August 12, 2011

LAND AHOY!

Vanhat imageshackiin lataillut kuvat on valitettavasti räjähtäneet rikki näistä vanhemmista artikkeleista. Katsotaan, jos kuvat löytyisi vielä jostain kovalevyjen kätköistä ja saataisiin ne fiksattua...

Tällä viikolla tuli vietettyä pari päivää Porvoossa ja tutustuttua ketjumme sikäläiseen toimipisteeseen. En ollut ennen käynyt Porvoon pelikaupassa ja visiitti oli tosi inspiroiva. Liikkeessä on ihan järjettömät määrät tilaa järjestää turnauksia ja tapahtumia sekä varastoida tavaraa (esimerkiksi maastoja) mikä avaisi tosi makeita mahdollisuuksia. Nyt tila on melko kolkko, kun määrärahoja kovin suuriin sisustusoperaatioihin ei ole vielä ollut. Mulle kyllä tuli älytön hinku päästä järjestelemään paikkoja ja pystyttämään kaupungin mageinta peliluolaa... Potentiaalia on hurjasti!

Sattumalta myös Porvoon peliskenessä oltiin luettu Games Workshopin Generals Compendium-kirjaa ja ihastuttu meritaistelusääntöihin. Tämä oli aika hauska yhteensattuma, sillä meillä täällä Stadissa on ollut aivan samat suunnitelmat rakentaa FB-armeijoillemme laivastot ja liittää meritaistelut osaksi tulevaa Conquest of Lustria-kampanjaa. Ropeconin jälkeen meitä pyydettiin yllättäen Porvooseen tekemään meripöytä paattien sotatantereeksi. Vastasimme kutsuun...

Pöytää varten ei oikeastaan tehty ennakkoon kovin suuria suunnitelmia. Tavoitteena oli hiukan täysimittaista Fantasy Battle-pöytää suurempi, asiallisen näköinen vesialue ja sen täytteeksi muutamia maastonkappaleita saaristoksi. Koska tarina ja erilaiset yksityiskohdat maastossa ovat kuitenkin tärkeitä pelissä, emme halunneet tehdä vain tyhjiä kallioita tai saarekkeita. Visio tulevasta oli mulla ja Ericillä sama kun matkasimme kohti Porvoota, aika kirkas ja aurinkoinen "karibianmeren tunnelma" kultaisine hiekkarantoineen. Ehdotin bussimatkalla, että tekisimme kolme tavanomaisempaa saarta, yhden jolla olisi rakennus ja yhden jossa merelle tuijottaisivat vähän pääsiäissaarten patsaiden tyyliset kivikasvot. Näiden lisäksi rakensin lopulta myös pienen linnoituksen nurkkapalaksi. Tällainen saaristo riittäisi hyvin täytteeksi kentälle, sillä laivat ovat melko kookkaita, toimivat ikään kuin maastona itsekin ja aluksien on myös mahduttava liikkumaan pöydällä.

Koska emme tienneet tarkkaan mitä työkaluja ja tarvikkeita Porvoossa olisi, pakkasimme pariin GW-salkkuun Stadin liikkeestä kaiken mitä ajattelimme tarvitsevamme ikään kuin "erikoisjoukkojen työkalupakiksi". Käytännössä kaikki tarvittava (tietenkin finnfoamia lukuunottamatta) mahtui hyvin mukaan, mukaanlukien spraymaalit, kaikenlaiset veitset, beissausmateriaalit, liimat, korkkilevyt, pensselit, muovikasvit, kuumalankaleikkurit, hiustenkuivaaja, kuumaliimapistooli sekä muutamat muut tarvikkeet. Tätä pakkaustapaa tulee varmasti käytettyä myös tulevaisuudessa, sillä parin salkun sisällöllä pystyy toteuttamaan aika hyvin maastoprojektin ja ne on varsin helppo kuljettaa myös julkisessa liikenteessä.

Rakensimme pöytää kahtena iltapäivänä käytännössä liikkeen aukioloaikojen puitteissa. Meripöytä ja sen pieni saaristo valmistuivat aikataulussa ja jäivät odottamaan sotalaivojen saapumista. Lupasimme itsekin tulla vierailemaan Porvoossa uudelleen viimeistään, kun omat laivastomme ovat taisteluvalmiina!

Alla pari otosta projektin etenemisestä. Koko urakka oli vähän erilaisena projektina mielenkiintoinen ja myös haasteellinen toteuttaa. Meriaiheesta saisi älyttömästi muutakin irti vaikka tusinan pöydän tarpeiksi. Ehdin paluumatkalla kelailla, että toivottavasti tällaiset erikoisemmat projektit innostaisivat myös paatuneita turnauspelaajia vähän kevytmielisempään fiilistelyyn, joka ainaki mut on imaissut viimeaikoina täysin mukaansa. Warhammer on tosi monipuolinen peli ja harrastus. Kiitokset Porvoon pelikaupalle hauskasta keikasta!

