Scout moves

Alright! Ensimmäiset päivät Honkkareissa on nyt vietetty War Head-komennuksella! Alla vähän tunnelmia reissun alkumetreiltä, olen kirjoitellut joka ilta vahan travel journalia muistiinpanoiksi. Päätin päivitellä jatkossa reissukuulumisia tähän samaan postaukseen, jotta blogi ei muutu ihan reissurapor

19.5. Saapuminen ja Mong Kok
20.5 Langham Place, Megabox ja Avengers
21.5 Tsim Sha Tsui ja Hong Kong Island
22.5 Mystinen koillis-Hong Kong ja mieleton merenranta
23.5 Monkey Mountain ja apinakuningas

19.5. Saapuminen Hong Kongiin, kamat hostelliin ja kiertelyä Mong Kokissa joka on siis meidän "neighborhood" tällä reissulla. Alueelta loytyy kaikille jotain, kenka- ja vaatekauppoja, model/toy-liikkeita ja military outleteja joka lahtoon.  Tarjonnan ja valinnanvaran maara on suorastaan ylitsepursuavaa ja oikeastaan tuotteesta kuin tuotteesta saattoi tehda hintavertailua eri myyjien kesken. Meidan piti kiiruhtaa paikallisen sotapelikerho Hong Kong Society of Wargamersin tapahtumaan suoraan lentokentalta, mutta saapumisemme hostelille meni niin myohaiseksi, ettemme ehtineet talla kertaa paikalle.

Ericin hyva frendi Bebe on ollut suureksi avuksi kaupungin meininkiin totuttautumisessa, silla silloin kun seitsematta kertaa Honkkareissa vieraileva Eric ei tunne reitteja tai saa selvaa kylteista, paikallinen apu on todella katsya! Bebe jarkkasi meille myos huipun hostelin ihan Mong Kokin keskelta pahimpaan ruuhka-aikaan.

Ihmiset Hong Kongissa eivat ole turisteista moksiskaan vaan pitavat huolen omista asioistaan, lansimaalaiset eivat kaanna erityisemmin katseita. Sikali matkailijana onkin rentouttavaa tutustua liikkeisiin ja nauttia tunnelmasta, kun tuntuu, kuin olisi osa kaupunkia. Myoskaan mitaan tuotetuputusta ei ole, vaan paikkoihin saa tutustua itse kaikessa rauhassa. Mielenkiintoisena pointtina kaikkialla nakyy geardomeininkia: maastokuoseja, MOLLE-reppuja, isojen asefirmojen paitoja ja kaikenlaisia sotilasvaatteita. Myos amerikkalainen populaarikulttuuri vaikuttaa heti katukuvasta paatellen olevan todella suosittua, erilaisia Marvel/Transformers/jne leffa- ja sarjisaiheisia kuoseja on joka puolella.

Hong Kongin figukaupat oli ensinakemalta ihan kreiseja ja ostoslista kasvaa. Mong Kokin model shopit on kuitenkin pullollaan vahan isomman skaalan patsaita ja figuureja eri aiheista, naille saa ostettua kenen tahansa julkkiksen kasvot, mitka tahansa vaatteet ja hahmot on kustomoitavia. Myos Gundam-hahmot on isosti esilla. Mun silmiin iskivat erityisesti 1/6 Military-hahmot, joiden yksityiskohtaisuus on allistyttavaa, seka Hot toys-firman tekema makea leffaversio Captain Americasta. Ehka matkabudjetti venyis pariin sisustuselementtiin!

Raunioiden ukki heitti meidat kentalle. Kiitti!

Seikkailu alkaa!

Kentalla! First things first, cream sodaa ja vetta.

Hesen ilme kun loydetaan kenkakauppakeskittyma.

Mong Kok on vilkas alue, jossa on paljon turisteja mutta jonne myos paikalliset tulevat shoppaamaan.

20.5. Tanaan tsippailtiin lisaa Mong Kokissa (nahtavaa on ihan loputtomiin) ja syotiin maittava lounas Spaghetti Housessa Beben kanssa. Joka liike tai ravintola taalla on aina ihan taynna henkilokuntaa ja asiakaspalvelijoita valmiina vastaamaan kysymyksiin tai juoksuttamaan jotain tavaroita paikalle. Beben avustuksella opimme myos ekat sanat kantoninkiinaa!

