Camocles Crusade

Huippuaktiivisen harrastekevään aikana on meidän lähipiirissä lähtenyt monta mielenkiintoista armeijaprojektia rakentumaan kohti pelipistemääriä! War Headin uusin jäsen ja kaikin puolin cool kaveri Juha aloitti alkuvuodesta uuden Space Marine -armeijan, jonka tarkoitus on toimia teemanmukaisina liittolaisina tämän Elysian Drop Troops Imperial Guardille. Piipahdin Lauttasaaren Noppakerholla ihailemassa valmistuneita joukkoja ja vaihtamassa ajatuksia tulevista yhteisistä hankkeista. Juhan figuissa oli niin hyvä ja persoonallinen tunnelma, että pyysin tätä tekemään blogiin artikkelin uudesta teema-armeijastaan. Juuret juontavatkin kauas, alla Command squad -dioraaman verran Juhan alkuperäisiä Mentoreita 90-luvulta...

Mentorit ovat olleet yksi keskeisistä 40K armeijoistani jo 90–luvun alusta lähtien. Oikeastaan ne ovat seurailleet matkassa koko 40K-pelaamis- ja keräilyhistoriani ajan. Koko homma käynnistyi, kun sain kaveriltani aikanaan lahjoituksena muutaman vanhan Citadelin ”artificier armour” Mariinin, ja pohdin mikä olisi sopiva Chapter, tai oikeastaan kiva väriteema, niille. Tämä oli siis vuonna 1991. Samoihin aikoihin GW julkaisi Compilation-nimisen kirjan, jossa oli pari kuvasivua Mentor legioonasta, joilla oli puhtaan oloinen vihreä-valkoinen power armour, ja se tarttui. Niitä olen keräillyt ja maalannut siitä lähtien, muiden lukuisten projektien ohella. Nykyisellään Mentor Chapterini vahvuus on noin 150+ Mariinia ja koko joukko erilaisia ajoneuvoja, sotakoneita ja tankkeja, noin 7000 + pistettä, mutta siitä kenties jossain toisessa jutussa enemmän.

Jokunen vuosi sitten törmäsin 40K wikipediassa mielenkiintoiseen fluffiartikkeliin, jonka mukaan Mentor chapterin doktriini on tiedonkeruu ja oppiminen (nimensä mukaan) ja samalla uusien kokeellisten aseiden, välineiden ja taistelutaktiikoiden testaaminen. Mieleeni nousi heti kuva nykyaikaisesta erikoisjoukosta, jonka tehtävänä on epäkonventionaaliset operaatiot ja erikoiset taistelutaktiikat, eli esimerkiksi Seal Team Sixinakin tunnetun Development Groupin eli DEVGRUn kaltaisesta yksiköstä. Lisäksi fluffissa kerrottiin, että Mentorit sijoittavat Mariineja muihin Imperiumin yksiköihin keräämään tietoa, kouluttamaan ja johtamaan näitä yksiköitä. Modern warfare  -intoilijalle ajatus oli kovin inspiroiva, joten se jäi mielenpohjalle itämään ja odottamaan.

Asia sai uutta virtaa kun taannoin pohdin toisen 40K mieliarmeijani ja projektini jatkoja. Tällöin olin saanut Forgen Elysian Drop troopit mukavan kokoiseksi joukoksi, ja mietin miten jatkaisin siitä. Halusin pitää Elysialaiset eräässä mielessä ydinjoukkona ja liittää niihin muita joukkoja, mutta en ilman fiksua ja fluffikasta kytkentää, olenhan aina mennyt figuilussa fiilistely ja tarina edellä. Ja silloin asiat liittyivät yhteen ja muistin tuon Mentor tarinan Mariineista sijoitettuna kaartin yksiköihin. Niin siis päätin sijoittaa pienen joukon Mentoreita tukemaan Elysialaisia, oli vain ratkaistava miten se tehtäisiin.

