April 25, 2015

Storm of Vengeance: The Breacher's Grove

Juha tuplatsekkaa vielä armeijalistan pisteet. Ratkaisutaistelu on valmis alkamaan.

Järkkäsimme peliporukalla viime vuoden loppupuolella huikean kampanjaviikonlopun, jonka aikana koettiin muinoin ilmestyneen Storm of Vengeance -lisärin tehtäviä ja tunnelmia nykyaikaiseen nelkkariin sovitettuna. Vanhat parrat saattaakin muistaa teoksen kahden örkkiklaanin ja Dark Angelien välisenä konfliktina, itse vaihdoimme sopasta vain vihreät Marinet harmaisiin Carcharodoneihin! Vaikka alkuperäiskampanjan skenaariot oli tehty kakkos- ja kolmosedikan mallien mukaan, saattoi niitä käyttää teemojensa ja osittain myös tavoitteidensa osalta aihioina seiskaa pelatessa. Lähinnä halusimme lisätä peleihin mukaan Maelstrom-objektiivit, sillä ne nyt vain on hauskoja ja tuo peleihin mielikuvituksen kanssa nautittuna kivasti tarinallista narratiivia.

Yks fiilistelyn aihe mulle on ollut aina miten eri taustoilla ja näkökulmilla meidän porukka figupelejä ja 40K:ta pelaa. Tällä kertaa kampanjassa oli kolme osapuolta, joita kaikkia valikoitui edustamaan yksi kenraali. Toinen örkkikomentajistamme on kasuaali fluffipelaaja henkeen ja vereen ja ei ollut tuolloin osallistunut mihinkään megabattlea "vakavampaan" turnaustapahtumaan. Toiselle taas maalaaminen ja rakenteleminen on kaikki kaikessa ja pelit ovatkin lähinnä deadlineja uusien joukkojen valmistumiselle. Mun peliharrastuksen skaala on aika laaja, sillä pelaan hyvässä seurassa mielelläni kaiken maailman fluffivetoisia teemapelejä, mutta oon käynyt myös kaksi ETC-reissua 40K:n leijonapaidassa. Siksi olikin hauska rakentaa kampanja, josta kaikki saisivat hyvän kokemuksen taustoista ja motiiveista riippumatta. Erityisen vaikeaa se ei ollut, sillä frendit on samalla aaltopituudella; meille kaikille tärkeintä on tunnelma, jonka rakennuspalikoita on 40K:n taustatarina, valmiit figut ja hienot maastot.

Kampanjan rakentaminen alkoi fluffimiitistä ja alkuperäisen Storm of Vengeance -kirjasen tutkiskelusta, jonka jälkeen rakensimme pelejä varten ihan uuden maastosetin lähdeteoksen materiaalia kunnioittaen. Pelipöydän ja lisäjoukkojen askartelua seurasi peliviikonloppu, jonka lauantain aikana pelattiin useita pienempiä asymmetrisiä skenaarioita ja sunnuntaina luvassa oli tietysti planeetan kohtalon määrittävä megapeli.

Storm of Vengeance oli meille huikea pelikokemus, mikä toivon mukaan välittyy kuvista ja tarjoilee inspistä muillekin harrastajille!

Osa I: Inspiraatiota ja kampanjan juuret
Osa II: Maastonrakentelua
Osa III: Valmisteluja ja uusia joukkoja
Osa IV: If ya want sumfin' done... (skenaario 1)
Osa V: Cut & Run / Breakthrough (skenaariot 2 ja 3)
Osa VI: Revelations... (skenaario 4)

Osa VII: The Breacher's Grove (skenaario 5)

Kun toisen päivän ratkaiseva megapeli koitti, olivat keisarilliset joukot ahdingolla massiivisia örkkijoukkoja vastaan, sillä vihernahkojen eteneminen ja viekkaat operaatiot Kadilluksen saaristossa olivat edenneet hallitsemattomasti ja Ghazghkull Thrakan sekä Nazdreg Ug Urdgrubin koalition suunnitelmat olivat vaarassa käydä toteen. Nyt olisi Carcharodonien ja näiden liittolaisten viimeinen tilaisuus pysäyttää örkkisotapäälliköt ja estää näitä käynnistämästä tuhoisaa Tellyportaansa.

Lopputaistelu käytiin tuplaleveällä kentällä käytännössä ilman pisterajoja. Virallisena tehtävänä toimi Cloak and Shadows, mutta todellisuudessa skenaarioasetelma oli kullakin henkilökohtainen; itse otin tavoitteeksi viimeinkin lyödä örkit ja koettaa jäljittää kaksi legendaarista Warbossia ja tuoda näille vähän Keisarin sanaa. Tehtävä ei ollut helppo, sillä örkit lähestyivät kahdesta suunnasta; toisesta Walkerein ja tulituen suojaamana ja toisaalta scouttaavalla Battlewagon-muodostelmalla.

Sotavaunut täynnä hampaisiin varustautuneita boyzeja eri klaaneista kaasutti kohti keisarillisia linjoja. Näiden sivustaa suojasivat Deff Dread ja Kommandot, joita vastaan Imperiumin sotatoimia johtanut Chapter Master Tyberos ohjasi oman moottoripyörin varustautuneen komentoryhmänsä. Centurion-tukijoukkojen onnistui pysäyttää monta Battlewagonia, mutta osa boyzeista pääsi perille ja syntyneissä lähitaistelussa surmansa sai muiden muassa koko kampanjan ajan urhoollisesti taistellut Librarian Thalassa. Toisella puolen taistelukenttää Mechanicuksen etujoukot pommitettiin vuorenrinteelle aseittautuneen örkkitykistön toimesta olemattomiin.

