1/29/2012

The Alamo

Ote NSW SEAL-operaattorin päiväkirjasta... Force on force.

Koko aamuyön kestänyt tähykeikka oli ohitse ja ehdimme ajaa kaupungin laitamille juuri ajoissa kuullaksemme aamurukouskutsun. Yön viimeisten tuntien viileys vaihtui taas hikiseen paahteeseen porottavan auringon noustessa taivaanrannasta. Pinttynyt pöly peitti niin kustomoidun ajoneuvomme kuin koko viisihenkisen ryhmämme ja vierustoverini Hound pyyhki ajatuksissaan likaa aurinkolasiensa linsseistä. Humveen ikkunalasien läpi näin kaupungin heräilevän hiljalleen uuteen päivään ja ihmisten kerääntyvän torin laitamille. Tukikohdassa odottaisi muutama tunti unta.

Äkkiä radio heräsi eloon ja ylivääpeli otti pelkääjän paikalla viestin vastaan. Kävi ilmi, että maavoimien 1st Cavalry Division oli ollut suorittamassa motorisoitua knock'n'talk tehtävää ydinkeskustan alueella, jakaen siviileille lääketarpeita, nestetäydennystä ja keräten samalla tietoa vihamielisten irakilaisten aikeista alueella. Joku noista vihamielisistä kapinallisista oli pistänyt päänsä esiin ja korkannut ryhmän Stryker-kuljetusvaunun RPG-raketilla. Selvinneet puoliryhmät, tarkka-ampujataistelijapari ja näiden ylikersantti olivat jumissa erässä rakennuksessa useiden vihollistaistelijoiden keskellä. Ylivääpelimme katsoi ryhmäänsä sanomatta mitään. Samassa tilanteessa koko yön kestäneen tehtävän jälkeen joku olisi voinut huokaista syvään, mutta Hound vain nyökkäsi ja Skittle nousi torniin miehittäen .50-cal konekiväärin. Nostin aseeni viereeni ja käänsin flip-up tähtäimet ylös. Ketään ei jätetä pulaan.

Kauniin aurinkoinen pikkukaupunki muuttui äkkiä taistelutantereeksi. Kapinallissotureita virtasi luultavasti ympäristön maaseudulta.

Ennen kuin helvetti pääsisi irti, jalkauduimme ajoneuvostamme ja suoritimme nopean tiedustelun operaatioalueen laitamilla. Ylivääpeli Highway johti ryhmämme vastikään kaivettujen kastelukanavien yli pienen ladon suojaan.

Ladolta näkyi korkea hotellirakennus, johon 1st Cavalryn miehet olivat vetäytyneet. Tilanne oli huolestuttava, sillä paikalle oli saapunut myös uteliaita siviileitä, jotka voisivat jäädä rähinän jalkoihin.

Hotellin seinustalla näkyi osuman saanut, halvaantunut Stryker. Häikäilemättömät kapinallistaistelijat pyrkisivät takuulla ryöstämään sen lääkintätarpeet, ampumatarvikkeet ja kaiken muunkin irti lähtevän.

Rabbit palasi palmujen varjossa nopealta tunnustelureissulta. Vaikutti siltä, että suurin osa vihollisista pyrkisi ryhmittymään kaupungin itälaitaan jossa oli runsaasti näkösuojaa.

Sillä välin minä ja Skittle tarkastimme läheisen siviiliajoneuvon kätkettyjen aseiden varalta. Kapinalliset varastoivat usein RPG-raketteja ja ammuksia maatalousajoneuvoihin, jotka eivät herätä huomiota, mutta joilla voi kuljettaa raskaitakin aseita.

Kuulimme etäisiä huutoja ja hajanaisia laukauksia. Oli aika palata ajoneuvolle.

Ylivääpeli Highway epäili, että kyseessä saattaisi olla valmisteltu väijytys ja tässä tapauksessa tie olisi varmasti ansoitettu. Päätimme kiertää kohderakennusta kohti korttelin vasemmalta laidalta. Rabbit painoi tallan pohjaan ja ohjasi vimmatusti rattia pyörittäen Humveen ulos merkityltä tieltä.

Väkeä parveili talojen seinustalla, mutta voimankäytön ohjeistus alueella oli selkeä; mikäli näköpiirissä ei ollut aseita tai tähystyslaitteita, ei tulta saanut avata. Siviiliuhreista syntyisi kaiken muun lisäksi järkyttävä mediapommi, sillä oli tiedossa, että kaupunkialueella oli useita Al Jazeeran toimittajia.

Kapinamieliset kyläläiset kaivoivat aseita piilosta... Kohta paska osuisi tuulettimeen.

Ryhmänjohtaja Harris koordinoi puoliryhmiensä toimintaa ja asetti tarkka-ampujansa tähystysasemiin hotellirakennuksen toisessa kerroksessa. Ryhmän oli ollut pakko vetäytyä neljän seinän sisään ja hylätä halvaantunut ajoneuvo tienposkeen. SEAL ryhmämme Blue-22 oli etsinyt nopeasti näiden kanssa yhteisen radiotaajuuden ja äkkiä Swimmer-headsetimme olivat täynnä kutsuun vastaavien yksiköiden kuittauksia. Vaikutti siltä että päällystö piti ryhmän evakuoimista kerrankin ykkösprioriteettina ja lähetti apuun kaikki lähistöllä olevat tukiyksiköt.

