August 14, 2014

ETC Necronicles 2014



ETC on taas tältä vuodelta ohi. Vaikka matkalaista painaakin tavallaan vähän väsy, oli silti makeaa tajuta, että uusi kausi haasteineen alkaa tästä. Turnausmatkasta jännittävään maahan ja kenties maailman parhaiden pelaajien keskuuteen olisi paljonkin kerrottavaa, mutta kaikkea sitä on vaikea vuodattaa blogiin. Turnauskuulumisien ja taisteluraporttien perään kuitenkin kyseltiin, joten niistä on hyvä aloittaa.

40K-joukkueen avaruusleijonat matkustivat viime viikolla Serbiaan kahdessa laumassa, isommassa pääjoukossa ja mun sekä kapteeni Lehtiön muodostamassa parivaljakossa. Budapestista Serbiaan junailuun liittyi jo aika paljon seikkailua (meille myytiin esimerkiksi minuutin päästä lähtevään junaan vain yksi matkalippu) joten oli ihan kivaa, että kohdekaupunki oli jo viime vuodelta tuttu ja turvallinen Novi Sad. Isäntämaan toistuvuus oli kätevää paitsi vierailijoiden, myös järjestäjien kannalta; viime vuodesta oltiin voitu ottaa opiksi ja turnauksesta oltiin saatu rakennettua aiempaa ehompi. Tänä vuonna kaikki sujuikin pääasiassa hyvin, oli paljon oheisohjelmaa ja mediatoimintaa, pelipuitteet olivat mainiot ja käytäntö ylipäätään rullasi malliikkaasti. Ainoastaan single-turnauksen lommoiset aikataulut ja ETC:n perin itäblokkimaiset safkat aiheuttivat vähän puistatuksia, mutta se on kokonaisuudessa pientä.

Mä ja Aku ei myöhäisen saapumisen vuoksi osallistuttu singleen, vaan pyörittiin sen sijaan turnauspaikalla ja kaupungilla, kuvattiin terkkuvideo ja kuumoiltiin viikonloppuna starttaavasta pääturnauksesta. Mulla ainakin jännitti horisontissa siintävät sodat jopa viime vuotta enemmän, sillä käytännön treeniä eri listoja vastaan oli alla aika vähän ja viime hetkellä listaan tehdyt muutokset mietityttivät edelleen. Koutsimme Miika oli printannut mukaan kaikkien tiimien armeijalistat, joita selailimme illalla. Tein myös vähän deployausharjoituksia (siis depotin vain Necroneita hotellin sängylle mittaillen yksiköiden etäisyyksiä toisiinsa ja pöydänreunaan) sillä etenkin aggressiiviset Alpha Strike -mopolistat tuntui pelottavilta. Ravenwing-kokoonpano oli seizannut Miikan ESC:ssä ja tuhottu Beast Pack Wraithknighteineen oli heittänyt pyyhkeen kehään ykkösen tasoittavalla.

Sitten koitti eka matsipäivä. Edellisen illan paritusjuhlassa Suomen ensimmäiseksi haastajaksi oli arvottu rakkaat naapurimme Ruotsista, mikä oli tietty makea aloitus kansainväliselle skabailulle. Monet Suomen ja Ruotsin pelaajat ovat vanhoja tuttuja juuri ETC:stä ja suuri osa leijonatiimin vapaa-ajastakin käytettiin svedujen (ja toki jenkkien ynnä muiden...) kanssa hengaillen. Suomen listat löytyvät täältä, itse pelasin vankkarunkoista Necron-listaa, johon lainasin sopivat figut Ordo Aboensiksen Lauri "Malkuth" Koukilalta, kiitokset Laurille tästä!

Sota 1: Ruotsin Seer Council ja Wave Serpentit, 16-4

Ekassa matsissa mut laitettiin paremman puutteessa tokana eteen ja vastaan tuli kammotut Eldarit. Vastapuolella oli Eldrad, Farseer Jetbikella, Sathonyx, kymmenen Warlockin JetSeer Council, muutama Serpent Dire Avengereilla, kahdet Jetbiket, Dark Eldar Warrut ja Wrackit. Svenssonilla oli myös matkalaukullinen demoneita summonoitavaksi. Alkuvalmisteluissa Eldarien witchbladeen tuli lovi, kun Farseerit eivät osuneetkaan Fortuneen, mikä teki matsista aika paljon pelattavamman.

Eldarit saivat aloittaa ja deployasivat aika eteen ja myös Serpentit depon reunalle. Hain itse traitiksi infiltratea ja sain sen, deployasin kaiken lähtöviivalle keskelle. Yllätyin, kun vastustaja ei redeployannutkaan Serpenteja Eldradilla takalinjaan, vaan jätti ne aika eteen, jolloin olisin seizaamalla päässyt ampumaan niitä heti Annihilation Bargeilla. Serpenteilla olisi kyllä jinkatessa ollut 2+ cover, mutta silti. Seize kuitenkin epäonnistui.

