August 16, 2016

Deus Imperator Vult



...jatkoa viime numerosta!

Päätin jättää viime yönä nukkumisen väliin unirytmin korjaamiseksi ja kun Stranger Thingsin jaksotkin loppuivat kesken, ehdin pikkutuntien aikana viimein ottaa vähän kuvia Ropeconiin valmistuneesta Adepta Sororitas -armeijasta. Tässä siis vähän ajatuksia projektin taustoista ja sen edesottamuksista ekassa turnauksessaan!

Kuten mulla on usein tapana, lähdin tälläkin kertaa työstämään projektia armeijalistasuunnitelman ympärille. Näin tiukalla aikataululla on mahdollista maalata tehokkaasti juuri oikea määrä figuja ja esimerkiksi tarvittava määrä special weaponeita rosterin tarpeisiin. Lisäksi kirjoitettu lista on samalla vähän kuin checklist, josta saa ruksia voitonriemuisesti valintoja yli aina, kun saa uuden yksikön valmiiksi. Motivointikeinoja on monia!

Order of the Thorn Halo on hakenut inspiksensä paitsi 40K:n tummasävyisestä inquisition-fluffista, myös historiallisista kuvioista, kuten ristiretkistä ja kristillisistä teemoista. Pyhiinvaeltajat, fanaatikot ja henkilönpalvonta ovat isossa osassa myös mun tulevassa Imperial Guard -armeijassa, jolle Sisterit tulevine Hereticus-osineen muodostavat samanhenkisen tukiosaston. Sororitas-joukkojen sininen vaatetus esimerkiksi on nyökkäys Jerusalemin ritarien suuntaan. Löyhää "Kingdom of Heaven" -referointia ja symboliikkaa on muutenkin piiloteltu ympäri armeijan yksityiskohtia. Tällaiset teemat toimii mun mielestä hyvin figuprojekteissa ja niistä saa paljon yksilöllistä fiilistä armeijan tarinaan, kunhan ei tee viittauksista liian ilmiselviä ja pysyy konversioissa hyvän maun rajoissa.


+++ By the Authority of the Immortal Emperor of Mankind +++

Adepta Sororitas Combined Arms Detachment

HQ1: Iron Saint Aurelia, the Fair Reaper (Celestine) [135]
HQ2: Order Quirister (Ministorum Priest), Litanies of Faith, Warlord [40]
TROOP1: Sisters of Battle, 2 Meltaguns [80] in transport 1
TROOP2: Sisters of Battle, 2 Meltaguns [80] in transport 2
FA1: Dominions, 4 Meltaguns [105] in transport 3
FA2: Dominions, 4 Meltaguns [105] in transport 4
HS1: Exorcist [125]
HS2: Exorcist [125]

Transport 1: Immolator, Twin-linked Multi-melta, Dozer blade [65]
Transport 2: Immolator, Twin-linked Multi-melta, Dozer blade [65]
Transport 3: Immolator, Twin-linked Multi-melta, Dozer blade [65]
Transport 4: Immolator, Twin-linked Multi-melta, Dozer blade [65]

Nemesis Strike Force

HQ1: Astropath-Palatine Gisela (Librarian), Level 3, Daemon Hammer [140]
TROOP1: Ordo Hereticus Kill-team (Strike squad), Incinerator [115]
HS1: Penitent Engine (Dreadknight), Incinerator, Greatsword, Teleporter [190]

Total: 1500


+++ The absence of faith is the mark of the weak +++


Siskojen pelaaminen oli ihan hauskaa, vaikka pari ekaa peliä menikin ihan vaan erikoissääntöjen muisteluun; testipelejä kun ei sattuneesta syystä siunautunut ennen tulikastetta Messukeskuksessa. Armeijan peruskaava on tavallaan aika absurdi; viedään kiireellä heikohkoja vaunuja ja Toughness 3 -jalkaväkeä ampumaan vihollisia 6-12 tuuman päästä. Jokseenkin hazardia, mutta aika ajoin varsin palkitsevaa! Sororitas-kirja on itsessään vähän suppea kokonaisuus, joten hain inkvisition tunnetummasta haarasta hiukan counts as -liittolaisia; psyykkisin voimin voisi vähän muuttaa taktiikkaa vihollisista riippuen ja pieni closisvääntövoima sekä koti Celestinelle olivat niin ikään tervetulleita. Lista oli ihan hyvä, enkä tällä haavaa taitaisi edes tehdä siihen mitään muutoksia.

