Cetorinos Alpha

Biitti ja blogii, boom. Tulin juuri kotiin käytyämme stadissa King Kong -burgereilla; ehdimme viimein juhlistamaan tammikuista G&G videokilpailun voittoamme! Juttelimme myös hiukan matkajärjestelyistä ensi kuuta silmälläpitäen, kun lähdemme IWA-messuille palkintoseremoniaan. Sain samalla otettua pari valokuvaa viime viikon Astartes-miitin tuotoksista! Kiitti Ericille vinkeistä ja kameran lainasta.

Maalasin War Headin Astartes-miitissä Carcharodon-projektin ensimmäiset power armor -figut. Tähän projektiin päätin viimein kokeilla Marineiden suurentamista, jotta niistä tulisi paremmin GW:n tarinoita ja kirjojen kuvitusta vastaavia, massiivisia tuhokoneita. Tavallista figua isommista Marineista käytetään myös nimitystä "true-scale", joita monet harrastajat on alkaneet vuosien varrella rakennella, kun tavallinen Tactical squad ei enää riitä projektipohjaksi tai omat odotukset Marineista ovat korkeammalla. Esimerkiksi mälis ja migsula tekivät makeita fluffimarineita, joita kuolattiin Sotavasaran foorumeilla jo aikoinaan.

Itse halusin kuitenkin tehdä armeijallisen pelifiguja ja siksi rakenteluun sai luvan kuulua pari kompromissia. Tein figuihin niin sanotusti "helpon suurennoksen", eli käytin figuilla terminatorien jalkoja ja olkapanssareita. Vaikuttavuus olisi lisääntynyt hurjasti jos myös keskivartalon olisi muokannut kookkaammaksi, mutta se olisi vaatinut sculptausta ja halusin, että projekti olisi valmis tällä vuosikymmenellä!

Spontaanit tuuletukset ryhmän valmistuttua

Marineita oli hauska rakennella ja olin aika fiiliksissä kaikista pienistä yksityiskohdista, joita niihin saattoi lisäillä. Ajattelin, että puurunkoiset bolterit olisivat aika makea detail, puutahan on käytetty kiväärien rungoissa ja tukkeina kauan ja vielä nykyaikanakin. 40k:hon myös sopii kaikenlainen hi- ja low-tech kaman yhdistely synkän goottisessa hengessä. Kirjoitin aiemmin siitä, miten hauskaa uudessa projektissa on testailla kaikenlaista, mikä aiemmin ei ole tullut mieleen, tai mitä kokemuksen puuttuessa ei ole uskaltanut kokeilla. Näitä figuja varten kävin esimerkiksi ostamassa pari pienikärkistä, vedenkestävää tussikynää, joilla voi tehdä tarkkoja tribaalikuvioita ja freehand-ääriviivoja.

Vaikka inspiraatio velloi haita maalatessa voimallisena, törmäsin muutamaan haasteeseen projektin kanssa. Space Marine -haarniskoita on musta jotenkin tosi hankala korostaa, kun en oikein osaa hahmottaa, mihin highlightien esimerkiksi olkasuojuksissa tulisi tulla ja mihin niiden pitäisi päättyä. Tietty voisi vain korostaa kaikki terävät kulmat, kuten GW taitaa tehdä, mut se ei tunnu ihan oikealta. Kun korostustekniikka on vähän epävarmaa ja panssareissa on lisäksi niin paljon muuta "meneillään" (battle damage -chippingia, freehand-tribaaleita, veriroiskeita jne) tulee yleisvaikutelmasta vähän sekainen ja "kiireinen". Pitää ehkä seuraavassa satsissa ottaa iisimmin tehosteiden kanssa ja keskittyä tekniikkaan. Myös näiltä Marineilta haluan tehdä parin kaverin silmät uusiksi, sillä en ole niihin oikein tyytyväinen.

Ilokseni voin kertoa, että saimme Johanneksen kanssa funtsittua hauskan listarungon munkin projektille! Se ei ole ihan niin varmatoiminen ja kilpailullinen kuin DA-pohjainen Mortifactors -draftimme, mutta fluffikas, aggressiivinen ja varmaan aika mielenkiintoinen pelata. Eka lista on kuitenkin lähinnä maalausprojektien suunnannäyttäjä, sillä kokoelma varmasti kasvaa armeijalistan ulkopuolelle ja sallii eri kokoonpanovaihtoehtoja. Tarinoin tarkemmin listasta vähän myöhemmin!

Hauskoja apuvälineitä, jotka tuo kivasti vaihtelua ja kokeilumielistä jännitystä maalausprosessin lomaan. Joululomalla Rovaniemellä käydessäni löysin mun vanhasta kalligrafiasetistä jääneen purkin punaista kirjoitusmustetta. Ajattelin kokeilla sitä veren tekemiseen ja sekoittelin mustetta Vallejon weathering powderiin, jotta siitä tulisi vähän paksumpaa. Setti toimi ihan hyvin! Tamiyan sääistyspuuteripaletti oli käytössä lähinnä mustien kangasosien pölyttämisessä. Projektipäivän aamuna ostin vielä Stockan Akateemisesta pari pienikärkistä tussia freehandien tekemiseen. Tosi hauskoja työkaluja, vaikka tuntuukin vähän huijaamiselta!

Puoliryhmä Cetorinos-ryhmästä johtajanaan veteraanikersantti Marleau. Ainakin ekassa listaversiossa nämä kaverit tulevat sotimaan Sternguardin säännöillä. Tilasin figuja varten Ebaysta Space Marine Terminatorien tyhjiä ja koruttomia olkasuojuksia ja keräsin lähipiiristä läjän Black Reach Termiksiä paloiteltavaksi, jotta sain niistä jalat käyttöön. Tosi hauska tehdä tavallisia bolter-Marineita, sillä niissä on kyllä tyyliä!

