Breaching the Rock - The Invasion of Fulgur

I still catch myself thinking back on the massive SN Battle Reports: No Retreat V experience we had a couple of weeks ago, enjoying the hobby and tabletop gaming in its ultimate form! The five Horus Heresy battles against magnificent armies on a luxury yacht sparked a proper gaming flame for the summertime and I can't wait to get back to the workshop desk for some new army and event schemes. The friendly discussions, inspiration and recognition will fuel these aspirations for a long time - the War Head World Eaters were commended with a SN Award (TOP5 exemplary Horus Heresy armies chosen by the event team) and with the Best Army Award (as voted by the participants). My big thanks for all the kind feedback, army votes and brilliant hobby chatter go to all of the skilled co-participants, hardworking event staff and the esteemed judge panel! This is a world class event with so much thought and effort going into it, and also seems to attract the best kind of people as participants.

My 3000 point army shared a lot with the previous iterations when it comes to the theme and playstyle, but it had been updated with many new units and additional XII Legion Culture. To complement the Jump Pack onslaught I added some skirmish elements, proving useful for countering Infiltration and providing me with an option of dividing the attack force into separate Deep Strike and Outflank detachments. I'd also completely redone the list's workhorse Red Butchers unit, retiring the Forge World models with new personalized scratchbuild conversions. There were also many narrative story hooks hidden within the modelling work and split between this main list and the optional one for Zone Mortalis games. More on these later!

Player: Teemu Valve
Army: XII World Eaters 308th Void Assault Brigade
Rite of War: Crimson Path
Allegiance: Traitoris Perdita

HQ1: Warmonger, Berzerker, Twin Lightning Claws, Warlord: Butcher's Claws [140]

HQ2: Master of Signals, Chainaxe [95]

HQ3: Delegatus, Falax Blades, Jump Pack [120]

HQ4: Command Squad, Jump Packs, Power Lance, Power Fist, Lightning Claws [145] 

ELITE1: The Red Butchers, 6 Terminators, Thunder Hammer and Power Fist [310]

ELITE2: The Red Hand, 7 Destroyers, Jump Packs, Chainaxes, Thunder Hammer, Artificer Armour, Lightning Claw [225]

ELITE3: Rampagers, 7 Falax Blades, Excoriator Chainaxe, Barb-Hook Lash, Jump Packs, Artificer Armour, Power Fist [370]

ELITE4: Rapier Platform, Quad Heavy Bolter [40]

TROOP1: Despoiler Squad, Chainaxes, Power Axe, Artificer Armour, Power Fist [130]

TROOP2: Assault Squad, Chainaxes, Power Axe, Plasma Pistol, Artificer Armour, Power Fist [185]

TROOP3: Recon Squad, 10 Recon Marines, Chainaxes, Shotgun, Power Fist [160]

TROOP4: Scout Squad, Chainaxes [65]

FAST1: 2 Javelin Attack Speeders, Chainaxes, Multi-Meltas, Lascannons [210]

FAST3: 2 Proteus Legion Land Speeders, Chainaxes, Multi-Meltas, Graviton Guns [190]

FAST3: 6 Sky-Hunters, Volkite Culverins, Chainaxes, Vexilla, Fist, Artificer Armour [265]

HEAVY1: Caestus Assault Ram "Commodus" [350]

Battle 1: Alpha Legion Headhunter Leviathal 

My first go against the Alpha Legion resulted in a tense deployment period as I was trying my best to avoid Headhunter infiltration wiping out my ground forces before the cavalry had a chance to arrive! I tried to block precision shots to the back lines with Recon Marine counter-infiltration which worked ok and bought the necessary time. Just as I had rolled my initial deep strike scatter a narrative event put a massive spin on the game - Horus' fleet was performing electronical jamming and all my opponent's Augury Scanners and Intercepting was turned off (as well as any following deep strikes scattering an additional dice). This left poor Jason's army completely at the World Eaters' mercy and I was able to wipe out most of the Alpha Legion board presence. The rival Dawnbreakers and Assault Marines arrived and performed a valiant counter-strike, but there was no recovering from the Kill Point deficit suffered on the initial onslaught. Jason took the misfortunes like a champ though and we had a good chat about our armies, tactics and the hobby in general.