Ekalla vuorolla Serpentit pakitteli vähän ja kanslia alkoi toteuttaa Fortunen puutteessa varasuunnitelmaansa, eli summonoida demoneita. Ekalla vuorolla saatiin Tzeentch Herald ja Lord of Change, Serpentit ampuivat pari Wraithia. Lähdin paineistamaan Wraitheilla ja koetin Annihilation Bargeilla saada Serpentit jinkkaamaan. Ekan vuoron taktiikka oli oikeastaan vain ottaa First Blood salamalla Tzeentch Heraldista, mikä onnistui Chronometron-rerollin jälkeen. Eldarien tokalla tuli kuitenkin pari uutta Heraldia ja multa ammuttiin taas jokin Wraith. Lord of Change lähti lentämään mun yli kohti Necronien deployment zonea.

Mun tokalla vuorolla pakitin ensin reserviin jättämäni Ghost Arkin outflankista Eldarien nurkkaan niin, että se leijui juuri losblokin takana piileksivien Jetbikejen ja kahden Tzeentch Heraldin muodostaman kolmion sisään. Näin saisin ammuttua Arkin molemmat aseet eri puolien höttöisiin maaleihin ja sitten vielä Warriorit kolmanteen. Jetbiket kuolivat juuri salaman avustamana, mutta Warrujen piti lopulta jeesata Heraldi hengiltä. Ghost Ark takakentässä oli myös Eldareille vähän ikävä juttu, kun ajoneuvojen aseet ei ole AV13:a vastaan parasta ja kanslialla oli muuta puuhaa. Wraithit alkoivat saavuttaa linjoja ja kohta sodittaisiin, Eldarit poistivat yhdestä ryhmästä kaikki paitsi yhden Avengerien jalkauduttua.

Sit vuorot puuroutuukin vähän, mun päähän summonattiin Fiendeja ja Daemonetteja, jotka Imotekh kävi huonosta muodostelmasta fleimaamassa pois. Uhrasin tyhmästi Night Scythen yrittäen rikkoa sillä Wave Serpentia, se olisi pitänyt ehdottomasti säästää loppupelin tehtäviä varten. Wraithit ja Seer Council alkoivat painia Eldar-depolla, mutta Eldrad sai kaiken maailman demoniloitsuista tarpeekseen ja kuoli yllättäen Perilsiin. Annihilation Barget keskittyivät saalistamaan Kill Pointeja piiloon yrittävistä Jetbikeista ja mun deployment zonella mylläävistä demooneista. Sinne tuli Lord of Changesta myös Plague Droneja, jotka Fiendien avustuksella koettivat hajoittaa Ghost Arkia. Parissa combat roundissa kanslia painittiin yksiwoundiseen Farseeriin, Baroniin ja yhteen Warlockiin, jotka hit and runasivat taistelusta, Destroyer Lordin panssari oli ollut iso juttu mulle.

Kierrosaika oli tulossa vitosen korvilla päätökseen. Mun päätyyn summonattiin lisää Daemonetteja, jotka yrittivät ottaa mun nurkkaobjen ja samalla piirittää Fiendien ja Plague Dronejen kanssa Ghost Arkin jolloin matkustajille olisi ajoneuvon hajotessa käynyt köpelösti. Kun tuli mun vuoro pelata viimeiseksi sovitun vitosvuoron tasoittava, alkoivat ruotsalaiset häseltää ja hoputtaa peliä aika tavalla, sillä ETC:ssä yliajalle menneistä taisteluista jaettiin molemmille osapuolille penaltya. Mun mielestä se oli vähän ärsyttävää, sillä tietenkin mun kuului saada pelata tasoittava vuoro ja kerätä paljon lopullisia tiebreaker-pongoja tärkeämmät pelipisteet joukkueelleni. Eldarien ei onnistunut Avengereilla ja Serpentilla vuorata oman päänsä objea, vaan Ghost Arkista loikanneet Warriorit saivat contestattua sen. Rikoin keskustaan boostanneen Serpentin parilla Annihilation Bargella ja Wraithilla ja Dessulordi chargasi vielä kansliaan hakemaan haastepisteen. Omassa päässäni contestoin Daemonettien pitämän objen combatin yli lentäneellä Ghost Arkilla. Lopuksi voitin kovalla Kill Point -erolla ja Maelstrom-missionien jeesaamana aika selvästi 16-4, mikä tiesi meille kovasti toivottua voittoa Ruotsista! Outflank-Arkki oli sankari.