Lounaan jalkeen suuntasimme metrolla Langham Placeen (valtava, moderni ostoskeskus taynna brandiliikkeita) ja Kowloon Bay'hun tsekkaamaan nahtavyyksia. Vierailimme myos massiivisessa Megabox-ostoskeskuksessa, jossa oli muun muassa luistelukentta, IKEA-kerros ja iMax-leffateatteri jossa kavimme katsomassa toista kertaa uuden Avengersin (talla kertaa 3D:na). Valiin mahtui makkaribrunssi (Big'n'Tasty-ateria maksaa taalla reilun kolme euroa, Big Mac pari egea). Valissa pakoiltiin sadekuuroja ja ajeltiin takseilla polkuhinnoin.

Illan paalle vierailimme viela yhdella kuuluisista toreista ja ostettiin parit shortsit ja zukat huomista varten. Bebe tinkii tehokkaasti hinnat aika edullisiksi, ostosten tekeminen on siis aika helppoa meille lankkareille! Ennen hostelille paluuta Eric ja Hese nappas viela Dim Sumit, jotka on perinteinen Hongkongilainen valipala. Taa oli aktiivinen, avartava paiva ja mukaan mahtui myos hiukan business-mietteita ja ajatustenvaihtoa. Myos netti saatiin viimen toimimaan!

Langham Place. Nahtavaa riittaa.

WAR HEAD assemble! Feat. Bebe.

Hesen kukkaronnyorit avautuvat!

Pikaruokalounaalla!

Kreisi talo. Kerrosten valissa naytti olevan puistoja ja uima-altaita.

Bebe fiilistelee Hulkin kohtauksia Avengersissa!

Tassa ymparistossa Ericia ei pikku muksiminen vaivaa.

Mong Kokin yotunnelmaa. Vaatekaupat ovat auki myohaisiltaan ja perusjuttuja kuten safkaa saa aina, toisin kuin esim. Suomessa.

Vanhat aijat fiilistelee iltapalan ymparilla, mekin etsitaan ruokamestaa.

Dim Sum!

21.5. Hurja tsippailupaiva! Kavelimme Tsim Sha Tsuihin, Kowloon parkiin ja lopulta maineikkaalle Hong Kong islandille. Matkan varrella kohtasimme merkkiliikkeita ja ostoskeskuksia toisensa peraan (Hese oli aika liekeissa Guccin, Armanin, Dieselin, Bapen, Aapen jne liikkeiden keskella) ja ostosmahdollisuuksille ei kylla nayta olevan loppua. Paivan teemana oli kokea suurkaupunki-Hong Kong, eika rakennusten kokoa vaan voi kasittaa, vaan paikan paallakin tuntuu kuin katsoisi jotain unenomaisia kuvia eika voi uskoa silmiaan. Niskat vaan katkeaa pilvenpiirtajien huippuja tahyillessa. Paivaan kuului myos lauttamatka lahden ylitse ja kujaseikkailua perinteisessa Centralissa pikkukauppoja etsien. Lounas safkattiin supertehokkaassa kotiruokalinjastossa ja iltapalaksi napattiin vahan naapuritalon Burger Kingia ja katuvohveli.

Hese avasi tanaan shoppailuhanat BAPEn liikkeessa ja Edukin osti sarjiksia ja CD:n. Mukaan tarttui mullekin lamminhenkisesta sarjiskaupasta laja Carnage-sarjiksia (valkkailin lahinna kansien perusteella, en oo viela niin in Marvel/sarjisskenessa) ja Temple Streetilta laja military- ja coolness-aiheisia kangasmerkkeja vaatteisiin ommeltavaksi (naissa tinkiminen vahan epaonnistui kun Bebe ei ollut matkassa!). Ruined Films sijoitti myos katevaan gorilla podiin, joka on jarkkarikameran lisavaruste. Hese huullaantui kenkaliikkeista taysin mutta ei oikein loytanyt sopivia kokoja koon 12 jalkaan. Tanaan loysimme myos manga-teemaisen nettikahvilan, josta paivitella blogia matkan varrella! Paljon jo nahty ja koettu.

