Riot in the wreckage valley

Hooah! Sunnuntaina siunaantui pitkästä aikaa tilaisuus tavata koko War Head -miehistön voimin ja Fight Clubilla pidettyyn miittiin ehti myös pari vierailijaa. Hyvän jengin kesken pidetyt tapaamiset harrastuksen parissa on huippuja ja olisi kiva tehdä kokoontumisista vähän säännöllisempiä ja osallistujamäärältään laajempia. Tällä kertaa paikat olivat kuitenkin lauantaisen MtG-turnauksen vuoksi vähän hujan hajan, joten pidimme kompaktin miitin osittain edustussyistä. ;)

Hobbypäivä alkoi kahdeksan pelaajan kesken walker-teemaisella SODALLA, jonka idiksen heitimme Ollin kanssa kasaan aamupäivällä muuta joukkuetta odotellessamme. Inspiraationa toimi taannoinen miniskenaariomme Liberator Dreadnoughtien ja örkkien Kanhorden välillä.

Rähinän ideana oli walker-mättö ja pisteiden kerääminen hajottamalla vihollistalsijoita aavikkoareenalla. Vihollisyksikön tuhoamisesta ampumalla sai pisteen ja lyömällä kaksi ja mikäli oma walker hajosi taistelun tiimellyksessä, heitettiin nopalla läjästä satunnaisesti uusi. Myös ensimmäiset Walker-valinnat arvottiin, mistä tuli heti kärkeen päättömiä ja hauskoja tilanteita.

Peli kestäisi niin kauan, kunnes jokainen Walker olisi romuna ja reservi tyhjä. Pelikentällä oli kahdeksan entry pointia, josta "respawnaavat" Walkerit rynnistivät taistelukentälle ja myös spawning pointit randomoitiin pelaajan tuodessa uuden ajoneuvon sisään. Lisäksi keskellä pöytää oli Wreckingspree Sector, eli walkereille 4+ coveria antava Area terrain, jossa ollessaan sai kaikista tekemistään tuhoista bonuspisteen. Tämä ohjasi tappelua kohti keskustaa ja takasi vauhtia ja vaarallisia tilanteita matkan varrelle.

Toisena kunniavieraana toiminut Antti heitti aloituskävelijäkseen kaartikenraalille osuvasti Armored Sentinelin Autocannonilla. Hatsin ekan walkerin parhaaksi saavutukseksi taisi tosin jäädä potkaisemalla tehty Hull point damage Aleksi Lehtiön Killa Kaniin.

War Headille Captain's Logia pitävä Aku taas veti vähän lyhyemmän tikun, eli Killa Kanin Grotzookalla. Kaikista lyhyin tikku walker poolissa taisi tosin olla Skorcha Kan, tanssi sujui kuitenkin aseistuksesta huolimatta!

Juha taas heitti luonteelleen sopivasti aloituskävelijäkseen Deff Dreadin Big shootilla. Steve 2.0 oli valmis kylvämään hävitystä.

Myös Ollille osui kärkeen Killa Kan, joka lähti saman tien jolkottamaan kohti keskikenttää.

Eric säätää Chaos Helbrutensa aloitusasemia. Mun World Eaters Contemptor Dreadnought ja Niko Mattlarin Bad Moon Deff Dread katselivat epäluuloisesti viereiselle entry pointille asettunutta kaaostalsijaa.

Hesen Black Templars Venerable Dreadnoughtin depoalueeksi valikoitui keskustan tuhomesta. Tämä oli taktisen haastava aloitusalue, sillä Assault Cannon Venerable pääsi heti räiskimään tuplapisteitä lähestyvistä vihollisyksiköistä, mutta oli myös kaiken huomion kohteena pöydänkeskustassa.