Kersantti Marleau teloittaa kerettiläiseksi näkemänsä verienkelin jossain Badabin järjestelmän syrjäseudulla. Tykkään figuissa kaikista pienistä sotilaallisista yksityiskohdista, kuten aseiden tähtäimistä ja lisävarusteista, kantohihnoista ja esimerkiksi laukuista ja taskuista, jossa tulevaisuuden avaruussoturienkin on kannettava patruunat ja tarvikkeet. Lipastaskut tuo vielä vähän lisää massaa nappeihin, monille lisäsin myös pistoolikotelon wysiwyg- ja monipuolisuussyistä. Bolterin kantohihnan tein paperista.

Aavikko palaa, jengii kuolee ja rokki soi. Carcharodon style. Kaikkien figujen reput on pinnattu kiinni ja jätän ne irrallisiksi, koska jokaiselle figulle on myös varattu vanhemmilta Chaos Raptoreilta tuttu makea evämäisillä tuplasuuttimilla varustettu jump pack. Siten näitä voi pelata silloin tällöin myös Assault Mariinien tai muiden jump infantry -yksiköiden säännöillä.

Tän figun tein jo vuosi sitten prototyypiksi. Figussa on musta aika hauska tarinan tuntu, kun se tuntuu olevan kuin keskellä jotain leffakohtausta. Soturi on saanut kypäräänsä sen panssaripinnan pirstoneen osuman ja on joutunut heittämään savuavan kypärän sivuun. Mariini on sitten pyyhkäissyt vuotavaa haavaa kämmenselällään, jottei valuva veri pääse hämärtämään näkökenttää ja alkanut tulittaa puurunkoisella boltgunillaan kohti lähestyvää vihollista. Idea on tietty napattu kolmosedikan Codex: Space Wolves -supplementista.

Alustat on rakenneltu korkista, hiekasta, Army Painterin ruohotupoista ja Woodland Scenicsin heinästä. Alustat on jotain muovikiekkoja, jotka ei täsmälleen vastaa mitään virallista alustakokoa, vaan sijoittuvat tavallisten mariinibeissien ja termisalustojen väliin. Pikkualustalle Terminator-jalat eivät oikein mahtuisi seisomaan. Ehkä vastapelaajat eivät pane pahakseen.

Purity sealein palkittu Mariini on vaihtanut bolteriinsa tähtäimen ja etukahvan. Veistelin myös jalat vähän dynaamisempaan asentoon vaihtelun perässä. Klassisilla Space Sharks -figuilla on punainen raita kypärässä, joten otin sen mukaan tähän figuun! Väriteema on muutenkin kompromissi nykyisten, tummasävyisten Carcharodonien ja klassisten vaaleanharmaiden avaruushaiden välillä. Johtajilla, kuten aliupseereilla ja HQ-valinnoilla ajattelin lisäksi käyttää mustia panssariosia.

Kaveri on kuristanut pulppuavan viholliskersantin hengiltä. Rapatessa roiskuu ja ruumiinnesteet pääsivät hiukan tahraamaan soturin henkilökohtaista heraldiikkaa. Veriefektejä on hauska tehdä, mutta välissä pitää vähän hillitä, ettei ukot ole ihan punaisen peitossa. Figujen pohjaväri on muuten maalattu mustan pohjamaalin ylle Army Painterin harmaalla spraylla ja Dawnstone-korjauksilla.

Monilla figuilla näkyy jalan ympärillä Purity seal, jonka kuitenkin maalasin punaiseksi. Ajattelin, että punaisesta liinasta saisi jonkin makean fluffielementin, mutten vielä ehtinyt miettiä mitä se voisi merkitä. Ehkä jotain suruliinan tyylistä tribuuttia. Tälle kaverille tuli vaihtelun vuoksi musta kypärä, joka on peräisin Grey Knight Strike Squad -boksista. Lopuissa figuissa aion viljellä reippaasti MKV Heresy-pattern kypäriä. Niissä on just haihin sopiva raivoisa ja väkivaltainen fiilis.

Vara-ase valmiina vedettäväksi. Panssarin naarmut on tuputeltu foaminpalalla ja yksittäisiä naarmuja on sitten maalattu kevyin pensselinvedoin. Vaikutelmasta tulee vähän kolmiulotteisempi, kun skraidun alle vetää toisen, vaaleamman viivan.

Lippaanvaihto meneillään. Tälle kaverille löysin yhden MKIV-kypärän bitsiboksista. Tein myös lippaaseen patruunan green stuffista.

Joissain baseissa on myös finnfoamista veisteltyjä kivenlohkareita. Scenic-alustat tuo kivasti tunnelmaa figuihin ja niitä on hauskaa sekä vaivatonta rakentaa, suosittelen! Heinänkorret asensin alustoihin poraamalla ensin basen läpi käsiporalla ja sitten nappaamalla käteen tukon heinää. Korret kannattaa kastella, jolloin ne tarttuvat toisiinsa vähän tiiviimmäksi nipuksi (tai sitten vain imaista suoraksi vähän samaan tapaan kuin monet "teroittavat" siveltimenkärjet) ja sitten ne voi työntää reiästä alustan läpi. Sitten vain pikku pisarat superliimaa molempiin ulostuloaukkoihin ja heinätuppo on valmis trimmattavaksi liiman kuivuttua.

Cetorinos making a planetfall. Secure and control!

I'm out! Cover my sector!

Rankkaa meininkiä. Kerettiläiset eivät ansaitse armoa.

Kersantti Marleau johtaa puoliryhmän vyöryttämään juoksuhautoja.

Sweeper Sharks.

Point blank bolter fire.

Figujen ja alustojen mitat verrattuna tavanomaisiin. Turnauksiin joutuu ehkä ottamaan tavan Mariineita varalta mukaan, jos joku vastapelaaja pahastuu vähän isommista alustoista? Mun avaruushait toisaalta myös näkyy (ja näkee!) vähän kauemmaksi.

