The Dark Vengeance Part III: The Grudge

Continued...


"By the time we got Lord Tharos locked down, the second command bridge was as it was a devotion to Khorne. His encased, immortal rage had swept over the bridge and massacred the majority of The Catalyst's deck crew. His deranged bellow echoed through the vessel over our signal beeps and loud hailers. The Imperial lapdogs had escaped our grasp again. The payback would have to wait.

I witnessed the birth of this grudge and have been part of the curse ever since. In the inferno of a long cityfight campaign our cultist forces had been matched by the loyalist Steel Legion regiment. Along with his most trusted Lord Tharos had led the campaign from the shadows and we were finally ready to bring the blade down. The plan for our strongpoint assault had been forged. The demolition teams caused every Imperial reserve tunnel to cave in and their support network collapsed within hours. We revaled our presence with an airborne attack against the night sky and the deep strike brought us right where we wanted to be, in the lines of the terrified loyalists. I can still smell their fear and hear the disbelief and panic in their mortal voices. "Chaos! Chaos!" I cherish these moments and send my regards to the Dark Gods.

We cleaved through the human platoon and as I beheaded a contemptible junior officer, I could see a flash of light. It was instantly recognized as bolter fire by our squad and we regrouped towards the center of the plaza. Lord Tharos taunted at the attackers through his speaker grill, laughing. Dozens of torn bodies around us were our signature and statement as we activated the power weapons in our arsenal. The loyalist Marine squad charged on us and we would make them bleed.

It was a blur of gore. The veterans of the Ardent Watch Marines fought with their usual sorrowful zeal but we were forcing them back. I roared with bliss as my lightning claw slashed through the chest armor of a loyalist sergeant. On my left brother Carox was crouching over a fallen enemy and beated the mutilated face of an already dead Marine with his armored fist. But on my right Lord Tharos was still engaged in combat with the enemy commander. The loyalist Captain was clad in white armor and blood red robes and wielded a heavy blade uncommon to the Imperial arsenal. We gathered around the challenge.

Finally Lord Tharos brought the scum to their knees. The Marine, now identified as famous Captain Priory, spat blood through his mangled helmet. Our general hissed with joy and rised his axe to end the war. The loyalist dog grasped his blade handle in a condescending manner. As our lord's blow came down a ray of energy bursted roaring from Marine Captain's strange, wretched blade.

Our company was shocked. Through the smoke we could see Lord Tharos in the ground, but not in one but two pieces. His upper body lay where the Marine should've been and the loyalist himself was gone. The dark energy of the mysterious blade got us all by surprise. It had to be work of a daemon, or a feat of some ancient xeno civilization.

Lord Tharos cursed the Four as we dragged his remains away from the frontline with haste. He was still alive when our Aspiring Champion roared for the tech artesans to be summoned. The hateful glimmer in his black eyes didn't die out even when we slammed shut the blasphemous sarcophagus cover. For four days the Dreadnought remained motionless and silent, but then activated in a berserk rage and what was once Lord Tharos screamed Captain Priory's name for a night and day. The created Helbrute was a spawn of the event as was the grudge and hunt to last for decades.

Although the Ardent Watch has slipped through our grasp many times they have suffered heavy losses and The Horde of the Bellower has grown numerous while hunting Priory and his comrades. Tharos' power is still but a shadow of what it once used to be but his resolve and zeal are unmatched. Most of his followers consist of cultists and mutants. We as his inner circle have however chosen to stay, not because of particular loyalty, but out of personal interest. The spoils of war on the hunt are vast as the Ardent Watch loyalists are known for extensive use of relics and artefacts. And it amuses us greatly to follow Tharos' fate unfold.

Our Cult Network Intelligence has tracked Priory's Warship orbit a distant paradise world. The Horde of the Bellower has started to teleport troops upon it's surface. On behalf of our master we descended to marshal the operation and to pinpoint his nemesis' location. The infiltration was complete. The sinister devices were in place. It would soon be time for Tharos' Dark Vengeance."

The Dark Vengeance Part II: The Ardent Watch

Continued...

A squad of warriors clad in archaic power armor made their way through the thicket, scanning their sectors in a well-executed patrol formation. Their tactical file came to face a rumbling waterfall and the Brother Sergeant signalled the team to halt. Captain Priory had given an order to establish an overwatch position. The Commander himself kept striding through the round-shaped boulders, moist undergrowth and strange, bone-colored arc constructs that escalated from the ground in places. These ancient installations were partially covered with vines and moss but their alien nature reminded the Astartes of the special world their mission took place upon.