Battle 2: The Primarch of the Imperial Fists

A rock-hard Imperial Fists Phalanx was led by Dorn himself in a scenario where three midfield objectives were used for progressive scoring. All Imperial Fist units were so incredibly robust that I found no easy targets, deciding early on to go for Line hunting. In the initial drop I was able to remove one Tactical horde and the Praetor's Command Squad, but made a mistake destroying the Spartan instead of the more mobile Leviathan that proved harmful later on. The Imperial Fists struck back, wiping out many of my elite units but left me in a position to kill off the last hostile Tactical Marines on my following turn. The maneuvers were done in very close quarters however and as I tried to reach the charge ranges Rogal Dorn stepped out, using the advanced reaction and clipping the wings of my ambitions. It finally took a long charge from the Huscarls to remove the World Eater Rampagers from another objective and the VII stood victorious with a couple points' margin. Fun, eventful and friendly game and it felt that with a bit better playing on my part the World Eaters could've gone for a result even facing the Sire of the Imperial Fists himself!

Battle 3: Dark Angels Castellans

Incredibly stylish and thematic Dark Angels deployed in a fortified battlefield third that also hosted all of the five objectives, setting up a defensive perimeter around their castle. This game saw waves of foul traitors crash against the knightly defenses in an epic and bloody contest, with the World Eaters gaining the upper hand thanks to fortunate rolling on the randomized victory points, leaving burnt objectives in their wake. While I made short work of the First Legion's scoring capacity, the intercepting Melta Leviathan was absolutely terrifying and Corswain with his Companions refused to give any quarter protecting their central keep. The game naturally concluded in the duel of the Warlords, with the Paladin of the Ninth Order beheading my Warmonger with ease. Splendid game against a most gentlemanly opponent, who also got my vote for the Players' Player award.

Battle 4: White Scars Chogorian Brotherhood

A rematch against Tim from No Retreat III - and a table full of eye candy in his magnificent White Scars. The scenario was a challenging one for my reserve based list, as we scored points from table segments at the beginning of our turns. Thinking back I probably should have kept some of the Jump Infantry on board to keep Tim on his toes, but lacking the experience decided to drop most of it. White Scars took the field and went way ahead in points, with World Eaters arriving late and attempting to mount a comeback. Turns two and three were absolutely brutal with most of the White Scars' strength swept off the board in a true Traitor shock assault, but Tim's masterful playing made sure I didn't really shake his faith in victory. The Rhinos were a menace once again, blocking movement and driving some of my units back, an absolute steal for their points value! Tim's special Destroyers hunted down my Outflanking scoring elements which meant that I couldn't complete the VP sprint in the end - the Loyal Scum ultimately took the game by a couple of points. Great study in sharp and calculative Heresy again, I'm always up for another lesson! 

Battle 5: Raven Guard, Host of the Shadowed Lord

The Raven Guard had an absolutely terrifying list with a murderous Corax + Dark Talons Deathstar, but absolutely superb gaming conduct to perfectly balance things out. Playing the Primarch in a rather reserved way Steve let me into the game and even after my disordered Deep Strike graciously placed my entire army in a way that we managed to have a proper scrap in the end. I had great time trying to conquer the battlefield center, watching Corax wreck my entire flank and backline and learning about the background story of the Deliverers, who proved to be more than worthy opponents for the many World Eater elites. Thanks to my list's mobility and Steven's gentlemanly attitude I managed to claw my way into a narrow victory in the end after triumphing against Raven Guard's MVP Tactical Marines on the final turn. What a fitting way to end the terrific wargaming weekend!

All of the games were quite evenly matched and I felt great using the newly-finished roster. I'll be tinkering with the Troops side of the list going forward, but I think most of the list is nailed down for the time being. With Ropecon's Show of Force and War Head's Civil War event in the distant horizon, it'll be a busy Summer!

Picture courtesy of SN Battle Reports. What a venue, I didn't think they could improve from last time but they outdid themselves once again!

Landfall Protocols

Last weekend our road crew traveled to the traditional Turku Fanatic event, which hosted a Horus Heresy tournament for the first time this year. Our World Eaters got to play three spectacular battles against Blood Angels, Daemons of the Ruinstorm and Space Wolves, recording two victories and a single defeat. Big up to the organizers for introducing a new game system to the Fanatic experience and producing a quality event for the combatants!

