September 25, 2016

Seize the Witch!



Fight Clubilla käytiin keskiviikkona hauska fluffitaistelu, kun Sisters of Battle -iskujoukko Ecclesiarchy-liittolaisineen moottorimarssi Immolator-kulkueessa Barrak Gorgen solaan metsästämään muuan vihernahkojen noitaa. Astropath-Palatine Giselan päänsärky oli kasvanut koko matkan ajan ja tämän Dominion-vartiosto piti kaiken aikaa silmällä suojattinsa tilaa. Valppaiden Astartes-osastojen suorittaman tiedustelun mukaan läheistä Snakebite- ja Blood Axes -örkeistä koostuvaa sotajoukkoa johti voimakastahtoinen Weirdboy, jonka kanavoima, kontrolloimaton energia oli aiheuttanut vakavia ongelmia keisarillisille operaatioille lähialueilla. Giselan tuntemien, poikkeuksellisen vahvojen warp-häiriöiden lähde selvisi kuitenkin oitis Task Forcen saapuessa kohteeseensa; muukalaisnoitia olikin kaksi.

Pelasimme siis Fight Club -aktiivi Darrynin kanssa teemapelin 1500:n pisteen armeijoilla ja custom-skenaariolla! Heitimme deploymentin (Dawn of War), Eternal War -tehtävän (Relic) ja Maelstrom of War -tehtävän (Tactical Escalation) sääntökirjasta, mutta koska kyseessä oli noidanmetsästysretki sovimme myös, että Darrynin armeijalistan Weirdboy muuttuisi kuollessaan ylimääräiseksi Reliciksi, jonka örkit koettaisivat kantaa turvaan ja Sisterit tietysti kaapata hirvittäviä kokeita varten. Myös Eternal Warin objektiivimerkiksi laitettiin Weirdboy, joka oli toikkaroinut sienipäissään kauemmas örkkileiristä. Tällaiset pikku lisäykset peleihin on aina hauskoja ja saa aikaan muistettavia pelitilanteita!

Ajatuksena oli tietysti rennon pelailun ja jutustelun lisäksi testata uutta kenttää, jonka rakensimme viime viikolla Warhammer 9th Age -megapeliämme varten. Maastonkappaleet suunniteltiin kuitenkin erityisesti 40K-näkökulmasta blokkaamaan line of sightia ja tarjoamaan coveria kentällä taisteleville yksiköille. Sovimme ennen peliä miten kalliomuodostelmat ja kukkulat toimisivat peliteknisesti ja heittelimme sitten pelinaloitusheitot turnauksista totuttuun malliin. Pian peli saatiin käyntiin, tässä kuvia ja kuvauksia taistelun vaiheista!

Darrynin Weirdboyt on alunperin Warhammer Fantasy Battle- ja Age of Sigmar -figuja, jotka sopii hyvin Snakebites-teemaan.


Darrynin armeijaan kuului Warboss, Warphead Weirdboy, pari parinkymmenen Boyzin jengiä, kymmenkunta Burnaa, kymmenisen Tankbustaa, kuusi Lootaa, iso Warbiker -lauma, Deff Dread, Trukk ja hurja Squiggoth Zzap Gunilla. Sisterien armeijalista oli sama, mitä pelasin Ropeconissa, sillä en ollut vielä maalannut mitään uusia yksiköitä kokonaisuuteen.

























En ollut aiemmin pelannut Darrynia vastaan, mutta olin seurannut tämän pelejä Fight Clubilla ja pääsimme oitis samalle sivulle "fluffipelietiketissä". Arch-Penitent (Nemesis Dreadknight) oli yksi mun avainyksiköitä matsissa, sillä se on aina paha pala örkeille.

Blood Axes Deff Dread asettui kivisillan toiselle puolelle ja laittoi sahat käyntiin. Maanläheinen oliivinvihreä on yksi päävärejä Darrynin ajoneuvojen maalipinnoissa.