Hese aloittikin vahvasti tulittamalla Ollin ensimmäisen Killa Kanin soseeksi heti ekalla vuorolla. Muut etenivät kohti keskustaa ja Eric ampui Helbruten Multi-Meltalla heittolaukauksen Black Templar -sotakonetta kohti tekemättä osumaa. Killa Kanit alkoivat nahistella keskenään siellä täällä ja koetin itsekin tavoittaa Autocannonilla Venerable Drednoughtin takapeltiä siinä onnistumatta.

Parin laukauksenvaihdon ja yhden tuhoutuneen Autocannonin jälkeen mun Contemptor pääsi kuitenkin lyttäämään Hesen Venerablen lähitaistelussa ja ajautui sitten painiin Ericin Helbruten kanssa. Yksi pelin hauskimpia tilanteita oli, kun Nikon Deff Dread ryntäsi samaan taisteluun ja päätimme Ericin kanssa splitata molemmat yhden hyökkäyksen siihen ja yhden toisiimme. Molemmat toisiimme tähdätyt iskut menivät ohi, mutta Deff Dreadiin suunnatut osuivat ja teimme yhteistyössä Nikon epäonniseen talsijaan kaksi Penetrating Hit: Explodes!-tulosta ennen keskenäisen painin jatkamista! Tässä vaiheessa kentälle alkoi sataa myös keskustasta scatteroivia "care packageja", jotka olivat kuin mysterious objektiiveja walker-skenaarioon suunniteltuna.

Ericin Helbrute pääsi lopulta painissa niskan päälle, mutta Juhan Deff Dread ryntäsi äkkiarvaamatta paikalle saksimaan muinaisen Chaos Space Marinen osiksi ja nettosi kolme Victory pointia, sillä tuhosi viholliswalkerin combatissa keskusalueella.

Hese arpoi itselleen uuden Killa Kanin ja kävi liekittämässä ja sahaamassa toisen örkkitalsijan heti reservipisteestä saavuttuaan. Eihän näissä peleissä liiaksi järkeä ole, emmekä edes yrittäneet pitää yllä mitään tiukkaa säännöstöä. Nyt kahdeksan pelaajan matsi oli sujuva ja viihdyttävä ilman turhaa nillitystä. 

Walkerinraatoja alkoi kaatua kentälle.

Aleksin toinenkaan Killa Kan ei päässyt paljon depoaluetta pidemmälle, mutta kolmas juoksi keskustaan ja löysi care packagesta Walker-käyttöön modatun Quad Gun -tykin. Näin Akun kelpasi tulitella ympäriinsä ja tuhota toinen Kan, kunnes mun Deff Dread kävi sahaamassa tykkitalsijan Quad Gunin puikoista.

Tällä välin Hatsin oli onnistunut heittää itselleen Space Sharks Death Company Dreadnought, joka takoi roppakaupalla pisteitä muun muassa chargaamalla kahden Killa Kanin väliseen Combatiin ja lopettamalla molemmat Blood Fist -lyönneillään.

Edun Contemptor ei ehtinyt pakoon mun reservistä saapunutta "Supa Steve" Deff Dreadia. Kaikki  tällä kertaa pelissä käytetyt figut löytyivät paikan päältä meidän vitriineistä, mutta joskus voisi olla hauska pelauttaa Walker Brawlia vaikka jossain tapahtumassa niin, että osallistujat voisivat tuoda mukanaan myös omia yksiköitään... Ehkä Ropeconissa! Meillä olisi myös koko joukko Eldar War Walkereita, jotka ei nyt olleet saatavilla tähän rähinään.

Liberator Dreadnought Raidenista ei ollut vastusta Rokkit Kanille... Onneksi ei tehty mitään vedonlyöntiä.

Oli hauska nähdä Juhaa pitkästä aikaa ja seurata, miten tämän koneörkit pistivät peltiä ruttuun. Bad Moon -walkerit ovat Juhan ja Ollin kokoelmista.

Lopuksi koko kenttä oli täynnä savuavia raatoja ja peli oli ohi.

