Back to the Alamo

Viime sunnuntaina saimme viimeinkin pitkän tauon jälkeen järjestettyä yhteisen Force on Force -pelisession joka keskittyi tapamme mukaan moderniin sodankäyntiin. Juha oli kokannut kasaan siistin custom-skenaarion pohjaten asetelman FoF-sääntökirjan haastavaan "Alamo"-tehtävään. Oikeastaan peli oli re-run aiemmalta kerralta, mutta tämä ei haitannut laisinkaan, sillä Force on Force -pelikokemukset on aina tosi värikkäitä ja erilaisia ja ne kestävät hyvin toistoja. Pelipaikkana toimi mikäs muukaan kuin War Head Fight Club ja kannella olivat pelinjohtajan ja OPFOR-komentajan asemassa toimineen Juhan lisäksi Hese, Edu ja Teemu. Näitä sessioita on jatkossa tarkoitus järkätä jatkossa suunnilleen kerran kuussa aina vähän eri joukoin ja asetelmin. Juha kirjoitti pelin tapahtumista hyvän selonteon, koko stoori löytyy alta!

The Alamo

Pelasimme tutun ja hyväksitodetun, historiallisen skenarion The Alamo, joka aikanaan taisteltiin Irakissa. Taistelu sai alkunsa, kun amerikkalaisia joukkoja evakuoinut panssariauto (tässä pelissä Stryker) sai RPG-osuman ja epäonniset joukot joutuivat jalkautumaan ajoneuvostaan läheisen talon suojiin odottamaan apuvoimia. Talo oli kapinallisen alueella ja kokonaan vihamielisten asemiesten piirittämä. Amerikkalaisten tehtäväksi jäi sinnitellä hengissa ja suojata samalla sekä omat asemansa, että kadulla lojuva, rampautunut Stryker-vaunu. Pienenä lisäjuonena pelissä oli erikoisjoukkojen alueella ollut ryhmä, joka tarjosi apuaan talossa oleville maavoimien sotilaille. Tämän vastapainona tehtävässä operoi kuitenkin myös ryhmä hyvin koulutettuja ja erittäin fanaattisia, syyrialaisia "vaihto-oppilaita".

Asemiin!

Todettuaan panssarinsa ajokelvottomaksi, amerikkalaiset ryhmittyivät asemiin kaksikerroksiseen taloon ja valmistautuivat puolustautumaan odotettua hyökkäystä vastaan. Joukkojen johtaja päätti siirtää yhden fire teamin talon katolle ja toisen viereisen talon suojiin laajentaakseen tulialueita. Jenkit olivat toimintavalmiit ja odottivat. Kapinalliset puolestaan hiippailivat lähemmäs taloa ja päästyään riittävän lähelle nämä avasivat välittömästi tulen. Eniten tulta sai katolla ollut fire team, joka joutui usean kapinallisryhmän ristituleen. Ryhmä kuitenkin vastasi tuleen tehokkaasti muiden tukiessa ja kapinallisia kaatui aina kun he nostivat päätään ja yrittivät uutta tulenavausta. Tässä laukaustenvaihdossa kaatui myös yhden kapinallisryhmän mukana ollut reportteri, mikä saattaisi näyttää pahalta, jos kuvamateriaali koskaan pääsisi julkisuuteen.

Amerikkalaisten huomio oli kuitenkin liiaksi katon ja eteläisen sivustan suunnassa, sillä samaan aikaan kaksi tyhmää kapinallisia onnistui etenemään talon pohjoispuolelta lähietäisyydelle. Koska puolustajilla ei riittänyt miehiä suojaamaan kaikkia ovia, pääsivät kapinalliset iskemään kahdesta pohjoispäädyn ovesta samaan aikaan ja kaikkiaan viisi kuudesta alakertaa varmistaneesta jenkistä sai osumia. Tilanne alkoi näyttää amerikkalaisille entistä pahemmalta. Osa joukosta oli saanut kenties kuolettavia osumia, asemiin oli tunkeuduttu ja tilanne oli epäselvä.



Erikoisjoukot tulevat!