Sota 2: Puolan Wraithknightit ja Wave Serpentit, 9-11

Puolaa vastaan Suomen Necronit menivät kolmantena eteen ja vastaan tuli taas Eldareita. Tällä kertaa mukana oli WK:t, joten tiedossa oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Vihulla oli Laughing God Jetseer, neljä Wave Serpentia Dire Avengereita ja kolme Wraithknightia, tosi suoraviivainen mut vankka lista. Suunnittelin, että Wraithknightit pitäisi saada Wraith-liimaan aikaisessa vaiheessa peliä, jotta salamat ja Annihilation Barget saisivat metsästää Serpentejä. Yritin siis saada +1 Seize -traitia jolla olisi saanut 3+ aloituksen sen ensin hävittyäni, en kuitenkaan osunut. Heitin silti jenkkinopalla kutosen koska Necronit on herrarotu.

Ekalla vuorolla pushattiin ja salama otti First Bloodin Wave Serpentista. Se oli harmiksi juuri se, jota olin lähettänyt kaksi Annibargea ampumaan, jolloin nämä jäivät sivustaan vähän paitsioon, flattasin ne siis Wraithien kylkeen keskustaan. Eldarit ampuivat kiukulla monen monituista Wraithia, Knightit pakittelivat vielä vähän. Farseer lähti koukkaamaan sivustasta ja heitti Dominaten Dessulordin ryhmään. Kakkosvuorolla kohteita olisi ollut niin pirusti, mutta yö loppui re-rollista huolimatta. Pääsin kuitenkin yhdellä Wraith ryhmällä yrittämään 8" chargea ulos tulleisiin Avengereihin ja onnistuin myös linkoamaan mukaan Destroyer Lordin. Muut Wraithit chargasivat Wraithknightin. Ajattelin myös, että olisi hauska idea unohtaa nauravan Farseerin osaavan myös Hit'n'Runin ja chargata sitä Ghost Arkista ponnistavilla Warrioreilla, tästä ei kuitenkaan onneksi ollut mitään haittaa.

Sitten kaikki Wraith-olennot painivat monta kierrosta ja väliin joutui myös jotain epäonnisia Avengereita. Mun takalinjan Ghost Arkit shufflailivat vähän tavoitellen objektiiveja, Farseer kävi rikkomassa yhden Annihilation bargen. Sain kahdella viimeisellä ja Night Scythellä kuitenkin ammuttua Serpenteja läjään ja vain yksi jäi takalinjaan odottelemaan contestausboostia. Lopulta lähes kaikki Wraithit olivat kuolleet, mutta olin saanut tapettua yhden Wraithknightin ja ostettua riittävästi aikaa, että mun "tukikohta" oli Objective Secured-yksiköiden ansiosta turvassa. Contestaamaan yrittänyt Wave Serpent saatiin rikottua Gauss-ryöpytyksellä pelin jatkuessa kutoselle ja seiskalle, lopuksi kummallakaan ei ollut jäljellä juuri mitään. Destroyer Lord sankaroi vielä ja rikkoi vikan Wave Serpentin ja nousi henkiin Psychic Shriekista ja Wraithcannon-laukauksesta. Yksittäinen yksiwoundinen Wraith haki vielä 9" chargen oboa pitäneeseen Farseeriin, mutta kuoli tämän lyönteihin eikä saanut denyattua kohdetta. Hävisin just yhden objektiivin erolla 9-11, mutta voitollakaan ei olisi ollut juuri merkitystä Puolan voitettua suuren osan muista matseista selkein luvuin. Ansaittu kierrosvoitto!

Sota 3: Walesin White Scar Rhinokomppania, 9-11

Kolmoskiekalla Imotekhin Necron-falangi laitettiin Championiksi ja walesilaiskortista paljastui fluffikkaat Mariinit. Listassa oli Chapter Master, Kor'Sarro Khan, Grav-Gun Bike Command Squad, viisi Rhinollista Marineita ja kaksi Thunderfire Cannonia. Siis sikana Objective Securedia ja barragea. Pelasimme Maelstrom-missioneiden ja Kill Pointien lisäksi Emperor's Willista eli beissiobjeista, jota Jouni aina kieltää menettämästä. Rhinojen Scout Rush myös kuumotti, mutta voitin aloitusheiton, jolloin vihu joutui deployaamaan kauas takakentälleen. Tämä deployasi nautinnollisesti ihan kaiken Rhinoja ja TFC:itä myöten, mistä tuli paljon kohteita salamoille.

Ekalla vuorolla haettiin First Bloodia autoista, kaikki salamat menivät ohi ja Annibarget eivät onnistuneet raapimaan Hull Pointeja Rhinoista. Sitten yö jo loppuikin, damn. Vastustaja otti jengiä ulos autoista ja ampui Wraitheja miljoona kertaa boltereilla ja ne alkoivat sulaa uhkaavasti. Tässä vaiheessa olin committanut Wraithit jo keskikentän yli eikä ollut mitään järkeä vetää niitä takaisin, joten menin lyömään autoja ja Marineita rikki. Kaikkien korttiobjektiivien pelaaminen tuntui jäävän aina yhtä tappoa vajaaksi. Dessulordin ryhmä otti matsia Command Squadin kanssa, mutta tuntui jäävän jalkoihin. Annibarget tanssivat keskikentässä ja lanasivat Combatien ulkopuolelle jääneitä Marineita ja näiden Rhinoja.

