January 31, 2014

Warp Charge

























Ahriman the Sorcerer's tall force staff gleamed with green hue as his enormous robed figure climbed the length of the icy stairs towards a round altar. Three dark confederates were waiting him to join them, a silent, motionless warrior in power armour, a shaken cultist leader and an invisible force that was all too apparent for the great sorcerer. He felt the daemon's presence from afar and challenged it's influence with his psychic stature.

"What is new?" his sharp voice adressed through the helmet speaker grill. His form laid a long shadow upon the nervous cultist champion whose black and blue cloak was tied tightly around his feeble body.
"The defense of the ancients is solid, my lord. We lost two orders of brothers in their sniper crossfire before we were even able to examine the Black Wall." the cultist spoke with a high-pitched voice, simultaneously altering his balance from a leg to another. He fell silent for a while and then drew breath before continuing.
"I must also report that we lost the brilliant icon your excellence most graciously gifted us."
The sorcerer said nothing, as he had foreseen this and the icon was exactly where it was supposed to be. The relic would be recovered soon according to his scheme.
"The harlequin labyrinth has to be breached before the third solar eclipse takes place and their bonesinger choir is at it's weakest. You are to press against the immortals as long as it is necessary. The Rubric must make their offensive maneuvers at once." Ahriman spoke and the previously immobile, armored construct suddenly turned away and walked slowly into the escalating blizzard.
"Even if we hold their warriors back, my lord, we still don't have a way around them" the cultist whispered, wondering if he'd be gifted a horrible mutation for his lack of faith in his sire. Ahriman shrugged and took steps into the center of the altar, feeling the daemonic essence empowering and bursting into cackling laugh in it's immaterial dimension. The sorcerer had just whispered the command word to activate the icon's dark aura.

"You must know, dear Elibos..." Ahriman voiced. "..that things have the nature to change."


Ollin seikkailut kaaoksen ihmeellisessä maailmassa jatkuvat! Ensiksi valmistuneen Khorne-osuuden jälkeen maalaaja hairahtui hetkeksi Black Legionin pauloihin ennen jatkamista kulttimariinilinjalla. Thousand Sons -armeijan jalkaväki on ollut perusväreissä jo aika pitkään ja olen aina silloin tällöin kuumotellut Ollia niiden valmistumisesta! Nyt alkuvuodesta Tzeentch loitsi vähän maalausinspiraatiota projektin pariin ja Olli maalasi loput figut ja hiukan demoniliittolaisia.

Jäätikköteemaisen Tzeentch-armeijan selkärangan muodostavat kolme yhdeksän miehen vahvuista Thousand Sons -jalkaväkiryhmää. Yksikkökoko on perua nelosedikan Kaaoskirjasta, jossa jokaisella jumalalla oli oma favored lukumäärä, Slaaneshilla 6, Nurglella 7, Khornella 8 ja Tzeentchilla 9. Lukujärjestys on saattanut olla olemassa kauemminkin, mutta kyseisessä kirjassa suosiollisen kokoiset yksiköt saivat ilmaiset Aspiring Championit fluffibonarina. Aika makeeta!

Olli on yhdistellyt figuja tavallisiin kaaososiin ja konffannut esimerkiksi yhden ryhmänjohtajan kasaan ylimääräisistä osista. Väriteema on aika klassinen, sinikeltainen lookki.

Tonnipoikien tueksi Olli rakenteli Tzeentch-merkkisiä Obliteratoreita. Nämä on kai jotain Cult Terminatorit riivaanneita demooneita, jotka erikoistuvat säkenöivien taikojen paiskomiseen kohti vihollista. Idea sopii aika siististi Obleihin, jotka on säännöiltään muutenkin demoneita ja joiden pitää räiskiä eri aseilla joka vuoro.

Plasma Cannon -laukausta kuvaava pallosalama on pian valmis singottavaksi kohti vihollista. Hässäkkä on rakenneltu rautalangasta. Osat ovat muuten Chaos Terminator -kiteista, paitsi torsot on viety Grey Knight -termiksiltä ja pää sekä raajat Pink Horroreilta.