Tilanteen muututtua miltei kriittiseksi kaarsi ryhmä laivaston erikoisjoukkoja paikalle vahvasti kustomoidulla Humveella. Saatuaan ajoneuvonsa suojaan ryhmä eteni kujaa pitkin harjaantuneesti kohti rakennusta, jossa maanmiehensä olivat suojissa. Matkallaan ammattilaiset kaatoivat näkyvissä olevat, Strykerin kähveltämistä yrittäneet kapinalliset lyhyillä sarjoilla ja etenivät lopulta rakennuksen seinustalle ottean suojaa sekä talosta, että rikkoutuneesta panssariajoneuvosta. Tultuaa seinän viereen he kuulivat talosta kapinallisten kiihkeää puhetta. Havaittuaan aseveljiensä saaneen osumia viereiseen taloon siirtynyt maavoimien ryhmä taas päätti rynnäköidä takaisin taloon. Katolla ollut ryhmä sen sijaan ei voinut irrottautua, vaan oli kiivaassa tulitaistelussa vastakkaisen talon yläkerrassa olevien, sitkeiden ja hyvin aseistettujen kapinallisten kanssa. Lopulta taloon tulleet kaupunkilaiset huomasivat haukanneensa hieman liian ison palan, sillä taloon takaisin rynnäköinyt jenkkimaavoimien puoliryhmä niitti yhden kapinallisryhmän kokonaan nurin ja ikkunasta sisään kiivenneet erikoisjoukot viimeistelivät toisen. Talon alakerta saatiin takaisin ja osumia saaneet tarkistettiin. Vain yksi mies oli haavoittunut vakavasti, tilanne oli vakautettu!



Panssareita!

Kaupunki tuntui muuttuneet varsinaiseksi muurahaispesäksi, kaikkialla juoksi kapinallisia aseet käsissä ja tulitus kiihtyi talon ympärillä. Jossain vaiheessa taistelua brittien tiedustelupanssari ilmaantui paikalle ja ilmeisesti kaupunkisokkeloon eksyneenä koetti vain ajaa läpi korttelin. Huonoksi onneksi se joutui moottoripyörällä liikkuneen kapinallisten RPG-ryhmän tähtäimeen. Tiedusteluvaunu sai täysosuman, mikä räjäytti sen tuleen. Huono päivä British Lancereille.

Hetken kuluttua brittivaunun tuhosta paikalle jyristeli aivan toista kaliiberia oleva taisteluvaunu, kun massiivinen Abrams kurvasi kulman takaa kadulle ja vaununjohtaja kirjautui radioliikenteeseen tarjoutuen evakuoimaan haavottuneita. Useat kapinallisryhmät suojautuivat nähtyään kunnioitusta herättävän vaunun ja tajuttuaan, että mikään heidän aseensa ei pystyisi tuohon metallihirviöön. Tilanne alkoi kääntyä amerikkalaisille parempaan suuntaan. Tilannetta paransi vielä entisestään miehittämätön Predator-lennokki, joka kaarteli aikansa taistelualueen yllä ja tulitti ennen poistumistaan uhkaavaa kapinallissolua Hellfire-ohjuksin. Syyrialaiset eliittisotilaat kuitenkin selvisivät kuin ihmeen kaupalla.



Nouto-osasto saapuu

Vihdoin pitkä tulitaistelun jälkeen kalkkipölyn peittämät talon väsyneet puolustajat kuulivat etelän suunnasta tuttua HMMWV:n ääntä, ja nouto-osaston johtaja ilmoitti radioon olevansa valmis evakuointiin. Paikalle kaarsi neljä hiekanväristä panssariautoa. Autojen saavuttua motorisoitujen vahvistusten lamaannuttamat kapinalliset näyttivät taas aktivoituvan ja autot joutuivat monesta suunnasta tulen kohteeksi. Kaiken huipuksi yksi kapinallisjohtaja kutsui danger close -heitiniskun suoraan jeeppien niskaan. Yksi autoista sai pahan osuman syttyen palamaan. Tuli-iskun kutsunut kapinallisjoukkokin sai sirpaleita omista kranaateistaan ja samainen johtaja kaatui joko sirpaleisiin tai jenkkien vastatuleen. Talon viereiselle kadulle alkoi kehkeytyä melkoinen kaaos, kun toimintakuntoiset jeeppit pujottelivat palavien seassa koettaen saada sinne tänne ryntäileviä kapinallisia tähtäimeen. Kaiken keskellä haavottuneita siirrettiin toimintakuntoisiin autoihin; tilanne oli kuin Mogadishussa aikanaan.