Lootat olivat ottaneet haltuun keisarillisen bunkkerin ja nelosobjektiivin. Erityisesti pelin alkumetreillä örkkien tulivoima hallitsi suvereenisti kenttää, kun mun Exorcistit eivät oikein tuntuneet lähtevän käyntiin ja Immolatorien Multi-Meltat olivat vielä kaukana kohteistaan.

Darrynin ovela warlord oli laittanut pähäänsä Finkin' Capin ja sai -1 Reservien lisäksi hyödyllisen Infiltraitin. Osa Boyzeista nousikin korkealle rinteelle ahdistamaan Sistereitä myös sivustasta näiden refused flank -deployment zonelle.

Deployasin itse jalkaväen vaunuihin Strike Squadia lukuunottamatta, jonka laitoin keihäänkärjeksi ja liitin siihen kaikki characterit. Yhdet Dominionit menivät outflankiin, joka vähän kadutti myöhemmin; vaikka pelasimme Tactical Escalationia, olisi kaikista pyssyistä ollut hyötyä lähipuolustuksessa.
Lähistöllä rymisteli Squiggoth, jonka kantokoriin Darrynin Weirdboy (ja toinen pelin objektiiveista) oli noussut Tankbusta-vartiostoineen. Pienemmät pommisquigit seurasivat pedon jalanjäljissä Squiggothin räiskiessä sinne tänne Zzap Gunillaan.


Örkit ottivat aggressiivisesti aloitteen ja infiltroivat lauman boyzeja suoraan Reliikille ja jo ekalla vuorolla karannutta Weirdboyta lähdettiin retuuttamaan kohti kotileiriä. Taustalla Lootat antoivat suojatulta ja Warbossin Burna Boy Trukk päivysti heti kukkulan takana valmiina waaaghaamaan.

Warbiket kaasuttivat sivustasta pitkälle flankkausreissulle, mutta olivat toistaiseksi vielä kaukana.

Peli sai räjähtävän startin kun tartuin Darrynin syöttiin ja chargasin iskujoukkoni suoraan etumaastoon soluttautuneeseen örkkimassaan. Tapoin ison lauman boyzeja ja Weirdboy putosi louhikkoon, mutta örkkiyksikkö piti Mob rulella jättäen Sisterit alttiiksi vastahyökkäykselle. Kaksi Exorcistia ja pari snap Multi-Meltaa sai vain yhden Hull Pointin vahinkoa Deff Dreadiin, o-ou.

Kaukaisemmat örkit katselivat kateellisina laaksoon muodostuvaa rähinää.
Heti ekalla vuorolla alkaneesta combatista tulikin koko pelin kiintopiste ja ratkaisutaistelu.


Örkit rynnäköivät mukaan waaaaghin säestämänä Deff Dreadin, Warpheadin, Tankbustat, Warbossin ja Burna Boyt. Etenkin walker pääsi kaukaa mukaan taisteluun ja vielä katastrofaalisesti selustasta. Luotin Dreadknightin kykenevän pitelemään Burna Boy -laumaa bosseineen, mutta Strike Squadista en ollut niinkään varma...

Onneksi mun joukkojen keisarinusko oli kova ja siskot kävivät töihin. Sankariksi nousi Perils of the Warpista Warp Surge -tuloksen heittänyt Strike Squad -jäsen, joka löi voimiensa tunnossa Deff Dreadin jalat poikki, jotta Ministorum Priest ehti asentaa krak-kranaatin örkkitalsijan takapeltiin ennen sen initiative steppia. Deff Dread olisi neljän lähitaisteluaseensa turvin murhannut luultavasti koko squadin, mutta se kaatuikin yllättäen kenttään ja momentum kääntyi onnekkaasti Ordo Hereticus -iskujoukoille!