Ensin piti ratkaista mitä joukkotyyppejä Mariinit voisivat olla, ja aika lyhyen pohdinnan jälkeen pari selkeää vaihtoehtoa nousi mieleen. Ensinnäkin halusin Mariinien tuovan erikoisjoukkomaista kovuutta, ja tätä saivat edustaa pari Sternguard-tiimiä. En halunnut mennä Terminaattoreihin asti, koska vaikka kovia ovatkin, olisivat menneet hieman yli ja poikenneet liikaa jalkaväestä. Nyt maaleissa on yksi viiden miehen Sternguard tiimi, ja toinen, huippuhieno Anvil Industryn Black Ops -tiimi. Nämä kaverit pannaan kovimpiin paikkoihin ja ratkaisupisteisiin, kun tarvitaan tulta ja pysymisvoimaa. Avoinna on vielä millä he liikkuvat, koska muuten koko Elysialaisarmeijani on ilmakuljetusjoukko ja eiväthän iskujoukot voi jäädä jälkeen.

Näissä uuden sukupolven Mentoreissa päätin luopua perinteisestä viher-valkoisesta väriteemasta. Värivalintaa ohjasi pari seikkaa; taktinen vaatimus, eli jonkinlainen taistelukentälle sopiva väritys sekä hyvä match-up Elysialaisten kanssa ja hiekkateema oli luonnollinen valinta. Ensimmäinen Sternguard-tiimi sai hiekankeltaisen pohjavärin ja taktisen maastokuvion sen pinnalle. Jotkut saattavat ajatella tämän olevan kerettiläistä ja että Mariinien kuuluu olla Chapterin väreissä, mutta kun niitä on jo se 7000 pistettä, niin tämä oli mukavaa vaihtelua.

Hain myös tiettyä arkielämän realismia maalauksessa, eli pidin väripaletin maltillisena ja koetin välttää kirkkaita vastakkaisvärejä. Piristeenä olen käyttänyt tummahkoa punaista, joka toistuu purity sealeissa ja merkinnöissä. Säistäminen ja taisteluvauriot tekevät mukavan realistisen lisän koko pakettiin. Näissä figuissa on pientä konversiota, joka erottaa ne ihan perusmariinista. Aseissa on esimerkiksi vaimentimet ja backpack on itse asiassa Elysian Drop Trooppien Grav Chute.

Kuten jo mainitsin, minulla oli aika vahva visio Mentoreista johtamassa kaartin squadeja, joten Scoutit sopivat hyvin tähän tehtävään. Ne eivät ole ylivarusteltuja, vaan aika lailla samoissa varusteissa, kuin kaartin jalkaväkikin, kun taas Power armour Mariini ei sopisi tyylinsä vuoksi ja sehän olisi demoralisoivaa, jos ryhmänjohtajalla olisi huippuhieno haarniska ja mosureilla vain luotiliivi!

Niinpä maalasin viiden miehen Scout -tiimin, joka voi toimia joko itsenäisenä tai Mariinit voi sijoittaa Elysian squadeihin kersanteiksi, oppimaan ja opettamaan. Tässä ryhmässä on kevyttä konvertointia, sillä olen käyttänyt osia Catachan command setistä ja Elysian Drop trooppien kamoja scouttien varusteluun. Lisäksi korvasin Scouttien heavy boltterin Kromlechin Assault cannon mallilla. Fluffin mukaanhan Mentorit kokeilevat erilaisia aseita kentällä, ja näillä on testissä ”MaPAC Mk1, (Man Portable Assault Cannon)”. Näiden kaverien ajoneuvovalinta oli itsestään selvä, Landspeeder Storm. Suunnitteilla on maalata Scout Squadista myös mounted versio, jossa kaverit ovat Stormin kyydissä ja siihen tulee sama MaPAC Mk1.

Maalauksessa pysyttelin Elysialaisten väreissä, mutta Scoutit komeilevat Desert Tigerstripe maastopuvussa ja panssaroinnissa on sama väri, kuin Elysialaisten panssarilevyissä. Näinollen ja tarvittaessa Scoutit sulautuvat hyvin johtamiinsa IG ryhmiin. Ovat tosin hieman isompia kavereita!

Viimeisin lisäys armeijaan olivat Anvil Industryn taktiset ja upeat Mariinifigut. Puhdistuksen jälkeen pohjamaalasin figut mattamustalla sprayllä. Perusväriksi valitsin keltaisen hiekan, Vallejon Yellow Sandin (joka on aika lähellä GW:n Iyanden Darksunia). Tämän jälkeen seurasi pesu Seraphim Sepialla, ja sen kuivuttua kuivaharjaus Yellow sandillä, niin että pesu jää painanteisiin ja niveliin varjostukseksi. Sen jälkeen maalasin aseiden rungot Gretchin Greenillä ja varusteet Vallejon Tan Earth sävyllä. Kypärien ja yönäkölaitteiden ja tähtäimien linssit saivat tumman punaisen sävyn. Kun perusvärit olivat kuivuneet, pesin koko figun jälleen ohennetulla Sepialla ja annoin jälleen kuivua.