Tilanne purkautuu

Sekaannuksen keskellä amerikkalaiset saivat kuitenkin suuren osan miehistä jäljellä oleviin jeeppeihin, jotka poistuivat parasta vauhtia paikalta. Yksi ilman kyytiä jäänyt jalkaväkiryhmä otti suojaa kadulla olleesta Abramsista ja juoksi sen suojissa pois taistelupaikalta kohti länttä. Matkalla Abrams eliminoi läheiseen peltoon kätkeytyneen kapinallisten raskaan konekiväärin ja fire team hävitti juostessaan kaksi seinän suojissa ollutta, väijytystä punonutta kapinallista. Tilanne oli lopulta ohi!

Huiman, reilun neljätuntisen tulitaistelun aikana menetettiin kolme nouto-osaston miestä, mutta yhtäkään miestä alkuperäisestä taloon suojautuneesta joukosta ei kaatunut. Kalustotappiot olivat melkoiset ja tuhotuksi laskettiin myös koko kortteli, jossa kohdetalo oli tuhoutunut tulituksessa ja yksi rakennus syttyi lisäksi palamaan. Kiihkeää, elokuvamaista ja tapahtumarikasta Force on Forcea parhaimmillaan!

Pelastusoperaatio onnistui, mutta amerikkalaiset saivat tehtävässä verisen nenän... Hyvä taistelu hyvällä jengillä!

40k ETC Team Finland Captain's Log X: Vasara ja alasin

Espoon Niittykummussa järjestettiin viime viikonloppuna Nopat & Taktiikka -peliklubin järjestämä tasokas figuturnaus, joka kokosi Fantasy Battlen, 40K:n ja Warmahordesin pelaajat saman katon alle kahden päivän yksilöturnauksissa. Totuttuun tyyliin Demoneita ohjastanut kapteeni Lehtiö ansaitsi taas titteliään varmalla pelillä voittaen kaikki viisi otteluaan ja sijoittuen kolmanneksi. Tämän viikon Captain's Logissa Aleksi esittelee turnauksen tiimoilta "Vasara ja alasin"-konseptia.

Aleksin tarkemman Talvisota-turnausraportin löydät lontoonkielellä Call to Arms 40k:sta.

Winter Warfare

Lauttasaaren peliklubi Nopat & Taktiikka Ry uhosi järjestävänsä alkuvuodesta huippulaadukkaan, kolmella pelijärjestelmällä sekä kenttäkeittiöllä varustetun, talvisotateemaisen figuturnauksen. Tätä ihmettä mun piti mennä ihmettelemään pariksi päiväksi ihan Espooseen asti uskolliset Necronit mukanani. Viiden kiekan 40k-turnauksen osallistujalistalle ilmoittautui varsin tasokasta pelaaja-ainesta ja reipas lohko ETC-ringistä, ennen kuin loput pelaajapaikoista luovutettiin varsin kunnioitettavan kokoiseksi paisuneelle Fantasy Battle -osiolle. Nelkkarissa pidettiin siis kompaktit, mutta sitäkin tiukemmat talvisodat lauantain ja sunnuntain aikana.

Koska sääntöpaketti kannusti kilpapelaamiseen, pakkasin laukkuun Cronslaught-malliset #rotsiauki-Necronit, jotka on hioutuneet pikku hiljaa talven mittaan kohti nykyistä muotoaan. Suosituksesta otin testiin Nemesor Zahndrekhin huutelemaan törkeyksiä Seer Councilille, Tau-komentajalle ja White Scar -vastustajille, pisteet sain tiputtamalla Veil of Darkness Cryptekin ja toisen Overlordeista. Turnauksessa pelattiin neljä peliä Big Gunsia ja Scouringia, joten kevyt kolmen Troopin scorausosasto ei vaivannut.

Mun mielestä hypetetty Talvisota oli kuin olikin oikein onnistunut ja viihdyttävä turnaustapahtuma pikku kauneusvirheistä huolimatta. Pääjärkkäri Kallella oli ymmärrettävästi kädet täynnä Fabapuolen kanssa, mutta 40K:nkin puolella päästiin vähän tahmean alun jälkeen hyvään vauhtiin ja järjestelyt pyörivät mallikkaasti. Turnauspaikka oli tosi hieno, avara, ilmastoitu ja järjestelmällinen pelikohtaisine alueineen, parkkipaikkoineen ja ruokalinjastoineen. Nenännyrpistelyjä aiheuttivat lähinnä pari hiukan epäkäytännöllistä 40K-kenttää (joista selvisi huumorilla), missä on aika vähän fiksattavaa muuten näppärässä tapahtumassa. Etenkin palkinnot olivat hurjat ja Kalle oli vedellyt naruista ahkerasti lahjakortti- ja tuotepalkintosponssien perässä!