Äkkiä tulitus alkoi kun toinen Fire teameista havaitsi rynnäkkökiväärit läheisen rakennuksen ikkunoissa. Pieni taistelijasolu koki oitis ensimmäisen kuolonuhrin ja M4-tulitus jauhoi hiekkaseinät muroiksi amerikkalaisten avatessa show'n. Tiesimme, että tämä herättäisi huomiota ja keräisi paikalle lisää vihollisia, mutta 1st Cavalryn miehet eivät vain voineet päästää kapinallisia piirittämään hotellia tai tunkeutumaan sen alakertaan.

Skittle laskeutui kk-tornista kun lähestyimme kohderakennuksen sivustaa ja Rabbit hidasti vauhtia päästääkseen vapaana kulkevat vuohet ohitse. Paimenelle oli kai tullut parempaa tekemistä, ajattelin. Olikohan sauva vaihtunut kertasinkoon... Tulituksen ääni voimistui oikealla puolellamme.

Äkkiä kapinalliset saivat vahvistuksia, kun näiden motorisoidut iskujoukot pyyhälsivät nurkan takaa. Rabbit löi jarrut pohjaan jotta nämä eivät havaitsisi yksinäistä, sivustaan soluttautuvaa Humveetamme. Parrakkaalle kaksikolle tuli kuitenkin äkkiä muuta mietittävää...
...sillä toinen Stryker-vaunu Thrasher-1 ilmoitti kiivaaseen radiokeskusteluun saapuvansa alueelle. Ylikersantti Harris tunnisti ikkunasta moottoripyöräyksikön viholliseksi ja Thrasherin miehistö kuittasi monotonisesti.

Strykerin tykkitorni pyöri nopeammin kuin mopedin renkaat.

Jumalauta! Koko tanner tärähti, kun kapinalliskaksikko katosi näkyvistä mittavassa räjähdyksessä. Iso osa hotellirakennuksen katutason seinää rysähti siruiksi pitkin vastaanottoaulaa ja osa jalkakäytävän puolelle liimatuista julisteista jäi roikkumaan irvokkaasti repeytyneinä. Thrasher ei todella pelleillyt, hooah!
Äkkiä ajoneuvoamme alettiin tulittaa etumaastosta. Kuulimme äänekkään pamauksen katolta, jota seurasi metallinen kilinä, vihollislaukaus oli osunut konekiväärin ammuslaatikkoon ja sen luodit valuivat nyt pitkin Humveen takakuomua. Tiesimme, että RPG-raketin ujeltava vihellys olisi vain ajan kysymys ja loikkasimme ajoneuvosta yksissä tuumin vuohien keskelle. Ylivääpeli Highway järjesti ryhmän nopeasti ja otteemme kiristyivät kivääriemme etukahvoissa.
 
"Tarvitaan toinen tähystyspiste" huusin. Avoriviin ja viuhkana nurkalle. Hound kuitenkin havaitsi yhden kapinallistaistelijan, joka yritti ilmeisesti kähveltää renkaat jumiin jääneestä maavoimien Strykeristä. M4-kiväärimme räksyttivät ärsyyntyneesti pahantekijän suuntaan ja nurkan takaa pelmahtanut reportteri oli jäädä tulilinjalle. Huusin tälle pari valittua sanaa paikallisella kielellä, ehkä äijä ymmärtäisi kuvata sivumpaa.

Yllättäen radiokeskusteluun liittyi maavoimien erikoismiehiä, jotka olivat ilmeisesti vastanneet avunpyyntöön meidän tavoin. 75. Ranger-rykmentin Viper-ryhmä ilmoitti lähestyvänsä hotellirakennusta pohjoisesta. "Good to have you here."

Rangerit potkivat takaoven sisään ja liittyivät yläkerrasta vimmatusti kaduille ja lähirakennuksiin tulittavaan maavoimien ryhmään.

Äkkiä kadulta oikealta puoleltamme kuului vihlaiseva pamaus, kun vihollisen RPG-ryhmä onnistui yllättämään lähestyneen Thrasher-Strykerin. Tämän pääase oli poissa pelistä, eikä vaununjohtaja uskaltautunut ulos käyttämään konekivääriä.

Oma hylätty Humveemme koki pahemman kohtalon ja sai täysosuman vihollisen singosta. Saamari! Onneksi amerikkalaiset olivat toistaiseksi välttyneet miestappioilta, vaikka Fire teamit hotellin yläkerrassa olivat saaneet jo paikata pari kevyttä haaveria.
 
Ylikersantti tuli ottamaan Rangerit vastaan ja ohjasi Thrasherin pois vaaralliselta risteyskujalta. Meidän täytyi päästä tähystysasemaan, jotta voisimme vahtia korkeammalta ajoneuvojemme sivustoja.

Saimme tervetullutta tukea, kun massiivinen M1 Abrams-panssarivaunu "Hellmonger" raivasi tiensä pääväylälle. Sen vaununjohtaja ilmoitti joukkueensisäisessä radiossa johtavansa Humvee-kolonnaa, joka oli en-route evakuoimaan mottiin jääneitä ja haavoittuneita maanmiehiään.
Tarkka-ampujat nitistivät nurkilta ampuma-asemiin yrittäviä kapinallissotureita. RPG-rakettien jättämät valkoiset vanat piirsivät absurdeja siveltimenvetoja taistelukentän paksuun ilmaan. Vihollisia parveili korttelia kohti aina vain lisää ja meidän piti päästä pian vetäytymään alueelta.