Tyberos johti eliittijoukkonsa vihollislinjojen sivustaan ja lopulta niiden taa, murskaten tieltään örkkien Kommando-erikoisjoukot sekä Bad Moonien sekopäisen Deff Dreadin. Aistiessaan Carcharodonien vasemman laidan horjuvan Chapter Master kutsui ilmatukea; Storm Eagle -alus ja tätä saattanut Fire Raptor -hävittäjä syöksyivät operaatioalueen ilmatilaan ja toteuttivat tehokkaan gun runin pitkin kivikkoisia vuorenrinneasemia. Örkkien raskaat aseet oli vaiennettu ja louhikkoon jäi vuotamaan myös näitä johtanut Big Mek.

Avaruushaiden tiedustelijat koettivat pitää asemansa, vaikka haarniskoituja boyzeja parveili kaikkialla näiden ympärillä. Alokkaiden järkytys oli kuitenkin suuri, kun keisarillisiin linjoihin teleportasi äkkiarvaamatta suunnaton Gorkanaut, jonka uumenista asteli itse Ghazghkull Thraka henkivartijoineen. Kevyesti aseistatuneiden tiedustelijoiden oli pakko vetäytyä asemistaan ja kutsua vahvistuksia puolustamaan taistelukentän halkaissutta keskushangaaria.

Centurion-ryhmän onnistui pitää linnoitettu kukkula-asemansa hallussa vain tarpeeksi kauan tuhotakseen muutaman örkkien panssariautoista. Pian vihreä massa kuitenkin löi yli Space Marineista ja nämä joutuivat pidättelemään muukalaisia käsikähmässä. Vasemmalla laidalla Space Sharkien Dreadnought Coeus taas hävitti keisarillisiin linjoihin törmänneet örkkimoottoripyörät. Reservistä paikalle ajaneet rakettiautot olivat kuitenkin liikaa avoimelle ajautuneelle sotakoneelle; viheltävät kranaatit ja värikkäin sävyin maalatut ohjukset kaatoivat Dreadnoughtin hangaarin pihamaalle.

Techmarine Dreadnought Irbe ja Space Sharks Codicier Logan Negaprion yrittivät pitää vastuualueensa horjuvat rivit suorina. Kaukana häämöttävän Morkanautin kimppuun kutsuttiin Legion of the Damnedin säännöillä toimineita Deep Space Veteraneja, mutta näiden ei onnistunut murtautua melta-aseineen läpi valtavan örkkisotakoneen voimakentästä. Muutaman selviytyneen AdMech-kultistin onnistui kuitenkin hämätä kömpelöä rautakolossia riittävän kauan, että vuorenrinteeltä kaartanut lentokonekaksikko ehti lukita kohteen ohjuksilleen. Toinen Orkanauteista oli poissa pelistä.

Keisarillisiin asemiin kuitenkin teleportasi lisää örkkejä ja iskut kävivät aina aiempaa tarkemmiksi; Thrugg Bullneckin pojat osuivat suoraan kohteeseensa Shootan kantamalle lähimmistä Space Marine -veteraaneista. Kaikkialla käytiin veristä lähikantaman sotaa ja Imperiumin sankarien oli venyttävä äärimmilleen ja reagoitava joka puolelta lähestyviin uhkiin.

Chapter Master Tyberos näki, että oli aika laittaa kaikki peliin ja koettaa nujertaa örkkien päällystö ja sitä kautta koko armeijan taistelutahto. Kaasuttaen komentoryhmineen Flash Gitz -henkivartijoiden reaktiotulituksen läpi Chapter Master huusi kovaäänisen haasteen Bad Moonien sotapäällikkö Nazdregille. Taistelu oli verinen kahden titaanin mitellessä voimiaan, mutta lopulta Tyberos the Red Wake seisoi saaliinsa murtuneen kallon yllä sahavasara örkkiverestä punaisena. Vaikka Bad Moon Flash Gitzien Kaptin oli peitonnut Murder Captain Proteuksen näiden keskeisessä kaksintaistelussa, murtuivat örkit ja Space Marineiden panssarinyrkki liiskasi pakoon yrittäneet vihernahat säälimättä.

Keskushangaarin objektiivilla käytiin toinen kahakka, kun Carcharocles Death Company yritti vangita Ghazghkullin kuulusteluja varten. Raivokas sotapäällikkö ei kuitenkaan antanut tuumaakaan periksi ja taisteli useita vuoroja viimeiseen pisaraan. Lopulta Goff-lordin oli kuitenkin nöyrryttävä ylivoiman edessä ja tämän haarniskoitu ruumis rojahti hangaarin lattialle.

Pihamaalla nähtiin vielä viimeinen tragedia, kun veteraanikersantti Naaman puolusti suojattejaan taistelussa suunnatonta Gorkanautia vastaan; kymmenennen komppanian ylpeys kaatui koettaessaan asentaa meltapommeja sotakoneen pneumatiikkaan. Örkit oli kuitenkin murrettu ja niiden pääjoukot aloittivat sekasortoisen vetäytymisen kohti Tellyporta Landing Sitea, johon Keisarin käsi seuraisi niitä kunnes Kadillus olisi vapaa muukalaisuhasta. Kampanja oli ohi ja se oli päättynyt Imperiumin voittoon!

Kiitokset vielä näin jälkikäteen Juhalle, Heselle ja muille lystiin ja sen valmisteluihin osallistuneille ikimuistoisesta peliviikonlopusta ja hyvästä taisteluhengestä! Maalatut teema-armeijat, varta vasten tehdyt maastot, tarinallisia skenaariokokonaisuuksia ja pari päivää kiireetöntä vääntöä. Tästä ei enää sodat parane.

No comments:

Post a Comment