4/30/2016

Guard Week: Archon of Hamartia


Corrin Solon Craterus
Archon of Hamartia
Epistolary Judge of the Crusader Nation
Pariah-Colonel of the Armageddon Steel Legion

Corrin Craterus was a promising junior officer from Atar-Median of Segmentum Pacificus, who was inducted into the service of the Imperial Guard by his noble family. To his great delight, the beginning of his officer career would be spent serving at legendary Lord Solar Macharius's side. The young cadet followed his renowned warlord-master for the majority of Lord Solar's last campaigns, gaining knowledge, passion and inspiration from the divine imperial commander. After Lord Solar's demise, his officer chamber went into mourning and much of his crusade army was disbanded to guard the thousands of star colonies Macharius had conquered. Seeing the embracing of Lord Solar's legacy as his destiny, Craterus pursued glory at the footsteps of his commander and mentor. He was determined to become the heir Macharius never had.


Lieutenant Craterus made his commanding debut at the defense of Ryza Secundus. His battle plans were solid and the Militarum phalanx he had formed had constructed fortifications of no equal in time for the invasion. As the big guns lighted up the night sky in the dawn of the traitor invasion, Craterus's eyes gleamed with the promise of zealous glory. But as the coming day turned into night, casualties piled up and the daemonic planetfall revealed its true nature, the resilience of his forces faltered. A breach after another weakened the Imperial battle lines and before long the war engines of the great enemy threatened the primary space port itself. The young warlord of the defending forces had to be dragged away from the command console by his headquarters staff. The city was lost and the Imperial forces were forced to retreat from Ryza Secundus.

Craterus's fall would continue. After the battle of Ryza he would serve temporarily as a naval officer in the Emperor's fleet, overseeing the gunnery operations of the Divine Invader. After weeks of patrolling in the deep space the cruiser and its escorts suffered an ambush raid in the hands of the strange and sophisticated machine-race of galactic north. The crippled cruiser just made it to warp space before the xenos could deliver the killing blow, but its entire escort retinue and millions of crew members were lost in the void. Devastated Corrin Craterus couldn't believe the xeno fleet had withstood his macro cannon batteries and relentless torpedo strikes. After all, everything had been prepared and executed as the brilliance of Lord Solar had once instructed.

Colonel Craterus
The young Commander would return to Imperial Guard's service with desperate vigour. He would seek to lead the most difficult of campaigns, overseeing several sectors at a time and succumbing totally into the madness of the intergalactic warfare. His quest in reliving Lord Solar's greatest accomplishments and honoring his memory would leave dozens of worlds in ruin and lead to the death of thousands of soldiers. Craterus's foolhardiness and aggressiveness would bring him victories in several campaigns, which was enough to fuel his pride and hope for the ultimate conquest, but that was also frowned upon by some of his superiors. As time passed, his forces were no longer replenished, his armoury and supplies were restricted and Craterus was cut off to fight with resources far too narrow for the tasks at hand. This would lead the fanatic servant of the imperium to use unorthodox methods such as bionic field-augmentation, combat drugs, salvaged equipment and even xeno technology. Craterus even practiced dangerous superstition and was said to worship the gods of old, doing anything to give him a fighting chance in his service to the empire of man. As the years went by, Craterus would become unrecognizable to all but his closest servants, apart from his zeal and undying faithfulness to Lord Macharius's memory and deeds.

Today Corrin Craterus serves at the front lines of Armageddon's ground operations as commander of his regiment "Hounds of Hamartia". In the eyes of the echelon commanders he is viewed as a maverick and a pariah, whose veneration has diminished much below his current rank. Frankly, the hierarchy of the Imperial Guard weighs heavily on tradition and Craterus has been kept in service merely because of his presence in Macharius's organization long ago. Colonel Craterus's current missions are grim and almost suicidal, as he now serves at the helm of Armageddon's most desperate undertakings. Most of these are drop operations, which are known to kill half of the company's strength upon planetfall. However, all the commander asks is a chance to serve the imperium and his late master Solar Macharius, who hopefully watches over his old pupil from the side of the God-Emperor.

