November 27, 2012

The Dark Vengeance Part II: The Ardent Watch



Continued...

A squad of warriors clad in archaic power armor made their way through the thicket, scanning their sectors in a well-executed patrol formation. Their tactical file came to face a rumbling waterfall and the Brother Sergeant signalled the team to halt. Captain Priory had given an order to establish an overwatch position. The Commander himself kept striding through the round-shaped boulders, moist undergrowth and strange, bone-colored arc constructs that escalated from the ground in places. These ancient installations were partially covered with vines and moss but their alien nature reminded the Astartes of the special world their mission took place upon.

"Mind the Webway Gates." he spoke to his helmet radio with a stern tone of voice. "And keep clear of all Xeno constructs." A number of solid clicks marked the acknowledgement of his squad leaders. The strange Eldar might had once welcomed the Ardent Watch to visit the world of Saphiro, but the less attention their operation got, the better. By the Emperor, Priory's guess would've been they were being watched right now. Their descent to the mysterious and flourishing world was however an imperative.

Priory was present in the original meeting of the Chapter's Fleet Command and the unnerving Eldar council when the parties held their short negotiations four centuries ago. Back then, bearing the title of the Chapter Champion, Priory had followed his master and the alien counterpart walking the surface of Saphiro and exchanging subtle diplomacies. Back then his mind was full of suspicion and doubt and he waited anxiously for the opportunity to activate the destructive gleam of his power sword. During the war-torn decades he had however learned to place careful trust in these fragile relationships and the pact forged long ago. During the Council of Saphiro Captain Priory had seen Eldar Seers and Artisans mould reality and sing the smooth shapes of Webway portals out of thin air. Before their depart and in exchange to the Relic the headquarters of the Ardent Watch had passed over, the Eldar made a gesture that was to change the Marine Chapter's doctrine during the years to come.

In addition to their excellence in space warfare, the Ardent Watch were a Chapter specialized in protecting and disposing artefacts too powerful or ruinous to exist. During the centuries their warriors had tracked powerful technology lost during the great crusade and mighty artefacts tainted by dark forces. After wrenching these items from the hands of the unworthy or finding ways to split mountains to recover a lost object, the Marines then proceeded to hide relics that had potential and eradicating those which couldn't be controlled. And the Edge of Downfall surely could not.

The Brother Captain of the Ardent Watch walked the steps of a monumental chapel, that was built four hundred years ago in the heart of the jungle. Triggering an ornamental Teleport beacon on his belt clip Priory turned to lay his burden upon an altar stand and removed the wrapping to reveal a tainted artefact of soulless dread. The Daemon weapon reflected none of the bright sunlight that beamed in the Space Marine's shining armor. As the First Company Terminators materialized behind him and moved heavily to form an impenetrable defence perimeter, Captain Priory initiated the sacred ritual taught to the Chapter by the Eldar of Saphiro.

Only by their ways could this Daemon be trapped, only by their wisdom could this evil be destroyed.







November 25, 2012

Combat Drills

Tänä viikonloppuna Suomen European Team Championships-maajoukkue järjesti Espoon Otaniemessä kutsuturnauksen ETC:stä ja kilpapelaamisesta kiinnostuneille kenraaleille. Samalla tapahtuma oli hyvä näytön paikka ja mahdollisuus osoittaa oma lähtötaso niille, jotka pyrkivät tämän vuoden joukkueeseen. ETC on maailmanlaajuisesti yksi kompetitiviisen figupelaamisen kirkkaimpia tähtiä Yhdysvaltojen suurten turnausten ohella ja Suomi onkin ottanut osaa aktiivisesti sekä FB- että 40k-puolella. ETC-formaattiin on perinteisesti kuulunut, että kaikki joukkueen pelaajat käyttävät eri Codexia ja armeijalistojen "parittamisella" toisiaan vastaan on suuri merkitys. EM-kisoissa onkin vielä vähän tavallista turnauspeliä enemmän taktisia koukkuja. Samalla se on todella yhteisöllinen tapahtuma, jossa tapaa samanhenkisiä harrastajia ympäri maailmaa.

Viime vuoden joukkue valitsi kaudelle 2013 kapteenin, joka on nyt aloittanut joukkueen muodostamisen. Tänä vuonna pelaajavalinnoissa painotetaan aktiivisuutta, turnaussijoituksia ja jossain määrin myös menneitä saavutuksia, vaikka sääntölaitos onkin vaihtunut viime vuodesta. Aktiivisuuteen voi summata esimerkiksi jatkuvan harjoittelun ja säännöllisen osallistumisen treeni-iltoihin sekä keskusteluun ja ideointiin joukkueen foorumilla. 40k ETC-kisoista, joukkuepaikasta tai harjoitustoiminnasta kiinnostuneiden kannattaakin ottaa yhteyttä tämän vuoden kapteeniin Jouni "Inouj" Haavistoon.

Olen tällä kaudella yrittänyt olla kiinnostuksesta toiminnassa vähän enemmän mukana ja osallistuin myös viikonlopun viiden kierroksen turnaukseen. Tässä tapahtumassa ei kenenkään odottanut antavan siimaa armeijalistoissa ja mukana oli paljon kansallisella tasolla tosi kovan luokan pelaajia viime vuosien joukkueista ja lukuisien turnauksien kärkisijoilta. Mun Necron-listaan valikoitui seuraavaa, vastapelaajien armeijalistat on liitettynä kommentteihin.

PLAYER: Teemu "Frenzy" Valve
ARMY DESCRIPTION: Necrons


HQ1: Imotekh Stormlord [225pts] WARLORD
HQ2: Royal Court Cryptek (25), Harbinger of Eternity (0), Chronometron (15) [40]
HQ3: Necron Overlord (90), Warscythe (10), Sempiternal weave (15), Mindshackle Scarabs (15) [130]
HQ4: Royal Court Cryptek (25), Harbinger of Eternity (0), Chronometron (15) [40]

Troop1: 5 Immortals (85), 5 Tesla carbines (0) [85pts]
Troop2: 5 Immortals (85), 5 Tesla carbines (0) [85pts]
Troop3: 5 Warriors (65) in transport 1 [65pts]
Troop4: 5 Warriors (65) in transport 2 [65pts]

Fast Attack 1: 6 Canoptek Wraiths (6x35=210) [210pts]
Fast Attack 2: 6 Canoptek Wraiths (6x35=210) [210pts]
Fast Attack 3: 10 Canoptek Scarabs (10x15=150) [150pts]

Heavy Support 1: Annihilation Barge (90), Tesla cannon (0) [90pts]
Heavy Support 2: Annihilation Barge (90), Tesla cannon (0) [90pts]
Heavy Support 3: 3 Canoptek Spyders (3x50=150), Gloom prism (15) [165]

Transport 1: Night Scythe (100), transporting Troop 3 [100pts]
Transport 2: Night Scythe (100), transporting Troop 4 [100pts]

TOTAL [1850pts]



Miikan Venomit pahanteossa
Ensimmäiseen matsiin vastapelaajaksi arvottiin Miika Kalliokari ja Dark Eldarit. Pelasimme neljästä objektiivista sekä toissijaisista tehtävistä Slay the Warlord, Linebreaker ja First blood. Sain aloittaa ja deployasin joukot eteen, sillä mun lista ei ammu juuri 24" kauemmas. Aloin lihottaa Scarabeja ja etenin keskikenttään lentäen täyttä vauhtia myös Annihilation Bargeilla, sillä kaasu pohjassa lentely ei haittaa Tesla-asein varustettuja vekottimia yhtä rajusti. Teslan ja Imotekhin salamoiden yhteistoiminnalla sain hyvän vaikutuksen Miikan liitureihin heti kärkeen ja erityisesti Venomien hiljeneminen helpotti paljon Wraithien oloa. Omalla vuorollaan Miika järjesteli vähän joukkojaan ja upotti pari haavaa Wraitheihin, mun savet pyörivät hyvin. 