Turku Fanatic tarjoili tänä vuonna ensimmäistä kertaa Horus Heresy -turnauksen, jonka aikana pääsin tekemään debyytin 30K-tapahtuman osallistujien riveissä. Pääkaupunkiseudun HH-tapahtumatarjonta on ollut toistaiseksi aika tavalla War Headin harteilla, joten tartuin oitis turnausilmoituksen bongattuani tilaisuuteen viedä World Eaterit tehtävälle. Fanaticin järkkäritoimikunta oli tänä vuonna valitettavan hidas tiedottamisen suhteen ja infot tulivatkin monille turhan myöhään - viikonlopulle oli jo bookattu kilpailevaa turnausohjelmaa ympäri Suomen. Tunnelma turnauspaikalla ei näin ollen ollut ihan entisensä ja pitkät perinteet omaava 40K-turnaus jouduttiin jopa perumaan, mikä oli tosi harmillista. Uusia järkkäreitä nousi kuitenkin kaikeksi onneksi Ordo Aboensiksen tueksi ja Suomen vuosittaisiin turnaskiintopisteisiin kuuluva tapahtuma saatiin järjestettyä!

Matkasimme Heresy-turnaukseen Ronin (Daemons) ja Antin (Space Wolves) kanssa speksaten listoja ja tehtäviä menomatkan. Olimme ehtineet pelata Halosen kanssa yhden testipelin, mutta seiskaedikan sääntöjä sai silti selailla monta kertaa menomatkan aikana, pelitaukojen aikana eri edikoiden sääntöelementit kun alkavat aina sekoittua pääkopassa keskenään. Pääkaupunkiseudulta mukana oli myös Miika, jonka Blood Angelit asettuivat mun ekan kierroksen vastustajaksi.

Battle I: Operation Riposte (Blood Angels, 11-9)

Miikan Verienkeleihin kuului Praetor hyppyrepulla, Praetor Scimitar Jetbikella, pari Assault Squadia, Support Squad, viisi Tartaros Terminatoria, Land Raider, Leviathan, Deredeo Dreadnought, Storm Eagle, Command Rhino ja viisi Destroyeria. Skenuna oli Dominion objectives, jossa scorattiin viidestä objektiivimerkistä pisteitä joka vuoro. Linnoitin tehdasrakennuksista ja tiheästä seinäverkostosta koostuvan teollisuusalueen nurkkaan kolmen objektiivin kulman, jonka saadessani Miikan olisi voinut olla kivistä lähteä ylittämään kenttää mun threat rangelle. Puolenvalinta meni kuitenkin Miikalle, joka deployasi nurkkaan, laittoi Leviathanin keskikentän poliisiksi ja alkoi nostaa kolmea Victory Pointia vuorossa. Baalilaisten osakkeita nosti myös -1 Reserveihin Warlord Trait.

Alkupeli meni tiukasti Blood Angelien otteessa - olin deployannut liian leveästi, enkä oikein voinut Leviathanin barragen pelossa liikkua seinien suojista keskikenttään tai aukealle jeesaamaan sivustojen joukkoja. Täysin pitelemättömät Destroyerit deep strikesivat houkuttelemaan mun Tactical Squadia Assault Marineiden syötäväksi, mutta tuhosivat lopulta itse vetäytyneet taktiset lähitaistelussa. Miikan Deredeo, Orbital Strike ja Storm Eagle tuhosivat myös mun Command Rhinon, enkä saanut kakkosvuorolla reserveistä kuin Land Speederit, jotka deeppasin kaukaiseen nurkkaan kokeilemaan Miikan lentokonetta tuloksetta.

Blood Angelit tekivät 12 Victory Pointia ekan neljän vuoron aikana ja olin piileskelyn johdosta auttamattomasti jäljessä skenun pelaamisessa. Lopulta sain kuitenkin reservit ja pääsin käynnistämään pelin - Assault Ramit kävivät töihin ja lähdin myös Adsecularis Covenantilla ja Land Speedereilla paineistamaan Miikan ajoneuvoja. Caestuksien meltatykit tuhosivat Deredeon ja sain myös Leviathanin stunnattua pariin otteeseen ennen viimeisten Hull Pointien nakertamista. Moritat gunslingeroi tyylikkäästi Destroyerit ja liittyi sitten Red Butcherien ja toisen Tactical Squadin yhteishyökkäykseen. World Eaterien maahanlasku oli täysin pysäyttämätön ja tuhosin kierroksessa Miikan molemmat Assault Squadit apteekkareineen - näitä johtanut Praetor pakeni juuri ja juuri kentältä. Blood Angelien Jetbike Praetor oli jättänyt Terminatorit scoraamaan ja chargannut counteroimaan Adsecularis Covenantia jotta nämä eivät liimaisi Leviathania sijoilleen ikuisiksi ajoiksi. Mun vähän alkupelin ammunnasta näivettynyt Assault Squad johtajineen kuitenkin tappoi tämän. Lopulta Miikan tuli alkaa pakitella wipeout-vakuutukseksi ja sain ryöstettyä tältä objektiiveja ja lunastettua myös lisäpisteiden arvoisen War of Attritionin. Lopulta Linebreakit menivät tasan, mutta olin loppukirin ja Warlord-tapon avulla kuronut kiinni Blood Angelien alkupelin dominanssin ja peli kääntyi niukasti Traitorien voitoksi!