Kowloon Park, paratiisi keskella kaupunkia.

Taalla on sunnuntaisin kung-fu-esityksia.

Lammessa uiskenteli kilppareita. Paivan elain!

Suurkaupungin tunnelmaa Kowloonissa. Esimerkiksi Chow Tai Fook-koruliikkeita saattaa yhdesta kadunkulmasta nahda nelja kappaletta. Jengi tykkaa ilmeisesti taalla luxury-tuotteista.

Hong Kong islandin kuuluisa skyline.

Talot on alyttomia eika ne oikein mahdu kuviin.

Loysimme viimein Bathing Apen liikkeen. Naita on maailmalla parisenkymmenta, oikeastaan vain suurkaupungeissa.

Vilsketta ja vilinaa.

Paluukavely Kowloonin lapi Canton roadia pitkin.

Ennen lahtoa katsottiin viela vastarannalta upea Skylinen musiikkisaesteinen valoshow.

22.5. Tanaan paatettiin pitaa seikkailupaiva ja ajelimme junalla paateasemalle koillis-Hong Kongiin jossa Erickaan ei ole viela kaynyt. Taalta loytyikin henkeasalpaava, uskomattoman idyllinen rantamaisema, jonka elementit vareista lahtien olivat kuin suoraan Miyazakin leffasta. Kavelysuunnitelmat jaivatkin sikseen kun oli ihan pakko jaada fiilistelemaan upeita maisemia ja tunnelmaa. Kivisella biitsilla nakyi vain pari kalastajaa ja papparaisia lennattamassa leijoja lampimassa merituulessa. Rannalla juoksenteli myos vapaana koiria, jotka etsivat pienia rapuja kivien lomasta ja jotka kavi myos moikkaamassa meita. Jossain kaukana lenteli kotka.

Taalta kaveltiin vahan matkaa asutusalueelle pain, josta loydettiin Thaikkuravintola ja limuautomaatti. Pienet valipalat nautittuamme nappasimme taksin ja ajelimme Sai Kungin kylaan, joka oli merellinen satama-alue lansimaalaisine tunnelminee ja seafood-ravintoloineen. Todella upea paikka ja kasittamatonta, miten fiilikseltaan ja miljooltaan erilaisia mestoja Honkkareista loytyy kun vahan poikkeaa poluilta tai pyorii ympariinsa.

Rannikkokokemuksen jalkeen ajelimme pahkahullulla minibussilla yli oisen vuoristomaiseman takaisin Kowlooniin ja Mong kokiin, jossa tapasimme Beben, joka vei meidat japanilaiselle sushi-illalliselle tunnelmalliseen maisemaravintolaan. Huomenna on tarkoitus pitaa taas retkeilypaiva, mutta mulla hotsittaa jo aika lailla alkaa shoppailla (tahan asti oon pitaytynyt menemasta geardokauppojen lahelle, ihan syysta) vaikka reissu ei ole viela puolessakaan! Ehka pitaa viela scouttailla ja vertailla hintoja. ;) Hyva meininki!

Asuinaluetta ja valtavia kerrostaloja.

Seikkailufiilis.

Vuoret reunustavat usein maisemia, skaalat on uskomattomia eika niita vain kasita kuvista.

Matka jatkui kohti War h.. siis Whitehead-biitsia.

The man and the town.

Meika rapsuttelee paikallista Lictoria.

Xenojen lomakoti.

Henkeasalpaava ranta. Tata kelpasi tuijotella ja fiilistella.

Meika, Hese ja kalastajat.

Rantakivikko oli taynnansa piskuisia rapuja ja moyrivia kotiloita. Paiden ylapuolella lenteli punaisia leijoja.

Rannalla oli myos pastellinsavyinen majatalo, jonka omistivat kaikesta paatellen koirat. Me ei paasty sisaan.

Kotka nappasi rannasta kalan evaaksi ja jatkoi matkaa.

Aijat ihan hajalla, 65 senttia limsatolkista??

Tunnelmointia ja merellista fiilista Sai Kungissa. Tanne rikkaat, alueella asuvat lankkarit tulevat syomaan ja veneilemaan.

Vuoristoratamainen paluumatka minibussilla yli vuorten.

Nakyma Mong Kokin kaduille Itamae Sushista. Jatkoa seuraa!