Oma menestys jäi vuoristoratakyydin jälkeen niin vaatimattomaksi, etten taida tällä kertaa jaksaa kirjoittaa yksityiskohtaisia raportteja peleistä, mutta alla pari sanaa ja pikku highlighteja. Pieni listamuutos kyllä puhalsi taas uutta energiaa Necronien komentamiseen, lähtökohtana oli kuitenkin lähteä turnaukseen aika löysin rantein ja fiilistelymielellä. Onneksi pääsinkin pelaan mun paria Suomen turnausskenen suosikkivastustajaa vastaan! Raporttien alla on vielä pari kameraan tarttunutta kuvaa, Juhalta tulee ehkä vielä myöhemmin parempi yleiskuvagalleria.

Sota 1: Aleksi Meuronen, Tau + Eldar
Necronit riviin ja wroooom. Allu aloitti tapansa mukaan poistamalla Scarabit ja kolistellen Command bargeja, Zahndrekh lähti kuin lähtikin Wraithknight-suoritukseen, mutta palasi Resurrection Orbilla takaisin. Toinen Overlord ja pari muuta Necron-yksikköä pääsi perille Tau-linjoihin ja kun Zahndrekh vei Broadside-starin Hit and Runin, sai Warscythenheiluttaja alkaa grindata komentoryhmää suikaleiksi. Lopulta nämä feilasivat LD10 checkinsa ja ajoin yli koko ryhmästä, sinne meni Allun re-rollit. Lopuksi käytiin vielä kutkuttava konflikti Reliikin kohtalosta, jossa molemmat onnistuivat eväämään sen toisiltaan. Voitin Big Gunsilla ja Warlord-tapolla 14-6.

Sota 2: Oskari Holm, Inquisition + Imperial Fists
Necronit riviin ja menoksi! Scarabien ykkösvuoron pitkähkö linkosingahdus etumaastoon deployatun Quad-gun-ryhmän kimppuun onnistui re-rollin jälkeen ja saatiin räjähtävä alku pelille. Keskustaan muodostui jättimäinen mylly mun Wraithien, HQ-miesten, Spyderien ja Oskarin kymmenen Terminatorin, Malleus Inquisitorin ja Coteazin välillä. Mukaan liittyi myös Scarabit viimein sukupuuttoon grindannut Chapter Master bikella, mutta lopulta Necronit seisoivat kasan päällimmäisenä. Sitten elettiinkin eeppisiä hetkiä, kun Zahndrekh kipusi Quad-gunin puikkoihin, antoi itselleen Tank Hunterin ja ampui vastustajan Stormravenin alas näiden omalla aseella. Taistelua käytiin reservijoukkojen välillä joka neljänneksellä viimeiseen hengenvetoon ja seiskavuorolla keisarilliset joukot loppuivat kesken.

Sota 3: Jouni Haavisto, Demooonit
Jouni pelasi Plague Drone -kärpässtaria ja kolmea lentävää demoonia Troopien tukena, joten ei voinut lähteä ajamaan täyttä vauhtia. Keskustaan syntyi kuitenkin kakkosvuorolla alkanut ja koko loppupelin kestänyt multiple combat, joka sitoi taisteluun mun Spydereita, Scarabit, Overlordin ja Jounin kärpäset. Muualla sodittiin vähän, isoihin demoneihin en yrittänytkään tehdä mitään (paitsi Fateweaveria vähän rapsuteltiin vastakarvaan vikalla vuorolla potentiaalien toivossa kun Scythet piti kuitenkin lentää keskikenttään). Sain Jounin takakenttään nopeita joukkoja riivaamaan Scoring uniteja pitäessäni omia hallussa Spydereilla, joista osa oli turvassa Vector Strikeilta ja Flickering Fireilta taistelussa kärpäsiä vastaan. MVP oli kuitenkin Fanaticista ansaittu Ordo-noppa, joka voitti mulle tasoittavan vuoron, sillä tuomarin ilmoitettua vitosen jäävän viimeiseksi oli pisteet iisi kalastaa stressaamatta. Sain Reliikin, Big Gunsin ja Linebreakerin, Jouni taas First Bloodin ja Linebreakerin, 16-4.