Battle II: Blood of the Nucerians (Daemons of the Ruinstorm, 7-13)

Haasteottelussa Ronin demoneita vastaan World Eaterit liittolaisineen ajautuivat nurkkaan odottelemaan reservien saapumista. Nurkkadeployment ja tappotehtävä (molemmilla kohteena Infantry) tuntuivat erityisen haastavilta tähän matchupiin ja demonit tulivatkin kovaa päälle saaden kaikki yksiköt yhtä kärpästä lukuunottamatta ekalla vuorolla kentälle. Sidoin ja blokkailin mitä pystyin, mutta kakkosvuorolla kaikki yksiköt olivat jo lähitaistelussa warp-olentojen päällekarkausta vastaan. Viheliäiset olennot olivat kyllä alkupelin buffeissa erityisen tervaisia tappaa, harvoin on saanut kaataa jalkaväkiyksiköihin sellaisia määriä raketteja ja meltaa jotta ampumisesta jäisi jotain kerrottavaakin. Sain kuitenkin itsekin paljon reservejä sisään heti kättelyssä ja vein Javelinit nurkkiin houkuttelemaan Ronin muodostelmaa hajalleen. Caestus Assault Ramit toimittivat iskujoukkoja häsyyn ja kolmosvuorolla heikentyneet demonit menettivätkin World Eaterien vastaiskussa muutaman yksikön johtajineen. Lähes koko peli tapahtui Assault Phasessa yhdellä neljänneksellä ja lopulta pöydän keskustaan jäivät Ronin kopterit, Daemon Lord, Nurglen suurdemoni ja haavoittuneita koiria. Mulle jäi eloon Tactical Squad, lentokoneet sekä yksi Javelin, ja Roni vei pisteen myös Last Man Standingista voittonsa kruunuksi. Toivottavasti päästään kokeilemaan myöhemmin muita depo- ja skenaariomuotoja, demonimatsi on aika mielenkiintoinen!

Battle III: Cage the Beasts (Space Wolves, 13-7)

Hermannin Avaruussudet (Terminator Praetor, muutama Consul, Terminator Command, parit pienet ja yhdet isot Grey Slayerit, kaksi Rhinoa, Land Raider, Spartan Assault Tank, Sicaran ja Sicaran Venator) asettuivat ekalta kierrokselta tutulla teollisuusalueella leveään muodostelmaan ja valmistautuivat murtautumaan pisteitä luovuttaville No Man's Landille ja mun deployment-alueelle. Tässä skenussa suojelin scoring uniteja deployaten Red Butcherit maahan ja ne jäivätkin Assault Marineiden kanssa piilottelemaan seinien taa ja odottelemaan chargen mahdollisuuksia. Sivustaani kurvailleen Sicaranin ei onnistunut kuin haavoittaa Butchereita ennen kuin sain valtaosan reserveistä kentälle ja tuhosin sen ja Rhinon kiiturien tuliylläkössä. Myös Moritat saapui outflankista paikalle ja ampui lähes kokonaisen vaunusta jalkautuneen Grey Slayer -ryhmän kuoliaaksi!

Olin onnistunut vetämään Hermannin Spartanin vähän sivuun actionista seiniä kiertäen ja pääsin Red Butchereilla ja Assault Squadilla ottamaan mittaa susien Terminator Commandista, josta alkoikin putoilla henkivartijoita. Lopulta Praetorkin nöyrtyi, mutta ei ennen kuin hävitti omakätisesti koko jäljelle jääneen Red Butcher -ryhmän yhdessä taistelukierroksessa! Toisaalla Grey Slayerit jäljittivät pöydänreunaa halaavaa Adsecularis Covenantia, mutta näiden onnistui toteuttaa tehokas vastaisku ja liimata susien troopit paikalleen juuri, kun raivokkaat Rampagerit saapuivat outflankista liittymään taisteluun kohtalokkain seurauksin.

