Showtime

Noniin! Kun Space Sharks -armeija ja sen display-alusta olivat valmiit ja armeijalista tulostettu, saattoi kamat pakata War Headin ja Noppakerhon yhteisen demostandimateriaalin kanssa pakettiauton perään ja hurauttaa Espoon Dipolia kohti. Ropecon on vuosikymmenen ollut mulle kesän kohokohta ja vaikka Dipolin tuntee jo aika hyvin, sisältyy nolife-viikonloppuun aina erityistä mystiikkaa... Mun on ollut tapana yleensä osallistua vain figuohjelmaan ja sitten käyttää muu aika hengailuun, Kaubamajassa partioimiseen ja ihmisten tapaamiseen. Liika aikatauluttaminen veisi ilon Conifiiliksestä, johon kuuluu nimenomaan iisi meininki. Ropecon oli tänäkin vuonna mainio setti!

Kenttätiimimme peluutti ahkerasti Force on Force -skirmishpeliä lauantaina ja sunnuntaina, jolloin Juha, Mika ja Edu esittelivät modernia sodankäyntiä 28-millisessä skaalassa kaikille halukkaille. Itse en loppujen lopuksi ehtinyt osallistua touhuun juuri ollenkaan, mutta onneksi kundien taistelukunto oli niin kova, että setti onnistui loistavasti kolmeenkin pekkaan. Pelautin kuitenkin yöllä pari peliä kiinnostuneille frendeille ja selitin pelin taustaa ja mekaniikkaa myös muille pöydän luo pysähtyneille. Loistopeli ja Mikan ja Juhan luoma afrikkalaishenkinen presentaatio oli huippu miljöö rähinälle.

Perjantaina saatuamme standin kasaan oli Space Shark Carcharodonien aika lähteä sotaan. Nelikierroksiseen turnaukseen lähdettiin ajat sitten lasketulla armeijalistalla, jonka mukaan armeija oli rakennettu ja viimeistelty juuri ennen h-hetkeä. Codexeina toimivat tällä kertaa Space Marinet Blood Angel -liittolaisilla. Mun virallinen tavoite oli tavoitella armeijapalkintoa ja voittaa fluffilistalla kaksi peliä neljästä! Kuinkas sitten kävikään...

Battle I: Pekka Koskivirta & Space Marines

Ekassa matsissa vastaan osui viime vuoden ETC-kippari Pekka, joka pelasi tapansa mukaan vaniljan makuisia Marineita. Lista oli tasapainoinen ja sisälsi Rhinolla matkustavien taktisten ryhmien lisäksi Assault Terminatoreita Lantsarissa, Taistelu-Predatorin, Librarianin, Attack bikeja, pari Rifleman Dreadnoughtia, pari Thunderfire Cannonia ja Aegis Defence Linen. 

Jännän matsin aikana totuttelin listan pelaamiseen, sillä Marineiden ohjastamisesta on aika pitkä aika, enkä ehtinyt ottaa yhtään testimatsia uudella kokoonpanolla. Mishapasin yhden Podin reserviin, mutta muut pääsivät aika lailla niille paikoille, mihin halusinkin. Pekan Terminattoritäytteinen Land Raider piti mut kuitenkin varpaillani, eikä iskujoukot saaneet laskeutua ihan mihin vain. Pekan varmatoiminen pelaaminen ja tottuneet otteet näkyivät heti alusta ja First Bloodin ottamalla ja skenua pelaamalla Pekka otti nopeasti yliotteen matsissa mun heittäessä vielä noppaa aika surullisesti. Sain kuin sainkin kuitenkin Pekan Heavy Supportit pois pelistä tappamalla Thunderfire-tykit rynnäkköjoukoilla ja grindaamalla hull pointit pois mun linjoja kohti rushanneen Predatorin sivupellistä omilla ohjuspattereillani. Lopuksi Pekka kuitenkin siivosi mun loput staattiset Scoring unitit Terminatoreilla ja Librarianin johtamilla Tactical Marineilla ja voitti ottelun selvästi paremmalla pelillä.