Kakkosvuorollani sain heti lentokoneet tiskiin ja lähdin ahdistelemaan niillä Miikan oikeaa, tässä vaiheessa vielä aika koskematonta laitaa ja salamoiden, Tesla Destructorien ja niistä sinkoilevien arcien sähköinen tunnelma teki kipeää Dark Eldarien kevyille ajoneuvoille. Sinkosin Scarabit Miikan bastioniin tavoitellen combichargella panttivankeja rakennuksen takana piilotelleista Warrioreista, mutta matalat Scarabit eivät nähneet Comms-relay pöntön taakse joten bunkkerin paloiksi nakerreltuaan swarmit jäivät ikävästi avoimelle. Miika käytti tilaisuuden hyödykseen omalla vuorollaan tuotuaan lähes kaiken jalkaväkensä ja Sathonyxin Beast packin sisään kaukaa vasemmalta mun lähistelyjoukkojen ulottumattomista ja ampui käytännössä koko läjän Scarabeja rikki parilla Razorwing-ohjuksella. Vastasin liikkeisiin palauttamalla ehjät Wraithit keskustaan, kun taas pari haavaa ottaneet lähtivät hakemaan Bastionin takana piilotelleet Warriorit. Lentokoneet seurasivat lähistelyjoukkoja keskemmäs ja pudottivat Necron warriorit musta katsottuna oikean puolen, vihollisista yhtä Raideria lukuunottamatta tyhjille neljänneksille.

Miikan troopit joutuivat puristumaan nurkkakukkulan taakse aika tiiviiksi läjäksi, kun niitä räiskivät pari Night Scythea ja Annihilation bargea. Ilmataistelu kävi kiivaana ja Dark Eldarien lentokoneet pudottivat mun Night Scythen ja raapaisivat pari naarmua Bargeihin ja Wraitheihin. Pääsin kuitenkin keskittämään niihin seuraavan vuoron tulituksen tuhoten toisen kokonaan ja pudottaen toisen yhteen Hull pointiin, jonka mysteeriobjektiivista Skyfire Nexuksen löytäneet Immortalit viimeistelivät. Tomb Spyderit kävivät tuhoamassa mun sivustassa pörräävän Raiderin Warriorien yritettyä ensin tuloksetta ampua purjeisiin reikiä Gauss flayereilla. Loppupelin jännite koostui oikeastaan Wraithien, Imotekhin Immortal-porukan ja Sathonyxin Beast packin välisestä nokkapokasta, kun Miika sinkosi lauman chargeen ja iskin itse vastaan. Salakavalalla Hit and Runilla contestoimaan objektiiveja olisi ollut vielä mahdollisuus pilata mun päivä, mutta upotin Razorwing flockien ansiosta riittävästi haavoja laumaan, että ne pakenivat ja jäivät sweepin alle. Kentälle jäi lopulta yksi Dark Eldar Warrior Miikan Wychien tapettua toisensa Mindshackle scarabien kontrolloimina tämän oman pään objektiivilla. Sain haltuuni kolme objektiivia ja kaikki toissijaiset voittoehdot ja pelistä täydet pojot.

Codex: Obliterators jatkaa uraansa myös kutosessa
Toinen matsi oli Kill point-peli Eetu Peltolan Obliteratoreita ja niiden demoniliittolaisia vastaan. Eetulla oli myös kammottavia Heldrakeja, jotka olisivat tosi ikäviä mun troopeja ja Scarabeja vastaan. Deployasin kaikki taas ihan eteen, Eetun tuodessa aluksi pöydälle vain Obliteratorit ja Sorcererit, aikeenaan vältellä mun ampumista ja salamoiden aiheuttamia vahinkoja hauraissa kultistitroopeissa. Huolehdin Heldrakeista siinä määrin, että pumppasin heti muutaman lisäbasen Scarab-lauttaan ja sinkosin sen kymmenen tuuman visulahtichargella tappeluun Sorcererin Obliteratorien kanssa. Nämä ja apuun tulleet Oblit kuitenkin epäonnistuivat hyökkäyksissään ja eloon jäi pari Scarabia pitämään ryhmät paikallaan, tappelusta muodostuikin siis ankkuri mun muille lähitaistelujoukoille, kun Oblit eivät päässeet vetäytymään. Wraithit ja Overlordin johtamat Tomb Spyderit pääsivätkin mestoille aiheuttamaan tuhoja monta vuoroa ja tappamaan myös Eetun Sorcerer-Warlordin. Yksi mun lentokone lähti kiertämään oikealta Eetun sivustaan, mutta kämmäsin vähän ampumajärjestyksessä, kun ammuinkin lentokoneen ainoan kohteen, eli Masque-demonin pois Annihilation bargella.

Heldraket tulivat ryminällä pöydälle tiputtaen mun sivustaa siivuttaneen Night Scythen kerrasta Vector Strikeilla. Eetun Flamerit tuhosivat kertalaukauksella mun kaikki lähiksestä kömpivät Tomb Spyderit ja veivät kaksi Woundia Overlordilta. Tämä hyppäsi Wraitheihin piiloon ja näiden onnistui yhdessä tappaa Tzeentch Flamerit ja pari viimeistä Oblia. Yksi Eetun Linebreaker-asemia tavoitelleista Plaguebearer-ryhmistä Mishappasi ja sain asettaa nämä kentälle. Päätin kokeilla järjestää panttivankitilanteen ja toin demooonit mun Immortalien ja Warriorien eteen raunioon ja järjestin ryhmät jonoon Pleikkarien eteen. Chargasin ryhmän kerrallaan demoneihin tarkoituksella niin, etten saisi ihan kaikkia lyömään. Suunnitelma onnistui hyvin, kun eloon jäi yksi Plague bearer, ja kaikki mun ryhmät pysyivät kiinni tappelussa eivätkä Heldraket voineet valita näitä kohteiksi kriittisellä kolmosvuorolla. Mun keskikenttään lentäneet Annibarget ampuivat myös yhden Heldraken takapelleistä maahan näiden lentäessä mun joukkojen yli. Loppupeli olikin oikeastaan kultistien metsästystä Annihilation Bargeilla ja Wraitheilla, kun reservistä kimpoilevat lohikäärmeet riehuivat mun deployment zonella. Sain lopulta First Bloodin, Slay the Warlordin, Linebreakerin ja riittävästi KP-eroa takaamaan 19-1 voiton. Lohikäärmeet on kyllä ihan kammottavia vihollisia.

Scratch-built Stormraven Gunship
Kolmas peli oli Hammer and Anvilia ja neljän objektiivin metsästystä Henri "Mies" Simeliuksen Grey Knighteja vastaan. Paha matsi, kun sekä Paladinit, että Stormravenit on aika vaikeita kohteita ja Imotekhin myrskyn loppuessa re-rolleista huolimatta heti ykkösvuoron jälkeen oli mun aika vaikea hyvästä noppakädestä huolimatta pelata Raveneita vastaan. Zimu pelasi hyvin ja aggressiivisesti ja käytti Stormravenien koko röpöttelypotentiaalin hyödykseen. Mun onneksi suuri osa tulivoimasta imeytyi Annihilation bargeihin tehden joko melko harmittomia Glancing hiteja tai kimmoten mun Jink-saveista. Kasvatin melkein koko pelin Scarabilauttaa suunnitelmanani koettaa vetää swarmiketjulla Paladinit pois keskustaobjektiiveilta loppupelivaiheessa ja vaikka Charge Psycannoneita vastaan epäonnistuikin ensiksi traagisesti tuuman verran, sain myöhemmin toisen tilaisuuden joka riitti. Mun lentokoneet toimittivat riittävästi Troopeja ja tuhovoimaa Zimun deployment-alueelle, että Necron Warriorit saattoivat savustaa vähälukuiset Henchman-tiimit raunioista ja ottaa Objektiivin haltuunsa. Vitosvuoron aloittavalla otin kaikki loputkin kolme objektiivia haltuuni skenaariossa scoraavilla Annihilation Bargeilla ja Imotekhin Immortaleilla Paladinien painiessa Wraitheja, Scarabeja ja Overlordia vastaan vieressä. Zimu kuitenkin sai tähtäimet viimein kohdalleen tasoittavalla ja tuhosi molemmat Barget ja loikkasi Henchmaneilla toiselle keskusobjektiiville. Laskuvarjoiskut Stormravenista contestoimaan GK-depon objektiivia ei kuitenkaan onnistunut. Peli oli tosi intensiivinen ja varmaan molemmille tasaisuudessaan aika hermojaraastava! Tiukan pelin jälkeen pisteet jaettiin 10-10 mun voittaessa objektiivit 2-1 mutta Zimun tuhotessa kaikki mun Heavy supportit.