Etenimme järjestäytyneesti talon sivustaa pitkin siten, että saatoimme valvoa hotellirakennuksen kahta läntistä sisäänkäyntiä.
Ensimmäinen Fire team laskeutui hotellista katutasoon odottamaan evakuointia. Hound viittoi näille vimmatusti käsimerkkejä ja Armeijan nurmiporat ymmärsivät tarkkailla sisäänkäyntejä, mikä vapautti meidät toimimaan. Ylivääpeli Highway ja Skittle nostivat minut ja Rabbitin hiekkarakennuksen katolle, minä kävin makuuasentoon piikkaamaan hiekkapölyn sumentamaa katukuvaa ja kaverini auttoi loput ylös.

Korkeampi tähystysasema avasi silmämme taistelukentän suhteen uudella tavalla. Äkkiä huomasin vaaratilanteen läheisen basaarirakennuksen sisäpihalla, sitä reunustavan muurin viereen kerääntyi ilmeisesti yllätysiskua punovia rättipäitä. Ylivääpeli ilmoitti uhasta Hellmongerille.

Strykerin yllättänyt RPG-mies ei saanut tilaisuutta kokeilla onneaan Abramsin kanssa. Tankki ampui muurin korviahuumaavan pamauksen saattelemana tuhannen päreiksi ja selviytyneet kapinallistaistelijat pakenivat kauhuissaan ja kuuroutuneina. "Thanks for the assist, over."

Missä pirussa se Humvee-kolonna viipyy... Tähystimme kaikkiin ilmansuuntiin pyrkien suojaamaan pääaseensa menettänyttä Strykeriä ja toimimaan ylimääräisenä silmäparina muille amerikkalaisyksiköille.

Pohjoisesta ilmestyi suuri joukko pahiksia, jotka suojautuivat taktisesti siviilien taakse. Emme voineet tehdä mitään auttaaksemme Thrasheria, sillä reaktiotulenavaus olisi hyvin todennäköisesti aiheuttanut sivullisia uhreja. Stryker kesti kuitenkin näiden tulituksen ja kun siviilit pakenivat syntynyttä meteliä, vanununjohtaja niitti konekiväärillään maahan useita vihollistaistelijoita. Loput vetäytyivät hajallaan.

Hound kirosi partaansa, kun Fire team Northstar ilmoitti yhden amerikkalaissotilaan haavoittuneen vakavasti Kalashnikov-tulituksessa. Tilanne oli kriittinen, sillä korpraali olisi evakuoitava välittömästi lääkintäpaikalle. Koska Humvee-kolonnaa ei kuulunut, päätti ryhmänjohtaja evakuoida haavoittuneen Abramsin kyydissä.

Kapinallistaistelijoita oli raporttien mukaan kuollut jo kymmeniä, mutta nämä hälyttivät yhä lisää uskonveljiään paikalle. Läheinen moskeija toimi ilmeisesti asevarastona ja mies toisensa jälkeen liittyi katutaistelun kaaokseen. Aika alkoi käydä vähiin...

Tarkka-ampujat siirtyivät katutasoon, ryömien varoen ikkunoiden alta. Koetimme suojata näiden etenemistä, mutta vaikka kuulimme pohjoisesta vihaisia, vieraskielisiä huutoja, emme paikantaneet kohteita. Pelkäsimme kapinallisten tietävän evakuointikolonnan tulosta ja että nämä keräsivät voimia yhteishyökkäykseen.

Viimein hiekanväriset kuljetusajoneuvot kaasuttivat paikalle. Ensimmäinen Fire team nousi kyytiin. Taaimmaiset Humveet kävivät tähystämään ja antamaan tarvittaessa suojatulta. AK:n luodit ropisivat näiden panssarilevyihin, katu oli oikea kuolonloukku. Joukot pyrkivät alas hotellin yläkerrasta, mutta viholliset rynnäköivät samassa sisään takaovesta. Suuliekit välähtelivät ikkunoissa kun seurasimme katoltamme kiivasta lähitaistelua hotellin aulassa kykenemättä auttamaan tovereitamme. Helpotus oli suuri, kun taisteluun liittyneen Ranger-ryhmän kersantti ilmoitti amerikkalaisten saaneen vihollisen vetäytymään lukuisien kuolleiden kanssa ja miehensä onnistuneen paikkaamaan pari lievästi haavoittunutta 1st Cavalryn sotilasta.

Raskaammat ajoneuvot suojasivat HMMWV:iden sivustoja, kun miehet juoksivat alakerrasta näiden kyytiin taluttaen loukkaantuneita tovereitaan. Vaikka olimme menettäneet oman ajoneuvomme, olimme täydessä kunnossa ja päätimme vetäytyä alueelta jalan. Skittle johti meidät takakautta alas katolta ja ensimmäisenä poistuvan Humveen perässä pois taistelupaikalta.

Myös siviilit näyttivät tajunneen mitä oli tapahtumassa. Naiset hätistelivät lapset sivummalle ja torikauppiaat kiiruhtivat aasiensa kanssa poispäin rytäkästä ja taistelun äänistä.