"Mind the Webway Gates." he spoke to his helmet radio with a stern tone of voice. "And keep clear of all Xeno constructs." A number of solid clicks marked the acknowledgement of his squad leaders. The strange Eldar might had once welcomed the Ardent Watch to visit the world of Saphiro, but the less attention their operation got, the better. By the Emperor, Priory's guess would've been they were being watched right now. Their descent to the mysterious and flourishing world was however an imperative.

Priory was present in the original meeting of the Chapter's Fleet Command and the unnerving Eldar council when the parties held their short negotiations four centuries ago. Back then, bearing the title of the Chapter Champion, Priory had followed his master and the alien counterpart walking the surface of Saphiro and exchanging subtle diplomacies. Back then his mind was full of suspicion and doubt and he waited anxiously for the opportunity to activate the destructive gleam of his power sword. During the war-torn decades he had however learned to place careful trust in these fragile relationships and the pact forged long ago. During the Council of Saphiro Captain Priory had seen Eldar Seers and Artisans mould reality and sing the smooth shapes of Webway portals out of thin air. Before their depart and in exchange to the Relic the headquarters of the Ardent Watch had passed over, the Eldar made a gesture that was to change the Marine Chapter's doctrine during the years to come.

In addition to their excellence in space warfare, the Ardent Watch were a Chapter specialized in protecting and disposing artefacts too powerful or ruinous to exist. During the centuries their warriors had tracked powerful technology lost during the great crusade and mighty artefacts tainted by dark forces. After wrenching these items from the hands of the unworthy or finding ways to split mountains to recover a lost object, the Marines then proceeded to hide relics that had potential and eradicating those which couldn't be controlled. And the Edge of Downfall surely could not.

The Brother Captain of the Ardent Watch walked the steps of a monumental chapel, that was built four hundred years ago in the heart of the jungle. Triggering an ornamental Teleport beacon on his belt clip Priory turned to lay his burden upon an altar stand and removed the wrapping to reveal a tainted artefact of soulless dread. The Daemon weapon reflected none of the bright sunlight that beamed in the Space Marine's shining armor. As the First Company Terminators materialized behind him and moved heavily to form an impenetrable defence perimeter, Captain Priory initiated the sacred ritual taught to the Chapter by the Eldar of Saphiro.

Only by their ways could this Daemon be trapped, only by their wisdom could this evil be destroyed.

The Dark Vengeance Part I: Saphiro

The exotic undergrowth of the paradise world bent and fluctuated as the afterburners of an Astartes Drop pod softened the vehicle's descent upon Saphiro. The flattened drop site was almost like a bullethole in the evergreen face of the planet, otherwise flourishing with astonishing repertory of bright colors. Peculiar fauna stalked along the rims of the open ground, taking fleeting interest in the accurate deep strike and then slipped through the thick treeline. The blowing wind was warm and it carried a scent of sea and a cloud of quirky spores along with it. One hatch of the bone-colored Drop pod slammed to the ground.

The armored giant stepped down and brandished the craft dust from his bright cloak. The warrior lifted his enhanced gaze to scope the surrounding terrain and couldn't help but to glance at the magnificent mountain range in the horizon a bit longer. The world was extraordinary and this speciality was well paid regard to throughout the Chapter. Having erased the remote world from many Imperial databanks and sector logs the Astartes had gone out of their way to protect the paradise from the colonisation and exploitment of the Imperial organs. It was a necessary act. And also a part of a clandestine pact.

Saphiro was a Maiden world, originally a dead rock in the middle of nowhere that was transformed into a lush paradise by the mysterious Eldar. Seeding barren planets with stirring life before the beginning of time the ancient civilization was able to create a life-supporting world of marvellous beauty and natural fortune. Although they intended to settle the worlds themselves, the great catastrophe of the Eldar race forced them to scatter all over the galaxy with their Craftworld program, often drifting lightyears away from their beautiful Maiden worlds. When they finally established contact with these long lost paradises, it might have been that the world was already colonized by some arrogant and barbaric race such as Mon-keigh, or men. These invading trespassers were given the option to leave or be destroyed, which led to many catastrophic conflicts that often left the Maiden worlds crippled and ruined.