Voittajaksi selviytyi yhden pisteen erolla Hatsin Death Company Dread, joka sahasi palasiksi kaksi Killa Kania, yhden Blood Angels Furioso Dreadnoughtin ja juoksi lopuksi Quad Gunin puikkoihin ampumaan Ericin kentänlaidalle halvaantuneen Sentinelin! Jaetulle kakkossijalle ylsivät Eric, Hese ja Teemu.

Miitti jatkui pelin jälkeen maalauspöydän ympärillä niistä näistä turisten ja projekteja edistäen. Nikon työlistalla oli Chaos Beastmen Blood Bowl -tiimin beissaaminen Winterception-liigaamme varten.

Myös Johannes saapui paikalle viimeistelemään Tyranideja ja Mortifactoreita. Päätimme vastikään lyödä armeijahankkeet yksiin siten, että maalaisin IG+SM kombinaatioon kaartiosat Jontun työstäessä Marineita.

Hesen maalauspöydällä seisoi vihreissä riveissä vähemmän yllättävästi örkkejä. Viime aikoina Henrik on lisännyt kokoelmaansa Rogue Trader -ajan örkkiryhmiä ja jäljitettyään puuttuvat figut kasaan Ebaysta oli viimein onnistunut kokoamaan Thrugg Bullneckin klassikkoryhmän kaikkine yksilöllisine figuineen.

Aku laski vastikään Demoniensa tueksi Chaos Space Marine -liittolaiset ja maalaili miitissä Spawneista rakennellut Obliteratorit psykedeelisiin sävyihin. Ideana on kai hakea lisää pitkän matkan ja matalan ap:n ampumista ja suht vankan, jalkaväkipitoisen ankkurin tuomaa varmuutta reservitaktiikoita pelatessa.

Sain itse Steel Legion -beissailujen ohella lopultakin viimeisteltyä Devilfishien flying baset syksyisen metsän sävyihin. Käytin aiemminkin blogissa esiteltyjen WIP-kuvien mukaisesti matskuina korkkia, finnfoamia, puunpalasia ja hiekkaa liimailtuna Hobby Pointista ostamieni vanerisoikioiden päälle. Koivunsiemenet, foliage-puskat, static grass ja water effect toivat värit ruskeaan pohjaan. Vesiefekti on kuvissa vielä märkä, kuivuttuaan siitä tulee (toivon mukaan) läpikuultava.

Vastavalmistunut, pieni Tau-joukko pääsi viimein vitriinihyllylle! Jatkoa seuraa...

Myös Hesen asenteessa säästelemätön ja jo suhteellisen iäkäs örkkipoppoo sai illan aikana värit niskaansa!

Konepistoolein aseistautuneita boyzeja. Taktisen kyyry etenemisasento mahdollistaa tarkan tähtäyksen ja tuottaa samalla vihollisille mahdollisimman pienen maalin.

Fiilistelimme miitissä myös Saksasta kannettuja tuliaisia. Koko porukan iloksi ja War Headin kirjastoon toimme Forgen Monstrous Arcanumin, joka on lisäsäännöstö harvinaislaatuisten ja tarunhohtoisten hirviöiden pelaamiseen FaBa-ympäristössä.

Kirja on ollut ostoslistallamme pitkään ja nyt sen sai mukaan kätevästi Forgen tiskiltä ilman mitään toimituskustannuksia, mikäs sen aidompaa. Kirja on tosi laadukkaasti tuotettu (kuten Forge Worldin tavarat yleensäkin) ulkoasultaan sekä sisällöltään ja erityisesti kirjan yksilöllinen taide ja vaikuttavat fluffit on meidän mieleen.

Olli tilasi tuliaisiksi Event Only -figun, Death Korps of Krieg Quartermasterin.

Örkkifani Hese sai ökötuliaisia, 94-vuoden Kev Adams Orc Championin.