23.5. Uusi seikkailupaiva! Herasimme melko aikaisin ja kavelimme laheiseen Dim Sum-mestaan "aamiaiselle". Bebe halusi tarjota meille tervetuliaisaterian joka koostui perinteisista Hong Kongilaisista suupaloista, johon kuului kaikenlaista taytetyista mykyista sushityylisiin rulliin, kakkumaiseen leipaan, pizzamaisiin lettuihin ja maustettuihin kananjalkoihin. Olin menossa muka kevyelle aamiaiselle, mutta perinteiseen tyyliin ruokaa tuli poyta tayteen ja lautasen sai kerata monta kertaa pullolleen. Huh! Vatsa taynna erinomaisen aterian ja henkevan keskustelun jalkeen oli hyva lahtea kohti paivan tarkeinta ohjelmanumeroa: apinavuorta!

Otimme pari metroa ja bussin luontopolkumaiselle vuorenrinteelle, jossa kohtasimme heti ensimmaiset apinat kadulla! Elaimet vain fiilistelivat aurinkoista kesapaivaa, mutta kiinnostuivat meista aina kun kasi eksyi taskuun (tottumuksesta apinat kai olettivat etta ruokaa olisi tiedossa) ja saattoivat tulla vahan lahemmaksi. Lain mukaan villielaimia ei kuitenkaan saa ruokkia turvallisuussyista ja lahjomisesta saattaakin koitua noin tuhannen euron sakot. Apinat nosti kylla suupielet hymyyn. Paikalla otettiin myos pari virallista Cpt. Planet-promokuvaa!

Lahdimme vahan seikkailemaan luontopolulle, joka muuttuikin akkia aikamoiseksi viidakoksi kun poikkesimme paatielta varsinaiselle reitille. Iso apinaperhe yhytti meidat virtaavan veden luona ja saimme aika makeita kuvia! Pikkuapinat roikkuivat emoissa, jotka kiipesivat kallioita pitkin juomaan purosta ja vahan isommat elaimet heijailivat puusta toiseen. Idyllinen tunnelma. Polku jatkui ylos vuorenrinnetta ja paatimme lahtea vahan eteenpain silta varalta, etta korkeammalla olisi hienoja maisemia. Kun polku kaantyi mutkaksi, piti tehda paatos jatkaako viela eteenpain vaiko palata takaisin; Bebe oli mukana korkkarit jalassa ja hame paalla viidakossa. Paatimme kuitenkin jatkaa eteenpain.

O-ou. Viidakkopolulle ei nayttanyt tulevan loppua ja fiksut tutkimusmatkailijat eivat olleet ottaneet poikkeuksellisesti vesipulloa mukaan. Vaikka paikalla oli jonkinlaisia virstanpylvaita, ei niista kuitenkaan kaynyt ilmi kauanko olimme kavelleet ja kauanko polku viela jatkuisi vuorenrinteita pitkin. Emme kuitenkaan halunneet hyvan tovin kaveltyamme kaantya enaa takaisin, koska rinne saattaisi tehda kaannoksen heti kulman takana ja palata alkupisteeseen. Apinoita nakyi siella taalla ja nappasimme pari coolia otosta alas solaan, jossa virtasi makea joki vihreyden keskella.

Kuumottelu alkoi reitin puolivalissa kun aika iso apina huusi akkiarvaamatta puusta Ericin ja Beben korvaan. Nopeutimme vahan askelia, kun apinoiden kaytostavat on vahan tuntemattomia emmeka halunneet arsyttaa luonnonvaraisia olentoja. Hienon maisemarinteen varrella paatin kiiveta puunoksalle fiilistelemaan nakymia, mika taisi olla pieni virhe: pari apinaa lahti kiireen vilkkaa liikkeelle kohti meita ilmeisesti vahtimaan reviiriaan. Kun paasin alas, apinat kavivat keulimaan ihan kunnolla ja ne tulivat aika uhkaavasti lahemmas aukoen paataan ja tukkien tien takaisin pain. Vaikka Bebe on paikallisia, tytto taisi vahan saikahtaa elaimia ja Hesellakin lahimpana katselijana kai hiukan jannitti! Lahdimme kuitenkin hiljalleen pois tilanteesta ja loppumatka varottiin visusti tieta blokkaavia apinoita ja valtettiin katsomasta viidakon kuninkaita silmiin.