Fire team Northstarin rynnätessä ulos hotellista kävi kuitenkin ilmi, ettei ylikersantin ryhmä mahtunut kokonaan Humveen kyytiin. Tämä päätti sankarillisesti vaarantaa itsensä ja vetäytyä alueelta Hellmonger-Abramsin katolla loukkaantuneen korpraalin kanssa ja komensi miehensä Humveen suojiin. Ajoneuvot lähtivät etenemään kohti evakuointipistettä, Hellmonger edellä...

Raivostuneet kapinalliset etenivät molemmista sivustoista, piirittäen vaarallisesti kohti amerikkalaistukikohtaa johtavan tien jota kolonnamme käytti evakuointireittinä. Tulitus kiihtyi...

...eikä kevyesti panssaroidusta, tyhjästä ja suojatulta antamaan jääneestä Hummerista lopulta ollut pysäyttämään tuliylivoimaa.

Kaikeksi onneksi kuljettaja ja KK-ampuja ehtivät kuitenkin loikata ulos ajoneuvostaan ennen kuin se syttyi tuleen. Miehet perääntyivät pois taistelualueelta hyläten tuhoutuneen ajoneuvonsa. Ihmishenki oli tärkein.

Lisää kaksipyöräisiä ja raskaita aseita virtasi kujilta ja sisäpihoilta. Al Jazeera-reportteri sai kai elämänsä kuvaa.

Taistelu päättyi järkyttävästi viime metreillä... Edeltä menneen Abramsin katolla suojatta matkustanut kersantti Harris ei voinut kuin katsoa, kuinka hänen ryhmäänsä kuljettanut Humvee syttyi tuleen hurjassa tulituksessa ja valtava vihollismassa piiritti sen rynnäkkökiväärit laulaen.

Pelastusoperaatio oli päättynyt ja mikäli viimeinen Humvee ei olisi jäänyt loukkuun ylivoimaiseen tulitukseen, olisivat amerikkalaiset säästyneet täysin ilman kuolonuhreja. Päivä oli vasta puolillaan, mutta auringonpaisteesta huolimatta synkkyys valtasi mielet tukikohdassamme.

Aivan mieletön peli! Kuten Force on Force-matsit tähänkin mennessä, olivat jenkit pelin aikana aivan ylivoimaisia, listien Talebaneja kuin viimeistä päivää ja seivaten luotiliiviensä sekä hyvien lääkintätaitojensa turvin kaikki vammat, joita viholliset onnistuivat näille aiheuttamaan. Vaikka nostimme huippuja satunnaistekijäkortteja ja vastapuoli oikeastaan vain huonoja ja taistelu meni koko pelin ajan meille, oli skenaarioasettelu amerikkalaisille niin haastava, että Taleban voitti lopulta pelin murskaavasti. Emme onnistuneet estämään halvaantuneen Strykerin lootaamista, vihollisyksikön tunkeutumista hotellirakennukseen emmekä evakuoimaan kaikkia sotilaitamme taistelualueelta, kun viimeinen Humvee jäi satimeen. Peli oli kuitenkin paras FoF-kokemus tähän mennessä ja erityisesti erikoisjoukkojen suoritus oli mahtava!

Force on Force-säännöissä on useita mielenkiintoisia ideoita ja hienoa, tarinankerronnallisen abstraktia vivahdetta värittämään realistisesti taistelua. Diggailen erityisesti systeemistä, että jonkin ryhmän päättäessä toimia, saavat lähistöllä olevat viholliset reagoida tähän esimerkiksi tulittamalla vastaan, tekemällä flanking-liikkeitä ja niin edelleen. Sitten vain heitetään noppaa, kumpi ehtii toimia ensin.

Toinen makea tekijä on käytettävät nopat. Kun D6 kuvaa tavanomaisen kapinallis- tai Taleban-taistelijan kykyjä, heittää koulutettu jenkkisotilas osumista ja toimintaansa D8:lla. Erikoisjoukot kuten SEAL taas käyttävät D10 noppaa, joka on jo todella tehokasta tavalliseen kuusisivuiseen verrattuna. Hommahan toimii niin, että ryhmä heittää Firepowerinsa verran noppia, joista yli neloset merkitsevät osumia. Vihollisen taas tulee seivata osumat heittämällä omilla nopillaan yhtä suuria tai suurempia lukuja. Kun NSW operaattori taas pamauttaa D10-tulokseksi esimerkiksi seiskan tai ysin, ei Talebanin taistelukokemusta ja suojausta kuvaava D6 edes riitä pelastamaan piruparkoja. Erikoisjoukot vain ovat niin kovia!

Mun tekisi mieli pistää heti tilausta Empress Miniaturesille ja tilata hiukan aineksia omaan Force on Force-porukkaan. Nyt on kuitenkin vähän liikaa tekemistä 40k-projekteissa ja loppumetreillä olevassa Fett-hankkeessa. Luultavasti historical-meininki ja realistisen miljöön figuprokkikset pyörähtävät käyntiin viimeistään kevään mittaan. Stay tuned!

Kiitokset jälleen Noppakerhon Juhalle ja Mikalle mahtavan pelipäivän isännöimisestä!

