Critical Mass

It's not been too complicated to stay indoors and apply social distancing with our hobby inspiration and commission backlog - instead it has been fun to dive into hobby sprees during the days, losing track of time while at it! Teemu and Eric formed an ex-tempore studio duo during the weekend and raced through a two-day painting marathon, finishing these warp entities among many other cool models.

War Head -studion komissioteemainen maalauskaranteeni tuotti tulosta, kun laitoimme henkilökohtaiset armeijaprojektit toviksi tauolle ja maalasimme parikin kellonpyöräytystä kevään mittaan vastaanotettuja asiakastöitä. Muuan Death Guard -osaston vahvistuksiksi duunattiin Forge Worldin demonisankareita, jotka tuntuivat sopivan surullisenkin hyvin vallitsevaan tilanteeseen.

Figut saapuivat meille kasattuina, mutta stuffasin vielä osien väliin jääneet saumat kuntoon ennen pohjamaalausta. Valitsin figuihin aika kalpean ihonsävyn, sillä siten niissä sai näkymään paremmin hienovaraisiakin sävytyksiä ja muita nyansseja.

Eri värialueet on toteutettu pääasiassa vihrein, punaisin, violetein sekä keltaisin washein ja glazein.

Eksoottisempi demoniprinssi maalattiin saman reseptin mukaan.

Tein näissä sarvet, hampaat ja varpaiden kynnet luonnonvalkoisella tavanomaisen "kermanvärisen" luusävyn sijaan, jotta mätä ja ruskea weathering erottuisivat niissä paremmin.

Kaverukset pääsevät pian rikastuttamaan Chaos Space Marine -liittolaisten armeijalistoja ja toivon mukaan mahdollisimman pian myös pelipöytiä.

Samaan aikaan valmistui myös pari haarniskoitua sankaria toisen asiakkaan klassisella tyylillä toteutetun Warriors of Chaos -armeijan jatkoksi. Fantasy Battlen perintö elää!

Back to the Underhive: Part 2

As a part of our recent Necromunda painting project the customer also commissioned a detachment of Nurglitch renegades to accompany the gangers and guns-for-hire! A special campaign has been planned around the servants of the Plague God infesting the underhive - pretty cool theme for the game-driven drama. These miniatures are a combination of Forge World resin models and Citadel plastics, all tied together with the grey-green colour scheme and uniform basing.

Necromunda-keikkaa jatkettiin siististi keräillyllä Chaos Renegades -osastolla, joka sopii fiiliksensä puolesta varsin hyvin Underhiven viemäreihin. Asiakkaamme peliporukan kampanja on suunniteltu Nurgle-infestaation ympärille ja maalasimmekin hampaisiin asti aseistautuneiden kultistien lisäksi erilaisia johtajia ja hirviöitä haastamaan Necromundan jengiläiset. Maalaustyyli ja käytetyt sävyt ovat aika "low-key" ja väriteema enemmänkin viittaa Nurgleen kuin alleviivaa yhteyttä - mielestämme tällainen realistisempi ja kypsempi lähestymistapa sopi Forge World -painotteiseen osastoon parhaiten.

Kaaosjengiläiset on yhdistelty Forgen Renegade-kaartista ja muovikultisteista. Koko setti on beissattu teräslattioille samaan tyyliin aiemmin tuottamiemme jengiläisten kanssa.

Mukana on myös vaarallisia erikoismutkia, kuten Heavy Stubber ja plasma-aseita. Keikkaan kuului myös konversioiden teko ja maalinpoisto vanhoista figuista.

Nurglen seuraajien maanläheistä ja harmahtavaa väritystä on jatkettu sävytetyillä metalliosilla.

Viemärikultin sankariosastoa.

Forgen figut ovat tosi tyylikkäitä ja tunnelmallisia.

Viemäriverkostoihin mahtuu juuri ja juuri myös pari Renegade Ogrynia.

Näiden primitiivinen aseistus ja varustus tuntuu juuri sellaiselta, joka Necromundassa ajautuisi Underhiven asukkien käyttöön.

Pari painajaismaista Spawnia jengiläisten kauhuksi.

Näistä tulee hyviä Dead Space Necromorph-viboja.