Yhdestä aarrelaatikosta löytyi myös läjä Gorkamorka-blistereitä, jotka oli pakko ostaa pois. Etenkin Rebel Snotzit ja Digga-figut, eli örkkien ihmisfanit, menevät Ebayssa hurjilla hinnoilla, vaikka nämä kyllä päätynee Hesen armeijaan ja taistelukentille. 

Itselleni löysin samasta laatikosta liskomiesten Blood Bowl -pelaajan! Luin ensin hahmon nimeksi Bilibili, jolle hajoiltiin huolella jo Saksassa, vaikkei tarkemmin syynnätty Silibili jää paljon eeppisyydessä vajaaksi. Pitää alkaa syystalven mittaan katsoa sitä BB-jengiäkin sillä silmällä.

Juhaa ajatellen ostimme yllätystuliaisiksi uuden Space Marine Fire Raptorin, jota kuolasimme jo ennakkoon lisäykseksi Astartes Air Forceemme. Nyt Storm Eagle saa vakuuttavan saattokoneen ja pian päästään pelaamaan jotain hullua, pahamaineista lentokonelistaa (internetin mukaan täysin mahdoton voittaa). 
Loistava päivä, kiitti osallistujille! Ja nähdään huomenna tiistain Fight Clubissa!

Arrowhead: The Red Machine

Operation Arrowhead on War Headin hanke, jonka ideana on etsiä ja palkita kuukausittain upeita miniatyyriarmeijoita Suomen figuskenessä. Operaattorimme soluttautuvat parhaillaan kansallisiin turnaustapahtumiin, seuraavat foorumi- ja blogiverkostoja ja pitävät vahtia eri harrastemyymälöissä tarkoituksenaan löytää Suomen kipeimpiä armeijakokonaisuuksia! Lue lisää Arrowheadista täältä!

Kaikilla figupelailuun ryhtyneillä tulee jossain vaiheessa eteen niin sanottu "kitchen table" -vaihe, jota voi luonnehtia rennoksi kasuaalipelaamiseksi frendien kanssa totutuin teemoin ja ehkä jopa house rulein maustettuna. Keittiönpöytäpelailuun kuuluvat itse viritellyt listat, pelien pelaaminen tutulla jengillä tuttuja kokoonpanoja vastaan, joskus vähän omat tulkinnat säännöistä sekä kaveriporukan tempaukset, kuten erilaiset kampanjat. Monet kokeneemmatkin harrastajat pitävät juuri kitchen table gamingia sinä parhaana aikakautena uransa aikana, sillä kotoisassa miljöössä armeijalistojen ja pelaajien voimasuhteet ovat useimmiten suunnilleen balanssissa. "Seuraavana vaiheena" monesti saapuva turnauspelaaminenhan avartaa näkemystä ja voi avata taktiset silmät pelin suhteen ihan eri tavalla niin hyvässä kuin pahassa. Kaikkia ei turnauksissa käynti kuitenkaan kiinnosta.

Muistelen itsekin usein pohjoisen keittiönpöydillä ja lattioilla (sekä autotallien eeppisissä miniturnauksissa) pelattuja matseja ja niiden aikojen fiilistelyä. Tuolloin harrastus lähti rakentumaan tärkeäksi osaksi elämää ja loistofrendejä löytyi juuri pelaamisen kautta. Teemu Kilpiö oli yksi niistä nelkkarin kautta tavatuista kanssaharrastajista, joiden kanssa tunnuin olevan eniten samalla aaltopituudella juuri pelaamisen suhteen. Armeijoiden kuului olla makeita, maalattuja kokonaisuuksia, turnauksissa pelattiin voitosta ja kovaa pelaaminen ei estänyt hauskanpitoa kaveriporukan peleissä. Meidän yhteiset turnausreissut Ouluun, Tornioon ja Lahteen (joskus vähän ex tempore -meiningilläkin) ovat jääneet mieleen ja pitkien iltojen stormailuja kerhotalolla on joskus vähän ikäväkin. Ja tuskin mitään armeijaa vastaan olen pelannut niin montaa tasaista vääntöä kuin Rovaniemen maineikasta punakonetta...