Tavaroiden purku. Perillä Porvoossa meitä odotti oma, rauhallinen rakennustila, kilometri Finnfoamia, vaneerilevyalustat pöydälle sekä tietty liikkeen hyllyvalikoima. Pärjäsimme kuitenkin hyvin omilla välineillämme ja jouduimmekin lainaamaan lähinnä muutamia maaleja. Mä olin tietty liikkeellä ykköset yllä ja sai jälleen koko ajan pelätä, että joko sai maalattua farkut uusiin sävyihin tai liimattua paidan kiinni pöytään. Ehkä ensi kerralla tajuan ottaa jotkut rakentelukledjut.




































Eric lähti mun taisteluparina mukaan projektiin. Työnjako meni aikalailla tasan, Ericin heiluessa enemmän siveltimen varressa mun veistellessä finnfoamista maastonkappaleita maalin alle. Luottofrendin kanssa on aina mukavampaa ja rennompaa työskennellä maastoprojektien parissa, kun hommia tulee tehtyä haluttuun tasoon oma-alotteisesti ilman jatkuvaa ohjeistusta. Myös suunnittelu ja ideointi on hedelmällisempää aivoriihessä. Thanks!
























Samassa tilassa pyöri myös Porvoon vakkareita seuraamassa meidän työskentelyä sekä omien askareidensa parissa. Tämä upean suurhaltia-armeijan kenraali oli ottanut varaslähdön ja laittanut jo oman armadansa aluille. Lippulaivan runko oli jo kasassa ja yksityiskohtienkin viilaus pitkällä. Mahtavaa settiä ja paneutumista!
























High Elf taistelualus telakalla. GW:n punaisille mittatikuillekin oli viimein löytynyt arvoisensa käyttötarkoitus. Laivan design, muotoilu ja esimerkiksi kannen laudoituksen toteutus olivat tosi siistit. Tällainen vaikuttava scratchbuilding on juuri sitä itseään, kun tavoitteena on jotain erilaista ja näyttävää, eikä vain paperirulla-halpaversio treemanista. Kun laiva tulee valmiiksi, mun pitää kai matkustaa uudelleen Porvooseen ikuistamaan se ulapalla...
























Pattereita paloi kuumalankaleikkurissa jokunen kun veistelin saarien pohjat ja yksityiskohtia parin iltapäivän ajan. Finnfoam oli kiistaton päärakennusmateriaali ja teimme siitä myös suurimman osan pienemmistä maasto-osista, kuten muurit, portaat ja esimerkiksi laiturin. Foam materiaalina on aika edullista, helppoa työstää ja se myös kestää aktiivikäyttöä aika hyvin.
























Duunasin pari "muumia" saarelle valvomaan horisonttia ja lähestyviä matkaajia. Muistelisin joskus nähneeni Aku Ankassa tai jossain muussa lapsuuden sarjisalbumissa pari samantyylistä patsasta ja perustin näiden tyylin tähän mielikuvaan. Mun mielestä nämä on aika hauskat! Saarissamme on sekä kallioisia, jyrkkiä reunoja, että loiva hiekkaranta, johon veneiden ja muiden vesialuksien on turvallista työntyä. Kun pinnanmuodot oli veistelty, saaret hiekoitettiin ja esikäsiteltiin Foundation-maaleilla.
























Ensimmäisen päivän päätteeksi projekti näytti tältä. Teimme majakkamaisen tornin energiajuomatölkistä, muovipurkin kannesta ja pahvista. Sen ympärille pystytin matalat muurit, joiden suojasta saaren asukkaat voivat tulittaa merirosvoja. Saaret sprayattiin ensin Army Painterin Desert yellowlla ja sitten GW:n Roughcoatilla. Kuvassa näkyvät pöytälevyt esikäsiteltiin myös ensimmäisenä rakennuspäivänä. Koska pahvimainen vaneeri materiaalina imee aika paljon maalia, vetelimme ohennetun eri-keeper pinnoitteen levyihin jotta niiden maalaaminen olisi helpompaa. Maastot saivat kuivua rauhassa yön ylitse.
























Toinen päivä starttasi aktiivisesti maalailemalla. Koska Porvoon pelikaupan takavarasto ei ole tavallisestikaan ilmanlaadultaan terveellisintä sorttia ja meillä oli aika paljon suihkittavaa, pieni suojautuminen oli paikallaan.
