Koko rappiokultti valmiina haastamaan Necromundan jengit kampanjapeleissä. Kiitokset keikasta!

Back to the Underhive: Part 1

As a follow-up to our painting commission of Necromunda: Underhive boxed game, we returned to the gang warfare with some Goliath weapon upgrades, Escher leadership and cool, distinctive mercenary characters. The Forge World miniatures were especially a treat to produce, as we had never seen the modern Necromunda sculpts live before. We hope the customer is happy and the new heroes see campaign play soon!

Viimeisimpään Necromunda-keikkaamme kuului kampanjan edettyä tarpeelliseksi käyneitä Goliath-aseupgradeja, näyttäviä Escher-johtajia sekä monenlaisia palkkasotureita liitettäväksi eri jengeihin. Väriteemojen inspiraatiota haettiin taas Black Metal- ja Cyberpunk -piireistä sekä pulp scifi- ja Mad Max -maailmoista. Mukana oli myös muukalaisolentoja random encountereiksi. Oli hauska nähdä miten johdonmukainen väriteema sitoi modernit ja klassiset figut suhteellisen yhteneväiseksi kokonaisuudeksi - nyt sankarit ovat valmiit liittymään mukaan kampanjaan!

Goliathit olivat lunastaneet asevarastoltaan erikoisaseita ja -astaloita seuraavaa jengikahakkaa varten. Mukaan oli löytynyt myös viemärikrokotiili.

Figujen väriteema seuraa viimekertaista, jotta uudet ja vanhat jengiläiset toimivat kokonaisuutena.

Erikoisaseet ovat Forge Worldin tuotantoa.

Kal Jerico ja Scabbs pistooleineen valmiina tehtävälle.

Räväkästi pukeutuneita Escher-diivoja.

Petomies ja pari inhimillisempää palkkista.

Lisää abhumaneita ja muita outoja heppuja palkattavaksi jengisotiin.

Viemäreissä elää myös xenomorpheja ja niitä jäljittäviä tutkijoita.

Puolikas maalauskeikasta valmiina peleihin - loput esitellään seuraavassa postauksessa! Kiitokset asiakkaalle mielenkiintoisesta komissiosta.

Weekend of Heresy

Forge World -keisari Oskari Holm jakaa tällä kertaa matkakokemuksiaan vilkkaasta Horus Heresy Weekenderistä! Oskari on ahkera maalaaja ja erityisen vihkiytynyt 30K-miljööseen, joka on alkanut kasvattaa suosiotaan Suomessakin useiden KuoFi Ry ja War Head -turnausten myötä.

Nottinghamissa järjestettiin helmikuussa jo viidettä kertaa Forge Worldin suosittu Horus Heresy Weekender -figupelitapahtuma. Kävin tapahtumassa ensimmäisen kerran 2013 ja viihdyin niin hyvin, että olen lopulta osallistunut jokaiseen niistä. Tapahtumana Weekender on hieman Games Day -tyyppinen, mutta pienempi ja rennompi. Erilaisen ohjelman ja esillä olevien figujen lisäksi mukana on myös aina ollut ennakkomyynnissä joitain tulevia julkaisuja. Tänä vuonna tiedettiin etukäteen jo lähes varmasti, että yksi noista julkaisuista olisi seitsemäs Forge Worldin Horus Heresy -kirja "Inferno", jota moni odotti innolla.

Suuntasin perjantaiaamuna Helsingistä Lontoon kautta kohti Nottinghamia, jossa tapasin muutamia tuttuja Warhammer Worldissa. Bugman'sissa nautitun lounaan jälkeen suuntasimme yhdessä kohti Nottingham Belfry Hotellia, jossa tapahtuma järjestettiin. Vaikka varsinainen ohjelma alkoikin vasta lauantaina, oli aikaiseen lähtöömme tapahtumapaikalle hyvä syy.