SHARK ATTACK! Ekan matsin valopilkku oli, kun mun Drop Podilla ekalla kierroksella sisään laskeutunut Murder-Captain Priorace irtosi johtamistaan Sternguardeista, loikkasi Aegis-aidan yli ja heitti räväkän kymmenen tuuman chargen Thunderfire Cannonia ladanneen Techmarinen kimppuun. Sahattuaan yhden Big Guns-pisteen Heavy Support -valinnasta kapteeni potki mekaanikon palaset sivuun ja sweeppasi kontaktiin vihollisen Quad-Gunin kanssa, riistäen vihollisen ilmatorjuntatykin tämän hallusta! Harmi, ettei kapteeni osaa ampuma-aseen puutteessa tulittaa tykillä, sillä muuten mulla olisi ollut kaksi Quad-Gunia interceptaamassa Pekan nelosvuorolla kentälle saapuvaa Land Speederia... Kova meininki silti!

Battle II: Joonas Neva & Tau Empire

Yleensä kun häviää turnausmatsin ekalla kierroksella, saa tokalle rundille vähän pehmeämmän vastustajan. Ropeconissa kuitenkin käytettiin tiivistä pisteytystä ja vielä mitä; sain pelipariksi meidän ETC-tiimin rullaajan eli Joonas Nevan Broadsidet ja Riptidet. Ensiksi tuumimme, että kannattaakohan matsia pelata ollenkaan, mut sit terästäydyin ja päätin, et hailla oltiin tultu sotimaan eikä katsomaan vierestä! Joonaksen laskemassa listassa on Ethereal, kuusi Kroot-squadia, kolmet Pathfinderit, kolme Riptidea ja yhdeksän Broadsidea Aegis Defence Linen takana.

Leppoisalla fiiliksellä virittäytynyt peli alkoi meidän infiltroidessa vuorotellen joukkoja ympäri kenttää Kill point -matsissa. Sit mun Alpha Strike -meininki tuottikin arvaamattomia tuloksia ja pääsin nopeasti aika kovaan pistejohtoon! Aloin jo tuumia, et voiskohan peli sittenkin olla pelattavissa. Hait alkoivat kuitenkin putoilla odotetusti älyttömän torrent-tulituksen alla ja kahden vuoron pelaamisen jälkeen mun piti alkaa piiloutua ja vetäytyä pisteiden säästämisen merkeissä. Tiputin kuitenkin podiyksiköitä makeisiin paikkoihin sakottamaan Joonaksen letkeistä pelielkeistä ja sain niistettyä vielä pari pistettä lisää. Vitosvuorolla mulla oli vielä Kill point -johto ja kutosvuorollakin yhdentoista battle pointin (Kill pointit ja Secondaryt yhteenlaskettuna) saldo olisi lohkaissut jotain pisteitä! Onni oli kuitenkin muukalaisten puolella tällä kertaa, sillä matsi päätti jatkua seiskavuorolle ja Tau Empiren onnistui tulittaa wipeout-voitto viimeisillä laukauksilla ja tasarahalla takalinjaan perääntyneestä Techmarinesta. Curses!

SHARK ATTACK! Mun komentajakapteeni veteraaneineen oli ihan liekeissä tässäkin matsissa. Peli alkoi kuin elokuvissa, kun harmaa, punaisin hailogoin varustettu pudotuskapseli tippui liekehtien pilvipeitteen lävitse ja tärähti kenttään korviahuumaavalla voimalla. Sternguard-ryhmä kersantteineen ja kapteeneineen ryntäsi ulos ramppien pudottua ja tulittivat keisarillisella raivolla etumaaston rauniossa piileksivää Broadside-ryhmää. Mun postimerkki-deep striken onnistuttua ja savun hälvettyä oli Sternguard-ryhmä taikonut viisi victory pointia; First Bloodin, Kill pointin Broadsideista, Kill pointin ryhmään liittyneestä Etherealista, Etherealista saatavan bonuspisteen sekä Slay the Warlordin. Ampumismeininki keikahti tietty heti tämän jälkeen Taun suuntaan mut hei, ainakin ekalla vuorolla Carcharodonit näyttivät muukalaisille miten murhataan.