Neljännessä matsissa vastaan asettuivat viime vuoden ETC-kapteenin Pekka Koskivirran Tyranidit. Olin pelannut vastaavan matchupin monta kertaa Johannesta vastaan, mutta tällä kertaa mukana oli lentäviä, ampuvia monstereita jotka olivat aika eksoottisia. Ekalla vuorolla mun aloittaessa oli onneksi ihastuttavan paska sää ja salamat tekivät ihan älytöntä jälkeä Pekan linjoissa tappaen myrskypilvissä liihotelleen Harpyn kertalaakista, upottaen pari Woundia Tervigoniin ja tappaessa yhteensä kolme Hive Guardia. Chronometron re-rolleilla oli tietty vähän osuutta asiaan...

Avenger host vs Hive Fleet Kraken
Pekka eteni mua kohti suojaten rivejään Ganttimuurilla ja heittäen Iron arm-voimia lähes joka hirviölle. Ikävä, mutta väistämätön tapaus oli Devourer-tulimyrsky Enfeeble-voiman heikentämiin Wraitheihin, jonka vaikutuksesta mun iskujoukot tipahtelivat Instant Death-haavoihin aika vaivatta. Kun jouduin vetämään Wraithit sivuun, jäi mun vaikutusvalta kentän halkaisevan Impassable-maastonkappaleen oikealla puolella olemattomaksi ja molemmat Hive Tyrantit ja Harpy pääsivät livahtamaan sitä kautta turvallisesti mun selustaan. Myös Scarab-lautta harveni äkkiä Enfeeblen ja Pekan tulikeskityksen tuloksena, myös mun reservistä saapunut Night Scythe putosi Skyfire Devourereihin. Toisella laidalla painelin Ganttimuureista läpi Wraitheilla tavoitellen myös chargea Tervigoniin saaden sen lopulta kun kuplamuovi oli puhkottu. Monsterit kuitenkin riehuivat mun deployment zonella kun swooppaavia Hive Tyranteja ei oikein saanut maajoukoilla pysäytettyä. Toinen Harpy kuitenkin putosi molempien Annihilation bargejen yhteistulitukseen.

Oikealla laidalla kaukana kuumimmasta taistelusta jämägantit ja Nightscythen paikalle pudottamat Warriorit kävivät tappelun parista Objektiivista, joista molemmat saivat lopulta haltuunsa yhden. Mun toiset Warriorit olivat kuitenkin ihan väärässä mestassa ja tämä oli Troopeiltaan vähälukuisella listallani raskas pelivirhe. Nyt arvokas Scoring unit meni hukkaan ja oli tyhmää ajatella, että keskikentän Tervigonit kiinnittäisivät huomiota niihin kääntyen takaisin sen sijaan, että ne olisivat tavoitelleet keskustan objektiiveja. Liian laidassa Warriorit eivät myöskään saaneet vaikutettua lopulta Objelle livahtaneisiin Ganteihin. Molempien armeijat olivat vitosvuoron lopussa kyllä aika tuusan nuuskana muutaman riutuneen yksikön kurittaessa toisiaan ympäri kenttää. Pekka sai lopulta yhden objektiivin enemmän molempien tuhotessa toisiltaan kaksi Fast Attack-valintaa, mikä johti mun kannalta 8-12 tappioon. Hyvä matsi, oppitunti ja osoitus kokemuksen merkityksestä.

Deploying fire support assets
Viimeinen peli oli Aleksi "haizelhoff" Lehtiön örkkilaumaa vastaan. Tappelun ideana oli suojella tukikohta-objektiiveja ja koettaa napata keskustaan sijoitettu Relic. Tepastelu keskikenttään massaörkkejä vastaan oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, kun mun Troopit eivät ole ihan kestävimmästä päästä. Akulla olikin varmoilla otteillaan selkeästi hallinta oikeastaan koko pelin ajan ja saatoin lähinnä vain kiusata örkkilauman etenemistä ja ampumatoimintaa Wraithien ja Night Scythejen hyökkäyksellä boy-aaltoja vastaan. Ennaltamäärätty furious close combat erupted on the objective ja lobba-keskityksen kohteeksi joutuneet Scarabit joutuivat sitomaan valtavia örkkilaumoja. Sain kuin sainkin yhden örkkiyksikön sweepattua pois Imotekhin ja Immortalien yhteishyökkäyksellä ja jäin joukkoineni Objektiivin ympärille Tomb Spyderit oikealla sivustallani.

Aleksi Doomasi kuitenkin pari kohdetta liittolais-Eldradilla, juoksutti lisää poikia keskustaan ja myös mun joukkojen ohi tavoittelemaan Linebreakeria. Koetin Annihilation bargeilla hiukan hidastaa näiden liikehdintää, mutta tällä ei loppujen lopuksi ollut juuri merkitystä. Lootat ampuivat alas toisen Night Scytheistä, joka putosi boyzien niskaan vieden muutaman mukanaan. Tehokas combicharge parilla boyz-lautalla sekä Scarabeihin että Imotekhin teki riittävästi resoa, että kämmäsin troopien LD-checkin ja Aleksi sweeppasi Imotekhin, Overlordin, Cryptekit ja Immortalit veks. Olisi pitänyt säästää re-rollit moraalitestiin, mutta kymmenellä Immortalilla käveleminen sataa örkkiä vastaan oli muutenkin aika optimistista.

Valtavan örkkihorden liikuttelu ja mun kohdeprioriteettien pähkäily olivat kuitenkin verottaneet pelikelloa siinä määrin, että aika oli mun onneksi melko lopussa. Koska Tomb spyderit onnistuivat pitämään toisen ison örkkilauman kiinni tervakuoppatappelussa, saivat mun viisi viimeistä Immortalia nostettua Relicin kantaakseen Imotekh-combatista vapautuneiden poikien ja suojaamaan liihottaneiden Annihilation bargejen ympäröimänä. Toin reservistä yhden Warrior-yksikön pitämään oman pääni objektiivia ja heitin lentsikalla Immortalit Linebreakaamaan. Aleksi yritti omalla vuorollaan lobbailla Objewarruja hengiltä siinä onnistumatta, mutta Eldradin charge Immortaleihin tappoi kaksi, feilasin liipat ja Trooppi sweepattiin pois. Vuoron alkaessa Relic oli kuitenkin Immortalien kannossa ja vaikka Aleksin älytön tulimyrsky ampuikin nämä ihan hajalle, ei örkeillä ollut aikaa ottaa artifaktia haltuunsa. Mulle aika painajaismainen match-up menikin ajan loppumisen vuoksi Aleksille vain 12-8 First bloodin ja Slay the Warlordin voimin. Jos peli oltaisiin pelattu vitoselle ja mahdollisille lisävuoroille ois peli ollut kuitenkin ruma rullaus, nyt valtavan armeijakokoonpanon hitaus onneksi kostautui pelaajalle.