Sota 4: Eetu Peltola, Seer Council Eldar
Harkkasimme matsia aiemmin Fight Clubilla ja tukkapöllystä viisastuneena pelasin nyt vähän paremmin. Pidin jengin aluksi poissa Terrify-kantamalta ja otin Overlord-lingolla ihan hyvät chargepotentiaalit Kanslian kimppuun kakkosvuorolla. Feilasin kuitenkin toisen Wraith-ryhmän 8" chargen ja toisen 6" diffarichargen ja vain Scarabit pääsivät perille sitomaan Councilia. Nämä jäivät jumiin, mut mulle lyötiin paksut kapulat rattaisiin, kun molempiin Wraitheihin tuli läpi Hallucination ja tulokseksi "ei ammuntaa eikä chargeja", jolloin jäin vain nollaamaan Eldar-linjoihin. Non-fearless Scarabit räjähtivät tietenkin lopulta Kansliaan tapettuaan muutaman Warlockin. Sit Eldarit ampuivat kiukulla ja poistivat Terrifylla sekä chargaamalla Spydereita ja Warlordin. Noppa pyöri hassusti loppupelistä, kun Baronin Shadow Field kosahti räjähtäneestä Wave Serpentistä tulleisiin Woundeihin ja kaveri feilasi myös seuraavan look out sirinsa ja panssarin. Eetu viimeisteli Kansliatapon tyylikkäästi Perilssaamalla Warlordin kentältä. Peli jatkui vielä kutoselle, eikä voitosta oikein enää pelattu, tukkaan 1-19. Tää on silti ihan ok matsi, ensi kerralle Gloom Prismeja messiin ja katsotaan uudelleen!

Sota 5: Jukka Halme, Chaos + Necrons
Jukka oli solid, itse heitin huonosti ja pelasin vielä huonommin. Jotain voi ehkä laittaa väsymyksen piikkiin, muttei mitään pois vastapelaajalta joka teki oikeita ratkaisuja eikä lähtenyt kuhaksi ansoihin. Hullut lähitaistelukultistit, Heldrake-arkkiviholliset ja kukkulat joille ei voinut laittaa figuja oli mulle liikaa! 0-20 on hyvä oppitunti kun unohtaa lyödä Scarabeilla kolme closisrundia putkeen, tästä voidaan lähteä nöyrästi ansaitsemaan maajoukkuepaikkaa uudelleen!

Kalle "smaxx" Mannonen minioneineen ansaitsee taputukset ison ja onnistuneen turnauksen pystyttämisestä! Toivottavasti tästä saadaan vuosittainen turnausmatkakohde.

Palkintoina oli kunniamerkkejä, reilut pinot lahjakortteja, tuotepalkintoja sekä koko turnauksen parhaalle armeijalle myönnetty demonipatsas. Itsekin sain lohdutuspalkinnoksi Zahndrekin sankarillisen Quad-gun-tempauksen ansiosta pari boksia Tyranid-uutuuksia!

Isossa turnauksessa oli tietysti paljon makeita armeijoita. War Headinkin riveissä vaikuttava Juha toimi maalaustuomarina ja keräsi 40K-kandidaatit sunnuntaina yhdelle pöydälle arvioitavaksi. Allun mainiosti mallattu ja maalattu Taudar-kokonaisuus oli tietysti suurennuslasin alla...

Coolein ylläri oli musta kuitenkin Roni Landgrénin ajoissa turnaukseen pystyttämä Tau+Necrons-liittouma joka oli konvertoitu hienosti yhtenäiseksi kokonaisuudeksi! Vähän liian usein näkee armeijoita, joissa liittolaisosat on selvästi lainattu kavereilta ja ne on ihan erilaisissa maaleissa ja poikkeavilla baseilla toisiinsa nähden. Jos noita höpöhöpöliittolaisia haluaa pelata, näin se juuri pitäisi tehdä; vaikka fluffiperusteet jäisivät laihoiksi, tekee yhtenäinen yleisilme jo varman vaikutuksen!