Kaartiviikon myötä oon saanut kovan driven päälle myös omaan Armageddon Steel Legion -armeijaprojektiini! Jo moneen kertaan uudelleenstartattu Imperial Guard -jengi on hakenut suunnitelmissani fiilistä ja punaista lankaa jo kohta vuosikymmenen ja nyt ollaan viimein inspiroiduttu toden teolla. Armeijan komentaja, Pariah-Colonel Craterus edustaa sitä tyylisuuntaa jota kohti koko armeijan fiilis ja lookki hakeutuvat. Miniatyyri on kitbashattu lukuisista FB- ja 40K-figuista ja eversti liikkuukin tätä nykyä taistelukentällä ratsain.
Armeijan pääinspiraationa toimivat kolmosedikan sääntökirjakuvitus ja synkät tulevaisuuden visiot, jotka muistetaan erityisesti John Blanchen ja Wayne Englandin taiteesta. Isona kannattelijana ovat myös historialliset ja jopa keskiaikaiset vaikutteet, jotka on tuoneet 40K:n scifi-universumiin ohittamatonta ja persoonallista särmää alusta alkaen. Ristiretket ja Ridley Scottin "Kingdom of Heaven" tulevat toistumaan teemoina ja yksityiskohtina niin armeijan fluffissa kuin konversioissakin. Samoin koko Machariuksen taustatarinan innoittajana tunnettu Aleksanteri Suuren legenda ohjaa kaiken aikaa fiilistelyä ja suunnittelua.

Hamartian maaherran lähipiiriin kuuluu Machariuksen "Crusader Nationin" jälkeläisiä ja lojaaleja sotilaita, jotka ovat päättäneet seurata Craterusta tämän matkassa aina kunniaan tai tuhoon saakka.

Everstin uskollinen henkivartija on konvertoitu Steel Legion -kersantista ja vanhasta bretonnialaisesta ritarista. 40K:ssa miehen mitta on tietysti chainsword. Kaksintaistelussa ritarikersantti laskee tietysti kypäränsä silmikon lisäturvaksi ja pelotellakseen vastustajaansa.
Komppanian lipunkantaja kantaa kullansävyistä haarniskaa kunnianosoituksena herralleen. Figu on pohjaltaan Solar Machariuksen alkuperäinen miniatyyri, jonka halusin sisällyttää armeijaan, vaikka legendaarinen sotaherra itse onkin kuollut jo aikoja sitten. Leijonakirjaillussa lipussa on latinankieliset sanat "Ex Ungue Leonem", judge the lion by its claws.


Crateruksen hoviin on liittynyt myös muuan Marsin delegaatti, joka on karkotettu kultin palveluksesta tämän kyseenalaisten metodien ja kunnianhimon vuoksi. Eversti osaa kuitenkin arvostaa ikivanhan tutkijan tietämystä ja laskelmoivaa neuvonantokykyä.

Servitoreja tietysti tulee ja menee, mutta tämänhetkisen palvelijan tehtävänä on luotien tielle asettumisen lisäksi kantaa pahoja henkiä karkottavaa suitsukelyhtyä.

Peli on nyt avattu Steel Legion -armeijan valmistumisen osalta! Tämän kirjoitettuani pitäisi käydä maksamassa vuokra ja vähän kuumottaa, oonko käyttänyt kaikki rahat lähiaikoina hamstraamiini konversio-osiin, siisteihin blistereihin ja täysin kosmeettisiin fiilistelyfiguihin, joille ei edes ole mitään slottia armeijalistassa... Armeijan tarina ja blogivirta kuitenkin jatkuvat, kävi miten kävi!

Artikkelin alussa esitellyn muotokuvan on tehnyt Joel Kinnunen. Thanks!

4/29/2016

Guard Week: The Lucky Sevens

Kaartiviikon aikana on esiteltävä myös yksi War Head -operaattorien tärkeimmistä perinnerykmenteistä, Juhan kuuluisa Elysian Drop Detachment 77! Kohtasin alunperin pudotusjoukot fluffimatsissa Tyranideja vastaan ja olen siitä pitäen fanittanut Juhan tyyliä luoda joukoilleen taustatarinaa ja myös pelata niitä teemaansopivalla tavalla. Kokonaisuudessa yhdistyy monia 40K:n siisteimpiä piirteitä; persoonallinen armeijarakenne, hieno narratiivi ja upeat miniatyyrit. Tässä artikkelissa Juha kertoo omin sanoin armeijan synnystä ja ajatuksista pudotusjoukkojen ja niiden liittolaisten takana!





