February 13, 2013

The Day of Five Marines

Boom! Järkkäsimme VIHDOIN lauantaina pitkään kaavaillun Astartes-miitin War Head - jengillä ja vahvistuksilla. Varasimme Fight Club -pöydät omaan käyttöömme ja pidimme hyvässä hengessä inspiroivan askartelu- ja maalauspäivän hauskojen keskustelujen ja aikaansaamisen merkeissä. Ajatuksena oli siis jakaa fiiliksiä, vinkkejä ja suunnitelmia kunkin vastikään starttaamista Marine-armeijoista ja työstää projekteja luovassa ilmapiirissä. Mulle tapahtumalla oli vielä erityinen merkitys, sillä oon nyt about vuoden ajan koettanut järjestää tilaisuutta, jossa koko War Head Crew olisi ollut paikalla ja kohtalo on heittänyt kaikki kapulansa meidän rattaisiin, kun joku jäsenistä oli aina estynyt. Nyt kuitenkin tähdet olivat kohdillaan ja maailmat järkkyivät kun koko miehistö oli kannella. Hooah!



Viisi ylpeää Astartes-kenraalia fiilisteli uudenkarheita armeijaprojektejaan muun muassa seuraavin sanoin.

Hese - The Sons of Horus
Viime aikoina olen kiinnostunut tapahtumista ennen niin sanottua "nykyaikaa" Warhammer 40.000 -universumissa. Näiltä ajoilta löytyy paljon mielenkiintoisia tarinoita, mutta yksi on mielestäni ylitse muiden; Horus Heresy. Tuhansia avaruusmariineja taistelemassa veli veljeä vastaan armottomissa kamppailuissa määrittää aika hyvin sanan eeppisyys. Olin tutkinut lähes jokaisen legioonan väriteemoja, yksiköiden kokoonpanoja ja muuta taustaa inspiraationani Horus Heresy: Collected Visions -taidekirja, kun Forge World päätti tehdä sen mitä monet kaltaiseni harrastajat ovat odottaneet jo vuosia ja julkaisivat ensimmäisen osan Horus Heresy -sääntökirjoista sekä kasan upeita figuja! Oli sanomattakin selvää, että nyt on aika aloittaa oma Horus Heresy -projekti.

Aloitin rakentelun neljällä eri legioonalla, mutta armeija jonka valitsin Astartes-miittiin on Sons of Horus. Nämä Chaos Mariinien esi-isät ovat entisiä jengiläisiä ja erittäin raakoja sotureita, eli juuri sellaisia joiden kokoaminen ja maalaaminen iskee minuun. Päädyin viidenteen komppaniaan jonka johtajana toimii Horus Aximand, mutta teen kuitenkin myös muutaman yksikön ykköskomppaniasta sekä muutamia tarinoista tuttuja hahmoja tästä legioonasta.

Projektin tähän mennessä vaikein päätös oli väriteema. Sons of Horus -legioonan sotureistahan on kuvia netti ja kirjat täynnä. Harmi vain, että väritys vaihtelee aina tummanharmaasta aivan haaleaan vihreään. Useiden testien jälkeen löysin haluamani värin, vaalea vihreä lähestulkoon valkoisilla highlighteilla. Yksityiskohtiin kuten ikoniseen Horuksen silmään käytän punaista, keltaista ja kultaa, yleensä maalattuna mustalle pohjalle. 

Ollie - The World Eaters
Viime vuoden alkupuolella mietittiin kaverini Noan kanssa, että tehtäis Pre-Heresy- Marinearmeijat. Kaverini päätti alkaa rakentamaan Perturabon Iron Warrioreja, kun taas ite pallottelin Mortarionin Death Guardin ja Angronin World Eaterien välillä aika kauan. Lopulta päädyin World Eatereihin lähinnä siksi, että niissä pääsis kokeileen kaikenlaisia uusia kikkoja. En ollu aikaisemmin maalannu valkoista Power armoria, joten siihen sisältyi mielenkiintoinen haaste saada panssari näyttävän näköiseksi suht helposti. Samalla tuli kaivettua pitkästä aikaa pigmentit esiin ja alkaa suunnitella miten tehdä näyttävää ja "realistista" verta.

Mitä tulee Mariineihin, Pre-Heresy World Eaterit on olleet yksi mun lemppariväriteemoista jo useamman vuoden. Koska valkoisesta tulee itselleni mieleen puhtaus sekä hyvyys, ja sitten kun siihen laittaa pikkasen verisplätteriä, siitä tulee jokseenkin korni fiilis! Minkään näköistä armeijalistaa en ole pahemmin laskeskellut, vaan oon hankkinut figuja ihan vaan oikeestaan fiilispohjalta. Vielä olis jokunen nappi maalaamatta (mm. kaksi Contemptor Pattern Dreadnoughtia ja Angron itse). Viime kesänä tuli myös tehtyä Sotavasarasta muutama löytö ja sängyn alla odottelee pari GW:n ensimmäisen mallin Rhinoa, Predatoria sekä kaksi Wanhaa lantikkaa. Näistä pitäis ainakin muutama maalata tähän World Eater -armeijaan, mutta varmaan Predatorit jätän seuraavaan Heresy-projektiin.