Battle III: Oskari Holm & Chaos Daemons + Chaos Space Marines

Lauantaina oli luvassa mun arkkivihollisia, demoooneja. Perjantain matsit olivat menneet siihen malliin, että tänään pitäisi voittaa molemmat pelit asetetun tavoitteen saavuttamiseksi. Hyväntuulisella ja herrasmiesmäisellä Oskarilla oli makea lista, johon kuului muistini mukaan Bloodthirster, Fateweaver, lentävä Daemon Prince, Abaddon the Despoiler, kolme Chaos Terminatoria, Chaos Land Raider, läjä Cultisteja, kymmenen Bloodletteria, kymmenen Plaguebeareria ja Maulerfiend.

Tää matsi oli super intensiivinen ja makea, koska se oli kuin suoraan kirjoittamastani fluffifiilistelystä! Jopa Oskarin CSM-osat oli maalattu tekstissä mainittujen Word Bearerien väreihin ja molemmat puolustivat tukikohtaansa, jossa mulla olisi tietysti maannut halvaantunut Lewini-Dreadnought. Pelissähän sitten kuoli molemmilta about kaikki ja ratkaisusta pelattiin ihan viimeisille vuoroille. Ihan loppumetreillä Portaglyphista saapuneet Horrorit ja Bloodletterit ottivat keskustan Reliikin haltuun, mutta sain Drop podien Storm boltereilla ja Thunderfire Cannoneilla runnottua ne kuoliaiksi. Lopuksi mun tukikohdan yksiä Scouteja lukuunottamatta hajottanut Bloodthirster putosi Sternguardien ja tiedustelijoiden ampumiseen ja mun Furioso Dreadnought sahasi Maulerfiendin tieltään. Mun haltuun jäi lopulta yksi objektiivi, mutta Oskarin viimeinen nappi, eli Cultist Champion päätti liueta paikalta viimeisellä vuorolla, kun Sternguard-ryhmän rippeet ampuivat tämän ympäriltä muun squadin Kraken-ammuksilla. Kättelimme loistavan ja monivaiheisen matsin päätteeksi, upea turnauspelikokemus!

SHARK ATTACK! Ykkösvuorolla demonien liihottaessa mun linjoja kohti Scout-kersantti Thorn kelasi, ettei sellainen peli vetele, kävi Quad-gunin puikkoihin ja ampui Fateweaverin ihan riekaleiksi yhteen woundiin! Siivosin lokin loppuun Deep Strike-ryhmällä ja poistin myös etulinjaan tuutanneen demoniprinssin Death Companyn ja Scoutien yhteisampumisella. Seuraavalla vuorolla mestoille ilmiintyi warpista Plaguebearereita, jotka haisivat hetken pahalta ja räjähtivät sitten demonimyrskyssä huitsin nevadaan kun Fateweaver-rerolleja ei enää ollut tarjolla.  

Battle IV: Juho Pusa & Chaos Daemons

Lisää demooneja! Onneksi edellisen pelin taktiikat olivat kirkkaana mielessä, näissä peleissä päätin deployata Furioson ja Death Companyt, sillä lentomonstereita vastaan tarvitsee mahdollisimman paljon erillisiä ryhmiä ampumaan liihottajiin grounded testejä. Tyhjiä Drop podeja saattoi sitten pudottaa vihollisjoukkojen tielle ja kiusaksi. Juhollakin oli Bloodthirster, mutta sen lisäksi Great Unclean One, kolme siivekästä Nurglen Daemon Princea, viisi Plague Dronea, kolmekymmentä Plaguebeareria ja Aegis Defence Line Quad-gunilla.

Matsi alkoi räväkästi mun iskiessä taas kapteenin johtamalla iskuyksiköllä kenttään ja ampumalla ironisesti myrkkyluodeilla First Bloodin yhdestä Demoniprinssistä. Prioracen johtama ryhmä keskustassa herättikin sitten kaikkien demonijoukkojen huomion, mutta onneksi Bloodthirster oli swoopannut Juhon aloittavalla niin kauas, että sillä ei ollut asiaa chargematkalle. Meanwhile Juhon deployment zonella mun Dreadnought Ancient pääsi liekittämään ja sahaamaan yhdet Plaguebearerit kuoliaiksi. Keskustaan muodostui kipeä mylly, kun Sternguardien kimppuun hyökkäsi Plague Droneja ja pian myös toinen demoniprinssi. Pelissä Juhon reservit viivästyivät mun onneksi pahasti ja sain tulittelulla, tiputtamalla Drop podeja demonien chargereiteille ja outflankaamalla pöydänreunoille Scout-ryhmiä uhkaamaan laitaobjektiiveja ja Linebreakeria levitettyä Juhon joukot laajalle alalle, jossa niiden oli vaikea tukea toisiaan. Bloodthirster yritti ehtiä joka paikkaan ja tappoikin lopulta mun Juhon baselle ujuttautuneet Scoutit, mutta ei ihan ehtinyt tukemaan Plaguebearereita ratkaisutaistelussa. Mun viisi urheaa lähistelyscoutia onnistui pidättelemään Ruttokuskeja häsyssä riittävän kauan, että Carcharocles Death Company ehti paikalle ja laittoi demonit kyljyksiksi! Peli päättyi mun voittoon kahden objektiivin ja First Bloodin erolla!