Konemaisessa sotajoukossa yhdistyivät harmaa terästeema ja kirkkaat vihreät sekä oranssit spottivärit. Teknofiiliksellä viritettyjen armeijoiden bitsejä oli viljelty toistensa figuissa, jolloin yksiköihin tuli samantyylistä meininkiä, jonka väriteema puolestaan sitoi hienosti yhteen.

Postauksen alkupuolen dynaaminen Commander ja lennokas Riptide oli huikeita centerpiece-hahmoja.

Parhaan armeijan palkinnon voitti kuitenkin Antti Hakkaraisen tosi siististi keräilty klassinen Night Lords -armeija, johon oli liitetty pari uudempaa vahvistusta. Tosi siisti ja inspiroiva kokonaisuus täynnä vanhan ajan asennetta, ei mikään ihme, että Juha nosti Chaos Marinet maalausarvostelussa korkeimmalle korokkeelle!

Armeijassa oli paljon pikku konversioita ja kaaoottinen, synkkä yleisfiilis sopi hyvin armeijan luonteeseen.

Salamafreehandit nousivat heti esiin Night Lords -haarniskoiden yönsinisestä pinnasta.

Vanhat kunnon Dreadnoughtit ajalta ennen Helbruteja... Fiilistelin näitä moneen otteeseen turnauksen aikana; eräässäkin pelissä ne kiipesivät raunion kakkoskerrokseen tähystämään mikä näytti aika hauskalta!

Vauhdikas mopo-osasto alkuperäisillä, kantikkailla alustoillaan.

Mauler- ja Forgefiendit vastasivat panssarintorjunnasta.

Sikasiisti oldschool-jengi, onnittelut ahkeralle työstäjälle palkinnosta! Näistä motivoituneena tekisi mullakin mieli kaivaa ennen kesää oma kaaosrauta laatikoista maalinpoistoon ja laittaa uutta väriä pintaan!

Kovat sodat, mainiot vastustajat, hieno venue ja ahkera organisaatio. 

Kiitos 1.-2.2.2014!

Warp Charge

Ahriman the Sorcerer's tall force staff gleamed with green hue as his enormous robed figure climbed the length of the icy stairs towards a round altar. Three dark confederates were waiting him to join them, a silent, motionless warrior in power armour, a shaken cultist leader and an invisible force that was all too apparent for the great sorcerer. He felt the daemon's presence from afar and challenged it's influence with his psychic stature.

"What is new?" his sharp voice adressed through the helmet speaker grill. His form laid a long shadow upon the nervous cultist champion whose black and blue cloak was tied tightly around his feeble body.

"The defense of the ancients is solid, my lord. We lost two orders of brothers in their sniper crossfire before we were even able to examine the Black Wall." the cultist spoke with a high-pitched voice, simultaneously altering his balance from a leg to another. He fell silent for a while and then drew breath before continuing.

"I must also report that we lost the brilliant icon your excellence most graciously gifted us."

The sorcerer said nothing, as he had foreseen this and the icon was exactly where it was supposed to be. The relic would be recovered soon according to his scheme.

"The harlequin labyrinth has to be breached before the third solar eclipse takes place and their bonesinger choir is at it's weakest. You are to press against the immortals as long as it is necessary. The Rubric must make their offensive maneuvers at once." Ahriman spoke and the previously immobile, armored construct suddenly turned away and walked slowly into the escalating blizzard.

"Even if we hold their warriors back, my lord, we still don't have a way around them" the cultist whispered, wondering if he'd be gifted a horrible mutation for his lack of faith in his sire. Ahriman shrugged and took steps into the center of the altar, feeling the daemonic essence empowering and bursting into cackling laugh in it's immaterial dimension. The sorcerer had just whispered the command word to activate the icon's dark aura.

"You must know, dear Elibos..." Ahriman voiced. "..that things have the nature to change."

Ollin seikkailut kaaoksen ihmeellisessä maailmassa jatkuvat! Ensiksi valmistuneen Khorne-osuuden jälkeen maalaaja hairahtui hetkeksi Black Legionin pauloihin ennen jatkamista kulttimariinilinjalla. Thousand Sons -armeijan jalkaväki on ollut perusväreissä jo aika pitkään ja olen aina silloin tällöin kuumotellut Ollia niiden valmistumisesta! Nyt alkuvuodesta Tzeentch loitsi vähän maalausinspiraatiota projektin pariin ja Olli maalasi loput figut ja hiukan demoniliittolaisia.