Pääsin juhannuksena istumaan miehen kanssa alas ja jubailemaan menneistä ja nykyisistä kuvioista. Samalla saimme ikuistettua tyylikkään Saim-Hann -teema-armeijan. Emme valitettavasti saaneet tavanomaista kameraamme mukaan, eivätkä pokkarilla otetut kuvat oikein tee oikeutta Eldar-joukoille. Mut siinäpä yksi lisäporkkana Teemulle aktivoitua, pyyhkiä pölyt veteraaneista ja lähteä esittelemään klassikkoarmeijaa kansallisiin turnaustapahtumiin!

Ja sitten kaima esittäytyy...

Oon 89-syntynyt rovaniemeläinen, tosin nykyisin oululaistunut lääkis-fratboy joka on hirveen kiireinen kaiken muun, paitsi harrastusten kanssa. Asun siis Oulun Parkkisenkankaalla yliopistollisen sairaalan naapurissa. Neljäs vuosi lääkiksessä alkaa nyt ja tähän asti ollaan menty ihan täysillä. Kahen ekan vuoden aikana meinas kyllä vähän usko loppua, mut sitä sanoo kaikki muutkin meidän kurssilla. Mut älä sitä kirjota sinne!

Mistä harrastus lähti käyntiin?

Itse asiassa kaverilla oli joskus Games Workshopin ja Citadelin vanha kunnon "Johdatus strategiapeleihin" -esittelylehtinen, josta kirotusvirheistä huolimatta oltiin ihan innoissaan. En oo ite pelannu koskaan mitään roolipelejä, mistä porukka yleensä lähtee figuihin, mutta tää näytti kivalta. Tästä on kyllä kauan aikaa, taisi olla ala-asteaikoja 2000-luvun alussa.

Pahamaineinen Oulu on taas imaissut syöveriinsä yhden innokkaan figuaktiivin ja miniatyyriharrastuksesi on nyttemmin hiljentynyt aika lailla. Oletko harkinnut aktivoituvasi?

Joo, on hyvin mahdollista että alkas taas pelaamaan uuden edikan ja kirjan myötä. Tähän asti on näyttäny niin ikävältä tankeille ja on ollut turhan vanhentunut Codex. Ku tykkään kuitenki pelata sellasella armeijalla jolla vois pärjätäkin, ettei haluis armeijavalinnalla itteä jalkaan ampua. Kun on muitakin kiireitä, en oo halunnu laittaa aikaa sellasen armeijan raksaamiseen, millä ei oikein tahdo pärjätä.

Mitä muuta viikkorytmiin sitten mahtuu opintojen viimeistelyn ohessa?

Työskentelen tutkimusassistenttina farmakologian laitoksella. Työnkuvaan kuuluu sydämen fysiologisen hypertrofian tutkimuksen eläinmallin kehitys. Toisin sanoen seuraan, kun hiiret juoksee juoksumatolla. Joskus teen myös oikeita labratöitä.

Perjantaisin tulee käytyä Friday Night Magicissa Magic: The Gatheringin parissa, se on niin paljon nopeempaa ja vaivattomampaa strategiapelaamista kuin tämä figuilu. Lisäksi opiskelijariennoissa pitää tietenkin käydä. Kaveriporukalla pelataan jonkin verran myös League of Legends- tietokonepeliä. 

  

Mitä muita pelejä ja armeijoita figurepertuaariisi kuuluu?

Warmachine/Hordes, johon Khador-factionia on itse asiassa jopa maaleissa. Casteriksi valitsin Sorschan, koska se oli niin jäätävä! Lisäksi joskus katsottiin Kivilompolon Mikon kanssa Aeronautica Imperialista ja päädyttiin siihen, et "vähän siistiä, ostetaan armeijat ja kerralla niin paljon ettei tarvi sit ostaa lisää". Meillä on Tau, Imperiumi, Kaaos ja kaks Eldar-laivastoa, joilla vois pelaa. Mun Eldarit on Saim-hannia totta kai. Mut AI on nyt jäänyt vähän taka-alalle kuten kaikki muukin figupelaaminen.