Sijoutuin kuudentoista veteraanin turnauksessa lopulta pelipisteillä toiseksi, eikä kilpailuhenkisessä tapahtumassa tietenkään annettu maalaus- tai muita oheispisteitä. Mun vastustajista Simelius voitti turnauksen huisalla piste-erolla, Petri Immonen taas sijoittui Heldrake-Chaoksella ja jännäelementeillä kolmanneksi. Peliseuran tason huomioiden tunsin onnistuneeni aika hyvin eikä kahdeksan pisteen minimitulos peleistä ollut sekään ihan huono. Päällimmäisinä ajatuksina matseista jäi mieleen kutosedikan armeijalistojen monipuolisuus ja kokemuksen merkitys. Pelejä pitäisi pelata paljon ja jatkuvasti, jotta oman pelin suunnitelmallisuus ja varmuus löytyisivät automaattisesti ja että tietty kontrolli armeijasta iskostuisi takaraivoon. Nyt erityisesti deployaaminen ja aggressiivinen hakeminen armeijalla olivat vielä vähän musta tuntuu-meininkiä ja varsinkin hyökkäysten aikautuksessa olisi voinut monesti olla kehitettävää. Toisaalta lista on hioutunut aika hyvälle mallille ja onnistuin yleensä örkkipeliä lukuunottamatta määrittämään pelien painopisteet oikein ja keskittymään oikeiden yksiköiden tuhoamiseen. Viikonloppu tarjosikin viisi hyvää peliä ja läjän uusia havaintoja, joita pitää meditoida tarkemmin stormailun ja pelitestauksen merkeissä.

Kiitokset järkkäreille ja vastapelaajille!

November 22, 2012

Go Headstrong

Boom! Aika muistuttaa näin marraskuun kunniaksi kaikkia pensselisetiä War Headin maalauskilpailusta! Pari osallistujaa on jo saanut työnsä valmiiksi, innokkaimmat kirjoittivat myös hauskat fluffipätkät hahmoilleen. Hienoa paneutumista ja ehdottomasti skaban fiiliksen mukaista!

Mikä tärkeintä, kisan viralliseksi sponsoriksi on kiinnitetty Mygamestore.fi ja sen Helsingin myymälä Stadin Pelikauppa! Voittajalle jaettavan kirjapalkinnon lisäksi kaikilla maalauskisaan osallistuneilla onkin mahdollisuus voittaa tsemppauspalkinto, eli 20€ lahjakortti Pelikauppaan. Myymälän valikoimaan kuuluu figuja useilta eri valmistajilta ja esimerkiksi Army Painterin ja Gale Force Ninen harrastevälineitä. Stadin Pelikauppa myy myös figunsa -10% suositellusta jälleenmyyntihinnasta, joten lahjakortille saa vastinetta!

Vielä ehtii kaivaa esiin jonkin oldschool-blisterin tai maalata loppuun sen iänikuisen pöytälaatikkoprojektin. Aktivoidu, ota osaa ja aikaansaa!





November 18, 2012

Operation Arrowhead


Elämme jännittäviä aikoja! Projekteja figu- sekä tapahtumarintamalla on niin että silmissä vilisee. Opiskelujen oheen on War Headille saanut melkein tehdä ihan oman lukujärjestyksen, jotta pysyy itsekään perillä kaikista hankkeista. Yksi jännittävimmistä on kuitenkin kaavailemamme Operation Arrowhead, joka toteutetaan yhdessä Puolenkuun Pelit Tampereen kanssa!

Arrowhead on War Headin hanke, jonka ideana on etsiä ja palkita upeita miniatyyriarmeijoita Suomen figuskenessä. Operaattorimme soluttautuvat parhaillaan kansallisiin turnaustapahtumiin, seuraavat foorumi- ja blogiverkostoja ja pitävät vahtia eri harrastemyymälöissä tarkoituksenaan löytää Suomen kipeimpiä armeijakokonaisuuksia!

Arrowheadin tavoitteena on rohkaista harrastajia panostamaan figujensa työstämiseen ja löytämään valmiilla armeijoilla pelaamisen ilon. Haluamme kannustaa fiilistelyyn ja persoonallisten armeijoiden tekemiseen ja palkita harrastajia luovuudesta ja kovasta työstä. Toivomme tapaavamme kunnostautuneita maalaajia sekä kenraaleita ja odotamme pääsevämme esittelemään mahtavia sotajoukkoja!

War Head nimeää, dokumentoi ja palkitsee upean armeijan kuukausittain. Operation Arrowhead-voittajista tehdään blogiimme artikkeli, joka sisältää haastattelun sekä armeijasta otetut kuvat. Ikuisen maineen ja kunnian lisäksi meillä on ilo yhdessä yhteistyökumppanimme Puolenkuun Pelit Tampereen kanssa palkita armeijanrakentamisessa kunnostautunut kenraali Arrowhead-kunniakirjalla ja lahjakortilla Puolenkuun Pelit -verkkokauppaan!

Tarkoitus ei ole nimetä Suomen parasta armeijaa tai asettaa figuja paremmuusjärjestykseen. Jotkin upeimmista kokoelmistahan saattavat jäädä huomaamatta. Hankkeessa on kuitenkin kyse puhtaasti fiilistelystä ja upea armeija ei koskaan saa palkintoa turhaan!

PS. Nimettömiä vihjeitä upeista armeijakokonaisuuksista otetaan vastaan... 
Bonusta tulee, mikäli joukkoja ei ole aiemmin esitelty internetissä!

Ensimmäinen Arrowhead-artikkeli löytyy tämän viestin alta!

 

Arrowhead: Krasnov Traitor Guard

Operation Arrowhead on War Headin hanke, jonka ideana on etsiä ja palkita upeita miniatyyriarmeijoita Suomen figuskenessä. Operaattorimme soluttautuvat parhaillaan kansallisiin turnaustapahtumiin, seuraavat foorumi- ja blogiverkostoja ja pitävät vahtia eri harrastemyymälöissä tarkoituksenaan löytää Suomen kipeimpiä armeijakokonaisuuksia! Lue lisää Arrowheadista täältä!

Arrowhead-operaatiota suunniteltaessa keskeisenä ajatuksena oli sekä tutustua hyviin tyyppeihin, että motivoida harrastajia erityisesti pelaajakunnassa panostamaan näyttäviin ja yhtenäisiin armeijakokonaisuuksiin. Yksilölliset teema-armeijat konversioineen ovat aina vaikuttavia ja valitessamme ensimmäistä kunniamaininnan saajaa tuli yhtenä ehdokkaana mieleen Ilmar Metsalon huikea petturikaartiarmeija. Ilmar on ollut pitkäaikainen Pelikauppa-ketjun asiakas ja armeija on näyttäytynyt turnaus- ja maalauspöydissä useammassakin liikkeessä ja sen persoonallinen tunnelma ja ilme ovat jääneet mieleen. Upean armeijan lisäksi hyvähenkinen ja reipas harrastaja on ilo palkita!

War Head matkasi Helsingin Kruununhakaan keskustelemaan 23-vuotiaan herrasmiehen harrastuskuvioista ja tapaamaan Krasnovin petturikaartin sotilaat! 

Otetaan aluksi henkilötiedot lyhyesti!

Ilmar Metsalo, syntymävuosi 1989. Olen käyttänyt Lateksimajava-nimimerkkiä Sotavasara.net-foorumilla vuodesta 2001 alkaen. Figuharrastus alkoi vuonna 2000. Opiskelen poliittista historiaa Helsingin yliopistossa ja luen Maanpuolustuskorkeakoulussa sivuaineenani strategiaa, turvallisuuspolitiikkaa ja sen sellaista. Monet konfliktit ja sotahistoria kiinnostavat harrastusmielessä ja niistä saa paljon inspiraatiota ja meininkiä figuprojekteihin. Pelillisesti opinnoista ei ole juuri apua sillä oon hirveän huono pelaamaan (naurua). Mut fiilistely auttaa selvittämään minkälaisen armeijan haluaa ja esimerkiksi juuri IG:n kanssa oon halunnut tehdä aika realistisen projektin.

Mahtuuko elämääsi muita harrastuksia miniatyyrien lisäksi? Miten ajankäytön suunnittelu onnistuu?