Edellisenä vuonna tapahtuman järjestelyt oli siirretty Forgelta Warhammer Worldin event teamille, eikä kaikki sujunut aivan mallikkaasti - esimerkiksi lauantaiaamu oli myyntipisteillä aika kaoottinen. Tästä oltiin kuitenkin otettu opiksi ja aiemmista vuosista poiketen rekisteröinti- ja myyntipisteet avautuivat jo perjantai-iltana ja muutoinkin paremilla järjestelyillä. Lyhyen jonotuksen jälkeen pääsimme tutustumaan uuteen Inferno-kirjaan. Tarkempi tutkiminen jäi kuitenkin myöhemmälle, sillä perjantaille oli laitettu myös yksi ohjelmanumero; tulossa olevan Adepticus Titanicus -pelin pelitestaus 40K-skaalan titaaneilla. Sivusta seurattuna peli vaikutti todella siistiltä ja titaanien unit cardit olivat tosi makeita. Pelin jälkeen alkoi kuitenkin pitkä reissupäivä tuntua ja muiden jäädessä vielä tutkimaan uutta kirjaa siirryin itse lepäämään.

Lauantaiaamu sujui mukavasti kun omat ostokset oli tehty jo edellisenä iltana, eikä vasta aamulla saapuneidenkaan jono näyttänyt liian pahalta. Aamiaisen jälkeen varsinainen Weekender alkoi tavalliseen tapaan lyhyellä tervetuliaisseminaarilla, josta hypättiinkiin suoraan ensimmäiseen Horus Heresy -aiheiseen esitelmään (tässä tapauksessa tietysti Infernosta kertovaan). Erilaiset Heresy-aiheiset seminaarit jatkuivat koko viikonlopun läpi, jokaisen ollessa hieman vajaan tunnin mittainen. Aiheet vaihtelivat Forge Worldin tulevista miniatyyreistä Black Library -kirjailijoiden ajatuksiin siitä, miten BL-kirjasarjan eri tarinat saatetaan kohti Terraa, huipentuen sunnuntaina lyhyeen seminaarin seuraavasta Horus Heresy -kirjasta nimeltä Angelus.

Toinen asia mikä poikkesi aikaisemmista vuosista oli, ettei ohjelmassa ollut erillisiä hobby demoja. Sen sijaan useimmilla Forge Worldin henkilökunnasta oli jotakin harrastusaiheista työn alla läpi viikonlopun ja he näyttivät kiinnostuneille, kuinka jokin asia oli tehty. Esimerkiksi maalaaja Pedro näytti kuinka oli toteuttanut Forge Worldin Custodes-figujen kullan ja Mark Bedfordilla oli tavalliseen tapaansa esillä omat tekniikkaesimerkkinsä kaikkien eri Space Marine Legioonien maalaamiseen. Tämän lisäksi vitriineissä oli nähtävissä sekä vanhoja että  vasta tulossa olevia figuja. Oma suosikkini Weekendereissä onkin aina ollut Forge Worldin huoneessa pyöriminen. Kaikkien Forge Worldin työntekijöiden kanssa on aina erittäin mukava jutella ja puolet lauantaista menikin siihen.

Forge Worldille varatussa salissa oli nähtävillä myös Horus Heresy Golden Demon -kilpailutyöt. Töiden ihailun lisäksi olin päättänyt tänä vuonna itsekin osallistua kisaan Duel-kategoriassa ja kävin jättämässä työn tuomareille. Entryni oli kompakti taistelukohtaus, jossa Sons of Horus -legioonalainen hyökkää Imperial Fistien Rhinon katolle vaununjohtajan reaktiotulta vastaan. Tämän lisäksi kävin pyörähtämässä artistien huoneessa ja juttelin hetken kaikki Black Libraryn HH-kirjojen kansikuvat tehneen Robert Neilin kanssa.

Päivällisen jälkeen ohjema loppui Horus Heresy -tietokilpailua lukuun ottamatta. Jätin sen kuitenkin tällä kertaa väliin ja siirryin seuraamaan ensimmäistä uudella Custodes- armeijalistalla pelattavaa peliä. Adeptus Custodes kohtasi 3500:n pisteen pelissä Angronin johtaman World Eater -joukon ja kaksi Knightia sisältäneen Mechanicus-osaston. Vähäisestä ampumisesta huolimatta Custodes pärjäsi hyvin; yksi uusi Galatus Dreadnought sitoi toisen Knightin ja hakkasi siltä viisi hull pointtia ottamatta itse yhtään, ennen kuin Knightin onnistui viimein stompata se hengiltä. Toisaalla Constantin Valdor johti ryhmän Custodes-joukkoja Angronin kimppuun tämän tapettua toisen Custodes Dreadnoughtin. Lopulta Valdor tappoikin primarchin, jääden itse henkiin yhdellä haavalla! Custodes vei voiton pelistä.