Jäätikköteemaisen Tzeentch-armeijan selkärangan muodostavat kolme yhdeksän miehen vahvuista Thousand Sons -jalkaväkiryhmää. Yksikkökoko on perua nelosedikan Kaaoskirjasta, jossa jokaisella jumalalla oli oma favored lukumäärä, Slaaneshilla 6, Nurglella 7, Khornella 8 ja Tzeentchilla 9. Lukujärjestys on saattanut olla olemassa kauemminkin, mutta kyseisessä kirjassa suosiollisen kokoiset yksiköt saivat ilmaiset Aspiring Championit fluffibonarina. Aika makeeta!

Olli on yhdistellyt figuja tavallisiin kaaososiin ja konffannut esimerkiksi yhden ryhmänjohtajan kasaan ylimääräisistä osista. Väriteema on aika klassinen, sinikeltainen lookki.

Tonnipoikien tueksi Olli rakenteli Tzeentch-merkkisiä Obliteratoreita. Nämä on kai jotain Cult Terminatorit riivaanneita demooneita, jotka erikoistuvat säkenöivien taikojen paiskomiseen kohti vihollista. Idea sopii aika siististi Obleihin, jotka on säännöiltään muutenkin demoneita ja joiden pitää räiskiä eri aseilla joka vuoro.

Plasma Cannon -laukausta kuvaava pallosalama on pian valmis singottavaksi kohti vihollista. Hässäkkä on rakenneltu rautalangasta. Osat ovat muuten Chaos Terminator -kiteista, paitsi torsot on viety Grey Knight -termiksiltä ja pää sekä raajat Pink Horroreilta.

Armeijan taianomaisena kontrastivärinä toimii kirkas vihreä. Olli tykkää freehandailla logoja, joten olkapäälogojen transferit saivat jäädä arkkeihinsa.

Armeijan hurja centerpiece-hirviö on Tzeentchin Soul Grinder. Konepeto taisi olla Ollin alkuperäinen inspiraatio ottaa mukaan demoniliittolaisia. Tavallisen Soul Grinderin ampuma- ja lyömäaseet on korvattu Defilerin massiivisilla kourilla.

Thousand Sons -värit toistuvat sotakoneessa.

Ollin onnistui kalastaa armeijaansa varten käytettynä vanhoja ja vähän vanhempia Pink Horroreita. Näissä on oma meininkinsä ja figut on ainakin mun mielestä nykyistä hauskempia ja demonimaisempia.

Flamerit on samaa sarjaa. Hauskana yksityiskohtana Olli jätti lumen pois liekehtivien olentojen vanavedestä alustoissa, kuin hanki sulaisi näiden jäljessä mihin olennot leijuvatkin.

Eka demoniprinssi sopii lookiltaan Horroreihin, ehkä jokin Iridescent Horror -ryhmänvetäjä on saanut lopulta ylennyksen?

Demppalistan kulmakivenä on tietty sekä primary-, että allied detachmenteissa Fateweaver. Olli konffasi omansa Lord of Change -figusta lisäämällä toisen pään.

Jäätikkökampanjaan lähtiessä mageen hatun korvaläpät on tarpeen. Olli fiilisteli demonien maalaamisessa erityisesti vapaata ja vaihtelevaa värimaailmaa, jossa pääsi testaamaan erilaisia väriliukuja ja epätavallisia wash-sävyjä.

Toinen demoniprinssi on aiempaa massiivisempi ja sotaisampi. Värit noudattaa Soul Grinderin esimerkkiä. Konversion pohjana on käytetty Daemon Princea ja Tyranid Hive Tyrantia. Miekan liekit on sculptattu Green stuffista.

Kasvottomassa päässä on karmiva Silent Hill -viba. Silmät tuijottavat rinnasta.

Thousand Sonien kanslia etenee kanjonin salareittiä kohti vihollisen selustaa. Demonit ovat jo asemissa...

Jäätikön ylitys käynnissä, mutta Thousand Soneja ei palele.

Pinkki prinssi paimentaa kauheaa jalkaväkeään.

Fateweaver valmiina tukemaan liittolaisiaan psyykkisin voimin taistelun ratkaisuhetkillä.

The Black library will be mine!

Demoniliittolaiset haluavat palkkionsa sieluissa.

Tzeentchin kulttiarmeija kurissa ja järjestyksessä! Sitten seuraavan jumaluuden pariin!