Soitan klarinettia ja saksofonia, myös opiskelijatoiminta vie aika paljon aikaa. Figuja kyllä teen aina kun siltä tuntuu, esimerkiksi tällä viikolla olis pitänyt lukea tenttiin; oon lukenut 32 sivua ja sitten konffannut monta tuntia! Traitor Guard -armeijan kanssa oon toisaalta oppinut, että kannattaa keskittyä yhteen projektiin kerrallaan. 
 
Mikä antoi alunperin kipinän harrastuksen aloitukseen? Entä mikä oli ensimmäinen armeijasi?

Se perinteinen, eli kaverin isoveljen figut. Siitä se lähti. Ala-asteella lähes kaikki luokkakaverit aloittivat figuharrastuksen samaan aikaan, taidan olla itse ainoa joka jatkaa edelleen! Ensimmäinen armeija oli Nuln-teemainen Empire, jota kasasin aika ison joukon ala- ja yläasteen taitteessa. Se oli hauskaa. En ole vieläkään raaskinut maalata kaikkia figuja uusiksi, kun ne on kuitenkin sellaisia mitä on maalannut ihan skidinä.

Luonnehtisitko itseäsi enemmän "gameriksi" vai "hobbyistiksi"? Onko figujen mallaaminen vai värikkäät pelikokemukset lähempänä sydäntä?

Maalaan ehdottomasti enemmän enkä ole pelannut ihan hirveästi. Silloin tällöin tulee käytyä turnauksissa ja pelattua kampanjoita, mutta on ennen kaikkea siistiä näpertää, suunnitella jokin makea teema ja sen pohjalta armeijalista, jonka ei tarvi olla mikään älyttömän tehokas. Tyyli ennen tehokkuutta!

Omistatko Traitor guardin lisäksi muita WH40k-armeijoita?

Näiden lisäksi löytyy aika nopeasti tehty, Nurglehtava Chaos Space Marines-armeija. Työn alla on myös ikuisuusprojektina true-scale Chaos Space Marine-armeija, josta on noin kymmenen ukkoa puoliksi koottuna.

Pelaatko muita pelejä kuin WH40k:ta? Millä armeijoilla?

Mordheimia ja Fantasy Battlea, mutten juurikaan muita figupelejä. Mortikka-warbandina toimii Middenheim, mikäli oli aika kohtalokas projekti johtaessaan täysimittaiseen FB-armeijaan! Rakenteilla on myös Mortal Circus-porukka ja kaapista löytyy Nurglen Kaaoswarruja.

 Mikä on ikimuistoisin pelikokemuksesi?

Se että pääsee yllättämään vastustajan jollain erikoisella yksiköllä kuten Rough Ridereilla on aina siistiä... Joskus jengi on kai hämääntynyt noista koirafiguista eikä ole olettaneet niiden olevan niin kovia! Kaikista makeimmat pelit on ne, missä taistelu jatkuu tosi pitkään eikä tiedä kumpi pelin voittaa. Tasaväkisissä peleissä on paljon enemmän fiilistä. Tietenkin on itse hauskempi jyrätä kuin tulla jyrätyksi, mutta hauskimmat pelit on tasaisia loppuun saakka!

Osallistutko turnauksiin?

Pelaan itse asiassa enemmän turnauksissa, kuin kaveripelejä, jotka on vaikeempia organisoida niin että aikataulut menisivät kaverien kanssa yksiin. Turnauksiin on helpompi lähteä porukalla, kun päivämäärät on selvät etukäteen ja voi suunnitella reissun valmiiksi. Seuraan turnaustuloksia jonkin verran. Mua ei juurikaan kiinnosta miten yksittäiset ihmiset sijoittuvat, vaan enemmänkin minkälaisia listoja pelataan. Kutosedikkaa en ole ehtinyt vielä testaamaan.

Pelaatko ja maalaatko useimmiten kotona vai esimerkiksi peliliikkeissä?

Se riippuu! Useimmiten kun modellaan figuja teen sen kotona, mutta joskus tulee vierailtua liikkeessä esimerkiksi joidenkin erikoisempien maalauspöydän tarvikkeiden vuoksi. Varsinkin, jos liikkeissä on tilaa ja hiljaisuutta, ne ovat hienoja paikkoja pelata, maalata ja vaihtaa ajatuksia muiden harrastajien kanssa. Aika paljon tulee kuitenkin konffattua himassa, kun on kaikki bitsit ja tarvikkeet käden ulottuvilla, eikä tarvitse raahata mitään hirveää määrää kamaa mukanaan liikkeisiin. Maalasin tosin vastikään parikin panssaroitua fantasy battle-jättiläistä alusta loppuun pelikaupassa!

 
Mistä sait inspiraation Traitor guard-armeijaan? Kerro hiukan armeijan taustatarinasta!

Tykkään aika paljon näistä Cadian-figuista, ne ovat yksinkertaisuudessaan aika realistisia ja "järkeviä" ukkoja ja sikäli toimivia pohjia alkaa tekemään omaa juttua. Aloittaessani armeijan olin juuri astunut asepalvelukseen ja oppiessa jalkaväen toimintaa tuli fiilis tehdä realistisia ratkaisuita myös figuarmeijassa. Tuohon aikaan Kaartin Codex-kirjassa oli käytössä Doctrine-elementit, joiden kanssa saattoi kikkailla ja ajattelin että teen huvikseni pienen Imperial Guard-joukon.
 
Krasnov on mitätön ja vähäpätöinen kaivosteollisuusplaneetta jossain Imperiumin rajaseuduilla. Seutu koostuu karusta maastosta ja tuusan nuuskaksi pommitetuista kaupungeista, joita ympäröivissä vesissä seilaa ydinasein varusteltuja sukellusveneitä. Kaikki vähänkään edistyksellinen teknologia on pitkälti tuhoutunut, enkä esimerkiksi käytä joukoillani ollenkaan Plasma-aseita. Planeetalla on levinnyt paha ruttoepidemia ja Keisarillinen kaarti on aloittanut toimet tuhotakseen kaikki saastuneet ja infektoituneet kansalaiset. Aiemmin osana Keisarillista armeijaa toiminut Petturikaarti on kääntynyt kapinallisiksi löytääkseen epidemiaan hoidon, suojellakseen siviileitä ja auttaakseen kansalaisia ja läheisiään. Kaverit ovat ikään kuin pienen ihmisen asialla ja taistelevat pahaa Imperiumia vastaan! Asetelman ei Chaos-armeijankaan kohdalla aina tarvitse olla ihan stereotyyppisen mustavalkoinen hyvis-pahis-kuvio!
 
Opitko tai kokeilitko armeijaa työstäessäsi jotain uutta? Mikä oli haastavinta kokonaisuuden luomisessa?

Tehdessäni joka figulle Green stuffista kaasunaamareita, opin että sitä ei olisi ehkä kannattanut aloittaa!

Projektin parissa löysin paljon pieniä yksityiskohtia ja materiaaleja, kuten metalliketjun, jota on käytetty aika monipuolisesti koko armeijassa. Aloittaessani Traitor Guardien tekemisen, olin pitänyt parin vuoden tauon figuharrastuksesta ja armeijan parissa muistui mieleen paljon vanhoja tekniikoita joita sitten opetteli uudelleen. Green stuffista ja konffauksesta oppi armeijan kanssa paljon uutta ja eritoten figujen muokkaus muodostui tosi tärkeäksi, kun tottui siihen, että jokaiseen figuun menee vähän liikaakin aikaa!



Oliko projektissa jokin kantava tekniikka tai työstötapa?

Mustan pohjamaalisprayn jälkeen käytin tiettyjä pohjamaalivärejä, mitkä oli projektissa tosi tärkeitä. Lähdin siitä, että sekoitin Graveyard Earthista ja Catachan Greenista 50/50 sekoituksen, mistä tuli pohjaväri maastopukuihin. Valitsin sitten lisäksi Terracottan lisäväriksi tuomaan vähän kontrastia. Isoja kokonaisuuksia tehdessä hyvän pohjavärin merkitys korostuu, jotta ukot eivät näytä hyviltä vain yksilöinä, mutta myös kokonaisuutena!
 