Mikä on ikimuistoisin pelikokemuksesi?

Sen täytyy olla Turku Fanatic ja Tom Lambertin kanssa pelattu ekan kierroksen matsi, jossa taistelivat Eldarit vastakkain. Olin nähnyt Tomin armeijan joskus vuosia sitten Ropeconissa ennen kuin olin omia Eldareita alkanut edes laittaa kasaan ja katsoin vaan et juma ku on siistiä. Turussa oli sit tuolloin kaks siististi maalattua Eldar-armeijaa vastakkain, herrasmiespelaajat ja rento meininki. Lopuksi olimme tasapisteissä, mutta vein turnauksen kolmossijan keskenäisen matsin voitolla hassunhauskalla muun muassa Shining Speareja ulkoiluttaneella listalla. Thomas taisi saada sitten maalauspalkinnon!

Lisäksi se, kun vanhan Eldradin Divinationilla voitti pelin ennen kuin se alkoikaan oli myös aika ikimuistoista, vastustajaa saattoi kätellä melkein saman tien!

Mitä pidät turnauspelaamisesta? Seuraatko turnausskeneä ja -tuloksia?

En oo oikeestaan seurannut enää hetkeen, mut turnauspelaaminen on kuitenkin ollut tosi tärkeetä. Kaveripelit muutaman huurteisen kanssa on oma maailmansa, mut turnauspelit on kuitenkin se kaikista hauskin pelimuoto, kun otetaan harjoittelurattaat pois ja pelataan tosissaan. Tän voi kuitenkin tehdä rennostikin, eikä tosissaan pelaamisen tarvi olla hampaat irvessä vääntämistä. Kokonaan valmiiden ja mietittyjen armeijoiden näkeminen on hauskinta. Kun menee vaikka randomisti Fantasiapeleille, eikä oikein tiedä minkätasoisen vastustajan saa vastaan ja sitten vain stomppaa tuunatulla armeijalla kasuaalin kaverin ei oo kummallekaan oikein hauskaa. Turnauksissa oletusarvoisesti kaikilla pitäs kuitenkin olla sellanen armeija.

Mitä palauttaisit vanhempien edikoiden säännöistä tai tunnelmasta nykyhetkeen?

Vanhat kunnon klovnisirkustaksit! (Harlequin-yksiköt Holo-Field Falconeissa). No ei tosissaan, mut vanha Craftworld Eldar Codex oli tosi siisti ja siinä armeijat oli oikeesti erilaisia. Samoin Eye of Terror -kampanjan pienet omat factionit oli tosi siistejä. Niissä oli joku pieni oma twistinsa, esimerkiksi 13th Company ja Ulthwe Strike Force Webway Gatella. Herranjumala miten siisti armeija!

Mitä figuaiheisia nettisaitteja seuraat verkossa?

Bell of Lost Soulsia ja War Headia, Sotavasaraa en oo enää vuosiin lukenut. BoLS:sta saa huhuista kiinni hyvin. Ruukasin lukee vielä Yes the truth hurts -blogia, mut se nyt on aika pelle jätkä nykyään. Minusta tuntuu et se sivusto on nykyään enemmän sellasta Angry video game nerd -esitystä, muttei oikein löydy aiheita mistä raivota. 

Muistan sut alun perin Ultramarines-pelaajana. Mistä sait inspiraation Eldar-armeijaasi? Kehittelitkö omaa taustatarinaa? 