Sunnuntai jatkui samalla kaavalla seminaareilla ja Forge Worldin salissa pyörimisellä. Lauantaina poissaolleet primarcheja sculptaava Simon Egan ja muun muassa Warlord Titanin suunnittellut Will Hayes olivat tulleet paikalle. Myös pari uutta figua oli ilmestynyt vitriineihin. Will Hayes oli tuonut mukanaan toistaiseksi vasta “Custodes Heavy Dreadnoughtiksi” nimetyn figun, joka oli niin uunituore, ettei uusi armeijalista edes sisältänyt sen sääntöjä. Lisäksi Stuart Williamson oli tuonut launtain seminaarissa nähdyn Sisters of Silence -kuljetusaluksen ihailtavaksi.

Weekender päättyi jo aiemmin mainitulla Angelus-seminaarilla ja sitä seuranneella Horus Heresy Golden Demon -palkintojenjaolla. Monien pettymykseksi voittaneista töistä ei kuitenkaan jostain syystä ollut kuvia esillä palkintojenjaossa. Oma työni oli iloiseksi yllätyksekseni päässyt finaalikierrokselle, josta sain pienen pinssin palkinnoksi.

Weekenderin jälkeisenä maanantaina kävin vielä uudestaan Warhammer Worldissa tekemässä viimeiset ostokset ja nyt kun aikaakin oli enemmän, myös kiertelemässä näyttelyn läpi. Hauskana yksityiskohtana oli jättimäiseen Ultramarines vs Kaaos -työhön piilotettu assassiini, jonka löytämisestä oli jo yli vuoden ajan ollut menossa kilpailu. Juuri ennen kuin saavuin itse paikalle, sattui joku löytämään sen! Harmi vain etten ehtinyt kuulla missä se oli, sillä olisi ollut hauska nähdä miten hyvin salamurhaaja oli piilossa. Näyttelyssä oli uutuksina muutama uusi Age of Sigmar -pöytä, Burning of Prospero -pöytä sekä White Dwarfistakin tuttu John Blanchen ja kumppaneiden Pilgrim-display.

Warhammer Worldista suuntasin takaisin Lontooseen ja sieltä lopulta Suomeen. Reissu oli jälleen kerran erittäin hauska ja mitä todennäköisimmin osallistun taas ensi vuonna!

Weekenderissä oli paljon nähtävää ja Oskari räpsikin ahkerasti kuvia - War Headin Facebookista löytyy matkalaisen otoksista koostettu galleria.

Oskarin Golden Daemon -dioramassa Sons of Horus Reaver Squad -legioonalainen yrittää tuhota Imperial Fist -tankin.

Luukun alta paljastuu kuitenkin valpas vaununjohtaja. Ehtiikö Frag-kranaatti ohjaamoon?

Get off my tank, traitor!

Guard Week: The Lucky Sevens

Kaartiviikon aikana on esiteltävä myös yksi War Head -operaattorien tärkeimmistä perinnerykmenteistä, Juhan kuuluisa Elysian Drop Detachment 77! Kohtasin alunperin pudotusjoukot fluffimatsissa Tyranideja vastaan ja olen siitä pitäen fanittanut Juhan tyyliä luoda joukoilleen taustatarinaa ja myös pelata niitä teemaansopivalla tavalla. Kokonaisuudessa yhdistyy monia 40K:n siisteimpiä piirteitä; persoonallinen armeijarakenne, hieno narratiivi ja upeat miniatyyrit. Tässä artikkelissa Juha kertoo omin sanoin armeijan synnystä ja ajatuksista pudotusjoukkojen ja niiden liittolaisten takana!