Mun hyvän liikkeen, onnistuneiden reservien ja Hermannin läpimädän nopan ansiosta olin päässyt sodassa kuskin paikalle, mutta tämän vaunujen scorauskyky aiheutti hankaluuksia. Toinen Grey Slayer Rhinoista oli ajanut koko kentän läpi mun deployment zonelle kaiken vastarinnan läpi ja Adsecularis Covenantin piti lopulta palata takaisin rikkomaan se lähitaistelussa juuri ajoissa. Mun Assault Squad Praetoreineen tuhoutui Chaplainin ja Rune Priestin johtaman Grey Slayer -horden käsissä, mutta Speederit ja Moritat jäivät vielä susien selustaan. Caestusten yhteistoiminta tuhosi Venatorin ja lensin Javelinin blokkaamaan Land Raiderin liikettä - keskikentän Spartan tuhoutui lopulta muun armeijan yhteistulitukseen ja Tactical Squadin meltapommeihin. Lopuksi sain kaikkien Secondaryjen lisäksi contestoitua Space Wolfien deployment zonen sekä No Man's Landin ja pidettyä omani, mikä tarkoitti voittoa pettureille. Hieno ja monivaiheinen peli!

Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli loistostartti mun Horus Heresy -turnausuralle ja viihdyin jokaisen tiukan pelin parissa. Skenen totutut hobbypanostukset, hienot maastot ja hyvä tehtäväkattaus olivat kaikki omiaan ruokkimaan maalausmotivaatiota, ja juttelimmekin Halosen kanssa koko paluumatkan seuraavista vahvistuksista. Olin nytkin kasannut armeijaan monta yksikköä lisää turnausta varten ja kruunu reissulle olikin World Eatereille myönnetty maalauspalkinto. Kiitokset järkkäreille ja osallistujille, toivottavasti nähdään pian!

Blood is Forever!

#WRHD Spring Jubilee: Carnage!

To celebrate the beginning summer we decided to throw a Studio Hobby Jubilee with the War Head crew and some friends - we don't get nearly enough casual gaming in with the guys! In the middle of hobby discussion and miniature painting we played an intense four-player skirmish, following the principles of the classic 40K 3rd edition scenario Carnage. Each player had a Patrol Detachment of no more than 500 points that went after common Maelstrom missions and the vital central objective.

Neljä taistelukuntoista ja näyttävää tiedustelupartiota kohtasi toisensa Snope's Worldin kaivostoiminta-alueella pari viikkoa sitten, kun War Headin kevätjuhlissa järkättiin vaiheikas nelinpeli vanhan Carnage-klassikkoskenaarion puitteissa! Perinteiseen kulmadeplot + keskustaobjektiivi -asetelmaan lisättiin vain Maelstrom of War -korttitehtävä ja Bolt Actionista lainattu satunnainen aktivaatiojärjestys, johon olemme mieltyneet skirmish-kokoisissa fiilistelypeleissämme viime aikoina. Kolme Tactical Objectivea olivat joka vuoro kaikille yhteiset ja ne vaihdettiin joka kierrokselle uusiin - pakasta oli myös karsittu osa korteista niin, että koko pino käytiin matsin aikana läpi. Ja sitten mentiin...

Keisarillinen Ecclesiarchy oli lähettänyt alueelle Missionaryn johtaman partion, jonka vahvuuteen kuului viidentoista sisaren lisäksi Immolator-vaunu, liikkuva Exorcist-alttari sekä kahdeksan Seraphimin relief force.

Aseistuksessa luotettiin boltereihin ja sahamiekkoihin.

Kotikenttäetua nauttivat Sons of Snope -tiedustelijat toimivat tällä kertaa Raven Guardin Chapter-taktiikoilla. Vastikään valmistuneen luutnantin johdettaviksi olivat valikoituneet pari ryhmää Scouteja, kolme Inceptoria sekä suunnaton Redemptor Dreadnought vaikuttavalla asearsenaalilla.

Ollin uunituore sotakone valmistautui ottamaan pöydänkeskustan haltuun.

Ericin legendaariseen "Crimson Lightning" Stormtrooper-komppaniaan kuuluva Patrol toimi tänään Commissarin alaisuudessa. Kahden Stormtrooper Scion -ryhmän toimintaa tukivat Leman Russ Demolisher "Musta Surma" sekä Imperial Robot Standard Bearer (Sentinel Autocannonilla).

Keisarin tahto tulisi täytettyä.

Darrynin Blood Axet olivat lähettäneet kyvykkäimmät kommandokokelaansa ryöväämään kaivossektorin maataloja. Big Boss Gitkillan osastoon kuului suuren Slugga Boyz -ryhmän lisäksi seitsemän Lootaa ja viisi massiivisin sahakirvein varustautunutta Nobia.

Vihreä sotapäällikkö itse lojaalin tähystäjänsä kanssa.