//Sisäpiirin salaisena tiedustelutietona voin paljastaa, että Ollin siveltimistä syntynee kuluvalla kaudella esiteltäväksi myös nelisen muuta Power armor -armeijaa. Kyllä, siis kaiken muun lisäksi... -T

Niko - The Champions of Fenris
Liityin War Headin Marinemiittiin vierailevana tähtenä, sillä uuden susiosastoni viimeistely on vielä vaiheessa. Alunperin aloitin Space Wolvesien keräämisen siksi, että tykkäsin niiden Headquarters-valinnoista. Koska Wolffeilla sai niin paljon erilaisia nimettyjä hahmoja johtajiksi, tuntui hauskalta kun olisi paljon erilaisia armeijalistoja tehtäväksi. Minulla on suunnitelma tehdä kaikki Space Wolffini valmiiksi, että pääsisin pelaamaan sillä armeijalla Poromagiassa. Siisteintä armeijassa on, etteivät ne kavahda muita ryhmiä jotka tulevat vastaan ja se, että niillä on paljon hienouksia mitä muilla Marineilla ei ole. Sääntö, josta tykkään etenkin on Counter-attack!
Ostin parisen vuotta sitten yhden Grey Hunters -ryhmän sekä armeijan Codexin. Luin kirjaa heti innolla ja päätin jo silloin, että alan keräämään noita susia myöhemmin. Sitten se lähti hirveeseen nousuun ja nyt omistan jo muun muassa neljä Land Raideria ja yli sata figua jalkaväkeä. Seuraavaksi olisi tarkoitus hommata sata Fenrisian Wolffia liittolaisiksi. Armeijan aloittamisen jälkeen olen saanut paljon kokemusta maalauksesta ja nyt tarkoitus olisi tehdä väriteemaltaan räväkkä old school susijoukko, jolla olisi lumiset baset. 


//Niko on meidän hyvä hobbyfrendi jo parin vuoden takaa, jolla on aina draivia ja älyttömiä projekteja vireillä. Nikon pyyteettömyys, avuliaisuus ja ystävällinen asenne ovat mahtavia piirteitä henkilössä ja harrastajassa. War Head -tiimin keskuudessa Niko tunnetaan keräilijänä, sponsorina ja eritoten hulppeiden maasto- ja scratchbuild-projektien toteuttajana, joka on kehittynyt maalaajana ja pelaajana hurjasti sitten ensitapaamisemme. Kiitokset Nikolle mukanaolosta ja pidetään yhteistyön battle standard korkealla tulevaisuudessakin! -T

Johannes - The Mortifactors
Olen tässä viimeiset kymmenen vuotta unelmoinut upeasta Ultramarine-armeijasta. Jotenkin se on vain aina ollut siellä horisontissa ja oon hamstrannut pitkin vuosia siistejä metallisia figuja, klassikoita ja harvinaisuuksia projektia varten. Black Libraryn teoksia on tullut luettua Space Marineiden taisteluista paljonkin ja oon aina kokenut, että Ultramarinet edustaa tyylillään ja toiminnallaan täydellisiä Space Marineita. Lopulta oivalsin, että Ultramarinet on tavallaan toistaiseksi liian pyhiä mun käsiin. En vois millään saada aikaiseksi sellaista jälkeä, jota itseltäni siinä projektissa vaatisin. Kirjojen sivuilta löytyi kuitenkin sitten myös toinen suosikki, Ultramarine-successor Mortifactors. Niiden kanssa pystyisin "alentamaan" omia vaatimuksiani ilman omantunnon kolkutuksia.

Mortifactorit edustaa alkukantaista raivoa ja 40k:n synkkyyttä ihan överillä tasolla. Kaikki ne yliampuvat määrät pääkallokoristeita onkin yhtäkkiä sopivia! Teemun kanssa ruvettiin sitten stormailemaan listaa, mikä onkin aina aika vaikea homma. Mulle armeijalistan pitää ehdottomasti olla fluffikas, asiallinen ja samalla niin kilpailukykyinen, ettei tarvitse turnauksissa hävetä. Uuden Dark Angel Codexin myötä homma alkoi näyttää hyvältä ja kehittelemästämme listasta tuli lopulta omaan silmääni varsin täydellinen! Standard of Devastationin ympärille saa rakennettua fluffikkaan bolter-gunlinen ja listan muut osat tekevät Space Marine -tyylisesti nopeita ja kirurgisen tehokkaita hyökkäyksiä sinne, missä niitä tarvitaan. Siisti lista innosti rakenteluun ihan uudella tavalla.