Aika pitkan kavelymatkan jalkeen paasimme risteykseen ja paatimme nousta ylos tasanteelle, josta loysimme sympaattisen herrasmiehen! Pappa oli tullut jokapaivaiselle vuoristokavelylleen ja neuvoi meille hyvan reitin alas vuorelta. 75-vuotias apinakuningas naureskeli meidan seikkailuille ja kertoi olevansa heittelevinaan apinoita risuilla tai kivilla jos ne kavisivat paallikoimaan! Luk-niminen taivaltaja lahti meidan oppaaksi ja jutteli Beben kanssa kiinaksi kaikenlaista, pysahtyen valissa meidan kanssa nappaamaan kuvia maisemista ja opasti meidat aina bussipysakille saakka. Lopuksi toivotimme hyvat paivanjatkot ja tiemme erosivat. Loistoreissu ja hieno kokemus!

Univormut paalla. Matka alkaa! 

Apinavuoren vehreat maisemat.

Venaillaan Bapen kanssa bussia.

Ei oo safkaa.

Ei kurjempi miljoo bostailla.

HK Strike Team reporting in!

Apinoiden asuinsijoja.

Hylkeet viidakon sydamessa.

Pienet elaimet hakeutuivat varjoon.  

Nama apinat elivat luonnonvaraisesti viidakossa, johon oli vain rakennettu luontopolut. Siksi osaa vahan jannitti meidan lasnaolo.

Riverside OPS. Tassa vaiheessa kenkavalinnoille viela hihiteltiin.

Jannitys tiivistyy. Mulle tuli vahan hoppu alas mestoilta kun pari akaisempaa apsua alkoi aukoa turpaansa. 

Viidakon keskelta loytyi jokin muistomerkki. Elaimet kuitenkin vahan kuumotti, joten ei jaaty pahemmin fiilistelemaan kun riitapukarit olivat viela lahettyvilla. 

Loysin metsasta raman luudan jonka otin lahitaisteluaseeksi kaiken varalta! Apinat puree hiton lujaa.

Seuraava tunti mentiin aika kevytta jalkaa katse visusti polulla ja kamera meni laukkuun. Perilla kotkanpesassa odotti aika palkitsevat nakymat!

Vuorenhuipulta loytyi apinakuningas, oikea leffoista tuttu, klassinen sankarihahmo. Luk heitti kiinaksi legendaa Beben kanssa ja fiilisteli meidan seurana nakymia.

Hong Kong Island, Kowloon City ja meri. Ylapuolella lenteli muutama kotka.

Kuvateksteja ei oikeestaan tarvita.

Siina istuu aito aija. Luk kay vuorella joka paiva ja tuntee paikat kuin omat taskunsa. Miehella oli mukanaan bambukeppi, sateenvarjo ja reppu, muttei esimerkiksi kelloa. Kertoo osaltaan Hong Kongin meiningista, huippu kokemus; Luk oli myos mielissaan meidan tapaamisesta ja poseerasi hymysuin kuvissa.

Terasvaari kertoi vuorelta kivutessamme myos, etta portaat oli rakennettu alle vuosi sitten vuorella kayvien vanhuksien toiveesta ja askelmia on yhteensa 368.

Vuoren juurella odotteli (munaton) kulkukoira, joka kuului aiemmin jossain vuoren lahistolla asuneelle veijarille. Koira jarsi ankan paata, joita vuorikiipeilijat kai tuovat mukanaan kodittomien elaimien onneksi.  

Sham Sui Po haamottaa jo. Huisa seikkailu!

Jatkoa seuraa!

Limit Break

WAR HEAD on joutunut hiljentymään hetkeksi muiden kiireiden ja paineen alla, vaikka projektikuviot ovat olleet jonkin verran mielen päällä. Armeijoiden rakentelu on nyt saanut jäädä aika infernaalisen opintoperiodin ja vähän henkilökohtaisempien, lähinnä tunnepuolen juttujen tieltä. Pakko sanoa et tää kevät on ollut raskain ikinä. Aika vetää henkeä.