Mikähän se oli... Varmaan se, kun hommas Craftworld Eldar Codexin ja katto, että sais sellasen listan missä olis pelkästään mopoja. Siistii! Siitä se lähti rakentumaan. Aluksi se armeija oli ihan kolme mopoo kertaa kaks ja jotain muuta, mut sit puolivahingossa siitä tulikin tällainen tankkihorde. Vaikka pari ekaa vuotta mopoilla pelatessa ei olleetkaan ihan ruusuisia, oli prätkät kuitenkin nopeita ja punaisia, vaikkei tappaneetkaan ketään! Eldar-projektin kanssa lähti sit mopo käsistä, kun Fire Prismeista tuli hyviä ja sai lentävän Seer Councilin Autarchin kera.

Opitko tai kokeilitko armeijaa työstäessäsi jotain uutta? Mikä oli haastavinta kokonaisuuden luomisessa?

Omaksuin Eldarien parissa sellaisen nopean projektiluontoisen maalaamisen ja hioin perustekniikat kuntoon. Fire Prismhan on ihan mun ensimmäinen figu, missä on highlighteja. Kutosluokalla maalasin figua viikkotolkulla, että sen sai näyttämään tältä ja nykyään tulee helposti yhdessä illassa paremman näköinen vaunu. Punainen on maalattu Mastonin punaiselle tarkoitetun spraypohjamaalin ylle, se antaa hyvän tarttumapinnan eikä pohjaväri kuultanut läpi vanhoillakaan maaleilla. Miten maalaan punaista on vaihtunut vuosien saatossa monta kertaa ja tunnusvärissä näkyykin iso kontrasti melkein violetista lähes keltaiseen asti. Kun ostin nykyisiä GW maaleja, niin oikeesti ihan järkytyin, kun punainen peittikin mustan pohjamaalin päälle kerralla. What sorcery is this!? Kehitys näköjään kehittyy.

Kun armeijaa maalaa, pitää mun mielestä keskittyä maalaan jotain viittä figua kerrallaan. Itse oon kuitenkin sellainen, et pitäis nähdä tuloksia heti ja yhden figun haluis saada aina valmiiksi. Vaikeinta onkin pystyä tekemään tehokkaasti kaikki figut samaan vaiheeseen ja siirtyä sit seuraavaan, sillä maalien sekoittamiseen meni aikaa tässä projektissa enemmän kuin mihinkään muuhun.

Käytätkö Citadelin maalisarjaa? Entä mikä on sivellinvalinta?

Joo Citadelia. Kyllästyin Vallejon purkkeihin, kun niihin tuntui kovettuvan maali sisälle, eikä niitä voinu enää sekoittaa mihinkään suuttimen takia. Ja Citadelin uudet maalit on vielä niin super! Pensseleinä on toimineet Raphaelin Kolinskyt, niissä on sopivasti esimerkiksi Winsor & Newtonin suteja paksumpi profiili. Nyt pitäis kyllä hommata jo uudet siveltimet, kun vanha kunnon Raphael alkaa jo vedellä viimeisiään. Johonkin takapihalle se pitäisi kai haudata.

Mikä on suosikkiyksikkösi armeijassa ja miksi? 

Hmm. Varmaan mopokanslia! Ne muistuttaa mua niistä vanhoista Saim-Hann Wild Ridereista, joita ne tässä mun armeijassa onkin, eikä Warlockeja. Ne on lisäksi yksikkö, josta huomasin itse, että nämähän on aivan hulluja ja oikeastaan pelasin niitä jo ennen yksikön yleistymistä turnauksissa. 

Kerro jokin hauska fakta tai triviatieto armeijasta, sen suorituksista tai taustasta? 

Mun Eldareissa ei oo yhtään uutena ostettua Jetbikea, vaan kaikki on hommattu käytettynä. Osa on ollut kyllä kasaamattomia, mutta kaupan hyllyltä en oo poiminut ainuttakaan. Armeijalle on myös tehty oma teemapelipöytä, jossa on esimerkiksi Dawn of Warista tuttuja Webway-portteja ja Shrineja.

Mikä on seuraava projektisi? 

