanahelinää, on War Head ilmoittautunut tänä vuonna Ropeconin Warhammer 40,000-, Age of Sigmar- ja The 9th Age -turnausten maalausskabojen suojelijaksi ja toimittaa palkinnot eventien makeimmille armeijoille! Haluamme näin arvostaa makeiden figujen eteen nähtyä vaivaa ja hyvää harrastushenkeä sekä muistuttaa turnausjärjestäjiä kaikkialla maalauspisteiden ja -palkintojen tärkeydestä; figujen näyttävyys on ensisijaisen tärkeää pelikokemukselle ja uusien pelaajien rekrytoinnille. Kunniakirja tai pokaali on hieno muisto tapahtumasta ja mainio palkinto siistin armeijan rakentamisesta.

Ropecon-fiilistelyt ovat käynnissä myös War Headin Facebookissa, jossa jaamme viikon mittaan arkistojemme valokuvia 2000-luvun alun Coneista ja noiden muinaisten aikojen turnausten tunnelmista. Virittäydy siis seuraamaan täydentyvää nostalgiagalleriaa, ehkä bongaat tuttuja nappeja tai naamoja vuosien takaa!

Ropecons of Old - War Head Kuvagalleria

Space Wolffien ja Dark Angelien välienselvittely voimalinjojen alla ikuistettiin vuonna 2002!

The Emperor Protects

Ropecon-hulluus on taas kerran ohi. Viime vuosina toistunut perinne armeijanrakennusmaratonista jatkui tälläkin kertaa, kun kesäkuun loppupuolella aloin pohtia Ropeconia ja Sisters of Battle -kokonaisuuden mahdollisuuksia ehtiä valmiiksi heinäkuun lopulla järkättävään tapahtumaan. Aluksi mun oli tarkoitus skipata maalailut, kun Imperial Guard -visiot eivät osuneet yksiin Conin 40K-turnauksen sääntöpaketin kanssa, mutta samalta inspiraatio- ja referenssipohjalta ponnistavat Sisterit eivät tarkemmin ajateltuna tuntuneetkaan ihan mahdottomalta projektilta. Turnauksessa pelattaisiin kuitenkin vain 1500 pisteen listoilla ja aikaa oli kokonainen kuukausi...

Kun projektiin oltiin lähdetty, mentiin sillä tiellä aikalailla päätyyn asti; heinäkuulle ei jäänyt kovin montaa vapaata hetkeä töiden ja maalailun ohessa. Armeijassa on vain 37 figua, mutta niihin tuli paljon konversioita ja muita lisäyksiä, kuten lippuja ja beissien scenic-elementtejä. Teknisesti mentiin samalla kaavalla kuin mihin ollaan aiempien armeijamaalaustouhujen kanssa totuttu, mutta tän projektin parissa pääsin testailemaan uusia Vallejon maaleja ja käytin myös ensi kertaa märkäpalettia koko hankkeen ajan. Viikonloput olivat otollisimpia maalauspäiviä, mutta usein tuli jäätyä vielä "iltavuoroon" työpaikalle päiväduunien jälkeen.

Lopulta tuli valmista ja armeija lunasti sille asetetut tavoitteet kovasta kilpailusta huolimatta; viides peräkkäinen Ropeconin 40K-turnauksen Paras Armeija -palkinto (kuudes overall)! Skabaaminen oli tänä vuonna erityisen haastavaa, sillä Sotavasarassa Bamofina tunnettu Mikaelkin osallistui turnaukseen ja vimpan päälle maalatut Space Wolfit tavoittelivat samaa titteliä. Totta puhuen tästä sai kuitenkin paljon lisämotivaatiota ja jeesasimme myös toisiamme pitkien allnighterien, maalausviikonloppujen ja väsymättömän viimeistelyjakson aikana. Oli hauskaa, kun rinnalla oli yhtä motivoitunut ja todella taitava "kirittäjä" ja pitkän matkan sai jakaa jonkun toisen kanssa. Lopulta molemmat kokonaisuudet sekä display boardit olivat valmiit ja miehet tyytyväisiä, ja päästiinpä ottamaan conissa vähän erääkin...

Ennen conia valvotut yöt, stressi ja työtunnit kuitenkin purkautuivat tällä viikolla flunssaksi ja täysimittaista armeijaesittelyä joudutaan vielä odottamaan. Tässä kuitenkin pari kuvaa teaseriksi!