Ykkösketjumme Eric-Hese-Teemu varasi viime kuussa lennot Hong Kongiin, länsimaalaistuneen Aasian sydämeen, johon lähdemme seikkailemaan paikallisen hobby-kulttuurin syövereihin. Ennen lähtöä lähetinkin pari viestiä paikallisille kontakteille ja Hong Kong Society of Wargamers-klubille, joka toivotti meidät tervetulleiksi juuri kohdalle sattuneeseen historialliseen turnaustapahtumaan. Kuudessatoista päivässä tarkoitus on rentoutua ihan kunnolla frendien, hyvän safkan ja eksoottisen ilmapiirin merkeissä. Tosi jees saada hetkeksi pää ihan tyhjäksi.

Osin puhtaasti fiilistelypohjainen ja osin business-henkinen Honkkareiden reissu aloittaa lupaavan projektikesän ja koetankin bloggailla sikäläisiä hammer- ja figufiiliksiä jo reissun aikana. Palattuamme starttaa mun ja Ollin Pelikaupalle organisoima Warpath-teemainen kesäkampanja, jonka ohessa järkätään vielä Hammerhead-turnaussarjan viimeinen osakilpailu ja loppukilpailu. Mantic-kuvioita on luvassa enemmänkin, kun armeijanrakennuskamppikseen liittyen laitetaan Ollin kanssa pari teema-armeijaa kasaan. Myös kaveriporukan WHFB Siege-peleistä ja Mordheim-kampanjasta on ollut puhetta. Katsoo, jos ehtisi jonkin maastosetinkin vääntää!

That's that. Assemble and roll out!

Komissaari tarkastaa passit. WAR HEAD has deployed!

All units Irene

Pääsimme taas pitkästä aikaa pelaamaan Force on Forcea ja iloksemme myös tutustumaan uuteen lisäosaan Day of the Rangersiin. Jälleen laadukkaasti ja hyvällä maulla tuotettu kirja vie pelaajat 90-luvun alkupuolen Somalian levottomuuksien keskelle ja Black Hawk Down-elokuvan miljööseen. Sama hyväksi todettu Modern Combat-meininki jatkui siis vähän erilaisessa ympäristössä ja uusin skenaarioin...

Pelasimme hyvällä porukalla parikin jännittävää matsia, mutta tällä kertaa kumpikaan matseista ei ollut ihan niin kreisejä spektaakkeleita kuin aiemmilla kerroilla. Tarkemmat tarinat jäävät siis tällä kertaa kirjoittelematta, mutta fiilikset välittyvät hyvin myös kuvista. Force on Force on kyllä tosi hyvä peli. Kun kesällä on aikaa, pitää varmaan itsekin paneutua sääntöihin ja ehkä tehdä vähän joukkoja skirmish-matseihin.

Day of the Rangers, HOOAH

Ensimmäisessä matsissa jenkkijalkaväki oli lähetetty levottomaan kaupunginosaan tuhoamaan somalisotureiden asevarastoa, joka voisi olla vaaraksi tuleville operaatioille lähialueilla. Slummissa oli suuri määrä vihollistaistelijoita, mutta myös valtavasti siviileitä, minkä vuoksi kohdetta ei voitu tuhota ilmaiskulla. Paikalle lähetettiin siis kolme Merijalkaväen ryhmää hoitamaan homma kotiin, tai niin luultiin...

Nopat & Taktiikka-kerhon Juha ja Mika toimivat taas pelinvetäjinä. Nämä olivat maalanneet joukon uusia figuja käytettäväksi nimenomaan Day of the Rangers-taisteluissa. Tietty tämäntyyliset napit toimivat useissa eri ympäristöissä. Adidas-tuulipukuun sonnustautunut kovanaama on tietty pomo.

Isku Mogadishuun-leffasta kuuluisa RPG-sinko.

Juuri valmistuneita teknikaaliajoneuvoja.

Valiojoukkoja. Tällä kertaa autot eivät olleet kuitenkaan pelissä mukana muuten kuin rekvisiittana.

The few, the proud, the Marines. Osa Juhan makeista joukoista on lookiltaan vähän liian moderneja peliajankohtaan nähden, mutta se ei tunnelmaa latistanut.