Keisarin esitaistelijoiden katse tulevaisuuteen. Lisäjoukot ovat jo matkalla!

Tunnustus vielä kun joku ehkä tunnistaa maaston; kuvien taistelukenttä on alunperin Helsingin Games Workshopin kaverien työtä ja se on nyt kulkeutunut parin pelikaupan kautta meidän haltuun. Tarkoitus on kunnostaa vähän kärsinyt display-dioraama kuvausympäristöksi ja ehkä esittelypelejä varten!

The Liberators

"I wont waste my passion and capability to defend the views of some self-proclaimed leadership. Some of us have greater destiny than dedicating our lives for something that doesn't exist."

 The Captain, Liberators commander  

Liberators Space Marinet ovat olleet toistaiseksi mun pitkäaikaisin armeijaprojekti, joka sai alkunsa vuonna 2008. Tuolloin fiilistelin mun rovaniemeläisfrendin mekanisoitua Black Legion-kaaosarmeijaa joka raivasi tietään halki taistelukenttien kaveriporukan kampanjassa ja one shot-matseissa. Mulla ei ollut koskaan ollut kunnon Marinearmeijaa mikä on pitkään GW:n pelejä ja eritoten nelkkaria pelanneelle kai vähän kummallista. Ajattelin, että olisi siistiä tehdä tiivis, erikoisjoukkomainen kokoonpano, johon iskisi mukaan yksilöllisiä konversioita, sotaisuutta ja geardomaista modern warfare-asennetta. Marineissa olisi kyse kustomoiduista aseista, rähjäisistä panssareista, taktistista taisteluvarusteista, renegade-elementeistä ja mauttomasta jenkkisotilasmentaliteetista, joka kumpusi mun silloisesta re-enactment-harrastuksesta. Vahvaa visiota oli huippua lähteä visualisoimaan armeijalistaksi!

Ensimmäinen Liberator-armeijalista oli itseasiassa rakennettu Codex: Chaos Space Marines-pohjalta. Plague Marinet kuvastivat riittävän hyvin galaktisen sodankäynnin arpeutuneita veteraaneja. Armeijaa johti Kaaoslordi pyssymallisella Daemon weaponilla ja tiedustelujoukkojen roolia toimittivat Chosenit liekinheittimillä. Muita jalkaväkifiguja armeijassa ei sitten ollutkaan, mutta näitä kuljettamaan löytyi Rhino ja pari Land Raideria, jotka suurina figuina valikoituivat myös centerpiece-modeleiksi. Tiesin heti, että halusin tehdä tankkeihin tykkitornit, jotta klassiset lantikat näyttäisivät enemmän panssarivaunuilta ja niihin tulisi myös yksilöllisyyttä. Sittemmin ikoniset "mammuttitankit" ovat palvelleet lukuisissa kaveri- ja turnauspeleissä ja niistä on tullut yksi mun suosikkiyksiköistä kautta aikain.

Ennen inttiä ja sen aikana mietimme Liberatorien sisintä olemusta ja taustatarinaa. Legioona otti jo aikaisessa vaiheessa roolin galaktisen vapauden ja demokratian esitaistelijana ja kehittelimme hyvän frendini Johanneksen kanssa makoisan, traagisen taustakertomuksen joukoille. Osan tarinasta olemme kuitenkin pitäneet omana tietonamme tuomaan inspiraatiota ja tunnelmaa projektiin. Koko fiilis ja tausta armeijan takana onkin ollut iso motivaattori armeijaa työstäessä ja sen omannäköinen asenne on tarjonnut valtavasti draivia sekä mahdollisuuksia toteuttaa omia visioita. Mun Avaruuden Merijalkaväki alkoikin pian vapauttaa kansakuntia sortajista, joukkotuhoaseista ja öljyvarannoista, aluksi tosin Eldareita ja Tyranideja vastaan. Tarina eli elämäänsä ja syveni.

Muutettuani Helsinkiin järjestelin joukot uudelleen. Uusi kaverini Olli auttoi tuolloin paljon jalkaväen ehostamisessa ja antoi hyviä ideoita muihin yksiköihin. Kun työelämä figukaupassa alkoi, räjähti projekti ikään kuin käsiin ja pienestä erikoisjoukosta alkoi kasvaa monipuolinen armeijakunta. Tässä vaiheessa kaaoskirja ei enää riittänyt counts as-pohjaksi, vaan aloin rakentaa joukkoja aseistukseltaan ja varustukseltaan sopimaan Space Wolves ja Blood Angels-kirjojen säännöillä käytettäviksi. Tämä ei ollut mikään power play-ratkaisu, vaan halusin yksinkertaisesti säännöiltään yksikköideoita paremmin kuvastavia FOC-valintoja. Esimerkkinä voisi toimia armeijaan haluamani Gunship-konversio, jonka käyttämiseen Stormravenin säännöt olivat juuri paikallaan. Warthog-prätkät taas saivat luvan toimia Thunderwolffien säännöillä, sillä niiden käyttäminen Bike squadronina olisi ollut vain hölmöä. Yksiköitä tuli sitä mukaa lisää kun ideat ehti nostaa maalauspöydälle. Armeija sai myös turnauksissa pari maalauspalkintoa, millä oli tosi iso merkitys mun harrastukselle ja armeijalle. Noppakin pyöri vihaisemmin tunnustusten myötä!