Tummasävyisten Mortifactorien maalauksessa voin myös vihdoin suoda itselleni helpotusta, kun aiemman projektin parissa puhtaanvalkoisen High Elf -kaavun maalaus oli aika haastavaa touhua. Mortifactorien panssari on yhdistelmä mustaa ja luunväristä pintaa, joihin molempiin meiltä löytyy aika simppeli maalausresepti. Codex-chapterina olkasuojuksen trimmi pistetään komppanian värillä. Taidan itse päätyä kakkoskomppanian kultaiseen, sillä se sopii kokonaisuuteen parhaiten. Kontrastiksi olen ajatellut syvää violettia kangaspintoihin, kun se kerta on lempivärini. Virallisesti ei violettia ole niissä harvoissa kuvissa mitä Mortifactoreista on näkynyt, mutta eipä ole yhtään liinaakaan. Basen vedän tuttuun War Head -tyyliin aavikoksi. Samalla saa siistiä weatheringiä aikaiseksi kun vähän drybrushaa jalkoja ja kankaita hiekkaa sutiessa. Vihdoinkin on hiittiä saattaa armeijaprojekti alusta loppuun omin kätösin!

Teemu - Space Sharks
Oon nyt viimein saanut haiprojektin rullaamaan rytmikkäästi, vaikka armeijalista suunnannäyttäjänä onkin ajautunut jonkinlaiseen identiteettikriisiin. Johannekselle tekemämme DA-pohjainen armeijalista eri yksikkötyyppeineen, joustavine elementteineen ja rakentelumahdollisuuksineen oli niin ässä, että tekisi mieli itsekin koota ihan sama kokoonpano. Samojen figujen ostaminen kahteen kertaan kaveriporukan sisällä ei ole kuitenkaan kovin hedelmällistä ja haluan pitää kiinni parista Carcharodon-asennetta edustavasta yksiköstä mun suunnitelmissa. Uutta listaa pitääkin raapustella lehtiönnurkkaan tai facebook-chattiin heti kun stormailuaikaa löytyy esimerkiksi maalaussession ohessa!

Lauantain Astartes-miitissä sain ensimmäiset voimahaarniskoidut Space Sharkit maalaukseen. Halusin tässä hankkeessa panostaa enemmän myös tavallisiin rivimiehiin ja päädyin suunnittelussa kokeilemaan osin "true-scaletettuja" eli vähän tavallista Marinefigua kookkaammiksi mallattuja sotureita. Ebaysta ja lähipiiristä hankitut terminaattoriosat toimivat prosessin kulmakivinä ja tavallisten bolter-miestenkin rakentelu oli yllättävän lennokasta ja hauskaa. Siinä missä metalliset, useimmiten yhden palan Scout-figut olivat yksityiskohtiensa ansiosta maalauskarkkia, pääsi Power armor-miesten kanssa kitbashaamaan ja re-posettamaan laajemmin. Best! Kun Carcharodon-projekti edistyy ja seuraava puoliryhmä tulee valmiiksi, perustan armeijaa varten projektilokin War Headiin. Siihen saakka kokoonpanon pystyttämiseen liittyviä postauksia voi selata täällä.

Carcharodon-projekti inspiroi uutuudenviehätyksellään ja tarjoamillaan mahdollisuuksilla ihan eri tasolla kuin mikään figuhanke vähään aikaan ja oon tosi hyvilläni, että niin ajallisia kuin materialistisiakin resursseja armeijan aloittamiseen on nyt vuodenvaihteen jälkeen löytynyt. Lisäksi Marinemiitti parhaiden kundien kesken oli niin siistiä, että otetaan yhteisiä rakentelupäiviä varmasti viikkorytmiin mukaan jos se vain jengin aikatauluihin sopii. Jatkoa siis seuraa!! First in, last out, Sharks lead the way!

Harrastusmeininki Pasilan War Headquartersissa alkoi varhain lauantaiaamupäivänä ja suoraselkäisiä kenraaleita valui mestoille sitä mukaa kun työpäivät ja menot antoivat myöten. Ehdimme aikaisin saapuneen Ollin kanssa vaihtaa hyvän tovin ajatuksia ja fiilistellä projektejamme kaikessa rauhassa ennen koko joukon aiheuttamaa hälinää ja vilskettä. Tällaiset keskustelut on ylipäänsä ystävyyden, yhteistyön ja tämäntyylisten kokoontumisten suola ja itse muistan kyllä olla kiitollinen siitä, miten loistava porukka ympärillä pyörii figuskenessä ja -lähipiirissä.





























Ollin tavanomainen maalaustekniikka on nopea, tehokas ja tyylikäs, mikä on armeijamaalarille superhyvä ominaisuus. Kaveri olikin ainoa joka huikkasi etukäteen miittiin valmistautuessamme, että ottaisi mukaan viisitoista World Eater-Mariinia, mutta myös pari Dreadnoughtia siltä varalta, että tekeminen loppuisi kesken. Meillä muilla ei sanalla sanoen ollut siitä pelkoa...

Olli otti pahamaineisen valkoisen haarniskan maalaamisen mielenkiintoisena haasteena. Koska tarkoitus oli maalata hyvää pelipöytätasoa nopsaan, ei varovainen layerointi harmaasta valkoista kohti tullut tällä kertaa kysymykseen. Perusväri maalattiinkin sprayvärein mustan päälle ja korjailtiin sitten paikoin varovaisella drybrushilla.