Ensimmäisessä pelissä onnistuin manööveräämään vaunut Lauri Koistisen Wraithien ja Praetorianien ympäri, ja kun NDK ja "komentoryhmä" vielä kestivät riittävän kauan combateissa, saatiin ekasta pelistä lopulta voitto. Kojon heitot oli kyllä vähän mätiä ja peli jatkui seiskalle asti, mut mitäs ei usko Keisariin. Tokassa sodassa Jere Kortemaan Tau+Eldarit palauttivat sisarkunnan maanpinnalle kuten kuuluukin; mun seizen onnistuessa oltaisiin ehkä saatu jonkinlainen pelikin aikaiseksi. Ekan päivän vikalla kiekalla Mikaelin sudet ajoivat mun hyvän startin jälkeen siskot ihan rullalle, vaikka pelasin mielestäni jälkiviisaanakin pohdittuna ihan hyvin. Storm Shieldit vaan seivasivat kaiken ja vähän päälle, mut siksihän niistä maksetaan! Sitten kävin vielä heikkojen flankkirollien saattelemana kimpoamassa Jaakko Järvenkylän Battle Companysta, ennen kuin päästiin taas sulattamaan Necroneita Relic-skenussa Turun Lauri Koukilaa vastaan. Lopulta ihan tasapainoinen kokemus ja saatiin sentään pari voittoa Ordo Hereticuksen nimeen! Mikaelin koirat pitää tosin piestä ensi kerralla ihan henkihieveriin.

Projektin valmistuminen juuri ennen tapahtumaa oli helpotus ja conin jälkeenkin on saanut nauttia vapautuneesta fiiliksestä, kun äkkiä ei olekaan käytettävä kaikkia vapaatunteja uusien yksiköiden konvertoimiseen tai maalaamiseen. Perinteiset maratonimaalaukset ennen Ropeconia on olleet aina aika kuluttavia, mutta tänä vuonna tuntui ensi kertaa, että aika loppui kesken, tai sitten figuissa tavoittelemani tunnelma ja tarina olivat turhan kunnianhmoiset aikamääreeseen. Conin aikana olin toki ihan fiiliksissä, kun pääsin viimein pelaamaan valmista armeijaa, mutta näin jälkikäteen tarkasteltuna luulen, että tulee vielä palata joidenkin yksiköiden maalipinnan pariin. Eritoten vaunuissa näkyy, että ne on maalattu parissa päivässä. Onneksi teema, display ja ehkä myös aiheen eksoottisuus kantoivat tällä kertaa maaliin asti; erityisesti Mikaelin panostuksen ansiosta paineet olivat kovemmat kuin koskaan aiemmin ja värikkäät sudet olivat monilla osa-alueilla siskoja kaukana edellä. Armeijapalkinnon metsästäminen on kuitenkin loppujen lopuksi aikamoinen taktiikkalaji, kuten keskustelimmekin pitkien yömaalauksien aikana.

Kaikki lähtee tietenkin objektiiveista! Tein armeijaa varten uudet, temaattiset markerit Maelstrom-tehtäviä varten; sodanrunnoman kaupunkimaaston tuhkista pilkistää kultaisia artifakteja. Hääkorttien koristeluun tarkoitetut muoviruusut ovat kuitenkin enemmänkin kuvainnollisia kohdemerkkejä kuin konkreettisia, pelastettavia esineitä. Reliikkinä toimiva, viheliäinen noita sen sijaan on viattomasta ulkoasustaan huolimatta aitoa tavaraa.


Etenkin kypäräpäiset Sister of Battlet on musta tosi tyylikkäitä ja niissä on paljon persoonallisia yksityiskohtia; ei ihme, että Sororitas on aika suosittu aihe esimerkiksi cosplay-piireissä. Fiinien kultaisten koristeluiden ja siveellisen sinisten vaatteiden rinnalle valitsin rujon metallinsävyisen haarniskan, jonka avulla figuihin saatiin vähän asennetta ja sotilaallisuutta.

Metallin pohjavärit tuli spraypurkista jo pohjamaalausvaiheessa, mikä nopeutti aika tavalla figujen työstämistä. Mun suosikkimaalattavat koko armeijassa olivat jalkaväen siniset vaatteet ja oikeastaan vähän kierosti diggaan figuista melkein enemmän tästä katselukulmasta!

Toisen squadin klassisen nuijanheiluttajan sain yllättäen Juhalta lahjaksi juuri ennen projektin starttausta. Olin ensin ajatellut käyttäväni Sister-ryhmillä vain kypärällisiä figuja, mutta uusi lisäys kokoelmaan piti tietty saada mukaan jengiin! Beisseissä on tavoiteltu kaupunkitaisteluteemaa ja niiden eri elementteinä toimivat geneerinen rubble, ruosteinen metalliromu ja keisarilliset lentolehtiset.