Guard Week: The Lucky Sevens

Kaartiviikon aikana on esiteltävä myös yksi War Head -operaattorien tärkeimmistä perinnerykmenteistä, Juhan kuuluisa Elysian Drop Detachment 77! Kohtasin alunperin pudotusjoukot fluffimatsissa Tyranideja vastaan ja olen siitä pitäen fanittanut Juhan tyyliä luoda joukoilleen taustatarinaa ja myös pelata niitä teemaansopivalla tavalla. Kokonaisuudessa yhdistyy monia 40K:n siisteimpiä piirteitä; persoonallinen armeijarakenne, hieno narratiivi ja upeat miniatyyrit. Tässä artikkelissa Juha kertoo omin sanoin armeijan synnystä ja ajatuksista pudotusjoukkojen ja niiden liittolaisten takana!

Joukot siirtyvät alaisuuteeni ja "Seiska-seiska" syntyy

Tämän armeijaprojektin syntyminen on ollut siinä mielessä mielenkiintoinen, että minulla ei ollut alunperin ajatustakaan koota Forge Worldin armeijaa, puhumattakaan Elysian Drop Troopeista. Armeija vain päätyi minulle, koska tein palveluksen pitkäaikaiselle ystävälleni ja pelikaverille, ja ostin häneltä maalaamatta jääneen armeijan. Sovimme asiallisen ja molempia tyydyttävän hinnan ja äkkiä omistin Elysialaisarmeijan kaikilla trooppivaihtoehdoilla. Tutkittuani hankintaa tarkemmin tulin hyvin tyytyväiseksi, käsissäni oli heräteostoksen myötä todella hieno kokonaisuus upeita figuja!

Elysialaisten ostamisen aikoihin luin Forge Worldin mainioita kampanjakirjoja ja niteestä ”Anphelion project” löytyi mainio teema juuri hankkimalleni joukolle. Anphelion Projectissa kerrotaan tarinaa muuan inkvisiittorista, joka matkustaa hiljentyneelle tutkimusasemalle tukenaan joukko raudanlujia maahanlaskujoukkoja Elysian Drop Detachmentista 99. Tuon idean nappasin suoraan oman joukkoni teemaksi, koska se sopi kuin korva kuppiin; kyseessähä olisi pienehkö kevyen jalkaväen joukko, jolla ei ollut panssaritukea eikä tykistöä, ja joka oli tarkoitettu hoitamaan hieman hämäriä erikoistehtäviä ja kirurgisia ensi-iskuja valittuihin kohteisiin.

Väriteemaa ja variaatiota - puurtamista ja maalauksen iloa

Ystäväni oli kasannut ja maalannut reilun kymmenen miniatyyriä koko paketista ja valinnut väriteemaksi aavikkoteeman melko tummilla panssari- ja varusteosilla. En halunnut maalata uudelleen hyviä figuja, joten perusteema sai luvan olla siinä. Lisäksi valittu väritys sopi mielestäni hyvin elysialaisten ultramoderniin tunnelmaan. Muutin kuitenkin hieman varusteiden sävyä ja vaalea oliivi tuli uudeksi väriksi panssareihin ja muihin romppeisiin. Se oli mielestäni realistinen, eikä niin voimakkaasti kontrastoiva. Lopulta aiemmin maalatut ja vaaleat varusteet sopivat hyvin yhteen, koska on varsin uskottavaa ajatella, että eri ryhmät ovat saaneet varusteensa hieman eri aikoihin ja pidempään käytetyissä näkyy kuluminen vaalenneena sävynä. Lisäsin mukaan vielä hieman modernismia maalaamalla guardsmanien aseita hiekkamaastokuviolla. Tein myös komppaniaa varten päällystöä, muiden muassa Company HQ:n, joissa käytin Catachan-figuja pohjana yhdistellen niitä elysialaisiin aseisiin ja varusteisiin.

Tässäkin armeijassa olen koettanut ammentaa inspiraatiota nykyaikaisista sotilasjoukoista, joiden pragmaattista tyyliä olen koettanut jäljitellä maalauksessa. Se istuu hyvin dynaamisissa nykytaistelijan asennoissa komeileviin elysialaisiin. Pääsyn oikeastaan aina maalaamaan nelkkariarmeijoitani realististen esikuvien mukaisesti. Suhtaudun projekteihin kuin ne olisivat ”oikeita” joukko-osastoja rakenteineen ja historioineen. Näin maalaan scifi-armeijankin kuin se olisi oikea armeija, jonka vaatetuksessa on ideoita ja komponentteja oikeista sotilasvaatteista. Tämä tapa kumpuaa kiinnostuksestani sotahistoriaan ja eritoten uniformuihin.