A renowned Inquisitor once wrote there was no understanding Eldar. Having their mysterious and shrouded ways to operate their actions were hard to predict and impossible to comprehend. However during a bitter Astartes campaign against a relentless Ork Waaaagh the Space Marines of the Ardent Watch chapter came into contact with an Eldar Warhost. The Marine fleet had suffered heavy losses and surprisingly the Eldar allowed it's Strike cruisers to orbit the nearby planet for the duration of their repair protocols. The planet was later found out to be Saphiro. The Eldar took interest in an ancient artefact the Ardent Watch 3rd Company had located and appeared to confront the Chapter headquarters. This relic exchanged hands during the Force commanders' meeting, which was a sign of good faith and commendation the Astartes expressed for the opportunity to utilize Saphiro as a safe haven. The allies of convenience parted with mutual trust.

Now, four hundred years later, Brother-Captain Priory had returned. The commander strode towards the treeline, bearing a large object wrapped in heraldic clothing. A Tactical squad of the Ardent Watch emerged from the Drop pod to secure the perimeter with rigorous efficiency.

Juhlistaaksemme nelkkarin kutosedikkaa ja eritoten uutta, vaikuttavaa aloitusboksia päätimme fiilistellä Dark Vengeance -aihetta ajatuksen kanssa. Koska yhteistyökumppanillemme Poromagialle oli tilattu pieni pelipöytä esittelypelejä varten, päätimme yhdistää suunnitelmat! War Headin "Dark Vengeancen" ensimmäinen osa onkin siis pieni osa mystisen kaunista Saphiro-planeettaa! Tarina jatkuu...

Mun luentojen ohessa hahmottelema visio pöydästä oli kaksiosainen. Siinä olisi rehevä ja kaunis "luontopolku" ja villin kasvillisuuden valtaama, vähän ränsistynyt keisarillinen temppeli. Muinaisina aikoina Ardent Watchin pystyttämä pyhättö onkin seisonut järkähtämättä luonnonkauneuden keskellä, vaikka eldarsammalta hiukan puskeekin marmorilaattojen välistä! Johannes, Eric ja allekirjoittanut ilmoittautuivat pystyttämään eeppistä neitomaailmaa.

Pöytä suunniteltiin kompakteja intropelejä varten ja sikäli se saatettiin tehdä pelattavaksi vain yhdestä suunnasta. Taustalle sai siis korkean takaseinämän, jota vasten saattoi pystyttää erilaisia elementtejä. Kentän pohjana käytettiin IKEAsta ostettua vankkaa pöydänkantta. Alusta ei siis ollut määrämittainen, mutta tätä ei olekaan tarkoitus yhdistää mihinkään mitoitettuun turnauspöytään.

Teimme pahvista hiukan maastonmuotoja, ettei aluskasvillisuus olisi ihan samalla tasalla. Periaatteessa levyä olisi myös voinut puhkoa ja tehdä syvennyksiä, mutta pinta oli aika kestävää ja isojen kuoppien teko ja täyttö olisi ollut vähän liian ison työn takana. Lisäksi montut olisivat voineet hankaloittaa pelaamista.

Veistelimme finnfoamista kuumalankaleikkurein aika sarjakuvamaisia kalliomuotoja. Hiukan realistisempaa kivilookkia saa hakkaamalla foamia myös vasaralla ja murtamalla sen tekstuurin perusteellisemmin, mutta hienot onkalot ja huokoiset säröt on myös todella kinkkisiä maalata käsin. Olimme vieläkin vähän hajalla Tampereen vankilapöydän kallioiden pohjamaalauksesta ja päätimme tällä kertaa tehdä vähän simppelimmät kiviröykkiöt!

Pöydän toiseen reunaan teimme temppelin pohjan ja nostimme rakennuksen "korokkeelle". Johannes sai hyvän idean tehdä aaltopahvista hienoja pilareita kiertämällä kartongin rullaksi ja kuumaliimaamalla sen kiinni yhdeltä sivulta. Näistä tuli jyhkeitä ja koristeellisia rakennuselementtejä.

Perusmuodot alkaa hahmottua. Luontopolkupuolen halkaisisi joki.