Armeijan taianomaisena kontrastivärinä toimii kirkas vihreä. Olli tykkää freehandailla logoja, joten olkapäälogojen transferit saivat jäädä arkkeihinsa.

Armeijan hurja centerpiece-hirviö on Tzeentchin Soul Grinder. Konepeto taisi olla Ollin alkuperäinen inspiraatio ottaa mukaan demoniliittolaisia. Tavallisen Soul Grinderin ampuma- ja lyömäaseet on korvattu Defilerin massiivisilla kourilla.

Thousand Sons -värit toistuvat sotakoneessa.

Ollin onnistui kalastaa armeijaansa varten käytettynä vanhoja ja vähän vanhempia Pink Horroreita. Näissä on oma meininkinsä ja figut on ainakin mun mielestä nykyistä hauskempia ja demonimaisempia.

Flamerit on samaa sarjaa. Hauskana yksityiskohtana Olli jätti lumen pois liekehtivien olentojen vanavedestä alustoissa, kuin hanki sulaisi näiden jäljessä mihin olennot leijuvatkin.

Eka demoniprinssi sopii lookiltaan Horroreihin, ehkä jokin Iridescent Horror -ryhmänvetäjä on saanut lopulta ylennyksen?

Demppalistan kulmakivenä on tietty sekä primary-, että allied detachmenteissa Fateweaver. Olli konffasi omansa Lord of Change -figusta lisäämällä toisen pään.

Jäätikkökampanjaan lähtiessä mageen hatun korvaläpät on tarpeen. Olli fiilisteli demonien maalaamisessa erityisesti vapaata ja vaihtelevaa värimaailmaa, jossa pääsi testaamaan erilaisia väriliukuja ja epätavallisia wash-sävyjä.

Toinen demoniprinssi on aiempaa massiivisempi ja sotaisampi. Värit noudattaa Soul Grinderin esimerkkiä. Konversion pohjana on käytetty Daemon Princea ja Tyranid Hive Tyrantia. Miekan liekit on sculptattu Green stuffista.

Kasvottomassa päässä on karmiva Silent Hill -viba. Silmät tuijottavat rinnasta.

Thousand Sonien kanslia etenee kanjonin salareittiä kohti vihollisen selustaa. Demonit ovat jo asemissa...

Jäätikön ylitys käynnissä, mutta Thousand Soneja ei palele.

Pinkki prinssi paimentaa kauheaa jalkaväkeään.

Fateweaver valmiina tukemaan liittolaisiaan psyykkisin voimin taistelun ratkaisuhetkillä.

The Black library will be mine!

Demoniliittolaiset haluavat palkkionsa sieluissa.

Tzeentchin kulttiarmeija kurissa ja järjestyksessä! Sitten seuraavan jumaluuden pariin!

January 25, 2014

Smoking Liberation



Nyt tammikuun mittaan on tullut vähän huomaamattaankin kelattua omia viimevuotisia harrastuskuvioita. Viime vuosi oli hieno ja pelattua tuli varmaankin lähes sata (pääasiassa turnauskokoista) matsia tapahtumissa, treenitilaisuuksissa ja kaveriporukan fluffimatseissa. Tämän lisäksi väkerrettiin perinteisin merkein maastoja, saatettiin valmiiksi useita keskeneräisiä hankkeita ja rakennettiin alusta loppuun kokonaan uusia. Aika huikea meininki!

Henkilökohtaisten saavutuksien lisäksi myös War Headilla oli iso vuosi Fight Clubin muuttaessa uusiin tiloihin ja säännöllisten peli-iltojen kasvaessa aktiivisiksi parinkymmenen pelaajan rähinöiksi joka tiistai. Järjestimme myös muutaman Hammerhead-turnauksen, jotka on saaneet joka kerta hyvän vastaanoton ja osallistumisprosentin. Myös blogi on luonut nahkaansa ekan omistetun teemaviikon, yhteistyössä toteutetun Arrowhead-kampanjan sekä Aleksin mainioiden videologien kautta. On ollut tosi siistiä rakentaa yhdessä hyvän jengin parissa sivustoa ja sen fyysistä toiminta-aluetta, jossa itse on parhaalla mukavuusalueellaan. Kiitokset viime vuodesta kaikille asianomaisille!