Hit'n'runaavat Mariinit kuitenkin alkoivat päästä niskan päälle ja lähikantaman Bolter-tulitus oli aika kreisiä. Lähdin flattaamaan Ghost Arkia mun Emperor's Willista katsottuna vastakkaiseen nurkkaan jotta vihun Command Squad keskittyisi ehkä siihen eikä boostaisi aiheuttamaan hävitystä mun kotiobjelle. Nämä onneksi nielivät syötin tapettuaan Dessulordin. Sitten loppupeli oikeastaan pakiteltiin ja heitettiin Annihilation Bargeja kohti mun depoa Krak-kranaatit ja Meltagunit koholla juoksevia Marineita blokkailemaan. Kill Pointit ja sotapisteet olisivat riittäneet vitosvuorolla pikkuvoittoon ja kutosvuorollakin noin 11-9 -tulokseen, mutta armottoman nopan viedessä matsin seiskavuorolle keikahti vaakakuppi vastustajan kolmen pisteen vikan vuoron jälkeen Walesin hyväksi 9-11.

Tähän matsiin lähdin ehkä liiaksi 1.0-pelikirjalla eli työntämällä Wraitheja pöydän yli. Siinä oli aika paljon riskejä ja vastustajan lista ei kuitenkaan loppujen lopuksi ampunut kovin paljoa yli 24:än tuumaan. Näin ollen olisin vain voinut jäädä Wraith-muurilla pitämään keskikenttää silmällä ja vastata vihollisen liikkeisiin Wraithien suojaamilla Annihilation Bargeilla. Testaamatta en osaa sanoa olisko tulos ollut eri, mutta pelin kulku olisi luultavasti ollut paremmin ennakoitavissa ja riskikuvat alhaisemmat. Nyt beissinkin menettäminen ja Jounin suututtaminen olisi ollut mahdollista, mikä ei kuulu Champion- tai oikeastaan mihinkään muuhunkaan tasaiseen ETC-matchupiin.

Sota 4: Tshekki ja Chaos-vahvisteiset nettinecronit, 17-3

Olin lupaillut niin varovaisesti pisteitä kaikista matseista Tshekkiä vastaan, että mut laitettiin ekana eteen. Tshekit laskivat ihan oikein, näiden listassa oli enemmän Tesla Destructoreita ja enemmän naamalle pushattavia Woundeja ja vielä Psychic Powereitakin, vastaan laitettiin siis näiden Necrons + CSM. Listassa oli Destroyer Lord, kolmet Wraithit, kolme Annihilation Bargea, kahdet Night Scythe Warriorit, Slaanesh Sorcerer Lord Steedillä, täydet Spawnit ja viisi Marinea Rhinossa. Matsi pelattiin muun muassa Reliikistä, josta suomalaiset osaavat sotia. Päätin lähteä voittamaan matsia ykkösvuorosta lähtien ja hain Infiltrate-traitin, deployasin lähtöviivalle ja jätin Ghost Arkit odottamaan vihun muodostelmaa. Tämä meni Annihilation Bargeja väistäen vähän kauemmas mikä sopi mulle ja levitti iskujoukkojaan reunoille. Infiltroin molemmat Ghost Arkit mun armeijan eteen ja toiset Warriorit suoraan Reliikille.

Mun ekalla vuorolla hyppäsin Dessulordin Wraithit hakemaan Reliikin sitä ojentavilta Warrioreilta. Sitten Ghost Arkit Flattasivat kaaressa seisovien Warriorien kanssa suojamuuriksi, että vihu ei saisi mitenkään chargea reliikkiryhmään tuhoamatta ensin molempia Arkeja. Mun Annihilation Barget ampuivat pari Woundia Wraitheihin.

Vihu lähti etenemään sivustoista kiertäen mun eeppistä falangimuodostelmaa molemmilta sivuilta. Tämän Annibarget ampuivat vähän paremmin ja poistin pari kultaista Wraithia. Mun vuorolla Imotekh hyppäsi autosta ja otti Reliikin kantaakseen, jotta Destroyer Lord saisi keskittyä tappohommiin. Vedin kaikkia yksiköitä kohti mun pöydänlaitaa pois threat rangeilta ja pommitin Wraitheja Bargeilla, vihun dangerous terrainista haavan ottanut Dessulordi vuosi tankatessa makeasti First Bloodin ja Warlord-pisteen. Night Scythe tuli reservistä vähän ajoissa ja laitoin sen ampumaan coverittomia Spawneja niin, että fire arc ei osunut kärjessä ratsastavaan Iron Arm Sorcereriin. Vihu painoi päälle ja koetti omalla Scythellään rikkoa mun konetta, se jäi kuitenkin yhteen Hull pointiin. Tämä sai yksillä Wraitheilla chargen mun Annihilation Bargeen ja toisilla keskustan Ghost Arkiin ja tuhosi molemmat.