SHARK ATTACK! Demonien tukikohtaan podanneen Coeus-Dreadnoughtin kaksintaisteluvastustajaksi ilmoittautui yksi Juhon kolmesta lentävästä demoniprinssistä. Tämä oli kuitenkin tuhonnut yhden Drop podin ihan Dreadnoughtin vierestä ja tapettuani viimeisen Plaguebearerin onnistuin sweeppaamaan talsijan osittain kraateriin niin, että demoniprinssin olisi heitettävä diffari ja lyötävä ykkösen initiativella. Aloin sit sahata demoonista ohuita siivuja Blood Taloneilla, jotka osuivat ensiksi kerran, mutta aina tehdystä woundista saatujen lisähyökkäysten turvin sain lopulta hitsattua demoonin yhteen woundiin! Sitten synkkä olento kokosi kaaoksen mahdin iskujensa taakse ja surmasi Dreadnoughtin. Kaatuessaan Ancient Coeus kuitenkin korisi "Not on my watch!" ja räjähti viimeiseen Penetrating-osumaan. Tästä seurasi onnistuneen woundiheiton ja epäonnistuneen armour saven jälkeen myös yksi kuollut demoniprinssi ja molemmat kaksintaistelijat poistettiin pöydältä. Who dares wins!

Lopulta Avaruushait seisoivat tavoitekukkulansa huipulla ylpeinä bannerit hulmuten! Demoneista saatujen voittojen avulla päästiin pelitavoitteisiin ja armeija voitti 40k-turnauksen Paras armeija -palkinnon. Myös muu War Head -tiimi suoritti demotoiminnan ohessa tehokkaasti maalauskilpailussa, sillä vitriineihimme löysivät myös Dioraama-luokan ja Avoimen kategorian voittopokaalit Ericin ja Juhan kilpailutöillä! Lisäksi Hesen klassikkoörkit edustivat War Headia Conin loistavassa "Calling all the Heroes" -figunäyttelyssä, jossa oli esillä makeita armeijoita ja oheismateriaalia vuosikymmenten takaa.

Tein Ropeconia varten teemanmukaisen armeijalistan, jonka tulostin ja laitoin mustan kehyksen sisään. "Taulun" saattoi sitten laittaa armeijan viereen vähän kuin nimikyltiksi. Mukana on armeijakokoonpano varusteineen, sekä taustatarinapätkä. Turnauksen tuomaristoon kuuluva Allu nauroi, et display-base oli jees, mut tää oli jo liikaa... Ajattelin kuitenkin fiilistellä tän turnauksen täysillä!

Valmistuneilla Carcharodoneilla oli mahtavaa päästä viimein pelaamaan ja kokemus kultasi heti muistot pitkistä illoista pensselinvarressa. Armeijan tekeminen on hauskaa, mutta sen valmistuminen ja pelikäyttö on parasta! Harmaissa Marineissa on asennetta ja tämän turnauksen jälkeen niitä on lisävahvistuksilla mahdollista lähteä kehittämään vähän pelitehokkaampaan suuntaan.

Dreadnoughtit oli mun suosikkifiguja ja ne pärjäs turnauksessa ihan hyvin! Coeus olisi kyllä voinut valita kohteensa vähän paremmin ja esimerkiksi kolmospelin Maulerfiendin viereen pudottautuminen olisi voinut vaatia Blood Talon -drediltä toisen ja kolmannen harkinnan, oli Meltagun mukana tai ei.