Myös War Headin viime vuonna rekrytoima Juha "Mentor" Nieminen kirjoitti harrastevuodestaan loistavan retrospektiivin. Juhalla oli mielenkiintoinen ja herättävä loppusummaus, jonka mukaan mies päätti keskittyä jatkossa pelien määrän sijaan niiden laatuun. Meidän jengissä kaikille figut on harrastuksen kulmakivi ja pääpaino ja pelaaminen on enemmän tai vähemmän secondary objective ja mahdollisuus keskittää askartelufokusta johonkin päämäärään. Esimerkiksi juuri Juhalle peleihin valmistautuminen, niihin sopivien figujen maalaaminen, teemamaaston rakentaminen ja skenaarioiden suunnittelu on jopa tärkeämpää kuin itse peli jopa siinä määrin, että pelin alkaessa valtaosa harrastekokemuksesta on jo takana. Monet pelaavat peliä pelin takia, mutta uskoisin että puhun kaikkien War Headin jäsenien puolesta sanoessani, että meille tärkeintä on nimenomaan figut ja visuaalisuus.

Vaikka pelaaminen maalatuin figuin ja hienoilla maastoilla on aina kivaa, on Juhan linjaama filosofia ja uudenvuodenlupaus aika vaivaton allekirjoittaa. Diggailen paljon turnauspelaamisesta ja myös treeniluontoisesta pelaamisesta (jossa proxyt tai maalaamattomat napit siellä täällä ei haittaa), joskin siinäkin on isossa osassa hyvä, osaava ja samanhenkinen peliseura. Kasuaalimatseja suunniteltaessa sen sijaan haluaisin kuitenkin jatkossa panostaa valmisteluihin, fluffitteluun ja ennakkofiilistelyyn ystävien kesken, sillä ne on tässä harrastuksessa niitä elämyksien rakennuspalikoita.

Sopivan sotaisaa keväänodottelua joka soturille!

Kaikkien aikojen figuvuosi 2014 on War Headin ympyröissä jo täydessä käynnissä! Viikonloppuna pidimme Hesen kanssa aavikkosotaillan rokin ja roskaruoan siivittämänä.


Mätöstä syntyi sekä kylläinen fiilis, että asianmukaisen sotaisa smokescreen, kun pekonilla on mun pannulla tapana savuttaa aina koko yksiö täyteen.

Pelin nimenä oli tietysti legendaarinen Epic 40K:hon perustuva Final Liberation! 90-luvun helmi on hauska vuoropohjainen strategianaksuttelu jossa on figuille hurjan uskollisesti mallinnettu, vaikuttava yksikkövalikoima ja ajalleen aika edistykselliset cinematic-välipätkät, joissa yhdisteltiin live action -kuvaa ja alkeellisia cgi-efektejä. Pelin äänitehosteet aseenpaukkeesta örkkien mekastukseen on niin ikään ihan ohittamatonta matskua.

Lämmittelyskenaarioon rakensimme Battlewagon-rushin, jota tukivat örkkien Battle Fortress, Gargantit, Stomperit, Dakkajetit, Pulsa Rokkitit ja kaiken maailman kummalliset örkkivehkeet, joille ei ole nykyään sääntöjä edes Apocalypsessa (kuten Weirdboy Tower -vaunu) Vaikka Tallarnin sinkomiehet ja aikaa pelaavat Valkyriet olikin aika ylivoimaisia vihulaisia, kampesi örkkititaanien ja Battle Fortressin hurja tulitoiminta voiton vihernahoille!

Hese seuraa, osuuko Lifta-Droppa Imperial Knightiin... Ei ekalla, mut twin-linked... Jesss!

Tokassa tehtävässä täytimme aavikon kaartin tykistöllä, Leman Russeilla, Whirlwindeillä ja koko komppanialla hiekkaa tamppaavia Ultramarineita. Tehtävänä oli hyökkäys kaivautuneita örkkijoukkoja vastaan.