Turnausreissujen ohessa Liberatorit ovat olleet intensiivisesti mukana peliporukkamme fluffitaisteluissa. Frendini Hese on ehdottomasti kovin örkkikenraali jonka tiedän ja lukuisien tuhansien pisteiden vihernahkajoukot molemmissa peleissä ovat olleet mun arkkiviholliset heti Stadiin muutosta saakka. Liberatorien katkera kamppailu Ragdadin örkkisektoria ja sen hallitsijaa, taisteluamiraali Grimklawia vastaan on aiheuttanut useita ikimuistoisia mega-battleja ja skirmisheja. Mekanisoitujen osastojen yhteenottoja Rallujahin esikaupungissa ja Tyhjän meren taistelussa on dokumentoitu satojen valokuvien verran, mutta kaikkia niitä kreisejä ja elokuvamaisia tilanteita on vain mahdotonta ikuistaa ja raportoida. Hesen kanssa pelatessa Liberatorien tarina on jatkunut ja syventynyt entisestään ja vastatoimet planeettaa terrorisoivia örkkikapinallisia vastaan ovat poikineet lukuisia yksikkö- ja konversioideoita. Suuret kiitokset inspiraatiosta kuuluvat hyville pelikavereille.

Nyttemmin Liberatorit ovat saaneet viettää sapattivapaata ja punoa sotasuunnitelmia kosmisia diktaattoreita ja ydinaseita rakentelevia vihernahkoja vastaan vitriinistä käsin. Monen turnauksen jälkeen breikki oli paikallaan ja halusin kiinnittää huomion uudistuneisiin Necroneihin ja uuden teema-armeijan kasaamiseen. Myös FaBa-heat liskomiesten kanssa on ollut kuumimmillaan. Liberatorit ovat kuitenkin olleet se tärkein armeija jo useita vuosia ja tunneside pikku-ukkoihin on aika vahva. En voisi kuvitella myyväni armeijakokonaisuutta pois ja voin vain arvailla mihin se päätyy tulevaisuudessa. Luultavasti useammalle vitriinihyllylle, sillä ideoita on vielä toteuttamatta ja legioonan superraskas tukiyksikkö antaa vielä odottaa itseään...

Päivitin vastikään Liberatorien oikean laidan projektisivuun kuvia yksiköistä ja liitin mukaan vuosien varrella kirjoitettua fluffia. Osa tekstistä on aika vanhaa, mutta mulle tärkeä osa armeijan historiaa sellaisenaan! For our sins!

"We've ran out of justice, but here's some MK4 Hellfire rounds for you instead!"

Sergeant Ixion, Task Force Lionheart

HAMMERHEADS

Kuten ehdin viime postauksessa lupailla, meni viikonloppu nopeasti Nopat & Taktiikka-klubin järjestämässä Major 40K-turnauksessa, jossa pelattiin viisi haastavaa skenaariota 1750 pisteen armeijoilla. Osallistujia oli 27 ja joukossa oli suuri osa Suomen kärkinimistä ja ETC-kisoista tutuista konkareista. Taso olikin huikea; vaikka pelit menivät heikosti, eivät matsit muuttuneet yhtään helpommiksi kuten turnauksissa yleensä on Swiss-järjestelmän vuoksi tapana. Kaiken kaikkiaan erinomaisesti järjestetty, laadukas pelitapahtuma.

Päätin viedä vielä Space Wolf-codexin pohjalta tehdyn Liberator-armeijan turnaukseen, vaikka vähän hävetti käyttää samaa listaa jo niin monetta kertaa peräkkäin. En haluaisi leimautua pelaajaksi, joka rakentaa yhden turnauskokoonpanon ja pelaa sillä, kunnes edikanvaihdos tai uusi codex tekee listan kelvottomaksi. Toisaalta myös pelit olivat tällä kertaa vähemmän hohdokkaita kuin aiemmin, uutta opittavaa oli vähemmän, armeijan pelityyli alkoi haastavista skenuista huolimatta taipua puisevaksi ja tietty myös uutuudenviehätys oli poissa. Päätinkin, että ansioitunut Task Force Iron Giant saa jäädä hetkeksi kuntoisuuslomalle pitkän, menestyksekkään turnausputken jälkeen. Tämänkertainen armeijalista on ollut näkyvillä taannoisissa blogimerkinnöissä jo useaan otteeseen.

Power armor-pitoisuus turnauksissa alkaa olla jo sitä luokkaa, että koetan itse rakennella jonkinlaista muukalaisarmeijaa tulevaisuuden kilvoitteluja silmälläpitäen. Tämä tuntuu ideana kivalta sekä itselle, että luultavasti myös pelikavereille, kun matsit eivät aina ole erisävyisten Marineiden välisiä.

Turnauspaikka oli helposti löydettävissä lyhyen seutubussimatkan päässä ja puitteet olivat huikeat. Turnauksen käytössä olleet tilat soveltuivat hienosti pelaamiseen ja esimerkiksi syömiseen oli oma taukotilansa. Turnausjärjestäjä organisoi lisäksi pizzatilaukset, toimitti juoma- ja snacksikioskin ja vastasi upeimmasta maastokattauksesta mitä olen kuunaan turnauspelipöydillä nähnyt. Kaikki maasto ei ollut teemaltaan keskenään ihan yhteneväistä, mutta eri maastonkappaleet olivat vaikuttavia, huolella tehtyjä ja ennen kaikkea niitä oli Suomen mittapuulla runsaasti. Pelit olivat mukavia jo pelkästään kenttien ja turnausmiljöön vuoksi.

Lainasin nämä pari kuvaa Nopat ja Taktiikka-kerhon galleriasta. Taisteluja käytiin viheriöillä ja aavikoilla...

...sekä sammaloituneiden operaatiokeskusten kentillä.

Maastot oli hienosti koottu, niitä oli runsaasti ja turnausjärjestäjä oli jopa tehnyt useimmille maastonkappaleille erikseen laminoidut counterit, jossa kerrottiin mitä coveria maastonkappale antoi.

Melkoinen raunio. Ehdotin Juhanille, että voisimme joskus tehdä samantyylisiä ja pelata kerroksia Dangerous terrainina, kun maasto voisi äkkiarvaamatta luhistua alta. Sopis hyvin 40k:n ja Cityfightin henkeen!