Käytätkö Citadelin maalisarjaa? Entä minkä merkkisiä siveltimiä suosit?

Käytän Citadelin ja Vallejon maaleja. Mulla on käytössä vielä monen vuoden jälkeen Anttilan parin euron sivellinsetti. Broidini toi vastikään lisäksi tuliaisiksi Malesiasta viidenkymmenen sentin pensselitäydennyksen. Se ei oo ihan niin justiinsa, kaikilla pensseleillä voi maalata pientä jälkeä, mutta varsinkin armejaa tehdessä tarvitsee vähän järeämpää pensseliä joka soveltuu myös kuivaharjaamiseen. Oon vähän laiska pitämään siveltimiä kunnossa, joten olisi kurjaa jos kalliit merkkipensselit menisivät siksi pilalle.
 
Miten kauan projektin työstäminen kesti? 

Aloitin armeijan juuri vähän ennen vitosedikan ilmestymistä ja maalasin armeijan aika pitkälti vajaan kolmen vuoden aikana. Turnaukset toimivat hyvinä deadlineina! Armeija kasvoi vähitellen esimerkiksi Sotavasara-heräteostosten myötä ja välissä tuli ostettua halpoja paketteja vaikkei niitä oikeastaan olisi edes tarvinnut! Nyt kasassa on noin kolmentuhannen pisteen armeija, josta on ollut tähtäimessä muodostaa aina järkevä ja hauska, noin 1750 pisteen kokonaisuus turnauspelejä varten.
 
Mikä on suosikkiyksikkösi armeijassa ja miksi?

Kaikki millä voi tehdä jotain vähän yllättävää on yleensä kivoja pelata! Tykkään tosi paljon Sentineleistä. Ne on hauskoja, hazardeja ja mielenkiintoisia pelillisesti. Niillä voi joskus saada jopa jotain yllättävän hienoa aikaan ja figut on tosi mageita. Myös Rough riderit on tosi hauskoja. Banewolf-kaasutankki ois myös kiva yksikkö, jos kaikki Marine-pelaajat ei ampuis sitä aina ekana pois. Eihän näistä mikään mitenkään erityisen pelitehokkaita yksiköitä ole, mutten yleensä pelaa yksiköillä joista en tykkää "tyylillisesti".
 
Kerro jokin hauska fakta tai triviatieto armeijasta, sen suorituksista tai taustasta?

No, tuohon, että rapsuttelin linkkuveitsellä joka figusta keisarilliset logot pois kypäristä ja tein Green stuffista painelemalla Nurglen merkit tilalle meni ikä ja terveys! Jos olisin tajunnut, että Pig Ironilta saa niin törkeän makeita osia, olisin tehnyt päät niistä. Itse tehdyistä konversioista tulee kuitenkin fiilis, että tämä armeija on just mun juttu!
 
Mikä on seuraava projektisi?

Middenheim-FB-armeija. Teen jalkaväkipainotteisen Empire-armeijan, jonka ajattelin maalata mahdollisimman hyvin. Teemana on pohjoiseen lähtenyt Middenheim-joukko, jonka aikeena on vetää pataan ja polttaa maahan vastaan tulevat Kaaoksen kylät. Joukossa on suuria, koulutettuja susia Space Wolfeilta ja pieniä yksityiskohtia, kuten vangittuja Beastmaneja. Kun veljeni aloitti kaaosarmeijan, on vielä hauskempi työstää projektia, kun armeijoista tulee ikään kuin verivihollisia toisilleen!

Käydessäni Tukholman Games Workshopissa, myyjä ehdotti armeijaideasta kerrottuani, että tekisin Demigryph-ratsastajien säännöillä toimivia ritareita Space Wolf Thunderwolfeista. Se olis kyllä makea idea toteuttaa. Suomeen palattuani pallottelin  ajatuksella, että pitäisikö ostaa Battalion pienen State troop-boksin sijaan. No, sitten kävin Tapiolan Pelikaupassa ja ostin koko Army dealin! Ensimmäinen rykmentti onkin jo kasassa.
 
Odotamme näkevämme loisteliaan Middenheim-armeijan pian ja meillä on ilo yhdessä partnerimme Puolenkuun Pelit Tampereen kanssa nimetä Krasnov Traitor Guard Arrowhead-kampanjan kuukauden armeijaksi! Toivon mukaan lahjakortti PKP:n verkkokauppaan vauhdittaa Keisarikunnan armeijan rekrytointia. 
 

Johannes sai kunnian ojentaa kenraalille Operation Arrowhead-kunniakirjan ja lahjakortin Puolenkuun Pelit-verkkokauppaan. Kiitokset Ilmarille haastattelusta ja tsemppiä uusiin haasteisiin!

November 16, 2012

The Dark Vengeance Part I: Saphiro

The exotic undergrowth of the paradise world bent and fluctuated as the afterburners of an Astartes Drop pod softened the vehicle's descent upon Saphiro. The flattened drop site was almost like a bullethole in the evergreen face of the planet, otherwise flourishing with astonishing repertory of bright colors. Peculiar fauna stalked along the rims of the open ground, taking fleeting interest in the accurate deep strike and then slipped through the thick treeline. The blowing wind was warm and it carried a scent of sea and a cloud of quirky spores along with it. One hatch of the bone-colored Drop pod slammed to the ground.

The armored giant stepped down and brandished the craft dust from his bright cloak. The warrior lifted his enhanced gaze to scope the surrounding terrain and couldn't help but to glance at the magnificent mountain range in the horizon a bit longer. The world was extraordinary and this speciality was well paid regard to throughout the Chapter. Having erased the remote world from many Imperial databanks and sector logs the Astartes had gone out of their way to protect the paradise from the colonisation and exploitment of the Imperial organs. It was a necessary act. And also a part of a clandestine pact.

Saphiro was a Maiden world, originally a dead rock in the middle of nowhere that was transformed into a lush paradise by the mysterious Eldar. Seeding barren planets with stirring life before the beginning of time the ancient civilization was able to create a life-supporting world of marvellous beauty and natural fortune. Although they intended to settle the worlds themselves, the great catastrophe of the Eldar race forced them to scatter all over the galaxy with their Craftworld program, often drifting lightyears away from their beautiful Maiden worlds. When they finally established contact with these long lost paradises, it might have been that the world was already colonized by some arrogant and barbaric race such as Mon-keigh, or men. These invading trespassers were given the option to leave or be destroyed, which led to many catastrophic conflicts that often left the Maiden worlds crippled and ruined.

A renowned Inquisitor once wrote there was no understanding Eldar. Having their mysterious and shrouded ways to operate their actions were hard to predict and impossible to comprehend. However during a bitter Astartes campaign against a relentless Ork Waaaagh the Space Marines of the Ardent Watch chapter came into contact with an Eldar Warhost. The Marine fleet had suffered heavy losses and surprisingly the Eldar allowed it's Strike cruisers to orbit the nearby planet for the duration of their repair protocols. The planet was later found out to be Saphiro. The Eldar took interest in an ancient artefact the Ardent Watch 3rd Company had located and appeared to confront the Chapter headquarters. This relic exchanged hands during the Force commanders' meeting, which was a sign of good faith and commendation the Astartes expressed for the opportunity to utilize Saphiro as a safe haven. The allies of convenience parted with mutual trust.

Now, four hundred years later, Brother-Captain Priory had returned. The commander strode towards the treeline, bearing a large object wrapped in heraldic clothing. A Tactical squad of the Ardent Watch emerged from the Drop pod to secure the perimeter with rigorous efficiency.