Sitten Imotekh vei Reliikin Ghost Arkiin ja vedin koko armeijaa vasemmalle poispäin oikealta lähestyvistä Wraitheista. Chargasin kahdet Wraithit ja Dessulordin Bargen rikkoneisiin Wraitheihin vasemmalla ja myös keskustaan muodostui Wraith-mylly, tämä kuitenki pari modelia vihun eduksi. Niitä oli kuitenkin tärkeää pidätellä kunnes muut irtoaisivat ottamaan taas ylivoimalla toisen ryhmän pois pelistä. Scythen lensin ulos.

Vihollinen sai ammuttua Imotekhin Ghost Arkin rikki ja tämän piti loikata Reliikin ja hovinsa kanssa keskustaan. Sain ne kuitenkin sen verran piiloon, etteivät Spawnit saaneet haettua niihin losblokin vuoksi chargea ja Imotekh kesti kaikki Annihilation Barge -woundit kakkosen rerollittavalla. Vihu chargasi keskustan Wraith-myllyyn oikean laidan jenginsä vetäen mun Ghost Arkin räjähdyksestä pinnanneet jämäwarrut mukaan. Itse kuitenkin lopetin isossa combatissa vihun Wraithit ja pääsin selvemmille vesille. Tuhosin Scythellä vihun lentsikan ja ammuin Annihilation Bargeilla niin monta Spawnia pois, ettei lopuista ja Sorcererista ollut enää Wraitheille ja dessulordille vastusta. Refused flankkailu ja yhden closisryhmän tuhoaminen ylivoimalla kerrallaan toimi tosi hyvin.

Imotekhia kuitenkin jännitti kantaa aarrearkkua kaikkien vihollisen aseiden edessä ja vein senkin mukaan keskustaan muodostuvaan jättimyllyyn; kakkosen rerollattavalla armour savella sillä ei olisi juuri hätää kun blokkailisin suurimman osan vihun Wraitheista lyömään omiani. Päästin vihollisen Bargen mun nurkkaan hakemaan Behind enemy linesin ja vein Dessulordin Wraitheineen rikkomaan kamaa tämän omalta. Keskustan combatista oli kuitenkin muodostumassa ankkuririski, sillä Rellun voi tunnetusti nykyään contestata ja vihulla oli Scythetrooppi reservissä. Tuhosin Bargeilla Marineiden Rhinon ja ongoingista saapuneet Warriorit ettei niistä olisi uhkaa, mutta vitosvuorolla vihu osasi lentää Warrunsa contestoimaan Relicin. Kaikeksi onneksi tämän näivettyneet Wraithit kuitenkin taipuivat juuri ajoissa valtavassa combatissa ja sain Consolidatella Imotekhin pois denyn alta. Peli loppui nopalla vitoselle, hyvä ryöstötsäänssi vihulta. Tällä kertaa matsi meni kuitenkin mulle 17-3 ja oli viime vuoden Relic-tehtävän tavoin mun ETC:n lempipeli!

Sota 5: Pohjois-Irlannin vähälukuiset Demoninmetsästäjät, 20-0

NIR-matsissa mut laitettiin taas Championiksi, jossa pelkäsin henkeni edestä joutuvani kahtasataa örkkiä vastaan. Champpamatsissa odottivat kuitenkin yllätykseksemme Grey Knightit, joiden riveissä vaikuttivat Grand Master, Coteaz, pari Acolytet Crusadereilla ja Rhinoilla, kolme Stormravenia ja kolme Dreadknightia kahdella Teleporterilla. Tässä matsissa en keksinyt Strategic Traiteille mitään käyttöä enkä halunnut osua -1 reserveihin, joten kalastin jotain Tacticaleista. Vihu teki Dreadknighteista Troopeja ja bunkkeroitui nurkkaan Losblokin taakse. Annoin tämän aloittaa, ekalla vuorolla ei tapahtunut mitään.

Omalla ykköselläni ajoin Wraithit keskustaan väijymään objeja ja valtaamaan pinta-alaa. Olin pelannut Zimun Raveneita vastaan niin monta kertaa, että tiesin suojata Wraith-maavoimilla takakenttään odottelemaan jääviä Annihilation Bargeja; vihu ei voisi lentää Wraithien yli tavoittelemaan mun sotakoneita ja niiden edestä olisi vaikeaa vetää Meltakantamaa. Kaksi kolmesta lentsikasta tulikin sisään vihun kakkosella ja niiden täytyi tyytyä ampumaan muutama haava Wraitheihin. Omalla kakkosellani toin sisään oman Scytheni, lensin Annibarget ja rapid fire Ghost Arkin lentsikoita päin ja tuhosin molemmat. Wraithit jatkoivat kohti Dreadknight-tornia.