Eka figu vasemmalta oli väriteeman eka prototyyppi, mistä syystä vaatteiden kontrastit on vähän muita figuja rajummat. Siniseen sai hyvän, hennon sävyn, kun sekoitin highlight-layereihin vähän ihonväriä puhtaan valkoisen sijasta.

Dominioneihin tuli pari lipunkantajaa ja myös huput tavallistakin hartaamman sisarkunnan tunnusmerkiksi. Liput ei suinkaan ole pensselifreehand-tuotoksia, vaan ne on väsätty photarissa, tulostettu ja sitten weatheroitu käsin. Nopea tapa lisätä meininkiä figuihin, ja erilaiset liput ja viirit on myös olennainen 40K-elementti ja osa Citadelin figutuotannon historiaa.

Dominionit oli luotettavuudessaan mun suosikkiyksiköitä turnausarmeijassa, vaikka eteen ei sattunutkaan mitään kovin optimaalista sulatettavaa.

Toista Dominion-ryhmää johtamaan uhrasin yhden modernin Canoness-figun, jolle sculptasin myös hupun suojattiensa tapaan. Toisessa ryhmässä on Dominion-järjestön lippu, kun tämä yksikkö taas on valittu kantamaan armeijakunnan värejä.

Toisesta Canonessista teen varmaankin jonkin Matriarkan käytettäväksi isommissa ja tärkeämmissä kampanjoissa osana Imperial Guardin hallinnoimaa taisteluosastoa.

Hereticus Kill Teamia kuvaamaan modasin vähän ärhäkämpiä Seraphimeja; tavan hyppyreppusiskoissa figujen ikä näkyy ehkä selkeimmin. Konvertoin vähän dynaamisemman iskuryhmän käyttäen Dark Eldar Wychien ja Eldar Guardianien jalkoja, green stuff -vaatelisäyksiä sekä kranaattinippuja ja varustetaskuja.

Varastoon jäi vielä kymmenkunta tavallista Seraphimia, jotka saavat jäädä alkuperäisiin asentoihinsa.

Armeijan komento-osastolta löytyy kaksi päällikköä, joissa molemmissa on käytetty pohjana Saint Celestine -figua. Vaikkei 40K-armeijoille enää mitään hevosia saakaan, halusin tehdä armeijaan yhden historiallis- ja paraatihenkisen ratsukon. Soturin beissikoko vastaa sen Terminator Librarian -sääntöjä ja konversioon on käytetty osia esimerkiksi Bretonnian ritareilta, vanhalta Slaaneshin Mounted Championilta, Space Marine Chaplainilta ja Kislev Winged Lancerilta.

Celestinea esittävään Celestineen on vaihdettu alkuperäinen pää virallisen figun alustasta löytyvään kypärään ja viittahökötys vähän siipiä muistuttavaan, vanhaan CSM Raptor Jump Packiin. Haarniskan niskaan on myös napattu korkea kaulus Empiren Battle Wizard -setistä. Alunperin mun oli tarkoitus laittaa Iron Saintille aseeksi jonkinlainen morning star, mutta inspiroiduin viikatteesta sen ruusunnuppujen takia; Celestinen virallisessakin miekassa on ruusukoristeita. Lisäksi grim reaper -vibat on aina aika uhkaavia!

Matseissa sankarit viihtyivät usein Strike Squadin mukana ja suorittivatpa ne pari uskaliasta Deep Strike -operaatiotakin.

Jotta pysyttiin kautta armeijan naisellisissa teemoissa, valitsin armeijan Ministorum Priestiksi Witch Hunter -katalogista tutun Sister Hospitaller -figun. Hahmo ei mun armeijan fluffissa oikeastaan ole pappi, vaan sisarkunnan hengellisiä kuorolaulajia; pastorien pääasiallinen pelitekninen tehtävähän on veisata War Hymnejä muiden joukkojen rohkaisuksi.

Luriteltavia lauluja ei onneksi ole kovin montaa, joten ihan koko virsikirjaa tarvitse kantaa mukana. Pergamentti-konffi kuvaa samalla myös Litanies of Faithia.

Vaunut jatkavat armeijan terässävyistä teemaa pienillä sinisillä spottiväreillä. Dominionien scouttaavissa Immolatoreissa on tunnuksena shakkiruutukuviot ja sisarkunnan liput. Ostin figut käytettynä, enkä valitettavasti saanut mukaan ikkunalaseja, mutta ehkä sellaiset löytyy vielä myöhemmin lisättäväksi Multi-Melta -torneihin.