Juhlistaaksemme nelkkarin kutosedikkaa ja eritoten uutta, vaikuttavaa aloitusboksia päätimme fiilistellä Dark Vengeance -aihetta ajatuksen kanssa. Koska yhteistyökumppanillemme Poromagialle oli tilattu pieni pelipöytä esittelypelejä varten, päätimme yhdistää suunnitelmat! War Headin "Dark Vengeancen" ensimmäinen osa onkin siis pieni osa mystisen kaunista Saphiro-planeettaa! Tarina jatkuu...
Mun luentojen ohessa hahmottelema visio pöydästä oli kaksiosainen. Siinä olisi rehevä ja kaunis "luontopolku" ja villin kasvillisuuden valtaama, vähän ränsistynyt keisarillinen temppeli. Muinaisina aikoina Ardent Watchin pystyttämä pyhättö onkin seisonut järkähtämättä luonnonkauneuden keskellä, vaikka eldarsammalta hiukan puskeekin marmorilaattojen välistä! Johannes, Eric ja allekirjoittanut ilmoittautuivat pystyttämään eeppistä neitomaailmaa.

Pöytä suunniteltiin kompakteja intropelejä varten ja sikäli se saatettiin tehdä pelattavaksi vain yhdestä suunnasta. Taustalle sai siis korkean takaseinämän, jota vasten saattoi pystyttää erilaisia elementtejä. Kentän pohjana käytettiin IKEAsta ostettua vankkaa pöydänkantta. Alusta ei siis ollut määrämittainen, mutta tätä ei olekaan tarkoitus yhdistää mihinkään mitoitettuun turnauspöytään.

Teimme pahvista hiukan maastonmuotoja, ettei aluskasvillisuus olisi ihan samalla tasalla. Periaatteessa levyä olisi myös voinut puhkoa ja tehdä syvennyksiä, mutta pinta oli aika kestävää ja isojen kuoppien teko ja täyttö olisi ollut vähän liian ison työn takana. Lisäksi montut olisivat voineet hankaloittaa pelaamista.

Veistelimme finnfoamista kuumalankaleikkurein aika sarjakuvamaisia kalliomuotoja. Hiukan realistisempaa kivilookkia saa hakkaamalla foamia myös vasaralla ja murtamalla sen tekstuurin perusteellisemmin, mutta hienot onkalot ja huokoiset säröt on myös todella kinkkisiä maalata käsin. Olimme vieläkin vähän hajalla Tampereen vankilapöydän kallioiden pohjamaalauksesta ja päätimme tällä kertaa tehdä vähän simppelimmät kiviröykkiöt!

Pöydän toiseen reunaan teimme temppelin pohjan ja nostimme rakennuksen "korokkeelle". Johannes sai hyvän idean tehdä aaltopahvista hienoja pilareita kiertämällä kartongin rullaksi ja kuumaliimaamalla sen kiinni yhdeltä sivulta. Näistä tuli jyhkeitä ja koristeellisia rakennuselementtejä.

Perusmuodot alkaa hahmottua. Luontopolkupuolen halkaisisi joki.

Plasticardista leikattiin laattoja temppelin lattiaa varten. Osa lattialaatoista on mennyt säpäleiksi, varmaan Exodite-lentoliskojen pudotellessa epähuomiossa kiviä temppelin katon lävitse...

Yleiskuvaa, tunnit kuluvat.

Vesiputouksen hahmottelua. Halusin kokeilla ensi kertaa miten simppelin putouksen tekeminen onnistuisi. Mallausgurut kuten Petri "Death Dealer" Kovanen ovat tehneet vuosien varrella esim Ropeconin figuskabaan ihan pökerryttävän makeita vesiefektejä ja paloin ujosti halusta testata jotain pientä ja sarjakuvamaista.
Vallejon pumice-tekstuurikitti toimi maanpintana. Läiskimme korkkia reunustamaan jokea ja peitimme liian jyrkät korotukset ja aaltopahvin rumat reunat kitillä.

Kitti on hyvä apuväline ja sitä voi tehdä itsekin esimerkiksi silotteesta tai vain sekoittelemalla hiekkaa, liimaa ja tarvittaessa vettä sopivan paksuiseksi kiisseliksi. Tätä voi sitten levittää pienellä muovinpalalla tai vaikka finnfoam-lohkareella. Toimii isossa ja pienessä skaalassa (esim figujen baseissa) ja myös esimerkiksi teksturoitaessa rakennusten seiniä.
Laitoimme pöytään myös joitain oikeita risuja ja oksia tuomaan orgaanista fiilistä luonnon helmaan. Nämä on suhteellisen edullisia materiaaleja ja näyttää usein paremmalta kuin matskuista väsätyt!

Kitillä saattoi täyttää myös portaiden ja lohkareiden alle jääneet rakoset.

Temppelin perälle tuli alttarikoroke, jossa toimitetaan keisarillisia palvontamenoja ja muita pyhiä rituaaleja. Finnfoamin pintaan oli helppo kaivertaa tiilitekstuuri lyijykynän ja viivottimen avulla. Kaiteet ovat aitapaloja Games Workshopin Cities of Death-rakennuksista.

Takaseinä tehtiin osin GW:n seinäpaloista, mutta suurimmaksi osaksi Carcassonne-lautapelin pelilaatoista ylijääneistä kehikoista. Isojen ikkunoiden avulla tilasta saatiin avarampi ja valoisamman tuntuinen, vaikkei niistä varsinaisesti mitään auringonvaloa sisään paistakaan. Alimmalle ikkunariville laitettiin yksityiskohdaksi metallisäleikkö pitämään metsän eläimet loitolla.

Kun kitti oli pintakuiva, heitettiin maanpintaan litkutettu Eri-keeper ja perään hiekat. Joki jätettiin tietty tasaiseksi ja teksturoimatta.

Tältä pöytä näytti ensimmäisen työrupeaman jälkeen. Peruselementit ovat kasassa ja seuraavaksi olisi yksityiskohtien ja maalipinnan vuoro!
Toinen työstöpäivä alkoi pilarien viimeistelyllä liimausta varten. Tukkiakseni päädyt tungin kuplamuovia putken sisään.

Pilari dipattiin sitten liimaan ja tämän jälkeen hiekkapurkkiin, jolloin  päädyt menivät umpeen ja niihin muodostui röpöläinen pinta kuin pylväs olisi joskus murtunut ja katkennut. Halusimme temppeliin ajan hampaan kuluttaman fiiliksen, sillä sen tarkoitus oli odottaa joskus satoja vuosia, kunnes Marinet palaisivat taas kunnostamaan mestat ja toteuttamaan tehtäviään. Heitimme työstön ohessa läppää servitoreista, jotka kolaisivat lasinsiruja, kattopaloja ja haljenneita pilareita sivuun ja kitkisivät rikkaruohoja odottaen mestariensa paluuta. Imagery on kaikki kaikessa!

Finnfoam-palat huiskittiin häthätää vaalealla talomaalilla ja koko setti sprayattiin sitten mustaksi GW:n Chaos Blackilla. Foam-osat sulivat hiukkasen, mutta tämä ei juuri ollut haitaksi.

Seuraava vaihe oli kallioiden perusväri, joka toteutettiin kynäruiskulla. Harmaalla suihkulla oli helppo poimia pienemmätkin rakoset ja maali levittyi tasaisesti. Pikku sulaminen ei haitannut, kun kynäruiskulla pääsi hyvin värjäämään myös halkeamat ja ilmakuopat. Pensselillä näihin on monesti tuskaista koettaa ylettyä.

Pohjaväri oli aika tumma Vallejon mustanharmaa.

Kivien ja hiekan pohjaruiskuttelun jälkeen Eric alkoi kuivaharjailla vaaleampia sävyjä maastonmuotoihin. Jälkikäteen mietimme, että pohjavärit olisivat saaneet olla reippaasti vaaleampia, jotta maastoon tulisi oikein hedelmällinen ja paratiisimainen fiilis. Tässä vaiheessa tunnelma oli värikäs kuin Mordorissa!