Maalata loputkin 4000 pistettä laatikosta löytyviä Eldareita, näin niinku figujen kanssa. Ja varmaan kirjottaa hiirten juoksusta väitöskirja…

Vai ei oo vielä yhtään peliä kutosedikkaa alla. Aletaanko pelaan?

Mikä ettei!

Kun armeijan kanssa puuhastelee yhtä kauan kuin Teemu on tehnyt Eldariensa kanssa, tulee eri juttuja päiviteltyä pikku hiljaa, kun löytää kehityskohtia tai haluaa panostaa ulkonäköön tai käytännön toimivuuteen. Alunperin Teemun Jetbikeissa oli tavalliset, kirkkaat lentobaset, mutta ne vaihtuivat vuosien varressa ensin simppelisti beissattuihin alustoihin ja sitten näihin korkista ja muoviosista raksattuihin scenic baseihin. Muistelen miettineeni aikoinaan, et tuossa on kyllä makeimmat baset mitä oon livenä armeijoissa nähnyt ja vaikka piirit olikin aika pienet, on tällainen panostus inspiroinut investoimaan vähän aikaa omien armeijoiden alustoihin vielä nykyäänkin. Teemun alustoihin on hamstrattu palloniveliä, jotka oli aikoinaan aika harvinaisia ja osa tikuista on magnetisoitu.

Armeijan kruununjalokivi ei pääse kovin usein taistelukentälle, mutta kun pääsee, se on varmasti Saim-Hannin tulitoiminnan valopilkku. Superraskas hartsista tehty tankki on Forge Worldin Eldar Scorpion.

Virtaviivainen mammutti istuu siististi linjakkaiden Falcon-runkoisten kiiturien sekaan. Etualalla näkyy scratchbuildattuja Storm Guardianeita, joihin on haettu gladiaattorimaista kaksintaistelijalookkia yhdistelemällä esimerkiksi metallisia Dark Eldar Incubeja muovisiin Guardianeihin.

Muinaiseen Jetbike-figuunkin saa nykyaikaista ilmettä ja myös lisää dynamiikkaa vaihtamalla pönöttävät kuljettavat uudempiin Guardianeihin. Teemu fiilistelikin uusia maaleja, mutta tällaisen kokonaan kirkkaanpunaisen armeijan maalaaminen siveltimellä vanhalla Blood Redilla on ollut kyllä melkoinen seikkailu. Hatunnosto!

Kirkkaanvärinen armeija erottuu hienosti taistelukentältä erityisesti perinteisiä, vihreitä ruohomattoja vasten ja raikas kontrasti onkin taannut Teemulle hyvät maalauspisteet turnauksissa läpi figuilu-uran. Kuvassa ovat armeijan Farseerit neuvonpidossa, ajeleva versio on jälleen scratchbuildattu eri boksien osista ja green stuffista. Taustalla vilahtaa yksi teemanmukaisista objektiivimerkeistä.

Jetbike Seer Councilin Warlockeina toimivat vanhasta Saim-Hann fluffista tutut Wild Rider Kinsmenit, Craftworldin ylpeydet ja erikoisjoukot. Aseet on tehty wysiwyg-säännön mukaisiksi ja esimerkiksi Destructor-loitsulla varustettu mies kantaa teemanmukaisesti Eldar-liekinheitintä mukanaan. Siisti nyökkäys armeijan alkuperäistarinaa kohden!

Punakone paraatimuodostelmassa. Tää jengi on antanut Liberatoreille ja Alienideille aika lujasti tukkapöllyä aikoinaan.

Saim-Hann edustaa hienosti vanhaa Eldar-kulttuuria ja Arrowhead-nimitys ei voisi olla ajankohtaisempi näin uuden Codexin julkaisun jälkeen! Lahjoitimme Teemulle Operation Arrowhead -kunniakirjan, Puolenkuun Pelien sponsoroiman lahjakortin ja lisäksi myös 40k:n minisääntökirjan tervetulotoivotuksena takaisin figuharrastuksen pariin. Toivottavasti nälkä kasvaa ja nähdään pian!