Vortex-missile tiesi paikkansa ja vihollisen ajoneuvot joutuivat karkaamaan vaihtoasemiin... Örkkien Buggyt ja CPU:n monipuolisempi taktiikka kuitenkin käänsivät sodan lopulta näiden eduksi ja Warlord Titan kaatui joka puolelta kantautuneeseen tulitukseen vuorolla 10. Waaaagh!


January 22, 2014

40k ETC Team Finland Captain's Log IX: Riskinhallinta

Kapteeni on taas ollut sotajalalla ja Warhammer 40K:n teoria-aiheita availlaan jälleen käytännön esimerkkien kautta; Aku kelaa pelinaikaista riskinhallintaa peilaamalla käsitettä omiin pelikokemuksiinsa demooonien puikoissa. Hurja turnauskevät alkaa pian kolkutella Talvisotineen, Fanaticeineen ja Adepticoneineen, joten itse kunkin menestystä tavoittelevan kenraalin kannattaa tarkastella omaa pelitapaansa!

Aleksin kanssa pääsee halutessaan keskustelemaan nelkkaritaktiikasta ja ETC-tiimin kuvioista tiistaisin War Head Fight Clubilla.

January 21, 2014

Maul away

Olli on tunnettu hassusta tavastaan intoutua rakentelemaan armeijoihinsa monta samanlaista unitia, josta tulee helposti kokoonpanon tunnistettava teemaelementti. Oli kyse sitten Killa Kan -armeijan yhdeksestä kolisijasta tai Death Korpsien loputtomasta Infantry Squad -paljoudesta, kokonaisuudet on aina yksilöllisiä ja jäävät mieleen. Joskus muistuttelen, että kannattaa maalata armeijaan muutakin kuin Boltgun-Marineita, sillä jengillä on sitten vähän mielekkäämpää sotia!

Toisaalta toistuvat yksiköt on teemamielessä kyllä makeakin juttu ja olin aika fiiliksissä, kun Olli lähetti kuvan kolmesta Maulerfiendistä, jotka oli laittanut kasaan Black Legion -divisioonaansa varten. Tästä tuli heti mieleen fluffi-idea Abaddonin mustan ristiretken "Hounds of the Despoiler" -Task Forcesta, arkkipahiksen nopean toiminnan raskaista panssarijoukoista. Myös aiemmin maalatut Terminatorit sopivat teemaan!

Nämäkin figut syntyivät tehokkaasti liukuhihnalta parin työpäivän ohessa. Olli teki pikku konffeja konepetoihin, väänteli niitä vähän liikehtivämpiin asentoihin, lisäsi lonkero-osista hännät ja muokkasi esimerkiksi yhdelle avonaisen kidan. Kaatunut Space Marine -patsas yhden Maulerfiendin tallottavana on aika pähee panostus.

Wiuh, wauh ja washit. Chaos-figujen kultaisten trimmien tekeminen on monesti niiden maalausprosessin aikaavievin osuus.


Kun metallit olivat kondiksessa, saattoi Black Legionin tunnnusväriä syventää washeilla.

Vaaleista lihaosista syntyi kivasti kontrastia rautaiselle yleisilmeelle. Figujen mahassa olevat aukot Olli maalasi hehkumaan samaan tapaan tulisina kuin armeijansa Power Weaponit.

Sitten baset, samaan punertavan ruskeaan hiekkateemaan kuin Ollin muillakin Black Legion - ja World Eaters -napeilla. Sittenhän niitä voi joskus yhdistellä. Luvassa on muutenkin melkoinen kaaoksen kevättalvi, kun kulttimarinejengejä alkaa valmistua pikku hiljaa. Niillä pitää sitten pelata jotain makeita teemapelejä Fight Clubilla, saa tulla haastamaan!

Valtava rautakolossi etsii saalista.

Yksi Abaddonin iskujoukkojen "Cerberus"-muodostelman kolmesta Maulerfiendistä.

Ristiretken etujoukot valmistautuvat haasteisiin! Seuraavaksi Olli palaakin jälleen hetkeksi toisen legioonan pariin...