Homman olisi voinut jättää jo tähän, figut olivat jo ihan mukavan näköisiä ja hyvää pelipöytäkamaa, mutta halusin näihin operaattoreihin pitkän taistelukentällä olon tuntua, eli kuluneisuutta ja likaantuneisuutta. Tämä mielenkiintoisin maalausvaihe alkoi haarniskan "chippaamisella" minkä tein blisterisienellä, jonka revin kolmioksi ja koversin kolmion kärjen reunan suunnilleen samaan kaarevuuteen kuin Mariinien olkapanssari. Näin sain vauriot "töpöteltyä" hallitusti ahtaisiinkin kohtiin. Figuissa oli jo valmiiksi skulptattuna taisteluvaurioita, joihin tein myös chippausta. Chippauksen jälkeen kävin kuluneet kulmat ja reunat läpi metallinvärillä jolloin sain lisää kuluneisuutta näkyviin. Samalla maalasin aseiden metalliosat. Sitten lisäsin hiekkapölyn Tamiyan weatherin powder setistä, josta on muuten tullut yksi perusvälineistäni, kun haen figuihin ns. fotorealismia. Sinetöin koko paketin Army Painterin Anti Shine lakalla ja annoin viimeisen silauksen maalaamalla linsseihin kiiltoa kirkkaalla lakalla.

Ei ehkä ihan normaali tapa maalata 40K mariineja, mutta tavoitin juuri sen lookin mitä hain, eli hieman realistisemman, nykysotilaita muistuttavan fiiliksen!

Mentor DEVGRU -joukot naamioituvat vuorenseinämään odottaessaan kuljetusajoneuvojen saapumista.

It's good to be back!

Viikonloppuna kipaisimme keväisessä Nürnbergissa, joka toimi isäntänä suurille IWA & Outdoor Classics -messuille. Alan suurimpiin kuuluva tapahtuma järjestettiin nyt neljättäkymmenettä kertaa ja sen teemana oli totutusti "High performance in target sports, nature activities and protecting people" mikä on jopa mun mielestä aika kauniisti lohkaistu asemessuista! Toki mukana oli paljon airsoft-harrastukseen, metsästykseen, eräilyyn sekä keräilyyn liittyvää nähtävää ja War Head -jengi ottikin kahdeksalla messuosastolla kaiken irti tykkifestareista! Virallinen syy reissuun oli tietysti G&G Armamentin videokilpailun palkintoseremonia, mutta se antoi hyvän tekosyyn kierrellä ympäri vaikuttavia messuosastoja ja koskea kaikkeen.

Joku nelihenkisestä Task Forcestamme kantoi kaiken aikaa kameraa kaulassaan ja saimmekin räpsittyä kasaan aika hyvän kuvan tunnelmasta tien päällä. Ohessa siis tuttuun tyyliin pari kuvaa sotahulluttelusta.

Valmiina seikkailuun! Kun voitimme videoskaban ja jonkun oli lähdettävä Saksaan edustamaan meitä palkintoseremoniaan, päätimme heti, että lähdettäis isommalla tiimillä tänä vuonna. Teimme järjestelyt porukalla, kaikki oli valmista kun pitikin, eikä missään vaiheessa reissua tullut ihmeempää paniikkia. Hese lähetti naistenpäivän toivotukset ennen koneeseen nousua vielä kun kännykällä pääsi veloituksetta verkkoon.

Myös Joel liittyi remmiin ja lähti airsoft- ja SOTA-fiilistelijänä mukaan messuille. Totta kai voittajapätkän päähenkilö piti saada mukaan lavalle!

Lennettyämme Frankfurtiin sukkuloimme bussilla ja junalla itsemme keskustaan päärautatieasemalle ja vaihdoimme yhteyttä. Otin selvää halvemmista ryhmälipuista ennakkoon ja kun ei ollut pakko päästä ihan nopeimmalla junalla ja vaihtaminen ei ollut vaivaksi, me säästettiin yhteensä monta sataa euroa junalipuissa. Saksassa muutenkin kaikki yhteydet ja opasteet oli järkätty tosi mallikkaasti ja kohteiden välillä navigoimisesta jäi oikeastaan tosi kiva ja kutsuva fiilis.