Vihun ei sitten oikeastaan auttanut kuin yrittää vähän virpoa Maledictioneita Wraitheihin ja koettaa chargailla niihin Dreadknighteilla. Tämän kolmas Raven tuli sisään, muttei saanut jinkanneita Annihilation Bargeja rikki. Sitten multichargailin Wraitheja Dreadknight-combateihin ja Grey Knightit alkoivat jäädä auttamatta jalkoihin. Vihollisen Raven kävi laskemassa vähän epätoivoisesti Acolyteja mun nurkkaobjelle, josta Imotekh seurueineen kävi tottuneesti lieskaroimassa ne tiehensä. Kun ilmauhka oli poistettu, matsi oli niin katastrofiparitus vastapuolelle että siitä oli helppo lyödä pisteet irti. Lopulta matsi jatkui kyllä seiskalle asti, kun koppava kaksihaavainen NDK ei suostunut nöyrtymään Wraitheja vastaan. Necronit kuitenkin keräsivät kaikki pisteet. Matsin päätteeksi pirkku valitteli listaansa ja sen heikkoutta seiskaedikan tehtävissä sekä kertoi halunneensa pelata aggressiivista Ravenwingia. Tiimin kapteeni oli kuitenkin kieltänyt tätä vaihtamasta armeijaa, varmaankin parituskuviohin vedoten. Scouttaava Ravenwing olisi varmastikin ollut parempi champpahaastaja.

Sota 6: Venäjän kuuluisat Doom Scythet, 13-7

Vika kierros oli sitten Venäjää vastaan. Me oltiin kapteeni Lehtiön kanssa edetty tasaisin pistein koko ETC:n läpi, mutta mulla oli viime kierroksen jälkeen enemmän pisteitä joten ovela Aku keksi laittaa mut ekana eteen. Venäjä paritti mua vastaan oman Necron-pelaajansa Mikhail Ulitinin, joka on kuuluisa Necron-soturi jo vuosien takaa ETC:stä ja ESC:stä. Moni leijonista kävi varoittamassa mua etukäteen että nyt olisi tosi kyseessä ja vastustajan eleistä huokuikin varmuus ja kokemus.

Matchup oli tosi mielenkiintoinen, sillä molempien puhtaat Necron-listat olivat aika erilaiset mut silti tosi tehokkaan tuntuiset toisiaan vastaan. Ulitinilla oli raskaasti varusteltu kävelevä Overlord, Destroyer Lord, pari isompaa Wraith tiimiä (joista toisella oli mielenkiintoiset Transdimensional Beamerit) ja yksi pienempi, Night Scythe -warrut, kävelevät Warrut, Aegis antennilla sekä sokerina pohjalla kolme Doom Scytheä, jotka on tosi kova paritustyökalu seiskaedikassa Invisibilityn, Centurionien ja kovien ajoneuvojen aikakaudella.

Peli pelattiin neljästä Crusade-objektiivista ja Hammer and Anvil -deploymentilla, mikä oli mulle onni sillä se antoi mulle tilaa pelata Doom Scythejä vastaan. Periaatteessahan asetelma oli balanssissa niin kauan kuin molempien Heavy Supportit olivat elossa; mulla oli Annihilation Bargeja mitkä on hyviä sekä vihun lentsikoita, että maavoimia vastaan ja Ulitinilla Doom Scythejä, jotka on ihan sairaita etenkin nippuun deployatuja ajoneuvoja ja toki myös Wraitheja vastaan. Voitin aloitusheiton ja deployasin ajoneuvot kiinni takareunaan ja Wraithit eteen, Traitiksi koetin hakea Conqueror of Citiesia mut osuin vähintään yhtä hyvään Night Attackeriin. Molempien päissä oli kaksi Crusade-objea ja neutraalilla alueella kaksi, jotka eivät vaikuttaneet peliin. Annoin Mikhailin aloittaa ja tämän Wraithit etenivät varovasti, muuta ei tapahtunut.

Mun vuorolla toin armeijaa vähän eteenpäin, tapoin salamalla pari Wraithia ja mittasin tarkasti Wraithien ja Annibargejen etäisyyttä Doom Scythejä odotellen. Halusin pitää Barget noin kuudenkymmenen tuuman päässä vihollisen pöydänreunasta, sillä se oli todennäköinen safe zone Death Rayta vastaan (koneen liike 36+12 kantama + keskimäärin 10,5 tuumaa sädettä) ja tarkoitus oli pelata koneet pois samalla tavalla kuin GK-pelin Stormravenit. Meinasin kuitenkin kusta koko plänin kun luikertelin yhden Wraith-ryhmistä liian eteen ottamaan pisteen Maelstrom-objesta. Kun Mikhailin kaikki koneet tulivat sisään, tämä pystyi jäämään Doom Scytheillä ulos Annihilation Bargejen threat rangelta ja ampumaan mun liian eteen intoutuneita Wraitheja, pahus. Menetin kolmisen Wraithia.