January 18, 2014

Field Grid

Viime sunnuntain turnausta varten halusimme viimein päivittää Fight Clubin kenttälookkia kankaista kiinteämpiin ratkaisuihin. Vaikka ruohomatot ja aavikkolakanat on edullisia ja logistisesti näppäriä kuljettaa ja varastoida, on kunnolla tehdyillä pelilaudoilla aina makeempi heittää noppaa ja siirrellä figuja. Päätimme Juhan kanssa projektipäivän aamun suunnittelusessiossa tehdä neljä teemaltaan vähän erilaista kenttää, joiden kanssa voitaisiin käyttää Fight Clubilta jo löytyviä maastonkappaleita. Tässä siis nopsa ja iisi resepti pelikentän toteuttamiseen vapaapäivän aikana!

Ensimmäinen askel oli hurauttaa rautakauppaan. Maailman vanhin maastontekovinkki on hankkia standardikokoisen kentän pohjamatskuksi Finnfoam-levyjä (tai kilpailijan vastaavaa kamaa), jotka on paketista avattuina leikattu valmiiksi määrämittaan siten, että puolikkaina ovat sopivasti about 24x48 tuumaa. Latomalla vierekkäin kolme puolikasta saadaan siis lähes virallisen kokoinen 4x6 jalkaa kattava pelikenttä. Ostimme neljää kenttää varten kuusi levyä, jotka leikattiin mattoveitsellä ja karateiskuilla halki jo paikan päällä, jotta kappaleet mahtuisivat paremmin ajoneuvoon.

Fight Clubille palattuamme kasasimme tarvikkeet työpisteelle ja aloimme liimata levyjä yhteen. Mikäli kenttää on tarkoitus liikutella paljon tai sen tukena ei ole kaiken aikaa pöytälevyä, kannattaa rakentelijan lisätä tukirangaksi esimerkiksi puurimaa reunoille. Meidän tarkoituksiin kuitenkin riitti kevyemmät otteet, työnsimme foam-levyjen väliin cocktail-tikkuja pitämään liimapintoja yhdessä ja teippasimme pöydän saumat nurjalta puolelta tiukasti umpeen. Alapuolelle myös vedettiin jesarit päädyistä päätyyn ja myös ristiin tuomaan lisäpitoa. Mikäli säilytystila on kortilla, on ehkä helpompaa jättää levyt irrallisiksi, jolloin pöytä varastoituu paljon pienempään tilaan. Ammottavat raot levyjen välissä kuitenkin pistävät vähän silmään ja me haluttiin tehdä yhtenäiset, isot pöytälevyt. 

Tällainen pöytä kestää hyvin pelikäyttöä, mutta sitä siirreltäessä pitää olla varovainen, ettei nostaessa laita liikaa jännitettä saumakohtiin, tai levyt saattavat murtua irti. Ja niin joo, foam-levyissä on myös monesti tehtaalla tehtyjä merkintöjä, painettuja sarjanumeroita ja sen sellaista; levyt kannattaa pyöritellä niin, että logot ja tekstit jäävät nurjalle puolelle, sillä ne saattavat muuten kuultaa ärsyttävästi maalipinnan läpi.

Kun levyt olivat about liimautuneet yhteen, saattoi niihin alkaa tehdä vähän pinnanmuotoja. Me ei haluttu pöytiin kiinteitä kohoumia, kuten kukkuloita, sillä halusimme pystyä tarvittaessa varastoimaan levyt vastakkain tiiviiksi kasoiksi. Kukkulat voisi sitten lisätä tarvittaessa irrallisina maastonkappaleina. Kaikki kiinteät maastoelementit siis tehtiin syvennyksinä, esimerkiksi hakkaamalla epätasaista kalliotekstuuria pintaan. Kuoppia iskiessä kannattaa kuitenkin ottaa iisisti, sillä nopat vierivät helposti koloihin ja figujen haluaa pysyvän pystyssä pelikäytössä.