Pilarit ja lattialaatat toteutettiin myös ruiskulla maalaamalla ne ensiksi suurpiirteisesti luunvärisiksi, varjostamalla sitten reunat Agrax Earthshade-washilla ja poimimalla sitten kunkin laatan keskusta puhtaalla valkoisella. Keskuspilarien alustaksi liimattiin muutama GW:n isompi neliskanttinen alusta, mutta tolpat jätettiin toistaiseksi liimaamatta työskentelyn ja ulottuvuuden helpottamiseksi.

Sitten oli aika kasvattaa se viidakko! Väriläiskät haettiin Helsingin Kampin Hobby pointista ja niihin kuului Woodland scenicsin ja parin muun valmistajan foliage- ja turftuotteita. Käytimme myös klassisiksi muodostuneita GW:n muovikasveja hyvän saatavuuden ja helppokäyttöisyyden vuoksi.
Maalailin käsin perusvärit veteen ja Edu veteli siihen vaaleampia heijastumia ja kontrasteja. Koska hiekka oli vieläkin liian kolean väristä, brushasimme rankalla kädellä keltaista sävyä sen pintaan tuomaan vähän eloa ja väriä maanpintaan.

Hese piipahti seuraamaan työskentelyä ja fiilistelemään uutta Horus Heresy-kirjaansa ja otti samalla tehtäväkseen maalata puurimasta leikatut puunrungot ja muutamat liaanit vihreiksi. Tolpat heitettiin sitten maastoon odottelemaan latvustoja. Keskitin puunrungot ryppäiksi enimmäkseen takaseinämän kallioita ja vasenta reunaa vasten, jotta ne eivät tulisi käsien tielle siirreltäessä figuureita pöydän keskustassa.
Muovikasveja alettiin sitten lisäillä sinne tänne. Kuumaliima toimii tässä hyvin, mutta esimerkiksi näiden GW:n puskien sisään on myös mahdollista työntää pieni hammas- tai cocktailtikku, jolla pusikon voi pistää kiinni foamiin.

Kuivempaa jäkälää ja vähän väripilkkuja.

Keskiyön harjailut, lisää kontrastia ikkunanpieliin.


Laitoimme seinien vierustoille pari kasaa, johon Servitorit (tm) ovat kasanneet kappelista irronnutta tavaraa. Villiintynyt viidakko on alkanut pursuta myös sisään pyhättöön.

Edu sai hyvän idean tulostaa vähän 40k-aiheisia kuvia, joista voisimme tehdä esimerkiksi alttarimaalauksen tai pieniä, kehystettyjä tauluja. Isosta Ultramarine-artista leikattiinkin pala alttarifreskoksi ja se weatheroitiin viidakon kuluttamaksi ja säänpieksemäksi washein ja weathering powderein. Kaikki Chapterithan ihailevat Ultramarineita, joten Ancient Galatanin kohtalokkaat uroteot olivat oiva aihe palvonnan kohteeksi.
Kasvia siellä ja kasvia täällä. Jätimme viidakon halkaisevaan polkuun vähän tummemman, tallatun sävyn, kun taas muu hiekka oli lämpimämmän väristä. Vaikka sammal ja pusikot ovat makeita ja värikkäitä, koetimme kuitenkin jättää figuille liikkumistilaa ja selkeät kulkureitit.

Täällä on tapahtunut jokin onnettomuus... Ehkä lihansyöjakasvilla tuli nokkapokkaa jonkin Marinen tai näiden palvelusväen kanssa. Mephiston Redistä, Nuln oilista ja mustasta weathering powderista sekoiteltu vericocktail roiskittiin maastoon hammasharjalla.

Tässä vaiheessa meni sormi suuhun. Lehvästöksi ostamamme "foliage" ei ollutkaan kiinteää taannoin Jungle Fever-pöydissä käyttämämme matskun tapaan, vaan mureni pieniksi pipanoiksi kun sen otti pussista. Emme siis saaneetkaan isoja mönttejä liimattua suoraan latvustoihin vaan piti kehittää vaihtoehtoinen ratkaisu.

Testasin paria juttua jotka eivät toimineet alkuunkaan ja meidän oli pakko palata Ericin alkuperäiseen ehdotukseen. Istuimme siis alas ja aloimme liimata vihreitä hippusia rautalankaverkkoon nokare kerrallaan tiiviissä yhteistyössä. Pöytään piti tehdä viitisen lehvästöä, jotka koostuivat kahdesta tai kolmesta verkosta ja me nökötettiin vierekkäin valehtelematta pari tuntia liukuhihnatyön parissa, jossa mä kannattelin verkkoa ja asettelin foliagehippuja Ericin pursottamiin liimakupliin. Tsiisus mikä raastava taistelu, mut adapt and overcome! (Psst, löysin nyttemmin mun projektihyllystä koko paketin sitä kunnon lehvästömatskua, mutten ole uskaltanut kertoa Edulle)
Kun verkon taivutteli hatuksi puurimojen latvaan, tuli siitä ihan hyvä latvusto. Verkko vain näkyi läpi sieltä täältä ja koetimme peitellä näitä kohtia muilla sammalmatskuilla. Alaviistosta verkot ovat yhä havaittavissa, mutta tavallaan on ihan siistiäkin että näkee mistä materiaaleista pöytä rakentuu, kunhan yleisilme on yhtenäinen ja "huoliteltu".

Putouksen ja joen päälle pursotettiin sitten Water effectia, joka muodostaa kuivuttuaan ohuen, läpikuultavan kalvon ja kiiltävän pinnan joka muistuttaa vettä. Tällaisella paksummalla seoksella on myös mahdollista tehdä aaltoilua, pinnanmuotoja tai muita efektejä. "Oikeasti" putous tehtäisiin käyttämällä vaikkapa pahvimatskua muotoiluun ja mönjän kuivuttua sen voisi varovasti irrottaa pohjasta, jolloin muodostuisi ihan kirkas ja läpinäkyvä putous. Me jätettiin siniseksi maalattu putous alle tuomaan kestoa ja pitoa, mutta pitää ehkä testata tuollaista realistista vesiefektiä vielä myöhemmin!

Temppelin kulkuväylälle leikkasimme huopakankaasta matot ja alttarille pienen pöytäliinan. Nämä sotkettiin sitten kuraisiksi, kuin soturit olisivat kävelleet sisään lukuisia kertoja jalkojaan pyyhkimättä. Alttaritaulu istui takaseinälle nätisti vanerilevyyn liimattuna.

Vesiefektin kuivuessa lopputulos alkoi näyttää valmiilta. Rehevä viidakko oli herännyt eloon.

Kun model's eye view-näkymä tuntuu siltä, että tuonnehan voisi lähteä hiippailemaan, ollaan päästy tavoitteeseen!

Värikäs maasto toimii hyvin fiilistelypelien miljöönä, mutta myös makeana taustana kuvatessa figuja!

Joskus tekisi mieli rakentaa vain pieniä kulisseja, joissa voisi säilyttää display-mielessä joitain erityisiä figuja tai vain toteuttaa tunnelmallisia photoshooteja. Maastokokonaisuudet tai -kappaleet eivät kuitenkaan aina ole saatavilla ja pienille kulisseille voisi olla tarvetta.

Taistelun jälkiä... Onko Saphiron Maiden worldissa sittenkin tapahtunut jotain synkkää?

Alttaritaulut, eli Emppiksen Keken potretti ja Dark Angeleiden luokkakuva.

Kuraisia jalanjälkiä ja verisiä lattialaattoja.

Lehvästöt ja banaanipuut tarjoavat ravintoa ja suojaa paikalliselle eläimistölle.

(Sota)polku viidakon halki. Jos metsään haluat mennä nyt...

54 miestyötuntia, 27 työstötuntia ja "viimeistely" eli 18 tunnin tauoton rakenteluputki läpi päivän ja yön takana! Jesss

Saphiro is waiting. Stay tuned for Part II!