Kun 500:n pisteen Patrol Detachmentit oli laskettu, ryhmityttiin kulmadeploymentiin katseet kohdistettuina keskustan olennaiseen objektiiviin...

+++ Tsekkaa miten Carnagessa kävi! +++

The Battle of Five Armies

Viikko ennen 40K-kampanjamme ensi-iskua piipahdimme War Head Crew'n ja hyvien ystäviemme kesken myös Warhammer-universumin fantasiapuolella ja pelasimme pitkään suunnitellun megapelimme. Valmistelut matsia varten olivat olleet käynnissä jo viikkoja, kun pelin isähahmo Hese oli laskenut armeijalistoja, kirjoitellut tehtäviä ja taustatarinaa sekä tietysti maalannut joukkoja kuumeisesti. Viimeisestä kunnon Fantasy Battle -pelistämme oli jo ehtinyt vierähtää hieman aikaa, joten asianmukainen panostus oli tarpeen. Peliä varten valmistui parin kuukauden sisään uusi maastosetti ja lähes kolmesataa (klassikko)miniatyyriä, jotka jaoteltiin viiteen erikokoiseen armeijakuntaan. Vetovastuu maalailussa oli Hesellä ja Edulla, joiden kokoelmista figut olivat pääasiassa peräisin. Kuten meidän yhteispeleille on tyypillistä, oli mukana jälleen salassa rakennettuja yllätysyksiköitä, jotka paljastuivat vasta taistelun alussa tai sen aikana.

Pelin inspiraationa oli Hobitin "Viiden armeijan taistelu", jonka tarinan Hese oli game masterina siirtänyt löyhästi Old Worldin maailmaan. Jokaisella osapuolella oli oma pelaajansa ja kaikilla oli pelin piiritysmiljöön lisäksi myös oma henkilökohtainen (ja salainen) tavoitteensa. Käytimme pelissä 9th Agen sääntöjä, sillä eritoten sen armeijalistat on varsin tunnelmalliset ja ottaa hyvin huomioon myös vanhempien Citadel-figujen aseistusta ja jo aikaa sitten varsinaisesta FaBasta unholaan jääneitä yksiköitä. Linnaan asettuivat synkät kaaoskääpiöt (Teemu), joita hiisien susiarmeija (Hese) saapuisi pian vahvistamaan. Hyviksien liittouma joukossaan kääpiöt (Scott), suurhaltiat (Jesse) ja bretonnialaiset (Eric) piirittivät linnoitusta. Lisäksi kentän laitamilla järjestyi myös outoja, itsenäisiä osastoja...

Peli oli hieno koko päivän kokonaisuus, joka oli kyllä kaiken vaivan arvoista. Valmistelujen laajuudesta kertoi se, että vaikka Hese oli maalannut figuja monta viikkoa yötä päivää, oli pelipäivän aamuna vielä kymmeniä figuja beissaamatta. Nyt tarinaa varten valmistui kuitenkin monta armeijarunkoa, joilla voidaan jatkossa pelata ilman päiväkausien valmisteluita - ja tietenkin jatkaa megapelissä alkanutta stooria. Siivottuamme figut ja maastot matsin jälkeen pois, kertasimme pelin tapahtumia vielä koko kotimatkan ja pitkään iltaan Whatsappin välityksellä. Yksi legendaarinen seikkailu oli taas koettu yhdessä!

Taistelusta jäi monien uusien armeijoiden lisäksi muistoksi myös Mika Selvisen ottamia valokuvia ja Hesen oitis taistelun jälkeen kirjoittama tarinamuotoinen, englanninkielinen kuvaus tapahtumista. Kertomus on niin mittava, että omistimme sille oman sivunsa, jonka löydät linkin takaa. Tervetuloa Old Worldiin!

The Battle of Five Armies: 

War for Allgrimm's Succession

Seize the Witch!

Fight Clubilla käytiin keskiviikkona hauska fluffitaistelu, kun Sisters of Battle -iskujoukko Ecclesiarchy-liittolaisineen moottorimarssi Immolator-kulkueessa Barrak Gorgen solaan metsästämään muuan vihernahkojen noitaa. Astropath-Palatine Giselan päänsärky oli kasvanut koko matkan ajan ja tämän Dominion-vartiosto piti kaiken aikaa silmällä suojattinsa tilaa. Valppaiden Astartes-osastojen suorittaman tiedustelun mukaan läheistä Snakebite- ja Blood Axes -örkeistä koostuvaa sotajoukkoa johti voimakastahtoinen Weirdboy, jonka kanavoima, kontrolloimaton energia oli aiheuttanut vakavia ongelmia keisarillisille operaatioille lähialueilla. Giselan tuntemien, poikkeuksellisen vahvojen warp-häiriöiden lähde selvisi kuitenkin oitis Task Forcen saapuessa kohteeseensa; muukalaisnoitia olikin kaksi.