Eric oli tehnyt hyvän pohjatyön maalaamalla mustan pohjamaalin jollain öljypitoisella akryylimaalilla ja pääsin heti toteuttamaan lopullista spraymaalausta. Perusvärinä toimi Army Painterin Ultramarine Blue, joka on jonkin verran GW:n vastaavaa sävyä tummempi. Korostin sinistä saman firman Crystal Bluella, jonka päälle suihkin jonkin verran Skull whitea. Maalasin ensin tasaisen epätasaisen kuvion, jonka tiettyjä kohtia lähdin portaittain vaalentamaan. Mun mielestä tämä toimi hyvin, sillä veteen tulee vähän elävyyttä, ikään kuin jokin liikkuisi pinnan alla, pilvet heijastuisivat merestä ja so on. Jos pinta olisi maalattu aivan tasaisesti, voisi saman tien käyttää kangasta. Lopuksi suihkuttelin meren pintaan 'ardcoat-lakan ja levyt saivat jäädä kuivumaan.
























Samaan aikaan alkoivat valmistua ensimmäiset saaret. Kun sain korjailtua perusvärit suurpiirteisen spraymaalauksen jäljiltä kuntoon, viimeistelimme saaret tavallaan liukuhihnatekniikalla. Eric kuivaharjaili eri hiekansävyillä ja valkoisella tekstuurit sekä kontrastit kuntoon ja itse liimasin sitten maalattuihin maastonkappaleisiin erilaisia kasveja koristeiksi. Matskuina oli esimerkiksi GW:n muovikasveja, Woodland scenicsin foliagea ja sammalta, Lapista tuotua jäkälää ja Gale Force Nine:n staattista ruohoa. Asettelin kasvit pitkälti läjiin, sillä niin ne eivät ole pelaamisen tiellä mutta piristävät kuitenkin saaren lookkia.
























Tornin pihalle lisättiin myös korkkilevyn palasia merestä kerätyksi jätepuuksi. Kallio ja biitsi toimivat sävyiltään hyvin yhdessä ja onnistuimme saamaan maastonkappaleisiin hyvän aurinkoisen saaristofiiliksen. Jotta kappaleet sulautuisivat vähän paremmin meren pinnalle, Edu sai hyvän idean drybrushata vähän sinivihreää sävyä kaikkien kallio-osien alareunaan.




































Oli aika tarkistaa, miltä saaret näyttävät levyjen päällä. Suurhaltiat ehtivät kokeneina merenkävijöinä luonnollisesti ensimmäisenä mestoille. Askartelutikuista ja finnfoamista duunattu elementti voi maaston sijoittelusta riippuen toimia joko näin siltana saarten välissä, tai sitten laiturina.
























Naamatkin saivat vähän vihreyttä ympärilleen. Taustalla näkyy myös pieni aarresaari, johon voi hylätä esimerkiksi jonkin kurjan kapteenin kampanjan aikana. Kuvat ovat muuten muokkaamattomia ja veden maalipinnan rajaton lookki toimii luonnossakin aika kivasti.
























Yksityiskohdiksi Eric muotoili green stuffista pieniä mereneläviä, kuten meritähtiä, vähän korallia kallioihin, sekä pienen kilpikonnan. Pääkallojen mailta saapuneet suurhaltiat eivät olleet tottuneet näin säyseisiin elämänmuotoihin.
























Vähän isommaksi elementiksi tein nopsasti haaksirikkorannikon, jonka päällä on pari tasoa sotakoneille ja reitit rantaviivan luolastoihin. Varustukset kuuluivat muinoin kavalalle hainevä-klaanille. Idea on että nurkkapala näyttää vain osan suuresta vuorilinnoituksesta, joka jatkuisi pöydän ulkopuolelle. Maastonkappale toimii hyvin skenaarioelementtinä vaikkapa piirityksessä ja sen voi liittää myöhemmin rantaviivaan.
























Tälle rannalle ei kannata edes panssarilaivan harkita telakoituvansa. Suurhaltiat alkoivat laskea uuden tukikohtansa puolustuskuvioita ja tiedustelivat nuolenheittäjien uudet sijoituspaikat.
























Teroitetut kivipaasit toivottavat valloittaja-alukset ja piirityskoneet tervetulleiksi.
























Ylväs tähystäjä.
























Valmiita maastonkappaleita pöydällä. Maalatessani pöytälevyt asetin ne vierekkäin, jotta veden pintakuvio jatkuisi sulavasti levyltä toiselle. Kannettuamme ne takavarastosta pelihuoneeseen emme kuitenkaan pyöritelleet niitä kohdilleen, tästä syystä saumakohdan sävyt ovat vähän erit. Totesimme duunin valmistuttua, että nämä saarekkeet ovat laivataisteluihin varmasti riittävät, jos maastoa olisi enemmän, eivät laivat mahtuisi toimimaan pöydällä. Maastoissa on tietty hyvä olla kuitenkin variaatiota sekä valinnanvaraa ja erilaisia aarresaaria ja linnoituksia kannattaa väsätä varalle.
