Keskustaistelu jatkui vielä pitkään mun Hit'n'Runatessa ensin pois ja rynnäköidessä sitten uudelleen sisään mestaamaan Weirdboyn Tankbustat niiden kiukkuisesta overwatchista huolimatta. Darrynin Ork Warboss Killgore sen sijaan oli maineensa veroinen ja hakkasi Big Choppalla Dreadknightin kuoliaaksi muutaman taistelukierroksen tuoksinnassa.
Oli örkkien vuoro vastahyökätä! Warbiket ryhmittyivät rynnäkkömuodostelmaan ja kiisivät taisteluun sivustasta...


...kun taas Squiggoth rysähti mukaan etumaastosta ja jyräsi Saint Celestinen matalaksi sen siliän tien. Pyhimys nousi onneksi henkiin, mutta Squiggothin kaataminen jäi Librarianin Force Weaponin varaan ja tämä epäonnistui. Sain kuitenkin enimmät Warbikeista niitettyä niiden tapettua koko Strike Squadin yhtä jäsentä lukuunottamatta.

Kaasutin Immolatoreita keskikenttään noutamaan hiekassa makaavia weirdboy-reliikkejä, mutta samalla Dreadknight kaatui taistelussa Warbossia vastaan ja pari liekinheitintä pääsi irti. Parin vuoron kuluessa mun sankarit pitivät kuitenkin pintansa ja Dominionien saavuttua viimein avuksi sain murrettua örkkien rynnäkön ja ajettua myös ohjastajansa menettäneen Squiggothin pakosalle. 

Örkit olivat dominoineet Maelstromia suvereenisti keräten roppakaupalla pisteitä Tactical Escalationista huolimatta, mutta Adepta Sororitaksen onnistui kääntää taistelu voitoksi Reliikeistä nettoamiensa pisteiden ansiosta! Iron Saint Aurelia kuljettaisi nyt viimeisimmät näytekappaleet inkvisition tutkittavaksi...

Örkkejä jäi kuitenkin vielä kertomaan tarinaa laakson tapahtumista ja Immolator-kulkueella olisi taivallettavanaan pitkä matka takaisin keisarillisiin linjoihin... Ehkä tarina jatkuu!


September 19, 2016

Rogue's Journal

Rogue Inquisitor Les Colfer
War has arrived to the system of Kaballas. I can't believe it's been two moons since I escaped the grasp of the Sororitas, and now we're to run again. It almost feels like our task is cursed, but I'm determined as ever to see this through. The organisation has made every effort to protect our journey, but reliable allies are hard to find. Once I thought we could trust the Guard, the Arbites and the Astartes, but it seems that greed and deception is a brand on the flesh of the humanity. I thought we'd be different from the greenskin savages or the denizens of the warp. It seems I was wrong. It seems war is all we are.

Yesterday saw a gathering of our most stalwart agents. According to our spies we still have time to arrange a planetside transportation to the Port Aurelius. Communication with the organisation has been fitful at best lately, but I hope to rejoin their company once we're off Kaballas. Using my contacts I've secured a temporary retinue in an oblivious imperial detachment, which should make the extraction that much easier.

Cras es Noster. C
arpe Noctem.
- Lester Gallegos Colfer, Kaballas Prime, 998 M41

Rogue's Journal on fluffiartikkelisarja, joka seuraa inkvisiittori Les Colferin edesottamuksia War Headin yksittäisistä turnauksista koostuvan syyskampanjan aikana. Kunkin turnauksen tapahtumat kuljettavat inkvisiittorin tarinaa eteenpäin täysin ennakoimattomalla tavalla ja tarina heijastuu näihin artikkeleihin. Kuinka käy Colferin, mitä tämä pakenee ja mitä Kaballaksen järjestelmässä on tekeillä? Tarina jatkuu seuraavan turnauksen jälkeen!