Tällaisia rakennuksia ja julkisivuja ei näe ihan joka peleissä. Turnauksen Long Fangeilla taisi olla jonoa noihin ikkuna-asemiin.

Lisää suuria raunioita, joista yksikin olisi siisti center piece-elementti tavanomaisella turnauskentällä.

Mietin ennen turnausta, että jokohan tällä kertaa 'pääsisin' kokeilemaan, miltä jo melkein kirosanaksi
muodostunut "GK" eli Grey Knights tuntuisi pöydän toisella puolella turnausympäristössä ja ilokseni tämä tapahtui jo turnauksen ensimmäisellä kierroksella. Kyseessä oli Eetu Peltolan mallaamat ja Ropeconin turnauksen voittaneet Ritarit, joita ohjasti tällä kertaa toinen Eurocheese-tiimin jäsen Jesse Nurminen. Armeijaan kuuluivat Coteaz, kolmet Paladinit psycannoneilla, neljä Strike squadia psycannoneilla, kolme Dreadnoughtia psybolt autocannoneilla ja seitsemän Razorbackia psybolteilla.

Dippimaalatut, harmaa-vihreät Grey Knightit asettuivat lähtöasemiin enkelipatsaan varjossa.

Crusader lämmittelee moottoreitaan ekan vuoron bensanpolttoa varten.

Sotaa käytiin näyttävän rauniokaupungin syövereissä, jota halkoi myös korkea ylikulkusilta. Pelasimme objectiveista ja kill pointeista ja sain aloituksen itselleni. Asetin omat joukkoni molempiin nurkkiin, pyrkien etenemään lähikontaktiin nyrkkiyksiköillä, jotta saisin elinaikaa scoring uniteille ja vastaavasti vihollisen troopeja kuoliaiksi. Grey Knightit ryhmittyivät omalle kenttäpuoliskolleen suht keskustaan ja musta katsottuna vasemmalle. Coteaz ei onnistunut initiativen ryöstämisessä.

Kentällä oli tie, joten päätin kerrankin laittaa hanat auki ja ajaa Land Raider Crusaderilla täyttä kyytiä keskikenttään sisällään suuri squadi Huntereita ja Rune priest. Tässä oli ideana sekä päästä lähemmäs kaukaisempia objectiveja, että viedä Runic weapon keskikenttään jotta voisin koettaa kumota vastapuolen psyykkisiä voimia (eritoten Fortitudet). Lone Wolffit lähtivät kiertämään suurta rauniota, luottaen järkähtämättömään kestoonsa ilman transportien suojaa. Ammuin lisäksi pari ajoneuvoa shakeniin ja tuhosin aseen yhdestä Razorbackista.

Grey Knightit tekivät vastaliikkeitä, kaasuttaen yhden Razorbackin blokkaamaan mun highway-expressin kohti inkivisition linjoja. Joukot jalkautuivat vaunuistaan ja alkoivat pahamaineisen Psycannon-keskityksen. Crusaderista ammuttiin telaketjut hajalle ja menetin myös toisen Razorbackeistani. Muut joukot tulittivat kuoliaiksi pari Thunderwolfia, jotka olin siirtänyt vasemmalla laidalla etumaastoon kohti vihollisen objectivea ja sitä vartioivaa Strike squadia. Razorback päätti myös roiskaista vaarallisen lähelle juossutta Lone wolffia heavy bolterilla ja pisti operaattorin tylysti kerralla kylmäksi.

Jalkautunut Lone Wolf-Linebreacher otti ensiksi osumaa Razorbackin Heavy bolter-tykkitornista, eikä sitten oikeastaan juuri muusta. Kuvassa valkoisina mun Armour savet ja sinisinä Feel no Pain-heitot.

Peli eteni laukaustenvaihdolla pitkään ja mietin, milloin mun pitäisi rynnäköidä isolla ryhmällä ulos Crusaderista, joka seisoi shakettuna vankkumatta uhkaamassa useata objectivea. Päätin kuitenkin pitää joukot turvassa ja tehdä liikkeet vasta viimeisillä vuoroilla, jotta Grey Knighteille jäisi mahdollisimman vähän aikaa ampua mun jalkaväkeä. Sen sijaan liikutin yhden scoring unitin sisältävän Lantikan Crusaderin viereen siten, että joukot voisivat sieltä rynnätä kahdelle eri objectivelle. Mun yksi Razor otti lisäksi haltuun oman objectiveni vasemmalla. Toinen Lone Wolf potki Purifiereiden Razorbackin hajalle, mutta kuoli sitten psycannon- ja storm bolter-keskitykseen. Thunderwolfit heittelivät ykkösiä fleeteihin ja assault moveihin, eivätkä päässeet kiinni vihollisen ajoneuvoihin (Scoring unit oli kiivennyt raunion yläkertaan, johon Cavalry ei pääse). Vihollisen tulitoiminta lopetti iskujoukot niille sijoilleen.

Viimeisillä vuoroilla Grey Knightien oli pakko lähteä rynnäkköön jos se halusi ottaa haltuunsa mun puolen objectivet. Lähetin vastapalloksi ison tiimin Crusaderista pelastamaan mun oman puolen objectivea taistelussa Purifiereita ja kuljetusvaunulla paikalle tullutta Strike squadia vastaan. Nämä onnistuivat tappamaan Purifierit ja sitomaan Strike squadin combatiin. Keskikentän objectivea puolustamaan lähetin ensin yhden aallon Marineita, joka tuhosi sitä contestaamaan tulleen Razorin. Nämä kuitenkin kuolivat ampumiseen ja Strike squad hölkkäili lähemmäs objectivea. Rune Priestin ja toisen Marinetiimin yhteisrynnäkkö kuitenkin esti näiden pääsyn objectivelle, joka jäi myös mun tavoittamattomiin. Vitosvuorolla peli olisi muistaakseni mennyt mulle 3-2, mutta sen jatkuttua kuudennelle Jesse sai Razorbackinsa ja Strike squadin contestoimaan yhtä objectivea ja vedettyä mun Scoraajat lähitaistelussa pois toiselta. Näin ollen objectivet 1-2 Grey Knighteille, Kill pointit tasan ja lopputulos 4-6 vastapuolelle. Jännittävä matsi ja hyvä kokemus Grey Knighteja vastaan pelaamisesta, tähän peliin olin aika tyytyväinen. Onhan tämä keskustelua herättänyt armeijakirja aika kivinen vastustaja...