Olli on rahoittanut Forge Worldin osista koostuvan armeijansa valtaosin palkkamaalausduuneilla. Figuja on kuitenkin jatkettu myös instant mold -muotilla tehdyillä "varaosilla", joilla aidoista bitseistä muovailumassalla monistaen on kiva koristella figuja laajamittaisemmin ilman, että tarvitsee varoa osien (tai budjetin) loppumista tai odotella tilauksia. Pre-Heresy-teemassa ja legendaarisissa klassisten markien haarniskoissa on kyllä sitä jotain...

Olli on suunnitellut pelaavansa armeijaa enimmäkseen Codex: Chaos Space Marinesin säännöillä, sillä Heresy-joukkojen viralliset säännöt ovat tarkoitettu lähinnä Marineiden väliseen sisällissotaan.

Ollin tavoite oli saada Marinet maaleihin siten, että voisi tehdä muuten valmiisiin figuihin teknisemmät yksityiskohdat, kuten veriroiskeet ja sääistämisen, kypärien linssit ja alustojen maisemoinnin kotona.

World Eaterit pääsivät tavoitteeseen!

Henrik toi paikalle fiilisteltäväksi Edulta joululahjakseen saamansa "The Emperor's Might"-kirjan, mikä oli mieletön kokoelma koko aukeamien laajuudelle pakattuja Space Marine -aiheisia piirroksia ja maalauksia. Oli hauska tarkastella legendaarisia kuvia kunkin suosikkiartistilta usein sääntökirjojen kuvia isompina versioina ja ilman armeijoiden logoja tai valmistajan vesileimoja taidetta tahraamassa. Tämä jos mikä ruokkii inspiraatiota!

Johannes viilaili valusaumoja pois tavoitteenaan valmistella ensimmäinen puoliryhmä Mortifactoreita maalauskuntoon. Koska aikeena on tehdä armeijan selkärankajoukot eli taktiset ryhmät kokonaan metalli- ja finecast-figuista käyttäen pohjina Sternguard Veteraneja ja Legion of the Damned -miniatyyrejä, tulee yksiköiden ulkomuodosta aika sankarillinen ja yksityiskohtainen! Johanneksen vuosikausien hamstraus kannatti, kun figut löytyivät kaapista jo valmiina. Myös Mortifactorit pääsivät tavoitteeseen Astartes-päivän aikana ja ensimmäinen Combat squad seisoi illan päätteeksi putsattuna, koottuna, pohjamaalattuna ja beissattuna omilla alustoillaan.

Vedin aamulla niskaan SJ Sharks-uniformun, kiskaisin huiviin tölkin Shark-energiajuomaa ja aloin vedellä hailighteja Space Sharks-nappeihin. Tosta ei enää haidommaksi meininki käy.

Hese taas rokkaili kattavasta bitsilaatikostaan kasaan Sons of Horus -tappelupukareita. Komentoryhmän jäseniin käytettiin osia koko GW:n Marinerangelta ja lisäksi Forge Worldin valikoimasta. Loput tarvittavista elementeistä sculptattiin itse, sillä Hese on tosi tarkka tulevaisuuden historiallisista yksityiskohdista. Opimme Astartes-miitissä esimerkiksi että Forge World pakkaa joihinkin setteihin mukaan ihan väärän malliset backpackit...

Sankarillinen lipunkantaja astuu palvelukseen. Henrikin figut ovat kaikki yksilöllisiä ja jokaisen hahmon takana on tarina, teema ja suunnitelma. Sons of Horus ja myös muut Hesen HH-legioonat saavat lähitulevaisuudessa varmasti "palstatilaa" War Headin blogivirrassa, kun valmiit ryhmät alkavat ottaa muotoaan. Historialliset avaruusmariinit vuorottelevatkin klassisten vihernahkojen kanssa Hesen duunipaikan Tapiolan Pelikaupan maalauspöydällä.

Sälästä ja eri armeijoiden bitseistä rakennettuja aliupseereita. MKIV-kypärät ovat kuumaa hottia tässäkin projektissa.

Peloton ja pahansuopa Sons of Horus -ryhmänjohtaja.

Myös Eric tuli mukaan fiilistelemään ja dokumentoimaan Astartes-buumia ja työstämään omia projektejaan. Marinehenkisten palkkamaalausprojektien ohessa työn alla on esimerkiksi isoisä Nurglen siunaama Armageddon Steel Legion -joukkue.

Carcharodon-jalkaväen kanssa pääsin kehittelemään taas uusia harmaan panssarin sutimisen reseptejä. Onneksi tätä nykyä GW:n valikoimassa on vähän useampi harmaansävy.

Vastikään valmistunut Scout-ryhmä (ja toisen ryhmän eka raskas ase, Heavy Bolter!) seurasivat operaatiota korokkeelta. Sain ensimmäisen yksikön kolmannen tarkka-ampujan ja makean raketinheitinfigun maalailtua ja erityisesti missile launcher -mies oli tosi näpsäkkä yhden illan projekti. Päätin erään Space Sharks -fanartin pohjalta maalata sinkomiehen hiukset valkoisiksi. Käytän ryhmien seassa myös Cadian-tarkka-ampujia, sillä ne eivät juuri erotu varustukseltaan klassisista scouttisnipereista ja niiden avulla saan vähän vaihtelua ryhmiin.