Plasticardista leikattiin laattoja temppelin lattiaa varten. Osa lattialaatoista on mennyt säpäleiksi, varmaan Exodite-lentoliskojen pudotellessa epähuomiossa kiviä temppelin katon lävitse...

Yleiskuvaa, tunnit kuluvat.

Vesiputouksen hahmottelua. Halusin kokeilla ensi kertaa miten simppelin putouksen tekeminen onnistuisi. Mallausgurut kuten Petri "Death Dealer" Kovanen ovat tehneet vuosien varrella esim Ropeconin figuskabaan ihan pökerryttävän makeita vesiefektejä ja paloin ujosti halusta testata jotain pientä ja sarjakuvamaista.

Vallejon pumice-tekstuurikitti toimi maanpintana. Läiskimme korkkia reunustamaan jokea ja peitimme liian jyrkät korotukset ja aaltopahvin rumat reunat kitillä.

Kitti on hyvä apuväline ja sitä voi tehdä itsekin esimerkiksi silotteesta tai vain sekoittelemalla hiekkaa, liimaa ja tarvittaessa vettä sopivan paksuiseksi kiisseliksi. Tätä voi sitten levittää pienellä muovinpalalla tai vaikka finnfoam-lohkareella. Toimii isossa ja pienessä skaalassa (esim figujen baseissa) ja myös esimerkiksi teksturoitaessa rakennusten seiniä.

Laitoimme pöytään myös joitain oikeita risuja ja oksia tuomaan orgaanista fiilistä luonnon helmaan. Nämä on suhteellisen edullisia materiaaleja ja näyttää usein paremmalta kuin matskuista väsätyt!

Kitillä saattoi täyttää myös portaiden ja lohkareiden alle jääneet rakoset.

Temppelin perälle tuli alttarikoroke, jossa toimitetaan keisarillisia palvontamenoja ja muita pyhiä rituaaleja. Finnfoamin pintaan oli helppo kaivertaa tiilitekstuuri lyijykynän ja viivottimen avulla. Kaiteet ovat aitapaloja Games Workshopin Cities of Death-rakennuksista.

Takaseinä tehtiin osin GW:n seinäpaloista, mutta suurimmaksi osaksi Carcassonne-lautapelin pelilaatoista ylijääneistä kehikoista. Isojen ikkunoiden avulla tilasta saatiin avarampi ja valoisamman tuntuinen, vaikkei niistä varsinaisesti mitään auringonvaloa sisään paistakaan. Alimmalle ikkunariville laitettiin yksityiskohdaksi metallisäleikkö pitämään metsän eläimet loitolla.

Kun kitti oli pintakuiva, heitettiin maanpintaan litkutettu Eri-keeper ja perään hiekat. Joki jätettiin tietty tasaiseksi ja teksturoimatta.

Tältä pöytä näytti ensimmäisen työrupeaman jälkeen. Peruselementit ovat kasassa ja seuraavaksi olisi yksityiskohtien ja maalipinnan vuoro!

Toinen työstöpäivä alkoi pilarien viimeistelyllä liimausta varten. Tukkiakseni päädyt tungin kuplamuovia putken sisään.

Pilari dipattiin sitten liimaan ja tämän jälkeen hiekkapurkkiin, jolloin  päädyt menivät umpeen ja niihin muodostui röpöläinen pinta kuin pylväs olisi joskus murtunut ja katkennut. Halusimme temppeliin ajan hampaan kuluttaman fiiliksen, sillä sen tarkoitus oli odottaa joskus satoja vuosia, kunnes Marinet palaisivat taas kunnostamaan mestat ja toteuttamaan tehtäviään. Heitimme työstön ohessa läppää servitoreista, jotka kolaisivat lasinsiruja, kattopaloja ja haljenneita pilareita sivuun ja kitkisivät rikkaruohoja odottaen mestariensa paluuta. Imagery on kaikki kaikessa!

Finnfoam-palat huiskittiin häthätää vaalealla talomaalilla ja koko setti sprayattiin sitten mustaksi GW:n Chaos Blackilla. Foam-osat sulivat hiukkasen, mutta tämä ei juuri ollut haitaksi.

Seuraava vaihe oli kallioiden perusväri, joka toteutettiin kynäruiskulla. Harmaalla suihkulla oli helppo poimia pienemmätkin rakoset ja maali levittyi tasaisesti. Pikku sulaminen ei haitannut, kun kynäruiskulla pääsi hyvin värjäämään myös halkeamat ja ilmakuopat. Pensselillä näihin on monesti tuskaista koettaa ylettyä.