Vaikuttavaa arkkitehtuuria paikallisella steissillä. Mä osaan vähän saksaa ja perusteistakin oli aika paljon hyötyä reissussa, vaikka kysyvä ei olisi eksynyt tieltä englanniksikaan. Vaikka viimeisistä opinnoista alkaa olla jo vuosia, palautui sanat ja muut mieleen yllättävän tehokkaasti viikonlopun aikana ja esimerkiksi opasteiden ja kuulutusten tulkkaus onnistui hyvin. Vaikka ravintolassa en olis tainnut heittämällä osata tilata muuta kuin makaronilaatikkoa ja ranskalaisia, oppi ei ole mennyt hukkaan!

Kipeät maisemat mäkkärin ovelta.

Junamatka Saksan halki taittui nopsaan ja kuvailimme idyllisiä laaksoja ja kyliä ikkunasta minkä ehdimme. Mitä kauemmaksi ajelimme Frankfurtista Nürnbergia kohti, sitä klassisemmaksi kaupunkikuva muuttui. Osa taloista oli siistillä tavalla kuin suoraan keskiajalta ja näkymistä huokui makea eurooppalainen historiallisuus. Kirkkoja näkyi kaikkialla enemmän kuin kukaan olisi jaksanut laskea.

Lähiöistä tuli mulle flashbackmaisella tavalla mieleen 90-luvun LEGO-paketit. Aidoissa, katukuvassa ja rakennuksissa on jotain samaa.

Kukkulalla oli osittain raunioitunut linna torneineen. Keskellä ei mitään junareitin varrella oli kallioihin kaiverrettu miehen mittaisia patsaita.

Koko jengi ihastui Nürnbergiin välittömästi. Vanhankaupungin keskusta oli tyylikäs yhdistelmä uutta ja mennyttä ja matkaajat viihtyivät mestoilla tosi hyvin. Myös sää oli tosi keväinen ja jotkut paikalliset painelivat menemään t-paidoissa ja shortseissa. Meiltäkin jäivät päällystakit hostelille kun lähdimme tutustumaan kaupunkiin.

Emme olleet varanneet majapaikkaa ennakkoon ja IWA-messujen takia monet paikat olivatkin täyteen buukattuja. Neljännellä yrittämällä saimme ihan keskustasta edullisen kuuden hengen Hostel-huoneen, josta maksoimme pari lisäsänkyä niin, että saimme koko huoneen itsellemme. Oli hyvä saada jätettyä kamat talteen ilman, että tarvitsisi huolehtia niiden perään.

Illalla tutustuimme kauppoihin ja yhdestä kreisistä lokaatiosta mun pitää tehdä ihan erillinen postaus myöhemmin. Hulppea suihkulähde kertoo kai jonkin kansantarinan ja taustalla näkyvä torni ei suinkaan ole museomainen linnoite vaan metroasema. Aika siistiä!

Ruokapaikaksi valikoitui tällä kertaa kiinalainen.

Aamulla hyppäsimme metroon ja ajelimme kohti messukeskusta. Oli hauska katsella, miten laiturille kertyi kipeä määrä kaikkien kansallisuuksien pukumiehiä, jolla oli jotkin taktiset maastokuvioidut MOLLE-reput selässä ja jenkkiliput hihoissa. Joukossa oli asekauppiaita, -asiantuntijoita ja alan harrastajia, jotka selvästi tapasivat vanhoja tuttujaan ehkä ensi kertaa sitten edellisvuoden messujen. Tunnelma oli hyvä ja tosi lämminhenkinen. Oltiin selvästi oikeassa seurassa ja matkalla asian ytimeen!

Noniin.

Tosta ja noin.

Valtavia messuosastoja oli pentagonmaisessa kehässä kymmenkunta ja ne jakautuivat löyhästi eri teemoihin. Aseita ja varusteita oli kuitenkin kaikkialla ja näyttävät messuosastot kutsuivat yksityisiä ja yritysasiakkaita luokseen tutustumaan esiteltäviin tuotteisiin. Monilla osastoilla oli erillisiä pöytiä, joissa käytiin neuvotteluja merkkioluiden tai -viinien merkeissä ja vaikka osastoilta ei voinut ostaa mitään, oli businekset kaiken aikaa vireillä. Jännä piirre oli, miten ensivilkaisulta ei aina osannut sanoa, oliko kyseessä realsteel- vai airsoft-kuula-aseiden standi.