Seuraavan osaston operaattorit valmiina pohjamaalia varten. Tokan ryhmän kersantista tulee kyllä niin paha jätkä, jo maalaamattomassa figussa huomio keskittyy kolkkoon, tyhjään katseeseen ja kammottavan uhkaavaan veitseen... Valitsin figuun less is more-lähtökohdan ja kaivoin bitsboksista sen kaikista pienimmän Fantasy Battle hand weaponin, eli puukon Empiren Free Company-boksista. Viheliäinen mora näyttää jotenkin paljon uhkaavammalta ja pelottavammalta kuin valtava ketjumiekka. Voi vain kuvitella, miten tunteeton haikersantti työntää veitsen hitaasti vastustajansa niskaan tai kylkiluiden väliin. Chills!

Sneak Preview Carcharocles-ryhmän Combat squadiin. Saatoin ehkä salaa saada näistä pari valmiiksi lauantaina, mutta päivittelen niistä tarkemman postauksen maalausvaiheineen ja yksityiskohtineen myöhemmin!
ISOT kiitokset kaikille osanottajille loistavasta miitistä, joka oli siisteintä harrastusrintamalla pitkään aikaan. Seuraava miitti on kompaktimmalla jengillä jo heti huomenna keskiviikkona ja tällä vauhdilla valmistuu War Head Workshopissa kesään mennessä armeija jos toinenkin! Kaikkien armeijaprojektien edistymistä seurataan varmasti työvaiheiden ja kuvien muodossa kevään aikana. Stay tuned!

February 6, 2013

Airfield Assault!

Tarina jatkuu...

Inquisitors join forces
Inkvisiittori Vektin maatessa Valkyrien lastiruuman lattialla tämän vox-kommunikaattori särähti eloon. Lordi Morachias käski painokkaasti Vektin muuttaa Valkyrien kurssin kohti läheistä keisarillista lentokenttää. Xeno-infestaation jalkoihin jääneen tutkimuskeskuksen raunioista pelastettu tyttö olisi toimitettava kokeita varten synkän inkvisiittori Dragon haltuun. Inkvisitio epäili selviytyneen omaavan jonkinlaisia synkkiä psyykkisiä voimia ja vastausten saaminen olisi Dragon erikoisalaa. Inkvisiittori odottaisi toimitusta ja evakuointia lähimpine sotureineen lentokentällä. Taivas alkoi muuttua yhä punertavammaksi kiertoradan alusten valmistautuessa Exterminatus-iskuun. Valkyrie kaartoi tiukasti pohjoiseen...

Pelasimme mun hyvän frendin Juhan kanssa loistavan teemaskenaarion jatkumona kesän seikkailulle, jossa tämän oma sankarihahmo, Ordo Xenoksen Vekt-niminen inkkari pelastautui täpärästi maahanlaskuoperaatiosta Alienidien keskelle. Koehenkilö olisi kuitenkin nyt toimitettava jatkotutkimuksiin ennen evakuointia tuhoon tuomitulta planeetalta. Aika kävi vähiin! Custom-skenaarion ajatuksena oli selvitä kuusi vuoroa, jonka ajan Valkyrioiden tankkaus kestäisi ja kuljettaa relicin säännöillä toimiva koehenkilö pois planeetalta. Samalla tulisi eliminoida vihollisen ilmatorjunta-aseita, koska muuten Valkyrioiden lento voisi jäädä lyhyeksi... Pisteytin tehtävässä monia eri voittoehtoja, mutta emme laskeneet tarkkaan voittopisteitä; tarina ja fiilistely olivat tärkeintä.  

Laivaston kuljetuskoneet lepäsivät kiitoradan reunalla kullankeltaisten hangaarinraunioiden varjossa. Mekaanikot työskentelivät hikoillen koneiden kunnostamisen ja tankkaamisen parissa, kiskoen pihdein Tyranid-olentojen koneiden runkoihin ampumia luupiikkejä ja paikaten hapon syövyttämiä reikiä. Syrjäinen ja hylätty lentoasema oli osuva tapaamispaikka inkvisiittorien yhteistyölle ja Black Ops-toiminnalle, joka ei ehkä menisi kaikkien keisarillisten säädösten mukaisesti. Syrjäinen sijainti olisi myös poissa vihollisen näkökentästä. Tai niin luultiin, mutta muinaiset viholliset näkevät kauas...