Recon Marine-figut taisivat olla Eurekan valmistamat. Eri gearit ja aseet on sculptattu hienosti.

Ryhmä partioi torin laitamilla. Keep your eyes peeled...

Aurinkoinen päivä Mogadishussa kääntyi illaksi.

Pari kalashnikovein aseistautunutta "ruotoa" vartioi asevarastoa.

Rangerit ja Merijalkaväki lähestyvät kohdetta.

Joukkueenjohtaja (Juha) päätti edetä päätietä pitkin ja lähetti mun ryhmän kärkeen oikeaa laitaa pitkin. Ericin ryhmä pysyi aluksi taka-alalla overwatchissa tarjoamassa tulitukea jos sille tulisi tarvetta.

Viholliskontakti tulikin melkein heti ja ovelat somalit pääsivät yllättämään joukkomme kulmasta, johon Ericin tulitukiryhmällä ei ollut line of sightia. Juhan Devil Dogit eivät kuitenkaan kaivanneet apua, vaan pistivät kylmäksi koko joukon vihollistaistelijoita. OORAH!

Tässäkin pelissä OPFORilla oli loppumattomat reservit, joita tunki jatkuvasti lisää joka kolosta. Day of the Rangers-miljöössä somalien lisäjoukot heitetään taulukosta ja niihin saattaa kuulua johtaja, erilaisia tukiaseita, RPG-raketteja ja jopa siviileitä, joiden tappamisesta nousee tietysti haloo jenkkien voittopisteiden kannalta. Lisäksi joukot saattavat olla myös aineissa, millä on omat vaikutuksensa käyttäytymiseen ja moraaliin.

Ruodot luikkivat suojasta suojaan, pyrkien amerikkalaisten sivustoihin.

Tulitusta tulee nyt kahdesta suunnasta ja Juhan miehet ovat jäädä loukkuun keskellä. Mun ryhmä rynnii vasemmalle laidalle, pyrkien talojen väliin ja näkösuojaan.

Juhan ryhmä ja siihen liittynyt joukkueenjohtaja pitävät pintansa ja niittaavat vihollispoppoon toisensa jälkeen.

Yksinäinen RPG-mies jäätyy kun muu ryhmä putoaa ympäriltä. Talon reservipisteestä (maanalainen tunneli) säntää kuitenkin paikallisia sotaveteraaneja, jotka sattuivat olemaan vielä selvin päin.

Men down! Juhan ryhmä ottaa pari osumaa. Jenkkien lääkintätaidot ovat kuitenkin sen verran hyvät, että yleensä vammat saadaan paikattua, mutta tässä tilanteessa tappiot tulivat pahaan aikaan koska ryhmää jouduttaisiin lääkitsemään keskellä tietä eivätkä Marinet pääsisi suojaan.

Samassa paha tuliylläkkö ja meidän epäonnistuneet reaktiotestit yllättävät Ericin sivustaa suojaamaan saapuneen ryhmän ja nämä kaatuvat kaikki niille sijoilleen! FUBAR.

Mun fire team koettaa vielä rynnäköidä sivustasta kohderakennuksen seinustalle, jonka takaoven kautta voisin vyöryttää rakennuksen. Lisää somaleita ja siviileitä saapuu kuitenkin paikalle...

...enkä onnistu livahtamaan näiden ohitse. Tällä kertaa kohde jäi saavuttamatta ja lopetimme tähän, sillä aikaa oli vielä toiseen matsiin.

Toisessa ottelussa pelasimme BHD-leffassakin kerrotun, klassisen tositapahtuman, jossa kaksi Delta Force-sotilasta laskeutui satojen somalitaistelijoiden keskelle pelastamaan pudonneen Black Hawk-helikopterin pilottia Mike Durantia. Master Sergeant Gary Gordon ja Sergeant First Class Randy Shughart lähtivät mahdottomalle tehtävälle omasta aloitteestaan, esimiestensä vastustelusta huolimatta, sillä eivät halunneet jättää toveriaan pulaan. Tarinaan voi tutustua myös wikipediassa. Molemmat Delta-tarkka-ampujat saivat jälkikäteen kongressin kunniamitalit.

Epäselväksi ei jää, mistä kirja hakee inspiksensä...

Black Hawk Down, we've got a Black Hawk Down. Super Six Four is down.