Helkkarin kapinalliskoirat onnistuivat taas ottamaan köniinsä koko matsin mutta silti voittamaan ottelun... Ensi kertaan!

Jenkkien tämänkertainen taisteluosasto, mukaanlukien sattumalta korttipakasta nostettu Ranger-lisävahvistus. Ajoneuvot ja erikoisjoukot olivat tällä kertaa mukana ensimmäisen kerran.

Osa taisteluun osaa ottaneista kapinallisista. Vihollisilla oli siis loppumattomat reservit, jotka liikkuivat random-kokoonpanoilla sisään satunnaisesta ilmansuunnasta joka vuoro. Kentän laidalta saattoi siis hiipiä jalkaväkiryhmiä RPG:in ja pikakiväärein, konekivääritaistelijapareja, moottoripyöräyksiköitä... Me pidettiin ampumavuoroillamme huolta, ettei figut päässeet loppumaan reservistä!

1/22/2012

OPERATION FORGESTAR

Joululoman ja alkuvuoden hiljaiselon jälkeen laskeuduimme rysähtäen figujuttujen pariin uuden pelipöytäprojektin parissa. Porvoon Pelikaupan myymäläpäällikkö Kari oli jo ajat sitten lähestynyt mua ja Ericiä uutta 40k-henkistä pöytää koskien ja suunnittelu laitettiin käyntiin. Jossain vaiheessa tuumimme, että pöytäsetti voisi olla vähän isompi, jotta sitä voitaisiin käyttää myös kevään promotapahtumissa. Viime vuonnahan teimme Kaaoskääpiöiden laavanhehkuisen valtakunnan Model Expo-messuille. Nyt oli aika panna paremmaksi...

Fiilistelimme vähän erilaisia maailmoita, joiden mukaan setti voitaisiin toteuttaa. Itse halusin alun perin tehdä jotain aavikkovaikutteista, sillä taannoisesta, hiekkaisesta Necron-pelipöydästä jäi hyvä fiilis sekä pari käyttämätöntä ideaa. Edu oli ihan messissä. Koska Mantic Entertainmentilla on iso rooli kevään tapahtumissa, päätimme ottaa vaikutteita firman WARPATH-scifipelin miljööstä. Pelihän lainaa suurimman osan ideoistaan ja tyylistään 40k:sta joten aiheet menevät hyvin ristiin myös pelipöytädesignissa. Scifipelin aloitusboksi on nimeltään Fate of the Forgestar, joka on yksi Manticin Forgefather-Squatien verisimmistä konflikteista. Ahjofaijat eivät kuitenkaan Mantic-fluffissa ole mikään väkivaltainen rotu, vaan sodankäynti on näille viimeisin keino ratkaista kriisejä. Lähdimme tästä liikkeelle.

Meidän Forgestar olisi aavikoitunut, hiekkamyrskyjen runtelema tukikohta avaruuskääpiöiden kallioperään veistämässä imperiumissa, jonka puolueettomaan suojasatamaan laskeutuu päivittäin satoja keisarillisten tai riippumattomien osapuolten aluksia. Sektori on vartioitu, mutta enintään puolisotilaallinen ja sen päätoiminen tehtävä on louhia maanalaisissa kaivoksissa arvokkaita mineraaleja ja huoltaa kauppa-aluksia, pudotuskapseleita sekä muita kuljetusajoneuvoja. Maan alla jyskyttävät valtavat koneet, joiden pakokaasut sekoittuvat pinnalla kuivaan ilmaan. Lyhyenlännät, haarniskoidut soturit vaihtavat tottuneesti vartiovuoroja laskeutumisalustojen ja suunnattomien puolustusvarustusten yllä.

Haalimme kasaan materiaaleja Stadin ja Porvoon liikkeistä, sekä lisäksi Kampin Hobby pointista ja Clas Ohlsonilta. Pääsimme myös pyörähtämään frendini Peten verstaalla loottaamassa kaikenlaista outoa krääsää, kuten huonekalujen osia, erilaisia ruuveja, käämejä, virtapiirejä, johtonippuja, muovinpalasia ja muuta pientä rekvisiittaa, josta voisi olla hyötyä pöydän yksityiskohtia tehtäessä. Pete myös sirkkelöi meille sopivan kokoisia palasia pleksilevystä jossa oli siisti pintakuvio ja jota halusin käyttää keskeisenä maastoelementtinä pöydässä. Kiitokset!

Ensiksi perustimme erikoisjoukkojen operaatiokeskuksen Porvoon Pelikaupan takahuoneeseen. Lajittelin Peteltä saamamme tavarat materiaaleittain jotta jokaista pikkunippeliä ei tarvitsisi penkoa valtavasta tavaranpaljoudesta.

Olin kaavaillut alustavan pohjapiirustuksen, jonka perusteella lähdimme hahmottelemaan kentän muotoa. Tarkoitus oli, että vuorenrinteillä olisi avaruusalusten laskeutumisalustoja, joiden välillä kulkisi sillat korkealla maanpinnan yläpuolella. Aluksi idea oli tehdä nostosiltoja saranoiden varaan, mutta silloista tuli niin pitkiä että ne olisivat vain näyttäneet hassuilta ylösnostettuina.