September 18, 2016

Back to the Basics



Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, oli tänä viikonloppuna taas pienen maastosavotan aika. Olimme aloittaneet pelipöytäkokonaisuuden kasaamisen jo viime viikolla, mutta itse pöytälevyjen viimeistely jäi vielä tälle lauantaille joidenkin avainraaka-aineiden loputtua viimeksi kesken. Joskus sitä keksii kompromisseja tai muita luovia ratkaisuita, jotta ei tarvitsisi jättää projektia puolitiehen, mutta tällä kertaa setillä ei ollut tulipalokiirettä valmistua ja tehtiin se mieluummin ajatuksella loppuun asti. Nyt kahden pelipöydän mittainen kokonaisuus on valmis pelejä varten!

Projektiin oli tällä kertaa kaksi lähtökohtaa; se rakennettiin varta vasten meidän tulevaa "Battle of Five Armies" -megapeliä varten, mutta modulaariset maastonkappaleet suunniteltiin funktionaalisiksi 40K:n näkökulmasta. Ihastuin Chicagon Adepticonissa käydessämme isoihin maastonkappaleisiin, joihin sai mahtumaan erilaisia maastoelementtejä ja joita ei myöskään tarvitsisi yhdelle kentälle kovin montaa; sama kappale voisi hyvin olla line of sight -este ja antaa myös area terrain -tyylisesti coveria.

Koska meidän tuleva peli on tosi klassikkohenkinen metallifiguineen, fluffeineen ja kevyine roolipelielementteineen, halusin myös tehdä jollain tapaa perinteisen maastokokonaisuuden. Muistelin settiä suunnitellessani vanhoja White Dwarfeja ja armeijakirjoja sekä "Johdatus Strategiapeleihin" -lehtistä, joka on ollut monille se ensikosketus Warhammeriin ja figupeleihin ylipäätään. Siihen aikaan tavalliset luonnonmukaiset kukkulat, metsiköt ja viheriöt olivat viimeisintä kenttämuotia, eikä ihan joka kaninkolosta tarvinnut löytyä pääkalloja tai hehkuvia taika-asioita. Kelasin että olisi myös piristävää, jos 40K-maastokin olisi joskus ihan tavallista, idyllistä maisemaa ilman viitteitä maailmanlopusta.

Niko ja Olli toimivat tälläkin kertaa virallisina siipimiehinä maastonrakentelussa. Ollivander ei ottanut työhön tarjottua pensseliä ihan tosissaan, mutta onneksi meiltä löytyi joku vähän parempikuntoisempikin suti. Maastot rakennettiin jälleen paikan päällä meidän Fight Club -figuvaltakunnassa Poromagian myymälässä, jossa ne myös tulevat käyttöön vakituisissa peli-illoissa ja War Headin turnauksissa.

Käytössä oli jälleen War Headin vakiintuneita menetelmiä, joita noudattaen on tehty jo pöytä poikineen. Tällä kertaa uuteen uskoon päivitettiin pari kovassa pelikäytössä kulunutta levyä, jotka saivat nyt uuden maalipinnan ja samalla kiinteitä maastonmuotoja.

Kookkaat, louhikkoiset maastonkappaleet odottelivat jo maalaamista. Jyrkille rinteille johti mäkiä ja karkeasti kallioon louhittuja rappusia. Rinteiden pääasiallinen materiaali oli Finnfoam-levy, mutta haimme pienillä koristekivillä vaihtelua ja uskottavuutta tekstuuriin. Upotimme maastoihin myös pari Citadelin muovista maasto-osaa yksityiskohdiksi ja teimme pahvista kiven sisään muuratun bunkkerin katon. Klassinen Vindicator antaa osviittaa skaalasta.
Vikkelän maalailun jälkeen koristelimme maastot parilla erivärisellä Static Grassilla, pienillä kivenkoloista pilkistävillä pusikoilla ja kuusilla, jotka liimasimme suoraan kiinni maastoihin. Bunkkerin katolle maalattiin vapaalla kädellä pari sotilaallista merkintää yksityiskohdiksi.