Furious close combat erupts on the objective. Liberatorit eivät kuitenkaan antaneet löysiä vaan taisivat voittaa melkein kaikki combatit varustealivoimasta huolimatta miesylivoiman ja Runic weaponin turvin. GK, is this ALL you got?!

Kakkospelissä vastaan tuli ETC-veteraani Joonas Neva, joka pelasi tällä kertaa Templarien sijasta Aleksi Meurosen Imperial Guardia. Harmaa, mekanisoitu parkkipaikka on siisti mutta aika pelottava näky kentällä. Porukkaan kuului komentoryhmä Chimerassa, parit Veteraanit Chimeroissa, kaksi Autocannon Infantry squadia, Platoon command Chimerassa, Special weapon squad Chimerassa, Battle Psyker Squad Chimerassa, kolme Vendettaa, neljä Hydraa ja Manticore. Tehtävänä neljännekset ja Kill pointit.

Harmaa tankkikolonna. Meurosen Aleksi on luonut tyylikkään ja tehokkaan kaartiarmeijan, joka on tuttu näky Suomen turnaustapahtumissa.

Sain valita neljänneksen ja työnsin IG:n mahdollisimman maastontäytteiselle alueelle, toivoen että ajoneuvojen liikkuminen olisi mahdollisimman hankalaa, line of sightit eritoten hull-mounted aseilla olis mahdollisimman heikot ja että vaunut eivät ehkä mahtuisi Deployment zonelle ja osa niistä joutuisi jäämään reserviin. Mekanisoitu kolonna järjestäytyi kuitenkin jotenkuten neljännekselleen, infantry squadit jäivät reserviin. Laitoin omat joukkoni aika avoimelle ja eteen, tavoitteenani puskea Land Raidereilla Lone wolffit mahdollisimman pitkälle kohti vihollisen tankkeja ja edetä sitten Thunderwolffeilla chargekantamalle mammuttitankkien suojissa.

Päivän ikävin yllätys oli, kun IG vei aloitusvuoron ja pääsi heti aiheuttamaan melkoista tuhoa mun joukoissa. Long fangit yhtä lukuunottamatta ammuttiin kuoliaiksi ja Thunderwolfeista tapettiin yksi, joka riitti Battle psykerien voimillaan heikentämän LD-testin feilaamiseen (koko TWC juoksi siis kentältä). Puskin vastaan, lingoten Lone wolffit eteen ja pudottaen tulitoiminnalla yhden Vendettan. Olin itsekin jättänyt yhden Razor-ryhmän ja yhden jalan etenevän squadin reserviin etenemään neljänneksille myöhemmin ja toivoin että ne pääsisivät heti kiinni ajoneuvoihin, niiden sisältöihin tai saisivat suojaa wreckeista. Tein idioottimaisen kämmin ryhtymällä Lone wolffilla Death or gloryyn tank shockannutta Chimeraa vastaan; rikoin tästä aseen ja annoin ilmaiseksi äijän pois pelistä.

Jossakin vaiheessa peli kuitenkin notkahti Nevan suuntaan ja mun joukot alkoivat putoilla tulitukseen. Eteneminen tyrehtyi aikalailla alkuunsa transportien hajotessa tai selvinneet ryhmät olivat niin pieniä, että mun oli pakko vetäytyä yrittääkseni suojella Kill pointeja. IG:n aseylivoima johti siihen, että niillä oli myös mahdollisuus liikkua neljännekselle uhraamatta kallisarvoista tappotehoa. Loppujen lopuksi sain tuhottua vain neljä ajoneuvoa, kun parin IG-ryhmän rippeet pitivät Kill pointeistaan kiinni. 5-15 vastapuolelle, mutten syyttänyt itseäni hirveästi muuten kuin Tank shock-episodista. Ylivoimaista tulitusta vastaan on paha juosta, etenkin kun riskiskenaario toteutui menettäessäni aloituksen.

Kolmannessa tehtävässä pelasin taas Grey Knighteja vastaan, tälläkertaa turnausjärjestäjä Kalle Mannosen ohjastamina. Vastassa oli Coteaz, Castellan Crowe, kolme kymmenen miehen squadia Purifiereita psycannoneilla, viisi Paladinia, Henchman-tiimi Death Cult Assassineilla, Acolyteilla ja Chimeralla, Stormraven Gunship ja Nemesis Dreadknight.

Deployasin turhan varovaisesti omaan nurkkaani ja sain toisaalta hyvän lähipuolustusaseman mutta kaukaisin objective jäi hiukan epärealistiseksi tavoitteeksi. Ensisijainen voittoehto oli kuitenkin Kill pointit. Koko matsi oli melkoista ylämäkeä ja aloin tuskastua siitä, että huolimatta vuorojen kulumisesta ja kaikennäköisestä ampumisesta ja lähitaistelusta, en oikein saanut mitään aikaiseksi. Dreadknight seivaili roppakaupalla vitosen invuja kävellen jalkaväkivauhtia koko pelin mun zonelle ja Purifierit ammuskelivat Marineita kuoliaiksi. Tällä kertaa Crusader räjähti käytännössä ensimmäiseen psycannon-keskitykseen, vaikka olin suojannut sen smoke launchereilla. Sain kuitenkin combatissa tapettua parit Purifierit ja Grey Hunterien jo teoriassa älyttömältä tuntuvalla infantry block-suunnitelmalla pidettyä Paladinit pois mun objectivelta. Vaikka vastapelaaja oli rento ja tunnelma hyvä, oli koko peli mulle vähän hampaiden kiristelyä kun tuntui, ettei mikään oikein ottanut onnistuakseen oli aikeet miten taktiset hyvänsä. Enpä tiedä miten tän olisi voinut paremmin pelata, ehkä depottamalla leveämmin. Objectivet ja kill pointit tasan, 10-10.