Heti alkuvaiheessa projekti koki takaiskun joka syöksi meidät hetkeksi synkkään epätoivoon, kun molemmat kuumalankaleikkurit lakkasivat äkkiä toimimasta. Vaikka iskimme sisään tuliterät paristot toistensa jälkeen, leikkuri tyhjensi ne hetkessä ja toimi ehkä puolisen minuuttia odotettavalla tehokkuudella. Epäilimme, että leikkurien vastuksissa olisi jotain vikaa, sillä langat ja paristot oli testattu... Ilman kuumalankaleikkureita jylhien kallioiden vaikuttavuus jäisi säälittäväksi potentiaaliin ja suunnitelmiin verrattuna.

Olimme pakanneet Stadista mukaan työkalupakit, jotka sisälsivät aika lailla kaiken mitä ajattelimme tarvitsevamme jossain vaiheessa pöydän työstämistä. Muutaman spraymaalin olin varannut Porvoosta ennakkoon ja henkilökunta nappasi ne meille sivuun. Pöytään meni tälläkin kertaa myös meidän omia matskuja, joita tulee jatkuvasti haalittua vähän sieltä täältä.

Eksoottisin rakennustarvike oli ehkä vanha Commodore, josta ryöväsimme näppäimiä, virtapiirejä ja muita sisuksia pöydän yksityiskohdiksi.

Käytimme Porvoon vanhoja Mines of Moria-pelilevyjä projektin pohjana ylösalaisin käännettynä. Näin saatoimme tehdä juoksuhautoja, ramppeja ja muita maanalaisia osia. Musta oli siistiä, että pöytä olisi 'kolmessa tasossa', perinteisen maanpinnan lisäksi sen ala- ja yläpuolella.

Vilkaisu pöydännurkasta keskustaan tulevaa siltaa pitkin.

Kun leikkureita ei ollut, työskentely hidastui melkoisesti ja meillä meni aika paljon aikaa ongelmanratkontaan ja improvisoimiseen sen sijaan, että olisimme vain voineet painaa fiiliksissä duunia. Olisin halunnut kallioihin osittain samanlaista lookkia kuin tekemässäni viidakkokalliossa, mutta pelkällä mattoveitsellä ei ole mitenkään mahdollista tehdä sellaista määrää finnfoam-lohkareita järkevässä ajassa. Special Forces needed to adapt!

Aurinko Power toimi menovetenä.

Yleisilme alkaa jo hahmottua. Molempiin päätynurkkiin tehtiin osa ulommas jatkuvaa vuorenrinnettä.

Eric leikkaili askarteluverkosta yksityiskohtia maan alle vievään ramppiin. Keskellä karkeasti muotoiltuja pilareita, jotka kannattelevat siltoja ja landing platformeja.
Tunnit kuluvat, pöytä kasvaa.

Meidän visioon kuului alusta alkaen muuri, joka on tärkeä tarinankerronnallinen pelielementti. Sen ympärille voi kehitellä monenlaisia tehtäviä, se on olennainen siege-elementti ja se toimii myös kätevästi kentänjakajana, mikäli ei halua käyttää koko pinta-alaa. Tämä pöytä on kooltaan noin 96x48 tuumaa.

Muurin ylle tehtiin kävelytasanne, josta vartijoilla olisi hyvät näköalat alas vuorten sylissä häämöttävään laaksoon.

Eric hahmotteli lisää tasanteita vuorenrinteille.

Kari kertoi tehneensä Forge World-tilauksen, joten tehtiin muurin portista suunnilleen Warhound Titanin mentävä.
 
Lohkareinen rinne maan tasalle. Difficult terrain.

Muurin kylkeen tein Manticin tuotebokseista jonkinlaisen lennonjohto/varastobunkkerin. Kuumaliimaa meni pöytään about kolme pakettia.

Muurin toiselle seinustalle kasasimme loivemmat rinteet, jotta syntyisi vaikutelma vuoresta louhitusta muurista. Sopii hyvin kääpiömeininkiin ja siten Forgefathereihin.

Tavallinen maatekstuuri päätettiin tällä kertaa tehdä hiekan sijasta korkkilevystä. Hiekalla on paha tapa rapista pois käytössä ja kelasin, että halkeillut, kuiva korkkimaa olisi muutenkin näyttävämpi elemetti. Revimme siis korkkilevyarkeista pieniä palasia ja liimailimme ne Eri-keeperillä pöydän pintaan epätasaiseksi kuvioksi.

Piirsin pöytää halkovan huoltotien ääriviivat aluslevyyn ennen laatoitusta. Korkkipalaset aseteltiin reunustamaan asfalttitietä.

Nyt kun finnfoamista ei leikkurien feilaamisen vuoksi saatu irti niin paljon kuin oltaisiin toivottu, jouduttiin kehittämään jokin vaihtoehtoinen materiaali. Eric sai hyvän idean tilata uretaanipursotetta, jota käytetään tajutakseni tiivisteenä rakennustyömailla. Täytimme tällä koloja ja loimme karkeaa kivitekstuuria vuorenseinämiin.

Rakentamamme finnfoam-luuranko riitti perustaksi hyvin kun vedettiin uretaanikallio päälle ja setti toimi hienosti. Pursote oli muutenkin miellyttävää työstää, sen lisäksi tuote oli edullinen, kuivui nopeasti ja soveltui erinomaisesti käyttötarkoitukseen kestäen esimerkiksi sprayausta täydellisesti. Oikea löytö, kumma kun vasta nyt sattui kohdalle.