Näiden pohdintojen jälkeen siirryin ehdottomasti projektin ikävimpään vaiheeseen, joka oli miniatyyrien kokoaminen. Se oli tuskainen prosessi, sekä osien sovitusongelmien että liimauksen vuoksi. Piinaavan kasaamisen, loppumattoman pinnaamisen ja Rapid Cure -suihkuttelun kautta joukot saivat lopulta ihmisen anatomian. Sen jälkeen olikin luvassa kiva vaihe, joka häivytti nopeasti mielestä kasaamisen tuskan; Forgen figut ovat hienoja maalattavia. Tarkat ja terävät yksityiskohdat, huippuhieno realismi ja upea dynamiikka tuottivat kerrassaan upean ”kankaan” jolle maalata. Siksi maalaaminen sujui kuin leikki ja siinä ei lopulta aikaa tuhlaantunut. Nämä miniatyyrit maalautuivat ikään kuin itsestään.

Ilmakuljetuskalusto saapuu

Alusta lähtien oli selvää, että tämä projekti merkitsi useiden lentokoneiden hankintaa, koska mitä nyt moderni airmobile–yksikkö olisi ilman asianmukaisia koneita. Koska olin päättänyt mallintaa realistiselta pohjalta lähtevää yksikköä, se merkitsi ilmakuljetuskalustoa jokaiselle yksikön kaverille. Näin päädyin hankkimaan kaikkiaan viisi Valkyyriaa; ensin tuli kolme jalkaväelle ja myöhemmin kaksi lisää komentotiimille ja raskaille aseille. Koneiden väriteeman kanssa pohdiskelin ensin jonkinlaista camoa, mutta sitten valitsin laivastonharmaan, olivathan koneet Imperial Navyn koneita. Tähän referenssi tuli US Navyn Sea Hawk -koptereista, jotka kuljettavat maajoukkoja taistoon pelkistetyn harmaassa ulkoasussa.

Joukkoon liittyivät vielä kolme Sentineliä antamaan kiväärimiehille edes jonkinlaista lähitorjuntaa. Elysialaiset Sentinelit saavat ”deep strike –option”, joten ilmakuljetus ei ollut niissäkään fluffiongelma.
Muutaman kuukauden innokkaan työskentelyn jälkeen joukkoni oli aika lailla valmis, vaikka olinkin jo suunnitellut tulevaa. Tarvitsen vielä muutaman lisäyksen; ehkä vielä yhden Valkyyrian Medevac-tehtäviin, sekä Vulture Gunshipin lentäväksi tykistöksi, hankintalistalla ovat!

Inkvisiittori historian hämärästä

Elysialaisten oltua jo jonkin aikaa valmiina, törmäsin hienoon inkvisiittori-figuun, joka taisi olla alkujaan Crusader miekalla ja kilvellä. Jokin miniatyyrin asennossa pysäytti,ja päätin tehdä siitä armeijaani inkvisiittorin, jonka palveluksessa Elysialaiset olisivat. Irrotin kilven, mutta jätin power swordin, sillä pitäähän sankarilla olla miekka. Väriteemaksi otin harmaan ja valkoisen, jota saisin inkvisiittorin ja tämän joukot erottautumaan sotilaallisista sotilaista. Päähenkilölle tein perinteisen acolyte/tech-priest/scribe -hännystelijäkaartin ”toimistoväeksi” ja miksei mukaan matkoillekin. Kauan käyttämäni inkkari sai jo ysärillä nimen Vekt, vaikka tuolloin sitä kuvasi ihan toinen miniatyyri, sekin inkvisiittori tosin. Tämä figu oli kuitenkin aikojen saatossa kadonnut tai pilkottu projektiksi, joten nyt Vekt inkarnoitui uudelleen Elysians-armeijaprojektissa. Tämä lie yksi pitkäikäisimpiä charactereita peleissäni.  Tässä yhteydessä Vektistä muotoutui myös radikaali Ordo Xenos -agentti.

Ensimmäinen tukijoukko, jonka Vekt sai rinnalleen, oli ihan normaaleista Cadianeista tehty kivääriryhmä. Vaihdon vain kavereille Kromlechin barettipäät eliittistatuksen välittämiseksi. Päävärin kiväärimiehet saivat jo aiemmin valitusta harmaasta, jota korostamaan maalasin baretit punaisiksi. Näihin solttuhin tuli aika ”poliisimainen” tunnelma, ja sehän sopi inkvisiittorille.