Irbe sahasi jengiä kahtia ja pääsi flamuttamaan makeasti kaksi täyttä Pathfinder-teamia kerralla laudalta Drop Pod -iskussa Joonaksen Tauta vastaan. Myös Chaos Land Raider ja Maulerfiend jäivät Techmarine Dreadnoughtin purkutoimien alle. Thunderfire Rocket Battery Servitorien kanssa Irbe-Furioso muodosti kivan Mechanicus-elementin iskujoukon fiilikseen.

Scout-ryhmät veteraanikersantteineen olivat armeijan keskiössä vastaten Scoringista. Sniperit olivat hyviä monstereiden tiputtamiseen ilmasta, mutta ne on aika staattisia ja tarjoaa viholliselle selkeän ankkurin, jota vastaan koordinoida hyökkäystoimintaa. Liikkuvammat Scoring unitit on selkeästi tehokkaampia ja mietin, saisikohan näille laskettua jatkossa jotenkin Rhinot tai Razorbackit...

Murder-Captain Priorace ei esittelyjä kaipaa... Taktikko, sotapäällikkö, paloittelija, herrasmies.

Drop Podilla saapuva Blood Angels Codicier Logan Negaprion haki potentiaaleja Fear of the Darkness -voimalla. Pari hyvää paikkaa ajaa avainyksiköitä kentältä tulikin eteen, mutta sekä ykköspelin Thunderfire Cannon, että kakkospelin Riptide heittivät kutosen Deny the Witcheihin... Se siitä. Demoneita vastaan vaihdoin powerit 4+ invuun, re-rolleihin ja overwatch-buffeihin.

Sternguardit oli makeita ja tehokkaita ja joskus voisi ehkä testata kahta ryhmää Death Companyn sijasta! Puurunkoiset Bolterit sylkivät tulta ja tappuraa ja niittivät kaikennäköisiä ja -kokoisia Keisarin vihulaisia.

Myös Carcharocles-nimeä kantava Death Company oli vallan tehokas ja ne tappoivat pelissä Pekkaa vastaan Thunderfire Cannonin ja Rifleman Dreadnoughtin saavuttuaan kentälle vähän myöhässä. Oskaria vastaan ne pidättelivät Bloodthirsteria monta vuoroa ja surmasivat Abaddonin siinä sivussa, kun taas toisessa demonimatsissa ne varmistivat voiton hävittämällä Plaguebearerit objektiivilta. Pelasin ryhmällä Boltereita lähisaseiden sijasta, sillä Relentlessin turvin ne on melkein yhtä kova rynnäkköyksikkö ja Drop Podeista tultaessa on tärkeää tehdä mahdollisimman paljon jo sillä vuorolla, kun ryhmä laitetaan pöydälle.

Käytin sinertäviä erikoisammuksia figujen vyöllä ja lippaissa kuvaamaan Plasma-chargereita (Combi-Plasmat). Ratkaisu ei johtunut siitä, etteikö bitseistä olisi löytynyt oikeita Plasma-aseita, vaan etten halunnut kasata ryhmää vain yhteen käyttöön ja pelata niitä Sternguardeina ikuisesti. Figuilla on esimerkiksi irrotettavat reput, että niille saa tarvittaessa hamstratut Jump packit selkään tarpeen tullen... Myös Meltagunit ovat irralliset.

Tärähtäneessä kuvassa Carcharoclesin lähisspesialisteja. Freehandit, chipping ja splatterit tekevät harmaasta pohjasta vähän värikkäämmän.

Space Sharks "Tactical Squadien" veteraanikersantit. We'll tear you apart...

Death Companyn säännöillä toimivan rynnäkköyksikön Feel no pain -sääntöä on rakennettu kuvaamaan Apothecary. Ehkä joltain Salamanderien planeetalta vaihtokauppana rekrytoitu alokas on saanut kunniatehtävän komppanian lääkintäupseerina.

Thunderfire-kanuunoiden säännöillä toimivat ohjuspatterit olivat kultaa koko turnauksen ajan ja joka matsissa.

Kalpea puukottaja ei oikein päässyt hyvään kaksintaistelusaumaan Ropeconissa, mutta ehkä tilaisuus morahipalle tarjoutuu myöhemmin!

Koko armeija display-laudallaan. 

Sunnuntaina liftasimme Juhan kyydillä himaan. Unohtumaton Ropecon, kiitoksemme kaikille osallistuneille!