Muurin takana sijaitsevalle sisäpihalle rakennettiin romukasoja, joissa oli hajonneiden avaruusproomujen osia ja kaikenlaista irtokamaa, mitä Forgefatherit ja näiden servitorit olivat kantaneet sivummas. Käytimme tähän vanhan Battle for Macragge-setin Crashed Aquilan.

Nappasin Peten pajalta messiin jonkinlaisten rullakoiden rengaskehikot, joista sahattiin renkaat irti. Ylösalaisin käännettynä näistä tuli pyörivät ilmatorjuntatykkien lavetit, jotka liimasin muoviosastaan kiinni pöytään. Tarkoitus oli rakentaa Manticin Hailstorm-cannoneista tykit kääntyville alustoille.

Hahmotelmaa laskeutumisalustasta. Pleksilevyssä on siisti pintatekstuuri, joka todella muistuttaa kuvioltaan valtavia teräslaattoja joita näkee rakennuksissa silloin tällöin. Alunperin nämä ovat loisteputkilamppujen himmentimiä. Alustoille kuului tietenkin kaikenlaista lentsikoihin lastattavaa roinaa, kuten ammuslaatikoita ja varustekontteja.

Pöydän nurkkaan teimme kulunvalvontapisteen, johon tuli portti ja SPOL-Squatien tähystyspiste.

Koska pystyimme, teimme pienen juoksuhautamaisen syvennyksen pöydän pintaan. Koska kyseessä ei ole sotatoimialue, syvennyksen sivustoille tuli satelliittianturit, joiden hiekkamyrskyjen aikaista huoltoa varten suojasyvennys on kaivettu. Antennit on tehty jostain kummallisista ruuveista, joista työntyi ulospäin hakaset kun niitä paukautti vasaralla.

Varastobunkkeri ja laskeutumisalusta. Eric kaiversi muurien kylkiin hiukan yksityiskohtaa ja rappasi tekstuuriksi Hobby pointista ostamaamme kittiä.

Muuriin tehtiin puurimasta kaiteet ja porttiin kapalevystä itse oviosat ja raamit.

Pöytä rakennettiin kahdelle erilliselle levylle, jotta kuljetus, varastointi ja työstäminen olisi helpompaa. Koska kellarissa oli hiukan heikko valaistus, oli tosi tärkeää että saatoimme pyörittää pöytälevyjä sitä mukaa, kun työstimme pöydän eri osia.

Sähköjohtoa vähän pienemmäksi detailiksi portinpieleen.

Liimailin kuumaliimalla kontit ja ammo cratet laskeutumisalustoille.

Pyörivä ilmatorjuntatykki. Jatkoin vähän Hailstorm cannonin piippua plasticardilla ja jemmasin setistä ylijääneen ampujan ja telaketjut talteen. Tykkien välitön läheisyys hiekoitettiin, sillä ympäristö olisi asfalttia ja erillinen tykkiasema erottuisi makeesti harmaudesta.

Ilmakuvaa halkeilleeseen maahan, laskeutumisalustan tavarapaljouteen ja tuulisille silloille.

Oli aika pistää väriä pintaan. Hiekansävyt oli varattu meille ennakkoon.

Tila oli sprayauksen jälkeen täynnä höyryjä, joten piti hiukan suojautua. Ulkona maalaaminen ei pöydän mittasuhteista ja säästä johtuen ollut mitenkään mahdollista. Kuivailin maaleja hiustenkuivaajalla jotta päästäisiin mahdollisimman pian kuivaharjailemaan kontrasteja pintaan.

Kalliot vedettiin asfalttipintojen ohella mustaksi ja hiekkaosat kellertäväksi Army painterin Desert Yellow'lla.

Hakattu ja kitillä päällystetty finnfoam oli lähes oitis vakuuttavan näköistä. Ennen Astronomican Gray-kuivaharjausta suihkuttelin sinne tänne ohuesti Skull whitea luomaan harmaan pohjan, jotta kontrasti pohjavärin ja drybrushin välillä ei olisi liian suuri.

Rinteet olivat yhdistelmä vasaralla murjottua finnfoamia, kittipäällystettä ja uretaanipursotetta. Siisti lookki.

Lisää kuivaharjailtua kontrastia. Tein myös kanaverkosta ja vessapaperirullasta jonkinlaiset jätekaivot muuripintaan ja suihkutin aikaisemmista projekteista ylijäänyttä likaisen vihreää Flames of War-maalia kuonavalumiksi.

Värimaailma ja fiilis ovat musta kohdallaan.

Tein ikkunastopperista, metalliketjusta ja jostain oudosta muoviosasta nosturin siirtelemään raskaita ammuslaatikoita ja polttoainetynnyreitä laskeutumistason päällä. Nosturin vartta voi siis liikuttaa ylös alas.

Hiekkaa sprayatessa ei oltu turhantarkkoja, sillä vuorenseinämiin ja rakenteisiin levinnyt spray näytti vain siistiltä hiekkapölyltä ja kuului asiaan. Tienreunat rajattiin varovasti maalarinteipeillä, joiden väliin tuputtelin blister-pehmusteella Skull white-raidat ohjaamaan huoltoajoneuvoja portin lävitse.