Nukuttujen yöunien jälkeen fiilis oli taas odottavainen ja mun piti ihan tuulettaa nähdessäni pöydän jolla pelaisin nelospelin. Kyseessä oli ilmiselvä Rallujahin hiekkakaupunginosa Liberatorien ykkös-operaatiosektorin Ragdadin suurimmassa kriisipesäkkeessä. Marinet haistoivat joukkotuhoaseet ja pulppuavat öljyvarat ja olivatkin ihan tulessa koko pelin. Get some! Joakim Isakssonin Space Wolfeihin kuului Logan Grimnar, viisi Wolf guardia combi-meltoilla ja Drop podilla, viisi Grey hunter-tiimiä Meltaguneilla, Blood Claw-tiimi, viisi Razorbackia Lascannoneilla ja Plasmaguneilla, yksi Razorback Heavy boltereilla ja kolme täyttä Long Fang-rakettiryhmää Missile launchereilla. Tehtävänä oli tukikohtaobjectivet ja neljännekset, joita kuitenkin saattoi contestata ja capturoida vain scoring uniteilla.

Razorback-kolonnassa oli kaikkiin ajoneuvoihin hankittu Forge Worldin Space Wolf-symbolit ja Joakim oli tehnyt myös jokaiselle vaunulle Destroyed-alustan jossa oli hiiltynyttä maata ja vaununkappaleita. Jalkaväen maalaus oli vielä hiukan kesken, mutta Long Fangeilla oli mielenkiintoisena ja yhtenäisenä yksityiskohtana klassiset wanhan ajan Missile launcherit.

Taistelu oli älyvapaa! Kolmannella vuorolla olimme ampuneet toisemme jo lähes palasiksi ja taistelua käytiin jalkaväkiryhmien rippeillä painien pölyisissä hiekkataloissa. Mun toinen Land Raider tuhoutui Lascannoniin, mutta toinen selvisi Melta-dropista ja ajeli vihollisen objectivelle. Tässä matsissa Lone wolfit pääsivät viimein hommiin ja pistivät käsirysyssä tankit ruttuun ja mosia turpaan. Edes Long fangeja kaitsemaan jäänyt Logan ei ehtinyt avuksi, vaan ehdin viisi vuoroa kestäneessä matsissa tuhota yhtä lukuunottamatta kaikki Razorbackit ja kahta Grey hunter-sankaria vaille kaikki Scoring unitit, joista pari juoksi ulos tank shockien ja moraalitestien seurauksena. Taistelu ratkesi lopulta yhteen Armour saveen, kun mun kaksi Grey hunteria pieksi ilmat pihalle yksinäisestä Grey hunterista kaukaisessa nurkkauksessa pelin viimeisessä lähitaistelussa, joka ratkaisi neljänneksen kohtalon. Matsi oli tosi siisti kokemus, sillä vaikka armeijat olivat samasta codexista, listat oli todella erilaiset, otteluhenki oli erittäin hyvä ja maasto suorastaan ideaali. Lopuksi sain haltuun kolme neljännestä ja vihollisen tukikohdan, jääden pari tuumaa omastani kun jouduin lopulta ampumaan scoring unitilla juoksemisen sijaan. 17-3 mulle.

Lone Wolf Linebreacher veti vesiperän etsiessään öljyä kaivosta.

Kicking doors and checking corners. All clear!

Field Sergeantien neuvonpito ennen rynnäkköä. Lone Wolf-linebreacher kävelee edeltä hiekkaan haudattujen IED-miinojen varalta.

Mun oikea laita ja TUHOAJAT, eli Land Raider, Grey Hunterit ja Lone Wolf, jotka mursivat koko vihollisrintaman tällä sivustalla lähikantaman taistelutoimissa.

Viimeinen matsi oli Olli Ormiota, eli 2011 ETC-joukkueen Wolf-pelaajaa vastaan. Valitettavasti tästä pelistä ei ole kuva-aineistoa unohdettuani napsia otoksia muistoksi ja pelikin oli loppujen lopuksi melko suoraviivainen. Olli pelasi paremmin ja sai hiukan tulivoimaisemmalla armeijalla yliotteen, kun en uskaltanut deployata riittävän eteen tai edetä alkuvuoroilla. Lisäksi mun reservihyökkäys ilmestyi vähän väärässä järjestyksessä eikä saavuttanut ihan täyttä potentiaaliaan. Oli kuitenkin tosi kiva huomata, miten Olli oli ottanut täysin out of the box-listavalintoja käyttöönsä ja pelasi omannäköistä armeijakokoonpanoa, joka oli muodostunut herran taistelukokemuksien ja pitkällisen listakehittelyn seurauksena. Yksi osoitus visiosta oli Long fang-tiimi, jossa oli rakettien sijasta kaksi Multi-meltaa, kaksi Plasma Cannonia ja Heavy bolter. Ryhmä toimi ilmiömäisen hyvin meidän matsissa. Olli sai lopulta kaksi objectivea enemmän kun mun Land Raider jäi tuuman päähän contestoimasta kahta objectivea yhden sijaan ja voitti pelin 12-8. Olli sai revanssinsa (peittosin miehen Tapiolan turnauksen mirrorissa keväällä) ja kättelimme parikin kertaa hymyssä suin.