Joukot siirtyvät alaisuuteeni ja "Seiska-seiska" syntyy

Tämän armeijaprojektin syntyminen on ollut siinä mielessä mielenkiintoinen, että minulla ei ollut alunperin ajatustakaan koota Forge Worldin armeijaa, puhumattakaan Elysian Drop Troopeista. Armeija vain päätyi minulle, koska tein palveluksen pitkäaikaiselle ystävälleni ja pelikaverille, ja ostin häneltä maalaamatta jääneen armeijan. Sovimme asiallisen ja molempia tyydyttävän hinnan ja äkkiä omistin Elysialaisarmeijan kaikilla trooppivaihtoehdoilla. Tutkittuani hankintaa tarkemmin tulin hyvin tyytyväiseksi, käsissäni oli heräteostoksen myötä todella hieno kokonaisuus upeita figuja!

Elysialaisten ostamisen aikoihin luin Forge Worldin mainioita kampanjakirjoja ja niteestä ”Anphelion project” löytyi mainio teema juuri hankkimalleni joukolle. Anphelion Projectissa kerrotaan tarinaa muuan inkvisiittorista, joka matkustaa hiljentyneelle tutkimusasemalle tukenaan joukko raudanlujia maahanlaskujoukkoja Elysian Drop Detachmentista 99. Tuon idean nappasin suoraan oman joukkoni teemaksi, koska se sopi kuin korva kuppiin; kyseessähä olisi pienehkö kevyen jalkaväen joukko, jolla ei ollut panssaritukea eikä tykistöä, ja joka oli tarkoitettu hoitamaan hieman hämäriä erikoistehtäviä ja kirurgisia ensi-iskuja valittuihin kohteisiin.

Väriteemaa ja variaatiota - puurtamista ja maalauksen iloa

Ystäväni oli kasannut ja maalannut reilun kymmenen miniatyyriä koko paketista ja valinnut väriteemaksi aavikkoteeman melko tummilla panssari- ja varusteosilla. En halunnut maalata uudelleen hyviä figuja, joten perusteema sai luvan olla siinä. Lisäksi valittu väritys sopi mielestäni hyvin elysialaisten ultramoderniin tunnelmaan. Muutin kuitenkin hieman varusteiden sävyä ja vaalea oliivi tuli uudeksi väriksi panssareihin ja muihin romppeisiin. Se oli mielestäni realistinen, eikä niin voimakkaasti kontrastoiva. Lopulta aiemmin maalatut ja vaaleat varusteet sopivat hyvin yhteen, koska on varsin uskottavaa ajatella, että eri ryhmät ovat saaneet varusteensa hieman eri aikoihin ja pidempään käytetyissä näkyy kuluminen vaalenneena sävynä. Lisäsin mukaan vielä hieman modernismia maalaamalla guardsmanien aseita hiekkamaastokuviolla. Tein myös komppaniaa varten päällystöä, muiden muassa Company HQ:n, joissa käytin Catachan-figuja pohjana yhdistellen niitä elysialaisiin aseisiin ja varusteisiin.

Tässäkin armeijassa olen koettanut ammentaa inspiraatiota nykyaikaisista sotilasjoukoista, joiden pragmaattista tyyliä olen koettanut jäljitellä maalauksessa. Se istuu hyvin dynaamisissa nykytaistelijan asennoissa komeileviin elysialaisiin. Pääsyn oikeastaan aina maalaamaan nelkkariarmeijoitani realististen esikuvien mukaisesti. Suhtaudun projekteihin kuin ne olisivat ”oikeita” joukko-osastoja rakenteineen ja historioineen. Näin maalaan scifi-armeijankin kuin se olisi oikea armeija, jonka vaatetuksessa on ideoita ja komponentteja oikeista sotilasvaatteista. Tämä tapa kumpuaa kiinnostuksestani sotahistoriaan ja eritoten uniformuihin.

Näiden pohdintojen jälkeen siirryin ehdottomasti projektin ikävimpään vaiheeseen, joka oli miniatyyrien kokoaminen. Se oli tuskainen prosessi, sekä osien sovitusongelmien että liimauksen vuoksi. Piinaavan kasaamisen, loppumattoman pinnaamisen ja Rapid Cure -suihkuttelun kautta joukot saivat lopulta ihmisen anatomian. Sen jälkeen olikin luvassa kiva vaihe, joka häivytti nopeasti mielestä kasaamisen tuskan; Forgen figut ovat hienoja maalattavia. Tarkat ja terävät yksityiskohdat, huippuhieno realismi ja upea dynamiikka tuottivat kerrassaan upean ”kankaan” jolle maalata. Siksi maalaaminen sujui kuin leikki ja siinä ei lopulta aikaa tuhlaantunut. Nämä miniatyyrit maalautuivat ikään kuin itsestään.