Pohjaväri oli aika tumma Vallejon mustanharmaa.

Kivien ja hiekan pohjaruiskuttelun jälkeen Eric alkoi kuivaharjailla vaaleampia sävyjä maastonmuotoihin. Jälkikäteen mietimme, että pohjavärit olisivat saaneet olla reippaasti vaaleampia, jotta maastoon tulisi oikein hedelmällinen ja paratiisimainen fiilis. Tässä vaiheessa tunnelma oli värikäs kuin Mordorissa!

Pilarit ja lattialaatat toteutettiin myös ruiskulla maalaamalla ne ensiksi suurpiirteisesti luunvärisiksi, varjostamalla sitten reunat Agrax Earthshade-washilla ja poimimalla sitten kunkin laatan keskusta puhtaalla valkoisella. Keskuspilarien alustaksi liimattiin muutama GW:n isompi neliskanttinen alusta, mutta tolpat jätettiin toistaiseksi liimaamatta työskentelyn ja ulottuvuuden helpottamiseksi.

Sitten oli aika kasvattaa se viidakko! Väriläiskät haettiin Helsingin Kampin Hobby pointista ja niihin kuului Woodland scenicsin ja parin muun valmistajan foliage- ja turftuotteita. Käytimme myös klassisiksi muodostuneita GW:n muovikasveja hyvän saatavuuden ja helppokäyttöisyyden vuoksi.

Maalailin käsin perusvärit veteen ja Edu veteli siihen vaaleampia heijastumia ja kontrasteja. Koska hiekka oli vieläkin liian kolean väristä, brushasimme rankalla kädellä keltaista sävyä sen pintaan tuomaan vähän eloa ja väriä maanpintaan.

Hese piipahti seuraamaan työskentelyä ja fiilistelemään uutta Horus Heresy-kirjaansa ja otti samalla tehtäväkseen maalata puurimasta leikatut puunrungot ja muutamat liaanit vihreiksi. Tolpat heitettiin sitten maastoon odottelemaan latvustoja. Keskitin puunrungot ryppäiksi enimmäkseen takaseinämän kallioita ja vasenta reunaa vasten, jotta ne eivät tulisi käsien tielle siirreltäessä figuureita pöydän keskustassa.

Muovikasveja alettiin sitten lisäillä sinne tänne. Kuumaliima toimii tässä hyvin, mutta esimerkiksi näiden GW:n puskien sisään on myös mahdollista työntää pieni hammas- tai cocktailtikku, jolla pusikon voi pistää kiinni foamiin.

Kuivempaa jäkälää ja vähän väripilkkuja.

Keskiyön harjailut, lisää kontrastia ikkunanpieliin.

Laitoimme seinien vierustoille pari kasaa, johon Servitorit (tm) ovat kasanneet kappelista irronnutta tavaraa. Villiintynyt viidakko on alkanut pursuta myös sisään pyhättöön.

Edu sai hyvän idean tulostaa vähän 40k-aiheisia kuvia, joista voisimme tehdä esimerkiksi alttarimaalauksen tai pieniä, kehystettyjä tauluja. Isosta Ultramarine-artista leikattiinkin pala alttarifreskoksi ja se weatheroitiin viidakon kuluttamaksi ja säänpieksemäksi washein ja weathering powderein. Kaikki Chapterithan ihailevat Ultramarineita, joten Ancient Galatanin kohtalokkaat uroteot olivat oiva aihe palvonnan kohteeksi.

Kasvia siellä ja kasvia täällä. Jätimme viidakon halkaisevaan polkuun vähän tummemman, tallatun sävyn, kun taas muu hiekka oli lämpimämmän väristä. Vaikka sammal ja pusikot ovat makeita ja värikkäitä, koetimme kuitenkin jättää figuille liikkumistilaa ja selkeät kulkureitit.

Täällä on tapahtunut jokin onnettomuus... Ehkä lihansyöjakasvilla tuli nokkapokkaa jonkin Marinen tai näiden palvelusväen kanssa. Mephiston Redistä, Nuln oilista ja mustasta weathering powderista sekoiteltu vericocktail roiskittiin maastoon hammasharjalla.