Pelasimme siis Fight Club -aktiivi Darrynin kanssa teemapelin 1500:n pisteen armeijoilla ja custom-skenaariolla! Heitimme deploymentin (Dawn of War), Eternal War -tehtävän (Relic) ja Maelstrom of War -tehtävän (Tactical Escalation) sääntökirjasta, mutta koska kyseessä oli noidanmetsästysretki sovimme myös, että Darrynin armeijalistan Weirdboy muuttuisi kuollessaan ylimääräiseksi Reliciksi, jonka örkit koettaisivat kantaa turvaan ja Sisterit tietysti kaapata hirvittäviä kokeita varten. Myös Eternal Warin objektiivimerkiksi laitettiin Weirdboy, joka oli toikkaroinut sienipäissään kauemmas örkkileiristä. Tällaiset pikku lisäykset peleihin on aina hauskoja ja saa aikaan muistettavia pelitilanteita!

Ajatuksena oli tietysti rennon pelailun ja jutustelun lisäksi testata uutta kenttää, jonka rakensimme viime viikolla Warhammer 9th Age -megapeliämme varten. Maastonkappaleet suunniteltiin kuitenkin erityisesti 40K-näkökulmasta blokkaamaan line of sightia ja tarjoamaan coveria kentällä taisteleville yksiköille. Sovimme ennen peliä miten kalliomuodostelmat ja kukkulat toimisivat peliteknisesti ja heittelimme sitten pelinaloitusheitot turnauksista totuttuun malliin. Pian peli saatiin käyntiin, tässä kuvia ja kuvauksia taistelun vaiheista!

Darrynin Weirdboyt on alunperin Warhammer Fantasy Battle- ja Age of Sigmar -figuja, jotka sopii hyvin Snakebites-teemaan.

Darrynin armeijaan kuului Warboss, Warphead Weirdboy, pari parinkymmenen Boyzin jengiä, kymmenkunta Burnaa, kymmenisen Tankbustaa, kuusi Lootaa, iso Warbiker -lauma, Deff Dread, Trukk ja hurja Squiggoth Zzap Gunilla. Sisterien armeijalista oli sama, mitä pelasin Ropeconissa, sillä en ollut vielä maalannut mitään uusia yksiköitä kokonaisuuteen.

En ollut aiemmin pelannut Darrynia vastaan, mutta olin seurannut tämän pelejä Fight Clubilla ja pääsimme oitis samalle sivulle "fluffipelietiketissä". Arch-Penitent (Nemesis Dreadknight) oli yksi mun avainyksiköitä matsissa, sillä se on aina paha pala örkeille.

Blood Axes Deff Dread asettui kivisillan toiselle puolelle ja laittoi sahat käyntiin. Maanläheinen oliivinvihreä on yksi päävärejä Darrynin ajoneuvojen maalipinnoissa.

Lootat olivat ottaneet haltuun keisarillisen bunkkerin ja nelosobjektiivin. Erityisesti pelin alkumetreillä örkkien tulivoima hallitsi suvereenisti kenttää, kun mun Exorcistit eivät oikein tuntuneet lähtevän käyntiin ja Immolatorien Multi-Meltat olivat vielä kaukana kohteistaan.

Darrynin ovela warlord oli laittanut pähäänsä Finkin' Capin ja sai -1 Reservien lisäksi hyödyllisen Infiltraitin. Osa Boyzeista nousikin korkealle rinteelle ahdistamaan Sistereitä myös sivustasta näiden refused flank -deployment zonelle.

Deployasin itse jalkaväen vaunuihin Strike Squadia lukuunottamatta, jonka laitoin keihäänkärjeksi ja liitin siihen kaikki characterit. Yhdet Dominionit menivät outflankiin, joka vähän kadutti myöhemmin; vaikka pelasimme Tactical Escalationia, olisi kaikista pyssyistä ollut hyötyä lähipuolustuksessa.

Lähistöllä rymisteli Squiggoth, jonka kantokoriin Darrynin Weirdboy (ja toinen pelin objektiiveista) oli noussut Tankbusta-vartiostoineen. Pienemmät pommisquigit seurasivat pedon jalanjäljissä Squiggothin räiskiessä sinne tänne Zzap Gunillaan.