SFOD-D Deployed. No man is left behind.

Vaarallinen korttelilabyrintti. Tehtävässä jenkit saivat pisteitä jokaisesta vuorosta, jonka Deltat ja pilotti olivat hengissä, ja mikäli yksikään selviäisi kutosvuorolle, amerikkalaiset voittaisivat automaattisesti. Haavoittunut pilotti Durant ei kuitenkaan voinut liikkua, joten Deltojen oli pakko pyrkiä tämän luo suojaamaan putoamissaluetta.

Somalien tuli kerätä rohkeutta kolmannelle vuorolle, ennen kuin nämä saivat lähestyä savuavaa kopteria. Reservejä ja ihmismassaa tunki tietty pöydälle lisää joka vuoro. Ryhmät olivat satunnaisen kokoisia, eri tavoin aseistettuja ja joissakin oli johtajat, joissakin taas ei. Osaan oli lisäksi sekoittunut siviileitä, kuten ekassakin pelissä.

Hameväkikin oli vihoissaan tarttunut aseisiin.

Ihmismassat lähestyvät pudonnutta Blackhawkia.

Ilmakuvaa. Deltojen tuli kiirehtiä.

Ryntäsimme Edun kanssa ensimmäiseen rakennukseen. Deltat ovat FoF:ssa eliitin eliittiä, eli heittävät D12/D12 nopilla, kun taas somalisoturit heittelevät vastaavasti D6/D8:ja. Koska kyseessä oli tarkka-ampujataistelijapari, meidän oli myös mahdollista toimia yhdessä muodostaen weapons teamin, jolloin saimme ampumiseen ylimääräisen nopan ja pari erikoissääntöä. Tällöin emme kuitenkaan voineet hajaantua.

Hang on there man...

Somalien tuli spotata Deltat, sillä nämä olivat hidden. Tulitus ei siis alkanut välittömästi jos somalit saivat näköyhteyden jenkkeihin, mikä toi jännittävän riskielementin peliin. Näiden oli kuitenkin mahdollista metapelata ja liikuttaa joukkojaan siten, että nämä olivat sijoittuneet hyvin Deltoihin nähden ja esimerkiksi blokkasivat meidän suojaisat reitit helikopterille.

Liikuimme vaivihkaa sivuovesta kujalle, otimme riskin ja päätimme avata tulen. Toimimme ensiksi initiativemme turvin ja heitimme huikean hyvin kuten vain Deltalle kuuluu, niitimme koko joukon ruotoja eikä kukaan huomannut tapahtunutta!

Movie moment jatkui, kun ryntäsimme eteenpäin ohi rakennuksen, jossa oli myös ryhmällinen vihollistaistelijoita. Näitä oli kämpän suojissa kai viisi, eikä meillä ollut sen enempää noppiakaan, mutta erikoisjoukot ampuivat nämä silti ikkunan läpi kuoliaiksi ohi juostessaan! HOOAH!

Nyt tulituksen kuitenkin kuuli juuri oikealta kentänlaidalta mukaan saapunut somaliryhmä, joka yllätti meidät etuvasemmalta...

Ehdimme reagoida ensiksi, mutta pari kuolonuhria saanut somaliryhmä onnistui moraaliheittonsa ja sai vastata tuleen.

Otin osumaa ja Eric jäi yksin... Pilotti olisi voinut vielä pelastaa meidät antamalla hyvää suojatulta ja Ericille mahdollisuuden paikata mut kuntoon...

...mutta vaikka MP5 oli optimikantamalla, nopat pyörivät huonosti eikä pahasti haavoittunut lentäjä osunut maaliinsa.

Niin lähellä, mutta kuitenkin liian kaukana. Deltat pääsivät melkein helikopterille asti, jossa olisi ollut suojaa ja mahdollisuus todelliseen last standiin. Tehtävä on kyllä todella haastava ja jos pelaisimme sen uudelleen, saattaisimme tehdä pari eri valintaa taktiikassa. Juha ja muut olivat kuitenkin hitsanneet matsia parikin kertaa myöhemmin ja olivat onnistuneet tehtävässä, jäljentäen dramaattiset Black Hawk Down-tapahtumat pelipöydälle! Seuraavaan kertaan!