Toinen liittolaisryhmä kehittyi Ordo Xenos -ajatuksesta. Jos kerran Vekt olisi radikaali Xeno–metsästäjä, jokin ”xenomorfinen” ryhmä sopisi liittolaiseksi hyvin ja toisi samalla persoonaa Vektiin. Pohdittuani vaihtoehtoja päädyin kahteen vaihtoehtoon, örkit tai krootit; molemmat ovat kommunikaatiokykyisiä ja niiden tiedetään toimineen palkkasotureina. Päädyin lopulta krootteihin, sillä niitä oli juuri kahdentoista figun tiimi maalaamattomana laatikossa.  Halusin kytkeä nämä inkvisition krootit kaartiin, joten koristelin alkukantaisia lihansyöjiä kaartin varusteilla ja vuoleskelin niille päihin muoviset Cadianien kypärät. Varusteet saivat maalausvaiheessa harmaan sävyn, kuten muutkin Vektin joukot. Pidän kovasti lopputuloksesta ja Vektin krootit ovat olleet varsin hauska tiimi pelata. Onhan niillä muutama hieno päänahkakin jo hankittuna, muiden muassa Hive Tyrant, joka nuijittiin pois päiviltä lähitaistelussa.

Vektin joukko on toistaiseksi pieni, joten se ei itsekseen kestä juurikaan, mutta liitettynä 

Elysian Drop Detachment 77:aan, se onkin jo suhteellisen suorituskykyinen joukko!

Juhan fiilistelyä armeijansa tunnelmasta ja teemasta on aina hauska kuunnella, koska kyseessä on niin sydämellä rakennettu kokonaisuus. Elysialaisten nykyaikaisen taktinen tyyli ja tosimaailman sotilaspiireistä ammentava yksityiskohtaisuus tuntuvat olevan kuin varta vasten Juhalle luodut. Lisäksi "Seiska-seiska" antaa hartaana Imperiumin kannattajana tunnetulle harrastajalle vapaat kädet yhdistellä keisarillisia joukkoja, kuten on tehty kuuluisan inkvisiittori Vektin kohdalla.

Barettipäiset Stormtrooperit lienee rekrytoitu ympäri galaksia. Inkvisition logot olkasuojuksissa ja rintapanssareissa kertovat uskollisuudesta Ordo Xenokselle.

Myös kroot-liittolaiset on puettu harmaansävyihin, joskaan tarina ei kerro, onko varustus jaettu vai "lunastettu" sotaretkien aikana. Krootit tuovat Vektin taisteluosastoon hiukan brutaalia iskuvoimaa ja taitavia polunetsijöitä, joita voi käyttää esimerkiksi tiedustelutarkoituksessa.

Ilmeikkäät asennot, yksityiskohtaiset varusteet ja tunnistettava Imperial Guard -tyyli on Elysianien parhaita puolia. Mun omat suosikkifigut armeijassa on ehkä tarkka-ampujat spottereineen ja dioramamaisine asetteluineen.

Valkyrioissa näkyy hyvin Juhan omintakeinen maalaustyyli ja tämän usein käyttämät weathering-tekniikat. Teimme yhteisprojektina pari vuotta sitten Forge Worldin Space Marine -hävittäjiä ja pääsin tutustumaan tarkemmin "Overlordin" persoonalliseen ja realistiseen tapaan tuunata ajoneuvoista vakuuttavia.

Valkyyriat olivat tehokkaita viime vuoden Civil Warissa, saa nähdä tekevätkö Elysialaiset paluun tämän vuoden War Head -tiimiturnauksessa?

Krootit valmistautuvat iskemään, ennen kuin viholliset saavuttavat konekivääriasemat. Näissäkin heavy weapon tiimeissä on tosi hyvä, välitön fiilis; heavy bolter on vain nostettu häthätää koneesta alas potkaistun ammo craten päälle ja otettu tulialue haltuun.

Vekt miehineen lähtöalueella valmiina uudelle tehtävälle. Keisari kutsuu sotaan!

Juhan armeijassa on muuten myös operaatiopäällikkö, eversti Vincent "Ember" Grimshire, joka ei toistaiseksi ole vielä osallistunut 40K-taistelutoimiin osana armeijalistaa... Upseeri johtaakin yleensä tehtäviä kaukana itse AO:lta.

The Lucky Sevens täydessä vahvuudessaan. Huipputyylikäs kokonaisuus ja oikea perinnerykmentti!