Liljatunnukset koristavat vaunujen kattoa ja kylkiä.

Yksi Immolatoreista on rakennettu papistoa varten, mutta rekrytoitu nyttemmin sisarkunnan sotakäyttöön. Gun Servitor hoitaa Multi-Meltalla tähtäilyn.

Koristelin Rhinoa Exorcistien mukana tulevilla lisäpanssaroinneilla.

Taistelukentällä tulee myös olla mukana aina yksi pyhimyksen sarkofagi muistutuksena Imperiumin historian sankareista.

Toisessa Troop-Immolatorissa on muista vaunuista poiketen vaunun yli kulkeva sininen, heraldinen raitatunnus.

Sivuluukuista kelpaa kontata pihalle polttamaan Keisarin vihollisia.

Exorcistit olivat satunnaisesta luonteestaan huolimatta Ropeconin ajan varsin tasaisia suorittajia. Lisätäkseni vähän meininkiä tankkeihin modasin niihin Space Marine Vindicatorien kauhat, joiden tykkiluukut peitettiin hengellisellä kuvastolla eräänlaisten alttaritaulujen tapaan. Näin vaunuista tuli enemmän kuin sotakoneita ja voi hyvin kuvitella, miten niiden ympärillä järkättäisiin taistelun tauottua motivoivia saarnoja tai muita palveluksia.

Jotta tulenjohtajat eivät olisi ihan toistensa kopioita, sculptasin toiselle Dominioneistakin tutun hupun.

Toinen kauha-alttaritaulu on jotain vähän uudempaa 40K-kuvitusta Terralta...

...kun taas toisen piirsi ihan mittatilauksesta mun frendi Joel. Nämäkin on printattu lippujen tapaan paperille ja sitten saksittu varovasti istumaan kauhan syvennykseen.

Armeijan centerpiece-figu on Dreadknightista konvertoitu Penitent Engine, josta on bongattavissa yhtä sun toista kristillistä symboliikkaa. Kuljettajalla on Celestinen jalat ja Daemoneten ylätorso, jonka ympärille on sculptattu green stuffista koruton paita. Pää on Empiren Flagellantilta ja kädet Wargames Factoryn samurailta, jotka on sopivasti vähän sirompia kuin mitä Citadelin raajavalikoimalla olisi ollut näyttää.

Etsin sirkkeliä varten pitkään sopivan kokoista bitsiä tai hammasratasta, mutta vedettyäni vesiperän leikkasin vain plasticardista kiekon ja viilasin siihen hampaat pienellä kulmaviilalla. Kaikki hampaat ei ole ihan samankokoisia, mutta sirkkeliä olis varmaan muutenkin teroiteltu monia kertoja ristiretkien aikana.

Toinen käsi on keikattu örkkien talsijoilta ja se on itse asiassa yllättävän samanhenkinen, kuin virallisten Penitent Engineiden raajat.

Virallisista Heavy Incinerator -piipuista tuli sotakoneen katolle yksityiskohdaksi tulisin hiilin täytetyt kiukaat.

Enginen jalkoja on myös vähän reposeteltu tavan pönötystä menevämmän asennon tavoittamiseksi.

Odotan itse asiassa aika innolla seuraavaa tilaisuutta viedä Adepta Sororitas johonkin armeijan luonteelle sopivaan turnaukseen! Pikku lisäykset esimerkiksi 1750:en tai 1850:en pisteeseenkään eivät olisi mikään paha rasti.

Nyt armeija saa kuitenkin nauttia hetken hyllykomennuksesta display-basellaan, jonka teostakin pitäisi muuten olla muutama kuva jossain... Pitää postata nekin tänne, kunhan ehdin jäljittää otokset WhatsApp-ketjujen syövereistä.

Frendini Fu ehti ekana onnittelemaan Ropeconista kaapatusta Army Awardista. Kiitokset kaikille tapahtumassa moikanneille ja maalaussessioiden aikana tsempanneille!




















4 comments:

  1. Ällistyttävää jälkeä jälleen kerran!

    - Tatu

    ReplyDelete
  2. Ei muka 40k armeijoille saa hevosia. Mitä Rough Riderit sitte on? :)))))

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oikeassa olet, niitäkin näkee ihan liian harvoin kentillä! Muistelen usein kaiholla kolmosedikan Imperial Guard -kirjaa, jossa Commissar sai hakea tallilta ilmaiseksi itselleen ratsun, mikäli liittyi Rough Rider -ryhmään... Hyvää fiilistelyä.

      Delete