Samalla myös pöytälevyt alkoivat valmistua. Koska tuleva megapelimme on piiritystaistelu, tehtiin linnalle laajahko kivinen koroke, jolle muurit ja portin asettaa ja joka kuvaa samalla linnoituksen pihamaata. Kentän toisella laidalla olisi kaksi kivikkoista mäkeä, joiden väliin tulisi kalliosta louhittu maasilta. Varastoinnin helpottamiseksi jätimme sillan irrotettavaksi, mutta sen saa painettua saumattomasti kivimuodostelmien väliin. Pöydän pohjavärinä oli saumauslaastin tummanharmaa sävy, jonka päälle sprayattiin maa-alueisiin Army Painterin Leather Brownia ennen luonnonvalkoista kuivaharjausta koko pöytään.

Toisesta pöydästä tulisi yksinkertaisempi ja siinä olisi vain yksi tarinaelementtinä toimiva kiinteä kukkula ja tallottua nurmikkoa. Muut elementit lisättäisiin modulaarisina maastonkappaleina. 
Kaksi samaan väriteemaan tehtyä pöytälevyä antaisi jatkossa mahdollisuuden pelata megapelejä ja Apocalypse-otteluita yhdellä yhtenäisellä taistelutantereella, eikä tarvitsisi yhdistellä erisävyisiä levyjä tai mattoja standardimittaista isompaa kenttää varten. 
Lopulta myös pöytään laitettiin karua kasvillisuutta tuomaan yksityiskohtaa ja väriä sekä peittämään sellaisia kohtia, mistä sinistä foamia ehkä vielä pilkotti jostain kolosta tai johon oli kuivaharjatessa tullut lommoja.

Myös Eric piti pienen breikin megabattlejoukkojensa valmistelusta ja liimasi Army Painterin näppäriä ruohotupsuja sinne tänne tuomaan vähän varianssia aluskasvillisuuteen. Raunioiden pitää vielä maalata ensi viikko ahkerasti, jotta kaikki kaaos- ja hyviskääpiöt, haltiat, bretonnialaiset ja hiisien susiarmeija valmistuvat ajoissa viikonlopun rähinään.

Nyt paineet ovat kuitenkin maastojen osalta poissa harteilta! Piiritystaistelun käyttöön kaavailemamme linnahan on muuten Citadelin näkemys Kaksi Tornia -leffan Helmin Syvänteestä, jota myytiin kolmiosaisena ja valmiiksi maalattuna maastosettinä LoTRin kulta-aikoina 2000-luvun puolivaiheilla. Linna on riittävän anonyymi, jotta se sopii hyvin myös fantasiasotiin.

Kokeilimme maastonkappaleita pöydälle ja äkkiä Astartes-joukkojen taktinen taisteluharjoitus EVÄ16 olikin jo täydessä käynnissä!

Space Sharkien taistelupuku valmistautui kärventämään Ollin Imperial Fist -iskujoukot taistelussa sillasta.

Toisaalla tuhovoimaiset Heavy Bolter Devastatorit ja Chaplainin johtama Land Raider asettivat väijytyksen Space Sharkien maajoukoille.

Maasto toimii korkeuseroineen inspiroivasti ja vaikka se on peruspaletiltaan aika yksioikoinen, piristävät kasvit sitä juuri riittävästi ettei yleivaikutelma jää synkäksi. Hauska päästä testaamaan, miten maastot toimivat isoissa ja pienissä taisteluissa ja esimerkiksi Lord of the Rings -skirmisheissa.

Maastoja pyörittelemällä ja vaihtelemalla saa aikaan lukuisia erilaisia kenttäkonfiguraatioita. Tässä on aika hyvä esimerkki pöydästä, jossa kolme irtomaastonkappaletta tekevät jo kokonaisuuden.

Sitten tarvitsi enää hävittää Ollin Marinet pöydältä takaisin vitriinihyllylle!