Eric mittaa veden lämpötilaa. Isoon laivapeliin pöytälevyjä saisi duunata pari lisääkin. Kaiken kaikkiaan fiilis lopputuloksesta oli hyvä. Tekee itsekin mieli palata Porvooseen haastamaan sikäläiset kenraalit taisteluun ulapan herruudesta, kunhan mun Lizardman-Fleet valmistuu.





























































Yksi lukuisista keihäshaltioista jätettiin kunniavartioon muiden seilatessa aluepartioon. Liekkiteemainen, Porvoon vakkarin tekemä High Elf-armeija on syystäkin kunniapaikalla liikkeen vitriinissä.




































Meritähti ja biitsille ajautunut kala, joka mut pakotettiin maalaamaan siniseksi.
























Suurhaltioiden merikomppania tutkimassa muinaista taidetta ja arkkitehtuuria.
























Bolt thrower valmiina torjumaan suurhaltiain varjelluille kauppareiteille aikovat tunkeilijat.
























Projekti oli palkitsevaa saada finaaliin ja oli hienoa luovuttaa se innokkaille käyttäjille, joilla oli selvästi asenne kohdallaan. Kun laivasodat saadaan käyntiin, mun sähköposti on avoinna kuville ja taisteluraporteille Porvoon valtamereltä!

5 comments:

  1. Alan kohta väkertää jotain taulukkoa ylisanoista, että saa nopalla randomgeneroida kehuja näihin maastoihin. Tykkään. Meritähdet varsin kummallisella tapaa jopa eeppinen yksityiskohta :D

    Inspiroivaa kamaa. Jatka postailua, niin ehkä lopulta me muutkin saadaan maastoja aikaiseksi.

    ReplyDelete
  2. Valmistuipa nopeasti.

    Hieno settiä, kuten aina. Hieman yllätyin, kun ette tehneet saariin nousuvesi rajaa tai mitään merkkejä, että aallot lyövät rantoihin (paitsi kala ja tähti).
    Siisti ja toimiva pöytä, kiitos.

    Mika

    ReplyDelete
  3. Tyylikästä settiä ja meripöytähän toimii myös Dystopian Warsiin jos se kiinnostaa.

    Mistä olette hankkineet kuumalankaleikkurin ja langat? Itsellä on joku lelu, joka ei patterilla lämpene ollenkaan ja seinään plugattuna vetää niin kuumaksi että lanka katkeaa samointein.

    ReplyDelete
  4. Hyvin teemotetut pöydät on kyl mukavempii pelissäki. Sillon ku se laavakenttä oli tapiolan pelikaupas lainassa, niin diggasin kyl tosi paljon käydä pelaamassa. Turnauksiin nyt on vaikeempi saada tollasii teemotettui pöytii, mutta it ainaki aattelin et jos peliporukkaan tehään kunnon pelipöytä, niin sitten voi ainakin ykköspöydäks saada näyttävämmän pöydän.

    Kiitti taas näistä kuvista, todella hienoo maastoo.

    ReplyDelete
  5. Jes, kiitti jätkät!

    Nousuvesiraja (tai tummempi hiekka lähempänä vesirajaa) kävi mulla mielessä, mut meillä oli pieni taisteleminen jo hiekan värisävyn kanssa, enkä uskaltautunut enää tummentelemaan biitsiä efektitarkoituksessa. Lisäksi tykkään itse näistä vähän sarjakuvamaisista saarista. Jokin washi voisi kyllä tehdä tempun aika iisisti, jos haluatte, kokeilkaa ihmeessä vaikka pieneen saareen.

    Kuumalankaleikkurit ovat meillä GW:n vanhoja leikkureita, joita ei kyllä taida saada enää mistään uutena. Nämä ovat palvelleet pitkään ja itseasiassa nyt Porvoon reissulla ne alkoivat näyttää vähän hyytymisen merkkejä. Pitää kokeilla vielä uusilla langoilla ja pattereilla.

    Näissä on molemmissa vielä alkuperäinen lanka, mutta käytin toisessa myös ihan ohutta, tavallista rautalankaa. Muistelisin kuulleeni, että jotkut ovat käyttäneet ohutta kuparilankaa. Mikäli asut pääkaupunkiseudulla, kannattaa kokeilla Hobby pointin ja lähimmän rautakaupan lankatarjontaa.

    Kiitos palautteesta!

    ReplyDelete