Omalla vuorollani mittasin tarkasti rangen Ulitinin keskikentän Wraitheista omiini ja työnsin joukkoja niin pitkälle eteen kuin oli turvallista. Myös Annihilation Barget ajoivat Wraithien takana kohti Doom Scythejä, joiden näytti olevan pakko lentää mun armeijan yli. Vaikka Death Ray voi vetää säteitä vaikka lentsikoiden taakse, kohteiden pitää kuitenkin olla aseen Fire Arcilla että se voi tappaa ketään. Mun takakentän Ghost Arkit jäivät niille alttiiksi, mutta ajattelin että jos Ulitin ampuu niitä, se on vain täyttä voittoa kun pääsen ampumaan Annihilation Barget ylilentäneisiin koneisiin. Shooting phasessa osuin salamalla yhteen Doom Scytheistä, mutta osumia tuli vain kaksi. Kahdella resolla kolmen Hull pointin vekotinta on mahdoton rikkoa ja koneet piti saada pois pelistä, joten re-rollasin osumien määrän ykköseksi ja aiheutin stunnin. Mun Night Scythe ampui täyslaidallisen yhteen Doom Scytheen, mutta ei tehnyt 4+ Jinkin jälkeen mitään.

Olin onnistunut vuorauksessa hyvin ja hetken tarkasti mittailtuaan ja asiaa pohdittuaan Mikhail lensi kaikki lentokoneet ulos. Tämän reserviin jättämät Deep Strike Wraithit iskivät kuitenkin mun vasempaan laitaan lähelle Imotekhin Ghost Arkia, jossa ei ollut mun Wraitheja. Scatter vei ne ihan pöydänlaitaan kiinni, mutta kaikki sai kuitenkin deployattua. Muut Ulitinin joukot tanssivat taas keskikentässä turhaan mun puolelle työntymättä. Mikhail oli mennyt paremmilla objektiivikorteilla pieneen johtoon, mutta First Blood oli jakamatta.

Mun vuorolla vedin taas Annihilation Barget omaa pöydänlaitaani kohden ja optimoin tällä kertaa niiden ja Wraithien etäisyyden paremmin. Välimatkan piti siis olla sellainen, että jos Doom Scythet halusivat tulla ampumaan Wraitheja, niiden piti tulla Annihilation Bargejen 36" uhkakuplaan. Vein täysikokoisen Wraith-yksikön vasemmalle kuplamuoviksi Imotekhin Ghost Arkin eteen ja ammuin sillä ja Annihilation Bargella lähelle deepanneita Wraitheja. Salamat osuivat takakentän Warrioreihin nyt kun lentsikoita ei ollut tarjolla, yksi hajosi lopullisesti. Night Scythen lensin ulos.

Mikhailin vuorolla koneet tulivat taas tiskiin ja mun iloksi myös yö jatkui edelleen. Tällä kerralla Ulitin ei kuitenkaan lentänytkään täysiä kohti mun linjaa vaan counter-adaptoitui (tai jotain) ja lensikin vain minimit omasta reunastaan. Ensi vuorolla en enää pystyisi blokkaamaan niiden toimintaa. Kaikki Wraithit tulivat taas vähän lähemmäksi ja Deepanneet, kuritetut Wraithit epäonnistuivat kympin chargen mun kuplamuoviin.

Omalla vuorollani toin taas Night Scythen ampumaan Doom Scythejä, lensin Annihilation Bargeja vain mahdollisimman kauas toisistaan ja Wraitheista ja aloin kurittaa Wraitheja. Sitten Chronometron-salama toi mulle odotetun First Bloodin yhdestä Doom Scythestä, score. Vasemmalla Imotekh joukkoineen loikkasi ulos Ghost Arkista, flamutti ja rapid firesi liian lähelle tulleita Deep Strike Wraitheja ja chargasivat sitten sisään omien Wraithieni kanssa. Ulitinin Wraithit olivat niin hajalla parin vuoron ammunnasta, että ne lahosivat ja sweeppasin Imotekhin talon suojiin ja Wraithit tiukaksi muuriksi Warlordin ryhmän eteen.

Ulitin iski takaisin liikuttamalla lentsikat sisään ja chargasi parilla Wraithilla Imotekhin Ghost Arkia tappopisteen toivossa. Molemmat Doom Scythet tuhosivat kerrasta oman Annibargensa ja Wraithit ja Tesla Destructorit onnistuivat hajoittamaan Ghost Arkin, joka oli menettänyt collateral damagesta Quantum Shieldinsa. Death Rayt on kyllä ETC FAQ:lla hulluja. Ulitinin Wraith Star, jossa majailivat myös Geardo Overlord ja venäläinen Dessulordi työntyivät myös keskikentän yli uhkaamaan mun depoa. Väistämätön Wraith-painiottelu ei saisi käynnistyä mun pään objektiivin päällä, koska se ei loppuisi ikinä.