Joukot siirtyvät alaisuuteeni ja "Seiska-seiska" syntyy

Tämän armeijaprojektin syntyminen on ollut siinä mielessä mielenkiintoinen, että minulla ei ollut alunperin ajatustakaan koota Forge Worldin armeijaa, puhumattakaan Elysian Drop Troopeista. Armeija vain päätyi minulle, koska tein palveluksen pitkäaikaiselle ystävälleni ja pelikaverille, ja ostin häneltä maalaamatta jääneen armeijan. Sovimme asiallisen ja molempia tyydyttävän hinnan ja äkkiä omistin Elysialaisarmeijan kaikilla trooppivaihtoehdoilla. Tutkittuani hankintaa tarkemmin tulin hyvin tyytyväiseksi, käsissäni oli heräteostoksen myötä todella hieno kokonaisuus upeita figuja!

Elysialaisten ostamisen aikoihin luin Forge Worldin mainioita kampanjakirjoja ja niteestä ”Anphelion project” löytyi mainio teema juuri hankkimalleni joukolle. Anphelion Projectissa kerrotaan tarinaa muuan inkvisiittorista, joka matkustaa hiljentyneelle tutkimusasemalle tukenaan joukko raudanlujia maahanlaskujoukkoja Elysian Drop Detachmentista 99. Tuon idean nappasin suoraan oman joukkoni teemaksi, koska se sopi kuin korva kuppiin; kyseessähä olisi pienehkö kevyen jalkaväen joukko, jolla ei ollut panssaritukea eikä tykistöä, ja joka oli tarkoitettu hoitamaan hieman hämäriä erikoistehtäviä ja kirurgisia ensi-iskuja valittuihin kohteisiin.

Väriteemaa ja variaatiota - puurtamista ja maalauksen iloa

Ystäväni oli kasannut ja maalannut reilun kymmenen miniatyyriä koko paketista ja valinnut väriteemaksi aavikkoteeman melko tummilla panssari- ja varusteosilla. En halunnut maalata uudelleen hyviä figuja, joten perusteema sai luvan olla siinä. Lisäksi valittu väritys sopi mielestäni hyvin elysialaisten ultramoderniin tunnelmaan. Muutin kuitenkin hieman varusteiden sävyä ja vaalea oliivi tuli uudeksi väriksi panssareihin ja muihin romppeisiin. Se oli mielestäni realistinen, eikä niin voimakkaasti kontrastoiva. Lopulta aiemmin maalatut ja vaaleat varusteet sopivat hyvin yhteen, koska on varsin uskottavaa ajatella, että eri ryhmät ovat saaneet varusteensa hieman eri aikoihin ja pidempään käytetyissä näkyy kuluminen vaalenneena sävynä. Lisäsin mukaan vielä hieman modernismia maalaamalla guardsmanien aseita hiekkamaastokuviolla. Tein myös komppaniaa varten päällystöä, muiden muassa Company HQ:n, joissa käytin Catachan-figuja pohjana yhdistellen niitä elysialaisiin aseisiin ja varusteisiin.

Tässäkin armeijassa olen koettanut ammentaa inspiraatiota nykyaikaisista sotilasjoukoista, joiden pragmaattista tyyliä olen koettanut jäljitellä maalauksessa. Se istuu hyvin dynaamisissa nykytaistelijan asennoissa komeileviin elysialaisiin. Pääsyn oikeastaan aina maalaamaan nelkkariarmeijoitani realististen esikuvien mukaisesti. Suhtaudun projekteihin kuin ne olisivat ”oikeita” joukko-osastoja rakenteineen ja historioineen. Näin maalaan scifi-armeijankin kuin se olisi oikea armeija, jonka vaatetuksessa on ideoita ja komponentteja oikeista sotilasvaatteista. Tämä tapa kumpuaa kiinnostuksestani sotahistoriaan ja eritoten uniformuihin.