Ensimmäiseksi suuntasimme meidän isäntien, eli G&G Armamentin osastolle. Massipäällikkö mr. Liao ja myyntipäällikkö Sam toivottivat meidät lämpimästi tervetulleiksi. Helpotukseksemme kaverit jopa rohkaisivat valokuvaamista, sillä Edu oli bongannut messukeskuksen portilla jonkin kuvaamisesta varoittavan kyltin. Loppupäivä me kuvattiinkin sitten stilleille ja videolle kaikki mitä eteen sattui.

Fiilistelyt käynnissä. Olisi ollut tosi siistiä, jos suunnitelmissa olisi ollut jonkin airsoft-kiväärin osto, sillä paikalla olisi kyllä voinut tunnustella ja tarkastella ihan mitä tahansa mallia vertailumielessä. Toisaalta tarjonnanpaljous ja mahis hipelöidä eri mutkia herätti aika kovan shoppailuvietin.

Itse ihastuin superlyhyeen CQW-Colttiin ja olisin kyllä napannut sen mukaan saman tien, jos aseet olisivat olleet kaupan osastolla. Pitää varmaankin jäljittää jokin jälleenmyyjä Suomesta, sillä tuntuma ja lookki olivat tosi kivat.

Oli mahtavaa kiertää jengillä osastoja tuntikausia, vertailla aseita, tutustua eri ominaisuuksiin ja innostua kaikesta. Joelin kanssa meillä oli aika intensiiviset hifistelyt ja fiilistelyt meneillään, kun Hese dokumentoi meininkejä kameralle ja Edu chattaili vanhojen ja uusien kontaktien kanssa.

Esillä oli torrakkoja joka makuun.

Palkintoseremonia oli aamupäivästä, mikä oli hyvä, sillä meille jäi sitten iltapäivä aikaa tutustua muuhun messutarjontaan. Kävimme lyhyesti tilaisuuden kuviot läpi G&G:n henkilökunnan kanssa ja juttelimme samalla niitä näitä.

Juontaja oli Ericin mukaan sama kaveri kuin viime vuonna ja kuuluu G&G:n Yhdysvaltain myyntitiimiin.

Yleisöä kerättiin paikalle järjestämällä arpajaisia ennen ja jälkeen tapahtuman. Tilaisuus oli G&G:n puolesta hyvin mietitty.

Seremonia eteni "Oscar-tyyliin", eli ensiksi käytiin läpi pätkiä ehdokkaista ja lopuksi esitettiin meidän video yleisölle. Hauskana yksityiskohtana pätkän musiikkia käytettiin myös G&G:n messuosaston taustamusana vähän väliä.

Mr. Liao ojensi sitten meille palkintoshekin ja juontaja kysyi muutaman kysymyksen leffan teosta kaikilta. Juttu luisti rennosti ja koko tilaisuus meni hyvin. Video varmaan päätyy nettiin jossain vaiheessa, pitää sitten kaivaa se esille.

Videossa esiintynyt valokuva-albumi oli mukana ja se kiersi kädestä käteen G&G:n henkilökunnan tarkasteltavana.

Voittajat ja ansaittu kippis!

G&G järjesti hienon tervetuliaistoivotuksen ja juhlatunnelman boothillaan.

Skaban osallistujavideot pyörivät screenillä koko tapahtuman ajan.

Ja sitten taas asiaan! Vaaleanpunainen M4 ja kultainen AK ovat G&G:n hittituotteita ja messujen poseerausrekvisiitan suosituimmasta päästä.

Jenkkilippu oli yleinen ja tehokas sisustusratkaisu! Osa messuosastoista oli jaoteltu kansallisuuksittain lippukuosein.

Legendaarisella Beretalla ja suomalaisella Sakolla oli valtava yhden messuhallin keskustaan rakennettu osasto.

Joel tarkasteli yönäkölaitteiden tarjontaa. IWA-messuilla esiteltiin niin lainvalvontapuolen kuin sotilaspiirienkin viimeisimpiä läpimurtoja ja kaikki isot brändit olivat kyllä esillä.