Jotta säästettäisiin aikaa ja matkakustannuksia, nukuimme muutaman tunnin yössä Pelikaupan takahuoneessa. Tsiisus mitä touhua näin jälkikäteen ajatellen, mut näin isoja pöytiä kuitenkin tehdään vähän harvemmin!

Eric brushailee yksityiskohtia rojukasoihin. Hiekkapöly leviää luonnollisesti reunoilta myös asfalttialueille.

Heitimme kentälle myös muutamat liikuteltavat tank trapit.

Yksityiskohdaksi ja jatkamaan Squat/Forgefather-teemaa, tuputin maalarinteipistä tekaistun sapluunan läpi jonkinlaisen liikenneriimun tien pintaan.

Sillan reunoihin vedettiin niin ikään oranssit varoitusraidat. Nurkan kulunvalvontapisteeseen tuli myös nostettava portti.

Toisessa päädyssä kaikki alkaa olla kohdallaan. Sit lisää yksityiskohtia.

Leman Russ tuli tutustumaan paikkoihin.

Tie oli riittävän leveä myös Banebladelle.


Superraskas panssarivaunu jyristeli siltojen alitse.

Yleiskuvaa siltojen yli ja toiselle puolen muuria.

Juoksuhaudan sääistämiseen käytettiin Vallejon ja Forge Worldin weathering powdereita. Betoninystyrät ovat näppäimiä Commodoresta, lattialaattojen reunat Carcassonne-lautapelin laattojen kehikoita.

Battle tank päästettiin portista.

Laatikoihin maalailtiin väriä, hiukan kirjoitusta ja lopuksi weathering powderit säänpieksemän ulkomuodon aikaansaamiseksi.

Tässä vaiheessa Olli tuli hiukan jeesailemaan meitä ja otti maalattavakseen yhden laskeutumisjalustan oheissälät. Itse liimailin Static grass-tupsuja sinne tänne kuivaan maaperään.

Yksi laatikkolasti valmiina. Värit on valittu sopimaan maanläheisinä hyvin pöydän muuhun yleisilmeeseen.

Äkkiä paikalle teleportasi jostain luunvärisiä, tomuisia Necroneita! Kone-armeija tiedusteli Forgestarin puolustuksia.

Immortalit laskeutuivat muurinharjan kävelytasanteelta.

Hiekasta nousi myös lukuisia Warrioreita, joiden Gauss-kiväärit sihahtivat käyntiin.

Warriorit valitsivat saapumispaikkansa kuitenkin vähän kehnosti.

Puolustusvarustukset olivat kuitenkin valmiit kohtaamaan muukalaiset.

Destroyerit partioivat kohtalokkaan jyrkillä lohkarerinteillä.

Scarabit etsivät romukasoista jotain entropisoimisen arvoista.

Maan alla piilottelevat Forgefatherit saivat apuunsa pari Sons of Medusa-jaoston ensimmäisen komppanian veteraania. Nämä asettuivat puolustamaan tykkiyksiköitä.

Muuriseinämä onnistui yllättävän hyvin, uretaani paikkasi kivasti kuumalankaleikkurien kosahtamisen. Tasanne ylhäällä on kuvasta huolimatta oikeasti suorassa.

Kaikki sillat ja tasanteet saivat miettimään, miten siisti kokemus pöydällä olisi pelata esimerkiksi Planetstrikea, Kill teamia tai Inquisitoria 28mm-skaalassa.

Necronit ottivat haltuunsa laskeutumisalustan. Tarkoitus on maalata seuraavaan messutapahtumaan myös Stormraven jalustalle toimittamaan objektiivien ja isomman yksityiskohdan virkaa.

Romukasat ovat vähän erilaista coveria. Mieleen tuli rakennellessa house rule, että jos ammuslaatikoiden taakse suojautunut yksikkö onnistuu vihollisampumista vastaan kaikki cover savensa, räjähtävät ammukset tulituksen voimasta ja suojautunut ryhmä saisi jonkinlaista frag-vahinkoa.

Ollin tyylikäs Cryptek ja laskeutumisalustan katkennut sähköjohto, jonka päähän maalattiin sinisenä säihkyviä kipinöitä.

Tietä, siltaa ja kalliota - sekä pari Keisarin valittua.

Kuluvalvontapisteen tähystystasanteelle laitettiin vähän Squat-sälää, propagandaa ja seinäkalenteri.

Tasanteelta alas on pitkä matka.

Lisää Necroneita nousee rampista maan alta.

Toinen puoli pöydästä valmiina figupelin taistelutantereeksi.

Toinen kuvakulma nurkkajalustalle. Aluslevyjen yli kurottava silta on irroitettava.

Verkkoaidalla suojattu tasanne voi olla suosittu paikka Devastatoreille tai Long Fangeille.

Teräksinen valtatie ulos Forgestarin seitsemänneltä sektorilta.

Eric väsäsi pöydännurkkaan vielä yksityiskohdaksi kurkkauksen siihen, mitä pinnan alla tapahtuu; ahjomaailman valtavat pyörät pitävät planeetan ja prosessin hengissä.

Kiitos käynnistä, tulkaa tsekkaamaan pöytä jossain mygamestore.fi-tapahtumassa tulevan kevään aikana!
36 tuntia duunia, valmis pöytä ja voitontanssi vortex grenade päälaella.