Näiden pohdintojen jälkeen siirryin ehdottomasti projektin ikävimpään vaiheeseen, joka oli miniatyyrien kokoaminen. Se oli tuskainen prosessi, sekä osien sovitusongelmien että liimauksen vuoksi. Piinaavan kasaamisen, loppumattoman pinnaamisen ja Rapid Cure -suihkuttelun kautta joukot saivat lopulta ihmisen anatomian. Sen jälkeen olikin luvassa kiva vaihe, joka häivytti nopeasti mielestä kasaamisen tuskan; Forgen figut ovat hienoja maalattavia. Tarkat ja terävät yksityiskohdat, huippuhieno realismi ja upea dynamiikka tuottivat kerrassaan upean ”kankaan” jolle maalata. Siksi maalaaminen sujui kuin leikki ja siinä ei lopulta aikaa tuhlaantunut. Nämä miniatyyrit maalautuivat ikään kuin itsestään.

Ilmakuljetuskalusto saapuu

Alusta lähtien oli selvää, että tämä projekti merkitsi useiden lentokoneiden hankintaa, koska mitä nyt moderni airmobile–yksikkö olisi ilman asianmukaisia koneita. Koska olin päättänyt mallintaa realistiselta pohjalta lähtevää yksikköä, se merkitsi ilmakuljetuskalustoa jokaiselle yksikön kaverille. Näin päädyin hankkimaan kaikkiaan viisi Valkyyriaa; ensin tuli kolme jalkaväelle ja myöhemmin kaksi lisää komentotiimille ja raskaille aseille. Koneiden väriteeman kanssa pohdiskelin ensin jonkinlaista camoa, mutta sitten valitsin laivastonharmaan, olivathan koneet Imperial Navyn koneita. Tähän referenssi tuli US Navyn Sea Hawk -koptereista, jotka kuljettavat maajoukkoja taistoon pelkistetyn harmaassa ulkoasussa.

Joukkoon liittyivät vielä kolme Sentineliä antamaan kiväärimiehille edes jonkinlaista lähitorjuntaa. Elysialaiset Sentinelit saavat ”deep strike –option”, joten ilmakuljetus ei ollut niissäkään fluffiongelma.
Muutaman kuukauden innokkaan työskentelyn jälkeen joukkoni oli aika lailla valmis, vaikka olinkin jo suunnitellut tulevaa. Tarvitsen vielä muutaman lisäyksen; ehkä vielä yhden Valkyyrian Medevac-tehtäviin, sekä Vulture Gunshipin lentäväksi tykistöksi, hankintalistalla ovat!

Inkvisiittori historian hämärästä

Elysialaisten oltua jo jonkin aikaa valmiina, törmäsin hienoon inkvisiittori-figuun, joka taisi olla alkujaan Crusader miekalla ja kilvellä. Jokin miniatyyrin asennossa pysäytti,ja päätin tehdä siitä armeijaani inkvisiittorin, jonka palveluksessa Elysialaiset olisivat. Irrotin kilven, mutta jätin power swordin, sillä pitäähän sankarilla olla miekka. Väriteemaksi otin harmaan ja valkoisen, jota saisin inkvisiittorin ja tämän joukot erottautumaan sotilaallisista sotilaista. Päähenkilölle tein perinteisen acolyte/tech-priest/scribe -hännystelijäkaartin ”toimistoväeksi” ja miksei mukaan matkoillekin. Kauan käyttämäni inkkari sai jo ysärillä nimen Vekt, vaikka tuolloin sitä kuvasi ihan toinen miniatyyri, sekin inkvisiittori tosin. Tämä figu oli kuitenkin aikojen saatossa kadonnut tai pilkottu projektiksi, joten nyt Vekt inkarnoitui uudelleen Elysians-armeijaprojektissa. Tämä lie yksi pitkäikäisimpiä charactereita peleissäni.  Tässä yhteydessä Vektistä muotoutui myös radikaali Ordo Xenos -agentti.

Ensimmäinen tukijoukko, jonka Vekt sai rinnalleen, oli ihan normaaleista Cadianeista tehty kivääriryhmä. Vaihdon vain kavereille Kromlechin barettipäät eliittistatuksen välittämiseksi. Päävärin kiväärimiehet saivat jo aiemmin valitusta harmaasta, jota korostamaan maalasin baretit punaisiksi. Näihin solttuhin tuli aika ”poliisimainen” tunnelma, ja sehän sopi inkvisiittorille.