Hese ja shotty. Ihan kaikki mutkat eivät olleet ihan niin raskaita kuin miltä ne näyttivät. Oli kiva, että tuotteet oli aseteltu esille niin, että niitä saattoi nostella tarkasteltavaksi, sillä kokeminen ja kokeileminen oli ainakin meille iso osa messujen viehätyksestä.

Pukumies ja pumppuhaulikko, klassinen kombo.

Eräällä metsästysstandilla päivysti Predator.

Hese taas bongasi jostain mongolin. Re-enactment-varusteita ja replika-teräaseita oli muuten myös nähtävillä paljon.

Gearin paljous oli huikeaa. Multicam sekä uutuuskuvio A-TACS ja sen eri ympäristöihin varioidut versiot olivat isosti esillä monella eri standilla.

Taskuja ja liivejä joka lähtöön.

Ammattilaiset esittelivät tuotteiden paljoutta ja markkinoivat kauppatavaraansa niin yritysasiakkaille kuin yksityisillekin. Eric kertoi viime vuodelta aika hauskan tapauksen, kun ilmeisesti afrikkalainen, melko perinteisiin tamineisiin sonnustautunut kaveri saapui G&G:n osastolle ja alkoi hieroa diiliä isosta tilauksesta rynnäkkökivääreitä. Henkilökunta kuitenkin epäilyksien herättyä varmisti pian, että ymmärsihän asiakas kyseessä olevan airsoft-asevalmistaja. Kun kaverille näytettiin muovikuulia, tämä lähti puhisten ja käsillään huitoen tiehensä. Olikohan reissun teemana jonkin rähinäremmin varustaminen?

Monet mallinuket oli verhoiltu taktiseen nyloniin ja tappeluvehkeisiin.

Osa eksoottisista asemalleista oli meille ihan tuntemattomia.

Edu puntaroi tuliaisvaihtoehtoja AR-15-mallistosta.

A-TACSia urbaanissa, vehreässä ja kuivassa sävyssä. Esitteillä oli myös talvikuosi, jota en ollut nähnyt aiemmin.

Yhdysvaltain Delta-joukkojen suosikki Paraclete markkinoi uutta kantolaiteratkaisua.

Surefire-lampuilla oli iso osasto tuliaseiden ja optiikan osaston keskustassa.

Tehokasta tuikkua joka lähtöön.

Rynnäkkökilpi oli kenttätestattu ennen messuja ja eri asein ammutut lommot oli merkattu havainnollistavasti tussein. Kilven takana oli aika turvallinen olo, vaikka intistä tuttu "lasersääntö" ei ollutkaan ihan kaikkien messuvieraiden rutiinia.

Neuvottelut meneillään Safarilandin osastolla.

Kiinnostuneet messuvieraat pääsivät kokeilemaan käsiaseiden tuntumaa.

Juomareppuvalmistaja Camelbak oli ihan erään osaston sisäänkäynnin paikkeilla.

Myös media oli tehokkaasti messissä markkinoimassa julkaisujaan ja tietty dokumentoimassa tapahtuman sisältöä uusia artikkeleita varten.

Myös kiikareita ja kaukoputkia pääsi testailemaan kädestä pitäen.

Messuilta olisi voinut voittaa taktisen kellon. Messuosaston sisäänkäynnillä jaettiin koodeilla varustettuja lappusia ja kelloboothin löydettyään saattoi numerosarjaa kokeilla kassakaappimaiseen vitriiniin. Jos yhdistelmä sopi, olisi kaappi avautunut sihahtaen ja onnekas vierailija olisi saanut pitää vitriinin sisällön eli upouuden kellon. Onni ei tällä kertaa suosinut meitä.

Kummallisimpiin realsteel-asevarusteisiin kuului iPhone-telakka jolla puhelimen sai kiinni kiväärin kylkeen. Ajatus siitä, että ampumisen ohessa voisi whatsuppailla tai että etumaaston tapahtumat voisi tallentaa videolle on vähän häiritsevä, mutta propsit innovatiivisuudesta! Toinen makea keksintö oli painekytkimellä toimiva pistoolin tai kiväärin kahvaan asennettava led-näyttö, joka ilmaisi lippaassa jäljellä olevien patruunoiden määrän kuin Starship Troopersissa ikään. Sweet!