Ilmakuljetuskalusto saapuu

Alusta lähtien oli selvää, että tämä projekti merkitsi useiden lentokoneiden hankintaa, koska mitä nyt moderni airmobile–yksikkö olisi ilman asianmukaisia koneita. Koska olin päättänyt mallintaa realistiselta pohjalta lähtevää yksikköä, se merkitsi ilmakuljetuskalustoa jokaiselle yksikön kaverille. Näin päädyin hankkimaan kaikkiaan viisi Valkyyriaa; ensin tuli kolme jalkaväelle ja myöhemmin kaksi lisää komentotiimille ja raskaille aseille. Koneiden väriteeman kanssa pohdiskelin ensin jonkinlaista camoa, mutta sitten valitsin laivastonharmaan, olivathan koneet Imperial Navyn koneita. Tähän referenssi tuli US Navyn Sea Hawk -koptereista, jotka kuljettavat maajoukkoja taistoon pelkistetyn harmaassa ulkoasussa.

Joukkoon liittyivät vielä kolme Sentineliä antamaan kiväärimiehille edes jonkinlaista lähitorjuntaa. Elysialaiset Sentinelit saavat ”deep strike –option”, joten ilmakuljetus ei ollut niissäkään fluffiongelma.
Muutaman kuukauden innokkaan työskentelyn jälkeen joukkoni oli aika lailla valmis, vaikka olinkin jo suunnitellut tulevaa. Tarvitsen vielä muutaman lisäyksen; ehkä vielä yhden Valkyyrian Medevac-tehtäviin, sekä Vulture Gunshipin lentäväksi tykistöksi, hankintalistalla ovat!

Inkvisiittori historian hämärästä

Elysialaisten oltua jo jonkin aikaa valmiina, törmäsin hienoon inkvisiittori-figuun, joka taisi olla alkujaan Crusader miekalla ja kilvellä. Jokin miniatyyrin asennossa pysäytti,ja päätin tehdä siitä armeijaani inkvisiittorin, jonka palveluksessa Elysialaiset olisivat. Irrotin kilven, mutta jätin power swordin, sillä pitäähän sankarilla olla miekka. Väriteemaksi otin harmaan ja valkoisen, jota saisin inkvisiittorin ja tämän joukot erottautumaan sotilaallisista sotilaista. Päähenkilölle tein perinteisen acolyte/tech-priest/scribe -hännystelijäkaartin ”toimistoväeksi” ja miksei mukaan matkoillekin. Kauan käyttämäni inkkari sai jo ysärillä nimen Vekt, vaikka tuolloin sitä kuvasi ihan toinen miniatyyri, sekin inkvisiittori tosin. Tämä figu oli kuitenkin aikojen saatossa kadonnut tai pilkottu projektiksi, joten nyt Vekt inkarnoitui uudelleen Elysians-armeijaprojektissa. Tämä lie yksi pitkäikäisimpiä charactereita peleissäni.  Tässä yhteydessä Vektistä muotoutui myös radikaali Ordo Xenos -agentti.

Ensimmäinen tukijoukko, jonka Vekt sai rinnalleen, oli ihan normaaleista Cadianeista tehty kivääriryhmä. Vaihdon vain kavereille Kromlechin barettipäät eliittistatuksen välittämiseksi. Päävärin kiväärimiehet saivat jo aiemmin valitusta harmaasta, jota korostamaan maalasin baretit punaisiksi. Näihin solttuhin tuli aika ”poliisimainen” tunnelma, ja sehän sopi inkvisiittorille.