Örkit ottivat aggressiivisesti aloitteen ja infiltroivat lauman boyzeja suoraan Reliikille ja jo ekalla vuorolla karannutta Weirdboyta lähdettiin retuuttamaan kohti kotileiriä. Taustalla Lootat antoivat suojatulta ja Warbossin Burna Boy Trukk päivysti heti kukkulan takana valmiina waaaghaamaan.

Warbiket kaasuttivat sivustasta pitkälle flankkausreissulle, mutta olivat toistaiseksi vielä kaukana.

Peli sai räjähtävän startin kun tartuin Darrynin syöttiin ja chargasin iskujoukkoni suoraan etumaastoon soluttautuneeseen örkkimassaan. Tapoin ison lauman boyzeja ja Weirdboy putosi louhikkoon, mutta örkkiyksikkö piti Mob rulella jättäen Sisterit alttiiksi vastahyökkäykselle. Kaksi Exorcistia ja pari snap Multi-Meltaa sai vain yhden Hull Pointin vahinkoa Deff Dreadiin, o-ou.

Kaukaisemmat örkit katselivat kateellisina laaksoon muodostuvaa rähinää.

Heti ekalla vuorolla alkaneesta combatista tulikin koko pelin kiintopiste ja ratkaisutaistelu.

Örkit rynnäköivät mukaan waaaaghin säestämänä Deff Dreadin, Warpheadin, Tankbustat, Warbossin ja Burna Boyt. Etenkin walker pääsi kaukaa mukaan taisteluun ja vielä katastrofaalisesti selustasta. Luotin Dreadknightin kykenevän pitelemään Burna Boy -laumaa bosseineen, mutta Strike Squadista en ollut niinkään varma...

Onneksi mun joukkojen keisarinusko oli kova ja siskot kävivät töihin. Sankariksi nousi Perils of the Warpista Warp Surge -tuloksen heittänyt Strike Squad -jäsen, joka löi voimiensa tunnossa Deff Dreadin jalat poikki, jotta Ministorum Priest ehti asentaa krak-kranaatin örkkitalsijan takapeltiin ennen sen initiative steppia. Deff Dread olisi neljän lähitaisteluaseensa turvin murhannut luultavasti koko squadin, mutta se kaatuikin yllättäen kenttään ja momentum kääntyi onnekkaasti Ordo Hereticus -iskujoukoille!

Keskustaistelu jatkui vielä pitkään mun Hit'n'Runatessa ensin pois ja rynnäköidessä sitten uudelleen sisään mestaamaan Weirdboyn Tankbustat niiden kiukkuisesta overwatchista huolimatta. Darrynin Ork Warboss Killgore sen sijaan oli maineensa veroinen ja hakkasi Big Choppalla Dreadknightin kuoliaaksi muutaman taistelukierroksen tuoksinnassa.

Oli örkkien vuoro vastahyökätä! Warbiket ryhmittyivät rynnäkkömuodostelmaan ja kiisivät taisteluun sivustasta...

...kun taas Squiggoth rysähti mukaan etumaastosta ja jyräsi Saint Celestinen matalaksi sen siliän tien. Pyhimys nousi onneksi henkiin, mutta Squiggothin kaataminen jäi Librarianin Force Weaponin varaan ja tämä epäonnistui. Sain kuitenkin enimmät Warbikeista niitettyä niiden tapettua koko Strike Squadin yhtä jäsentä lukuunottamatta.

Kaasutin Immolatoreita keskikenttään noutamaan hiekassa makaavia weirdboy-reliikkejä, mutta samalla Dreadknight kaatui taistelussa Warbossia vastaan ja pari liekinheitintä pääsi irti. Parin vuoron kuluessa mun sankarit pitivät kuitenkin pintansa ja Dominionien saavuttua viimein avuksi sain murrettua örkkien rynnäkön ja ajettua myös ohjastajansa menettäneen Squiggothin pakosalle. 

Örkit olivat dominoineet Maelstromia suvereenisti keräten roppakaupalla pisteitä Tactical Escalationista huolimatta, mutta Adepta Sororitaksen onnistui kääntää taistelu voitoksi Reliikeistä nettoamiensa pisteiden ansiosta! Iron Saint Aurelia kuljettaisi nyt viimeisimmät näytekappaleet inkvisition tutkittavaksi...

Örkkejä jäi kuitenkin vielä kertomaan tarinaa laakson tapahtumista ja Immolator-kulkueella olisi taivallettavanaan pitkä matka takaisin keisarillisiin linjoihin... Ehkä tarina jatkuu!