Nyt oli make or break -vuoro. Mun Night Scythe oli jäänyt Ulitinin koneiden taakse, joten se lensi ampumaan tämän takakentän Warrioreita ja heitti myös mun Warrut mestoille loppuvuoroja varten. Chargasin Ulitinin Wraith Stariin mun täysikokoiset Wraithit, Imotekhia jeesanneet Wraithit ja kaksi ekan vuoron ammunnasta osumaa ottanutta selviytyjää. Dessulordia en kuitenkaan laittanut mukaan buffien menettämisestä huolimatta, sillä venäläiskohteessa oli kahdet Mindshackle Scarabit ja kuumottava Tesseract Labyrinth. Jätin sen sen sijaan vahtimaan objektiivia Ghost Arkin kanssa. Vasemmalla Imotekh joukkoineen chargasi sitomaan Ghost Arkin rikkoneet kaksi Wraithia, mutta jätin yksikköön häntää niin, etteivät ne pileisi parissa kiekassa ulos raunion objektiivilta. Sit tuli mannaa taivaalta ja salamat ja Annihilation Barget tuhosivat kaikki Ulitinin lentokoneet Overwhelming Firepowerin arvoisesti. Imotekh oli ollut vähän hissu turnauksen mittaan, mutta nyt potentiaalit toteutuivat isosti ja olin niin hyvilläni että olin ottanut sen mukaan. "Teppo" näytti esimerkkiä Assault Phasessa ja kaikki charget kantoivat perille.

Äkkiä peli näytti olevan ohi. Valtava multiple combat ei uhannut objektiivia ja Wraithit on kädenväännöissään aika tasaväkisiä, vaikka vastustajalla olikin Preferred Enemy ja pari Characteria. Mun Wraithit ehkä sulaisi nopeammin, mutta woundeja tuli läpi niin harvakseltaan että ne luultavasti saisivat pidettyä vihollisen poissa kotiovelta. Imotekh keihästi parissa rundissa omat Wraith-vastustajansa (kakkosen re-rollattava piti taas hyvin) ja sweeppasi objektiiville. Viimeiselle Annihilation Bargelle ei ollut enää kohteita, joten lensin sen ottamaan Ascendencyn keskikentästä, Ghost Ark ja Dessulordi pitivät mun pään toista Crusade-kohdetta. Takakentässä meidän Warriorit kävivät vielä taistoa yhdestä Ulitinin objektiivista ampuen toisiaan muutaman kerran ja käyden sitten verisen combatin, josta juoksin karkuun. Seiskavuorolla mun Warrut kuitenkin regroupasivat ja saivat juuri contestoitua kisaillun objen. Peli päättyi siis mun Crusade- ja Ulitinin Maelstrom-voittoon, mutta olin tehnyt enemmän Kill Pointeja ja ottanut myös First Bloodin. Necronien eeppinen sisällissota päättyi Suomen eduksi 13-7!

ETC-pelit oli tosi opettavaisia ja oikeasti tosi hauskoja pelata. Ne muistuttivat siitä, miksi niitä figuja maalataan  ja miksi reissaaminen kannattaa. Vastustajat olivat kaikki reiluja herrasmiehiä ja en joutunut kertaakaan tappelemaan mistään. Myöskään niuhottamisesta ei ollut tietoakaan, vaikka pelattiin tarkasti, vastustajalle myönnettiin kyllä lupa korjata jokin ilmeinen pikku lipsahdus jos tämän intention oli ollut selvä. Kaiken kaikkiaan fiilis oli turnauksen jälkeen ja kotiinpalatessa loistava ja vaikka olisi luullut, että päälle jäisi pikku figudarra, teki jo tänään mieli pelata vähän seiskaedikkaa. Kiitos Serbia ja ETC 2014!

Vaikka Suomen sijoitus jäi tänä vuonna aika vaatimattomaksi eikä vastannut tavoitteita (tai oikeastaan todellisia taitotasojakaan), olin silti tyytyväinen meidän suoritukseen. Lisäksi Necronit tuntui tosi tehokkailta ja ne keräsivät Avaruusleijonien parhaat pongot 84:llä pelipisteellä. Se tuntui kovalta saavutukselta etenkin kun Avenger Hostia ei paritettu kertaakaan toivematseihin ja menin monta kertaa ensimmäisten joukossa eteen tai Champion-matsiin. Tämän vuoden ETC saattoikin olla mun paras turnaussuoritus tähän mennessä ja se lämmittää mieltä.

Otin skabailujen ohessa myös muutaman kuvan makeista figuista. Tästä entrystä tuli jo aikamoinen tekstiseinä, joten jatketaan visual treatien kanssa seuraavalla kerralla. Salamasamurai kuittaa!



No comments:

Post a Comment