Toinen liittolaisryhmä kehittyi Ordo Xenos -ajatuksesta. Jos kerran Vekt olisi radikaali Xeno–metsästäjä, jokin ”xenomorfinen” ryhmä sopisi liittolaiseksi hyvin ja toisi samalla persoonaa Vektiin. Pohdittuani vaihtoehtoja päädyin kahteen vaihtoehtoon, örkit tai krootit; molemmat ovat kommunikaatiokykyisiä ja niiden tiedetään toimineen palkkasotureina. Päädyin lopulta krootteihin, sillä niitä oli juuri kahdentoista figun tiimi maalaamattomana laatikossa.  Halusin kytkeä nämä inkvisition krootit kaartiin, joten koristelin alkukantaisia lihansyöjiä kaartin varusteilla ja vuoleskelin niille päihin muoviset Cadianien kypärät. Varusteet saivat maalausvaiheessa harmaan sävyn, kuten muutkin Vektin joukot. Pidän kovasti lopputuloksesta ja Vektin krootit ovat olleet varsin hauska tiimi pelata. Onhan niillä muutama hieno päänahkakin jo hankittuna, muiden muassa Hive Tyrant, joka nuijittiin pois päiviltä lähitaistelussa.

Vektin joukko on toistaiseksi pieni, joten se ei itsekseen kestä juurikaan, mutta liitettynä 

Elysian Drop Detachment 77:aan, se onkin jo suhteellisen suorituskykyinen joukko!

Juhan fiilistelyä armeijansa tunnelmasta ja teemasta on aina hauska kuunnella, koska kyseessä on niin sydämellä rakennettu kokonaisuus. Elysialaisten nykyaikaisen taktinen tyyli ja tosimaailman sotilaspiireistä ammentava yksityiskohtaisuus tuntuvat olevan kuin varta vasten Juhalle luodut. Lisäksi "Seiska-seiska" antaa hartaana Imperiumin kannattajana tunnetulle harrastajalle vapaat kädet yhdistellä keisarillisia joukkoja, kuten on tehty kuuluisan inkvisiittori Vektin kohdalla.

Barettipäiset Stormtrooperit lienee rekrytoitu ympäri galaksia. Inkvisition logot olkasuojuksissa ja rintapanssareissa kertovat uskollisuudesta Ordo Xenokselle.

Myös kroot-liittolaiset on puettu harmaansävyihin, joskaan tarina ei kerro, onko varustus jaettu vai "lunastettu" sotaretkien aikana. Krootit tuovat Vektin taisteluosastoon hiukan brutaalia iskuvoimaa ja taitavia polunetsijöitä, joita voi käyttää esimerkiksi tiedustelutarkoituksessa.

Ilmeikkäät asennot, yksityiskohtaiset varusteet ja tunnistettava Imperial Guard -tyyli on Elysianien parhaita puolia. Mun omat suosikkifigut armeijassa on ehkä tarkka-ampujat spottereineen ja dioramamaisine asetteluineen.

Valkyrioissa näkyy hyvin Juhan omintakeinen maalaustyyli ja tämän usein käyttämät weathering-tekniikat. Teimme yhteisprojektina pari vuotta sitten Forge Worldin Space Marine -hävittäjiä ja pääsin tutustumaan tarkemmin "Overlordin" persoonalliseen ja realistiseen tapaan tuunata ajoneuvoista vakuuttavia.

Valkyyriat olivat tehokkaita viime vuoden Civil Warissa, saa nähdä tekevätkö Elysialaiset paluun tämän vuoden War Head -tiimiturnauksessa?

Krootit valmistautuvat iskemään, ennen kuin viholliset saavuttavat konekivääriasemat. Näissäkin heavy weapon tiimeissä on tosi hyvä, välitön fiilis; heavy bolter on vain nostettu häthätää koneesta alas potkaistun ammo craten päälle ja otettu tulialue haltuun.

Vekt miehineen lähtöalueella valmiina uudelle tehtävälle. Keisari kutsuu sotaan!

Juhan armeijassa on muuten myös operaatiopäällikkö, eversti Vincent "Ember" Grimshire, joka ei toistaiseksi ole vielä osallistunut 40K-taistelutoimiin osana armeijalistaa... Upseeri johtaakin yleensä tehtäviä kaukana itse AO:lta.

The Lucky Sevens täydessä vahvuudessaan. Huipputyylikäs kokonaisuus ja oikea perinnerykmentti!