Tyylikkäitä one-of-a-kind custom-aseita.

Joel ja lähitaistelu.

Mulle iso juttu oli päästä pitelemään ja fiilistelemään saksalaisen Heckler & Kochin AR-malleja, jotka on olleet vuosia kovassa huudossa erikoisjoukkojen keskuudessa ja jotka olivat tiettävästi työkaluina myös Abbottabadin reissulla, kun SEAL Team Six kävi noutamassa Bin Ladenin Pakistanista pari vuotta sitten. Tuntuma oikeassa aseessa oli kyllä ihan eri kuin lelupyssyissä ja vaikka aito rynnäkkökivääri ei munkaan käsissä ihan tuntematon ole, oli esimerkiksi niiden mekaniikan jämäkkyys ihan omissa sfääreissään.

Laitettuja erikoisuuksia lasien takana.

Vaaralliset Rauniot poimivat käsiinsä ihka-aidot Thompsonit. Pakilan gangsterit!

Hese fiilisteli Redwolf Airsoftin osastolla Army of Two -suojanaamareita.

Myös kiistelty Blackwater oli myöntänyt lisenssinsä airsoft-aseiden logo- ja merkintäkaiverruksiin.

Vanha sotaratsu.

Cybergunin stubumutka.

Virneitä ja aseotteita.

SCARissa on oma viehätyksensä. Kranaatinheitin oli vinkeä kapistus ja siinä oli pari tosi siistiä nykyaikaista ominaisuutta.

Kipeissä rynnäkköhaulikoissa oli huikeat printit ja älyttömän kokoiset lippaat.

Tyly naamiokuviointi.

G&G:n sponsoroima potkunyrkkeilymestari Maria "Iron Barbie" Pantazi piipahti osastolla promoamassa firman kuula-aseita. Kultaisen kalashnikovin varressa pomo eli herra Liao.

SWAT for life. Law Enforcement -jutuille oli ihan oma messuosastonsa.

SIG SAUERin osasto oli toinen huippukokemus jota odotin jo ennalta.

Taidokkaita kaiverruksia.

Eräällä osastolla oli seinät täynnä katanoita sekä samurai-haarniska.

Teräaseita joka historian käänteestä.

Hulppea muskettisoturit-leffoista tuttu väistin.

Brooklyn Smasher -pesäpallomaila olisi sopinut hyvin Hesen käteen ja sen kaveriksi olisi voinut napata läheisestä kojusta "I come, I fuck shit up, I leave"-tarramerkin. Meininki oli välissä vähän hullua, sillä messutavarahan oli pääsääntöisesti tarkoitettu jengin vahingoittamiseen. Oikealla asenteella liikkeellä ollessa ei kuitenkaan mun mielestä tarvinut olla ammattilainen tai edes päästään sekaisin, että saattoi fiilistellä osastojen tarjontaa hyvällä omallatunnolla.

Vaikka shekki olikin vain show-meininkiä, ei me vain voitu jättää sitä Saksaan hävitettäväksi. Mittailimme levyn neljään tasakokoiseen palaseen ja viipaloin sen mattoveitsellä pinottavaksi pienempään tilaan. Hese kantoi kylttiä loppureissun ja se päätyy kotona seinälle muistoksi.

Illan päätteeksi mr Liao kutsui meidät illanviettoon uskomattomaan ja perinteiseen ravintolaan, jonka kaltaisessa keskiajan soturit varmasti illastivat hurjien taisteluiden välissä!

Valtava ravintola tarjosi kaikki paikalliset erityisyydet asenteella katettuina ja meidän neljän hengen tarjottimelle valikoitui porsaan olkaa, ankkaa, nautaa, röstiperunoita, bratwurstia, hapankaalia ja appelsiinin kokoisia erikoisia perunoita.

Maassa maan tavalla. It's good to be back!

Safkavuori hupeni erikoisjoukkojen käsittelyssä.

Die Hard ei kääntynyt saksaksi kovin uskottavasti, mutta puitteet ja ilta olivat muuten upeat ja ikimuistoiset!

Kiitokset G&G:n väelle upeasta kohtelusta, hienosta palkintoseremoniasta sekä mahtavasta illallisesta. Treffit on jo sovittu samaan paikkaan ensi vuonna, joten meidän pitää vain koettaa lunastaa odotukset ja tehdä hattutemppu. Rock on!