Toinen liittolaisryhmä kehittyi Ordo Xenos -ajatuksesta. Jos kerran Vekt olisi radikaali Xeno–metsästäjä, jokin ”xenomorfinen” ryhmä sopisi liittolaiseksi hyvin ja toisi samalla persoonaa Vektiin. Pohdittuani vaihtoehtoja päädyin kahteen vaihtoehtoon, örkit tai krootit; molemmat ovat kommunikaatiokykyisiä ja niiden tiedetään toimineen palkkasotureina. Päädyin lopulta krootteihin, sillä niitä oli juuri kahdentoista figun tiimi maalaamattomana laatikossa.  Halusin kytkeä nämä inkvisition krootit kaartiin, joten koristelin alkukantaisia lihansyöjiä kaartin varusteilla ja vuoleskelin niille päihin muoviset Cadianien kypärät. Varusteet saivat maalausvaiheessa harmaan sävyn, kuten muutkin Vektin joukot. Pidän kovasti lopputuloksesta ja Vektin krootit ovat olleet varsin hauska tiimi pelata. Onhan niillä muutama hieno päänahkakin jo hankittuna, muiden muassa Hive Tyrant, joka nuijittiin pois päiviltä lähitaistelussa.


Vektin joukko on toistaiseksi pieni, joten se ei itsekseen kestä juurikaan, mutta liitettynä 
Elysian Drop Detachment 77:aan, se onkin jo suhteellisen suorituskykyinen joukko!

Juhan fiilistelyä armeijansa tunnelmasta ja teemasta on aina hauska kuunnella, koska kyseessä on niin sydämellä rakennettu kokonaisuus. Elysialaisten nykyaikaisen taktinen tyyli ja tosimaailman sotilaspiireistä ammentava yksityiskohtaisuus tuntuvat olevan kuin varta vasten Juhalle luodut. Lisäksi "Seiska-seiska" antaa hartaana Imperiumin kannattajana tunnetulle harrastajalle vapaat kädet yhdistellä keisarillisia joukkoja, kuten on tehty kuuluisan inkvisiittori Vektin kohdalla.


Barettipäiset Stormtrooperit lienee rekrytoitu ympäri galaksia. Inkvisition logot olkasuojuksissa ja rintapanssareissa kertovat uskollisuudesta Ordo Xenokselle.

Myös kroot-liittolaiset on puettu harmaansävyihin, joskaan tarina ei kerro, onko varustus jaettu vai "lunastettu" sotaretkien aikana. Krootit tuovat Vektin taisteluosastoon hiukan brutaalia iskuvoimaa ja taitavia polunetsijöitä, joita voi käyttää esimerkiksi tiedustelutarkoituksessa.

Ilmeikkäät asennot, yksityiskohtaiset varusteet ja tunnistettava Imperial Guard -tyyli on Elysianien parhaita puolia. Mun omat suosikkifigut armeijassa on ehkä tarkka-ampujat spottereineen ja dioramamaisine asetteluineen.

Valkyrioissa näkyy hyvin Juhan omintakeinen maalaustyyli ja tämän usein käyttämät weathering-tekniikat. Teimme yhteisprojektina pari vuotta sitten Forge Worldin Space Marine -hävittäjiä ja pääsin tutustumaan tarkemmin "Overlordin" persoonalliseen ja realistiseen tapaan tuunata ajoneuvoista vakuuttavia.

Valkyyriat olivat tehokkaita viime vuoden Civil Warissa, saa nähdä tekevätkö Elysialaiset paluun tämän vuoden War Head -tiimiturnauksessa?

Krootit valmistautuvat iskemään, ennen kuin viholliset saavuttavat konekivääriasemat. Näissäkin heavy weapon tiimeissä on tosi hyvä, välitön fiilis; heavy bolter on vain nostettu häthätää koneesta alas potkaistun ammo craten päälle ja otettu tulialue haltuun.

Vekt miehineen lähtöalueella valmiina uudelle tehtävälle. Keisari kutsuu sotaan!

Juhan armeijassa on muuten myös operaatiopäällikkö, eversti Vincent "Ember" Grimshire, joka ei toistaiseksi ole vielä osallistunut 40K-taistelutoimiin osana armeijalistaa... Upseeri johtaakin yleensä tehtäviä kaukana itse AO:lta.

The Lucky Sevens täydessä vahvuudessaan. Huipputyylikäs kokonaisuus ja oikea perinnerykmentti!