Kuumailmapuhaltimella on helppo tehdä erisyvyisiä monttuja ja rikkoa vähän golfkenttämäistä tasaisuutta. Näin pystyy myös tekemään valmiita pohjia kraatereille, joiden ympärille on helppo kasata vähän hiekkaa ympärille lentäneeksi maa-ainekseksi ja viimeistellä ympäristöä tummemmalla maalipinnalla. Me kuitenkin haluttiin, että kenttä sopii myös fantasiamaisemaksi ja historiallisiin peleihin, joten teimme vain simppeleitä kumpareita sinne tänne. Tässäkin easy does it, sillä liikaa foamia kuumentamalla syntyy kuplia, repeämiä ja rosoista tekstuuria, joka sopii kyllä hyvin Tyranid- ja Demooonimaastoihin, mutta on turhan erikoista tavanomaisiin maisemiin. Puhaltimella voi toki myös halutessaan puhkoa reikiä levyihin.

Pintalookki kuosissa. Kuumensimme parin pöydän pintaan myös "ojia", jotka voivat kuvata esimerkiksi joenuomia, kuivuneita kahlaamoita tai vaikka juoksuhautoja. Ojassa näkyvät röpöläiset kohdat ovat juuri tulosta vähän turhan innokkaasta kuumentelusta. Joskus niitä on vähän vaikea välttää, mutta kaikeksi onneksi ne voi aina täyttää esimerkiksi kitillä tai silotteella.

Seuraavaksi seuraa pöydän teksturointi ja maalaus. Meidän mielestä käytännöllisin keino on tehdä työ saumauslaastilla, joka on tosi näppärää, esimerkiksi kylpyhuoneiden kaakeloinnissa käytettävää tavaraa. Matsku ostetaan värillisenä jauheena, joka sitten sekoitetaan haluttuun määrään vettä ja yleisliimaa. Jutun juju on, että sörsseliä pöydän pintaan sivellessä se tulee samaan aikaan sekä teksturoitua karkeaksi, että pohjamaalattua suoraan maanläheiseen sävyyn. Hyvinvarustetusta rautakaupasta on laastia saatavilla vaikka missä ruskean ja khakin sävyssä, joten se on tosi hyvä pohjaväri monenlaisiin kenttiin. Mikäli laastia ei ole saatavilla, voi aina sekoittaa sopivan väristä maalia, liimaa (vaikka Eri-keeperia) ja hiekkaa (mahdollisimman hienoa, esimerkiksi eläinkaupoista löytyvä chinchillahiekka on hyvä) ja sutia kenttä syntyneellä seoksella. Laasti on kuitenkin niin edullista, riittoisaa ja käyttötarkoitukseen sopivaa, että kannattaa tutustua ja hankkia vaikka varastoon.

Pohjamaalin levittäminen ja sen kuivumisen odottaminen on pelipöytäprojektin ylivoimaisesti aikaavievin osuus ja kun se on poissa alta, on jäljellä lähinnä viimeistelyä! Tähän pöytään kuivaharjasimme isoilla pensseleillä vähän kontrastia ja kellertävää sävyä isosta talomaalipurkista, jonka Olli osti aiempaa pelipöytäprojektiamme varten. Maalin kuivuttua sivelimme sinne tänne ohennetulla liimalla länttejä, joihin ripoteltiin paksusti Woodland Scenicsin ruohosirotetta tuomaan väriä. Liiman kuivuttua keräsimme ylimääräiset ruohot takaisin pusseihin ja teippasimme ulkoreunat mustalla jesarilla tuomaan viimeistellyn lookin ja vähän lisäjämäkkyyttä.

Sitten vain maastot päälle ja pelaamaan! Riittävän geneerisin pöytälevyin syntyy monenlaisia kattauksia, eikä työhön käytetty päivä ole paha investointi tunnelmallisesta taistelukentästä.

Yksi neljästä pöydästä testikäytössä Hammerhead-turnauksessa.

Maastonteko on ylipäätään tosi hauskaa ja inspiroivaa ja Fight Clubia kehittäessä tietää aina myös, että maastot tulevat varmasti käyttöön. Ideoita tuntuisi olevan enemmän kuin aikaa työstää niistä valmista, mutta rakentelemme pikku hiljaa maastoja clubikäyttöön ja omia haavematsejamme varten. Ehkä kaikki suunnitellut sodat ehtii jonain päivänä tapella! Kuvassa vähän fiilistelyä tulevaan, toivotaan et päästään pian koko jengillä kannelle ja työn touhuun!