Inkvisiittori Vekt loikkasi ulos kuljetuskoneestaan lähimpien miestensä kanssa. Elysian Drop Detachment 77 ei tuntenut pelkoa, vaikka koehenkilöksi kutsutun tytön läsnäolo sai näiden olon rauhattomaksi ja tukalaksi.
Synkkä inkvisiittori Drago kääntyi terminaattorihaarniska sihisten ja palasi vartiopaikalta komentobunkkerille odottamaan toimitusta. Tämän osin palkkasotureista koostuvaan kaartiin kuului kummallisia ja karskeja abhumaneita, joita jotkut keisarilliset tahot pitivät arveluttavina. Osa miehistä seurasi alien-karbiinit käsissään mestariaan, mutta valtava kyborgihenkivartija jäi hetkeksi tuijottamaan aavikolle lyhyenläntä haulikko-operaattori vierellään. Taivaanranta väreili pahaenteisesti planeetan vetäessä viimeisiä hengenvetojaan.
Lentokenttämiehistö kokoontui ennen tankkauksen viimeistelyä hangaariin aivoriiheen. Nämä miettivät, olisiko Valkyrioissa tilaa evakuointia varten ja ketkä jätettäisiin jälkeen... Inkvisiittorien inhimillisyyteen ei ollut luottamista, mutta myöskään näiden auktoriteettia ei käynyt haastaminen. Joeck mietti jo lastiruuman ammuslaatikkoon piiloutumista...

Drago ohjeisti Elysialaisten päällikkö Yurikia vartiovuoroista. Kaartin pudotusjoukkojen karaistuneet veteraanit vastaisivat operaation turvallisuustoimista.

Nuori kersantti johdatti miehensä hangaarien ympäri puolustusasemiin. Tämä aikoi juuri pyytää radioteitse tilanneraporttia, kun kuuli vaimean napsahduksen ja tunsi äkkiä jotain lämmintä kasvoillaan. Verta..? Kersantin vieressä seisonut korpraali makasi maassa tarkka-ampujan haavoittamana! Ryhmänjohtaja karjui radioon hälytyksen.


Mystisten Eldarien sissiosasto ylitti jo aavikkoa ja kipitti pitkin etäisempien hangaarien kattoja. Muukalaisolennot olivat ilmestyneet kuin tyhjästä käyttäen hyödykseen ikiaikaisia verkkoportaaliverkostoja. Ne eivät halunneet päästää koehenkilöä pois planeetalta ja olivat aloittaneet rohkean hyökkäyksen varmasti tietoisina kiertoradalla valmisteltavasta tuhoiskusta. Vekt kiristeli hampaitaan, mutta Drago vain virnisti rujosti. Eldar-tarkka-ampujien luodit pitivät Elysialaisten päät matalana.

Eldarien tiedustelujoukot piirittivät lentokenttää ja laskeutunutta Valkyrie-muodostelmaa. Näiden talsijat alkoivat kiristää silmukkaa Keisarillisten ympärillä. Inkvisiittorien täytyi toimia välittömästi.
"Shit!" Pilotit alkoivat käynnistää moottoreitaan ja lentokenttähenkilökunta lähti perääntymään koneiden taakse kohti suojaa.

Upottava hiekka ei tuntunut hidastavan Eldar-talsijoita alkuunkaan. Suipot aseet ampuivat teräväreunaisia kiekkoja ja aavemaisesti viheltäviä ohjuksia lentokoneiden suuntaan. Vekt kuunteli lähestyviä ääniä ja tulituksen aiheuttamaa melua, yleensä Eldarit eivät räiskineet päättömästi. Yrittivätkö talsijat kiinnittää huomion itseensä?

Exodiitti-ratsastajat karauttivat kaartilaisten sivustaan.

Tähyasemiin kiivenneet samoojat ohjasivat talsijoiden tulitoimintaa.

Äkkiä Elysialaisten molemmista sivustoista kantautui radioviestejä soluttautujista! Eldarien kammoksutut skorpionisoturit iskivät lähikantamalta yllättyneiden kaartilaisten kimppuun.

Toista ryhmää johti itse Varjosaalistaja, legendaarinen feenikslordi Karandras.

Nuori tuhatvuotias kaukonäkijä oli lähetetty Eldar-tukikohdasta estämään vaarallisen koehenkilön poistumisen planeetalta. Tyttö oli todellisuudessa Hive Mindin riivaama alfa-psyker, joka voisi eritoten tietämättömien ihmisten käsissä olla uhaksi koko sektorille.

Elysialaiset veteraanit rynnistivät puolustusasemiin kohtaamaan Eldareiden iskujoukot. Laskivääritulitus kaatoi hangaarin nurkalta kohti keisarillisia linjoja rynnänneen, ryhmänsä etunenässä esimerkkiä näyttäneen Exarchin. Muut skorpionit puikkelehtivat sulavasti suojasta suojaan väistäen laserammukset.

First rank fire, second rank fire!

Talsijat saavuttivat koneet, mutta kohdistivat tulituksensa nyt järjestyviin maajoukkoihin. Näiden rämäpäisen tulitoiminnan tarkoitus oli ollut ostaa erikoisjoukoille aikaa lähestyä kohdetta sivustoista.

Dragon henkivartiokaarti, "likainen tusina", kävi suojakehään karbiinit taisteluvalmiudessa. Kranaatinheittimet alkoivat ampua kaaressa hidastaakseen talsijoiden etenemistä.

Pirullisen taitavat tarkka-ampujat uhkasivat kaikkia ryhmänjohtajia ja erikoisaseisiin tarttuneita elysialaisia. Moni kaartilaisjääkäri pelasti uhrautuen esimiehensä hengen heittäytymällä tämän suojaksi viime hetkellä.