Turnaus oli sinänsä vähän ristiriitainen kokemus, että vaikka menestys oli ainakin mun aikaisempiin suorituksiin nähden aika heikko ja pelit välissä hiukan tuskaisia, olivat tunnelma ja järjestelyt niin hyvät, etteivät huonot tulokset jääneet harmittamaan. Tykkäsin erityisesti siitä, miten meillä oli tiivis porukka Juhanin ja Peten kanssa ja saatoimme jakaa ajatuksia pelitauoilla ja seurata toistemme matseja tsempaten. Hienoja kundeja! Tarkoitus olisi painattaa ihan tiimipaidat tuleviin turnauksiin, projekti ei ihan ehtinyt valmiiksi vielä tähän tapahtumaan. Nimi, eli Mygamestore HAMMERHEADS on kuitenkin lanseerattu ja toimii tittelinä pelikauppaketjumme eliittiturnausyksikölle.

Hyvän meiningin lisäksi mieltä lämmittivät myös vuolaat kehut Liberators-armeijan ulkomuodosta, turnausvastustajista kaikki taisivat heittää figuista jonkin imartelevan kommentin. Homma meni kyllä jo kreisiksi saadessani seitsemän maalauspistettä maksimi kuudesta ja järkkäreiden dumatessa Task Force Iron Giantin Paras Armeija-palkinnon voittajaksi ilman aiottua äänestystä. Ei auta kuin kiittää kumartaen, oon kunniamaininnasta tosi hyvilläni ja pokaalin pokkaus oli hieno välipäätös armeijan esiintymiselle turnausskenessä. Seuraavalle kerroille pyrin kehittelemään jotakin uutta pelattavaa, tai ainakin muutoksia tämänhetkiseen armeijalistaan.

Kiitokset järjestäjille, tuomarille, sponsoreille ja vastapelaajille mainiosta tapahtumakokonaisuudesta, joka jää puitteiltaan ja järkkäilyiltään parhaaksi turnaukseksi jossa olen toistaiseksi käynyt. Alla lisää pelifiiliksiä ja otoksia paikalla olleista, upeista armeijoista.

Yhdessä IG-armeijassa oli siistit Mechjaegers-konversiot, jotka käyttivät Ogrynien sääntöjä.

Armeijassa oli myös konvertoidut Chimerat, Manticore ja Leman Russ. Spec ops-joukot suorittivat erikoisoperaatioita.

A.M€sen kaartilaisilla oli Pig Ironin valmistamat maskikypäräpäät.

Turnauksessa oli myös ihan rehellinen Deathwing. Asiallista!

Upeasti maalattua sankariosastoa. Myös takana näkyvässä Land Raiderissa taisi olla Forge Worldin luukkuosat.

Wow! Tämä töpö on kaivettu aika syvältä Fangin uumenista...

Hienossa Wolf-armeijassa oli myös aika hellyyttäviä karhuratsastajia.

Kaaos pääsi hyville sijoituksille turnauksessa vanhasta codexistaan huolimatta. Joissakin listoissa oli eksoottisuuksia, kuten Defilereitä. Hauska ja luova konversio, näitä "rapuja" oli kaksin kappalein.

Kaverini Juhanin Red Corsairs-kaaosmarineita. Kuvassa Chaos-Squat Sorcerer Voormas the Violator. Mä vihaan tätä jätkää ja ammuin sitä viimeisimmässä matsissamme Railgunilla heti tilaisuuden tullen.

Juhani on pikkuhiljaa kasvattanut armeijansa nykyiseen kokoonpanoonsa lisäillen testipelien perusteella yksikön tai option kerrallaan. Tässä turnauslistassa oli pari Sorcereria lasheilla prinssien sijaan ja kaksi Vindicatoria Land Raiderin ja Obliteratorien ohella. Armeijassa on "merellinen" kaappariteema ja porukka toimii siististi kokonaisuutena, vaikka kulttimarinet ovat transporteineen teemanmukaisesti poikkeavan värisiä.

Toinen kaverini ja yksi Mygamestore Hammerheadsin kolmasosa pelasi myös kaaosta. Pete on vannoutunut Iron Warrior-fani eikä ole antanut periksi edenneen peliedikan luomalle codex-creep-paineelle. Niin sitä pitää! Rautasoturikokoelmaa löytyy tuhansia pisteitä ja miehen turnauskokemus on mittava. Pete on niitä parhaita pelikavereita, joiden kanssa matsit on aina humoristisia ja tapahtumarikkaita.

Lisää Peten kaaosterminaattoreita. Kaikki näistä kuudesta Terminatorista on tehty Chaos Terminator Lord-figuista! Sanomattakin on selvää, että kaikki Team Hammerheadsin jäsenet saivat turnauksessa täydet maalauspisteet. Outstanding!

Mun Liberatorit betoniviidakon sydämessä. Demolition operative asentaa meltaräjähteitä sillan tukipilareihin vihollisen huoltoreittien katkaisemiseksi.

Aavikko hallussa. For our sins, hooyah!

Jonkin teorian mukaan Grey Knighteilla ei tarvitse osata pelata pärjätäkseen turnauksissa. Tässä tapahtumassa kolmanneksi tullut GK-konkari taisi kuitenkin todistaa, ettei Grey Knighteilla tarvitse edes pelata pärjätäkseen turnauksissa jättämällä ensimmäisen pelin kokonaan väliin ja tulittamalla silti tiensä kärkikolmikkoon. ETC-joukkueen örkkiveteraani Jouni Haavisto kuitenkin näytti, että psycannon ja power armor eivät hallitse galaksia ja nosti hienosti Xenot korkeimmalle korokkeelle. Onnittelut ja loistavasti pelattu!