Tässä vaiheessa meni sormi suuhun. Lehvästöksi ostamamme "foliage" ei ollutkaan kiinteää taannoin Jungle Fever-pöydissä käyttämämme matskun tapaan, vaan mureni pieniksi pipanoiksi kun sen otti pussista. Emme siis saaneetkaan isoja mönttejä liimattua suoraan latvustoihin vaan piti kehittää vaihtoehtoinen ratkaisu.

Testasin paria juttua jotka eivät toimineet alkuunkaan ja meidän oli pakko palata Ericin alkuperäiseen ehdotukseen. Istuimme siis alas ja aloimme liimata vihreitä hippusia rautalankaverkkoon nokare kerrallaan tiiviissä yhteistyössä. Pöytään piti tehdä viitisen lehvästöä, jotka koostuivat kahdesta tai kolmesta verkosta ja me nökötettiin vierekkäin valehtelematta pari tuntia liukuhihnatyön parissa, jossa mä kannattelin verkkoa ja asettelin foliagehippuja Ericin pursottamiin liimakupliin. Tsiisus mikä raastava taistelu, mut adapt and overcome! (Psst, löysin nyttemmin mun projektihyllystä koko paketin sitä kunnon lehvästömatskua, mutten ole uskaltanut kertoa Edulle)

Kun verkon taivutteli hatuksi puurimojen latvaan, tuli siitä ihan hyvä latvusto. Verkko vain näkyi läpi sieltä täältä ja koetimme peitellä näitä kohtia muilla sammalmatskuilla. Alaviistosta verkot ovat yhä havaittavissa, mutta tavallaan on ihan siistiäkin että näkee mistä materiaaleista pöytä rakentuu, kunhan yleisilme on yhtenäinen ja "huoliteltu".

Putouksen ja joen päälle pursotettiin sitten Water effectia, joka muodostaa kuivuttuaan ohuen, läpikuultavan kalvon ja kiiltävän pinnan joka muistuttaa vettä. Tällaisella paksummalla seoksella on myös mahdollista tehdä aaltoilua, pinnanmuotoja tai muita efektejä. "Oikeasti" putous tehtäisiin käyttämällä vaikkapa pahvimatskua muotoiluun ja mönjän kuivuttua sen voisi varovasti irrottaa pohjasta, jolloin muodostuisi ihan kirkas ja läpinäkyvä putous. Me jätettiin siniseksi maalattu putous alle tuomaan kestoa ja pitoa, mutta pitää ehkä testata tuollaista realistista vesiefektiä vielä myöhemmin!

Temppelin kulkuväylälle leikkasimme huopakankaasta matot ja alttarille pienen pöytäliinan. Nämä sotkettiin sitten kuraisiksi, kuin soturit olisivat kävelleet sisään lukuisia kertoja jalkojaan pyyhkimättä. Alttaritaulu istui takaseinälle nätisti vanerilevyyn liimattuna.

Vesiefektin kuivuessa lopputulos alkoi näyttää valmiilta. Rehevä viidakko oli herännyt eloon.

Kun model's eye view-näkymä tuntuu siltä, että tuonnehan voisi lähteä hiippailemaan, ollaan päästy tavoitteeseen!

Värikäs maasto toimii hyvin fiilistelypelien miljöönä, mutta myös makeana taustana kuvatessa figuja!

Joskus tekisi mieli rakentaa vain pieniä kulisseja, joissa voisi säilyttää display-mielessä joitain erityisiä figuja tai vain toteuttaa tunnelmallisia photoshooteja. Maastokokonaisuudet tai -kappaleet eivät kuitenkaan aina ole saatavilla ja pienille kulisseille voisi olla tarvetta.

Taistelun jälkiä... Onko Saphiron Maiden worldissa sittenkin tapahtunut jotain synkkää?

Alttaritaulut, eli Emppiksen Keken potretti ja Dark Angeleiden luokkakuva.

Kuraisia jalanjälkiä ja verisiä lattialaattoja.

Lehvästöt ja banaanipuut tarjoavat ravintoa ja suojaa paikalliselle eläimistölle.

(Sota)polku viidakon halki. Jos metsään haluat mennä nyt...

54 miestyötuntia, 27 työstötuntia ja "viimeistely" eli 18 tunnin tauoton rakenteluputki läpi päivän ja yön takana! Jesss

Saphiro is waiting. Stay tuned for Part II!