Reaktiotulesta huolimatta skorpionit iskivät myrskyisästi elysialaisveteraanien kimppuun. Kaartilaisten tappiot olivat merkittävät, mutta Yurik oli vannottanut näitä pitämään sivustan viimeiseen mieheen, eikä moraali horjunut.

Kaartilaisten urheudesta huolimatta nämä alkoivat jäädä satimeen, sillä muukalaisten tulivoima oli kohtalokkaan ylivoimaista. Vekt nappasi kaatuneelta radistilta kenttäpuhelimen ja vaihtoi taajuutta tuntemattomalle kanavalle. Ehkä osa aiemman operaation reservistä olisi vielä toimintavalmiudessa...

Toisella laidalla Karandras lähetti soturinsa kohti elysialaislinjoja ja erosi itse ryhmästä loikkien lentokonerivistön suuntaan pitkin harppauksin. Kaartilaisten kurillinen reaktiotuli niitti maahan lähimmät skorpionit, joiden haarniskan haulien ja plasma-ammusten ryöppy lävisti.

Äkkiä reservit vastasivat Vektin kutsuun! Pudotusalus syöksyi ärjyen taistelun yli ja pudotti Eldarien selustaan automatisoituja tykkitorneja! Lasertykkitulitus alkoi räjähtävästi paukahdellen ja kaatoi kaksi lähintä talsijaa niille sijoilleen. Suippojen kypäriensä läpi yskivät pilotit koettivat pelastautua savuavista ja kipinöitä lyövistä ohjaamoista.

Eldar-joukkojen hetkellisen sekasorron keskellä inkvisiittori tapasivat elysialaisten ja palkkasoturien suojatessa näiden selustaa, nyökkäsivät toisilleen synkästi, vaihtoivat pari sanaa lyhyesti ja Vekt luovutti koehenkilön Dragon haltuun. Inkvisiittori tarttui tähän valtavalla kourallaan ja kiskoi tyhjästi eteensä tuijottavan tytön hangaarin suojaan juuri ajoissa, ennen kuin Eldarien plasmaraketti iskeytyi kujalle kaataen useita keisarillisia sotilaita. Vekt rynnisti savun ja hiekkapölyn läpi toiselle seinustalle ja nosti pistoolinsa valmiiksi.

Oikealla laidalla skorpionit raatelivat viimeiset elysialaispuolustajat kuoliaiksi ja lähtivät kuolettavasti vaanien kohti luutnantti Yurikin ryhmää.

Samassa Vektin arveluttavat liittolaiset saapuivat taistelukentälle kallioiden takaa! Kiljuen nämä kävivät haastamaan lähimmät sotatalsijat ja ampuivat niiden suuntaan kuuron pitkistä kivääreistään. Luodit pirstoivat ohjaamojen pölyiset kuomut ja kaksi Eldar-talsijaa hyytyi paikoilleen pilottiensa vuotaessa hetkessä kuiviin.

Kolmas kävelijä kuitenkin käänsi raketinheittimensä Krootien suuntaan ja ampui kaksi tarkkaa laukausta tuhoten valtaosan Vektin liittolaisista. Juuri ennen kuin tämä ehti vapauttaa kaksi viimeistä ohjusta matkaan tuhotakseen ryhmän rippeet, sen polttoainesäiliö räjähti suuren tulipallon saattelemana ja lennätti talsijan osia pitkin taistelukenttää.

Elysialaisten omat talsijat marssivat pudotusalueeltaan kohti Eldar-rintamaa. Osa raahasi vielä perässään jarruvarjojaan, mutta kaikki tunnistivat ja lukitsivat kohteita automaattikanuunoilleen.

Sentinelien saapumisesta rohkaistuneet mekaanikot juoksivat parempaan suojaan.

Eldarit väijyttivät äkkiä kujalle maastoutuneet inkvisiittorit. Aavikkoliskon leuat loksahtivat ihan koehenkilötytön päälaen yllä, mutta Dragon Storm bolter-tulitus ajoi sen kauemmas. Eldarien vimmattu shuriken-tulitus kuitenkin kaatoi suuren osan Dragon palkkasotureista, mukaanlukien kääpiön, joka suojasi ruumillaan kyborgiystäväänsä ammunnalta. Kolossi kääntyi karjuen Eldareita kohti ja tuhosi kaksi dinoratsukkoa gatling-tykkinsä pursketulella! Loput vetäytyivät alas katolta.

Varjosaalistaja teki siirtonsa ja loikkasi koneen lastiruuman suulle estämään Vektin vetäytymisen. Inkvisiittori ei kuitenkaan hätkähtänyt, vaan huusi välittömästi tulikomennon ja entisen komentoryhmän veteraanit aloittivat räjähdysmäisen tulimyrskyn, joka kaatoi feenikslordin niille sijoilleen! Ramppi ja evakuointi olisivat nyt vain muutaman askeleen päässä ja koneiden moottorit hurisivat pian täysillä kierroksilla.

Eldarien ja Imperiumin talsijat kävivät kiivasta tulitaistelua koneiden ympärillä.
Kaksikon menetettyä suuren osan aseistaan nämä kävivät uhkarohkeaan rynnäkköön lähikantamalle. Kun talsijoiden huomio oli muualla, muutama harmaapukuinen mekaanikko livahti sisään laitimmaisen Valkyrian ohjaamoon.

Skorpionisoturit iskivät nurkan takaa Dragon henkivartiokaartin rippeisiin. Valtava kyborgi otti näiden iskut vastaan ja kesti useita viiltoja Eldarien tehokkaista sahamiekoista. Skorpionien taito ja nopeus oli kuitenkin kolossille liikaa ja se kaatui viuhuvien terien alla kolkosti nauraen. Drago syöksyi skorpionien kimppuun, murskasi kaksi voimanyrkillään ja niitti viimeisen bolter-tulellaan Eldarin pyrkiessä käpälämäkeen.

Eldarit lähettivät viimeiset iskujoukkonsa rynnäkköön ja iskivät Vektin ryhmän kimppuun estääkseen keinolla minä hyvänsä tätä viemästä koehenkilöä koneeseen. Näiden liekinheittimen reaktiotuli poltti toisen ratsukon karrelle eikä Vekt antanut armoa iskiessään toisen muukalaisratsun kaulan katki miekallaan. Ratsastaja kaatui raskaasti liskonsa mukana ja murskautui sen raskaan ruhon alle.

Tarkka-ampuja kirosivat kielellään ja loikkasivat alas tähystysasemistaan. Yliluonnollisen nopeasti liikkuvat muukalaiset pakenivat kallionkoloihin ja luolastoihin, pyrkien verkkoportaalien käytäviin pakoon Exterminatus-iskua. Näillä oli vielä ilmatorjuntavaltteja, jotka voisivat pudottaa koneet.

Viimeinen Sentinel antoi suojatulta Dragon juostessa koehenkilön kanssa Vektin ohitse keskimmäiseen koneeseen.

Vekt katsoi vielä viimeisen kerran olkansa yli nähden luutnantti Yurikin taistelevan raivoisasti viimeisiä skorpionisotureita vastaan. Tämän uhraus muistettaisiin, inkvisiittori mietti juostessaan viimeisine miehineen Dragon perään lentokoneeseen. Valkyria starttasi ja nousi IT-tulen välkkeessä kohti punaista taivasta...

...eikä mun yhden nopan skenaarion määrittämä ilmatorjunta riittänyt pudottamaan Valkyriaa. Molemmat inkvisiittorit siis pääsivät elossa taistelukentältä koehenkilö mukanaan, mutta lentokentälle jäi kymmenien elysialaisten ruumiit. Kyborgi voitaisiin kloonata uudelleen, mutta Yurikin pitäisi koettaa löytää oma tiensä pois planeetalta. Keisarin katse seuraisi tätä loppuun saakka.
Kreisi peli ja upeaa fluffihammeria parhaimmillaan. Laadimme noin 1600 pisteen armeijalistat teemaskenaariota varten ja kävimme taas tunnelmallista "kirjeenvaihtoa" inkvisiittorien välillä, jossa kehittelimme kehykset tarinalle ja briiffasin myös skenaarion Vektin toteutettavaksi. Juhan IG-kokoelma on mahtava yhdistelmä vanhoja klassikkofiguja ja Forge Worldin uudempaa tuotantoa ja se on saanut tarinaansa paljon inspiraatiota Black Libraryn teoksista ja vanhasta 40k-fluffista. Esimerkiksi Drago on bionisine jalkoineen, power fisteineen ja combi-flamereineen aito ja konvertoimaton figu, jonka Juha on maalannut 90-luvun alkupuolella. Tämän squatista, kyborgista ja kaartilaisista koostuva ryhmä aloitti itse asiassa tarinansa Taun Gue'Vesa-liittolaisina. Jättiläismäistä konekiväärimiestä käytimme tässä pelissä Gunnery Sergeant Harkerin säännöillä, mutta yhtä hyvin se olisi kyllä voinut olla Nork Deddog!

Asetelmaltaan peli oli mun mielestä tosi siisti ja juuri tämäntyylinen matsi meillä kävi heti mielessä rakennellessamme aavikkohangaareita. Valkyriat olivat pelissä siis vain maastoina ja objektiiveina siinä mielessä, että inkvisiittorien tuli kuudennella vuorolla olla ruumassa tai jäisivät kyydistä! Oli myös hauska pelata fluffieldareilla, joista on aika vähän jättänyt ja jotka eivät edes rakenteluhetkellään nelosedikassa olleet ihan kilpapelaamiseen soveltuvia. Siisti teemalista kuitenkin ja odottelen kyllä, että pääsen rakentamaan siihen muutaman lisäyksikön Eldar-kirjan uudistuessa joskus tulevaisuudessa.

Kiitos Juhalle hauskasta pelistä! Vektin tarina jatkuu varmasti ja ehkä vähän halvalla lasguneihin ja haulikoihin tällä kertaa kipannut Karandraskin palaa vielä...